Why so vicious?

Olen välillä miettinyt niitä koiria, joita omistajat kävelyttävät noin 20cm hihnalla ihan jalan vieressä. Että mahtaakohan se olla kivaa lenkkeilyä koiralle. No nyt olen kyllä vahvasti selvittänyt että ei ne normaalisti lenkkeile niin, ne ovat vaan koiria, jotka ovat esimerkiksi juuri palkinneet omistajansa runsaat koulutusyritykset vetämällä maasta paskaa kuvainnollisesti kaksin käsin. Ja siinä samassa silmänräpäyksessä päätyneet siihen 20cm hihnaan omistajan tehdessä u-käännöksen ja kivan lenkin siten vaihtuessa 10 minuutin pikaulkoiluun ja suuntaan suoraan kotiin omistajan yrittäessä rauhoittaa kiehuvan mielensä ettei tekisi koirasta nahkarukkasia.

En tiedä meneekö tuosta mitään opetusta eteenpäin niihin muutamiin aivosoluihin, kun sama käyttäytyminen vain jatkuu ja jatkuu. Pitkään voi olla taukoa ettei Loki syö koiranpaskaa maasta, mutta sitten yhtäkkiä joku läjä onkin niin houkutteleva että se katoaa sisuksiin yhtä nopeasti kuin jos kyseessä olisi ollut naudan sisäfile. Omistajan raivon rääkäisy, välitön hihnaan joutuminen ja kiukusta puhisevan omistajan kanssa kotiin suuntaaminen ei liene jotenkin kytkeydy rangaistukseksi paskan syömiseen. En tiedä miksi tuo tapa saa minut niin raivon partaalle, pitäisi varmaan vaan hyväksyä että välillä koirat nyt syövät maasta mitä sattuu. Olen jopa harkinnut seuraavalle opettavani sen, ettei maasta saa syödä MITÄÄN. Eli luopumisen kaikesta mitä maasta löytyy, vastaehdollistamisella tietysti. Voi kyllä olla ettei semmoista edes pystyisi opettamaan. Olen välillä tehnyt sitä, että Lokin haistaessa paskaa ja pakittaessa siitä palkkaan, mutta en ole yhtään varma palkkaako tämä haistelua vai siitä luopumista. Teorioiden mukaan pitäisi palkata luopumista, mutta jotenkin se sotii maalaisjärkeä vastaan.

Sisään tultua on näissä tilanteissa pakko pistää raivonpuuskia aiheuttanut koira makkariin hetkeksi pois silmistä. Yläreunan kuvassa Loki on juuri päässyt pois makkarista eikä ole vielä ihan varma millä mielellä olen. Sitä ei voi huijata feikkaamalla iloista jos vielä vituttaa. Aika säälittävää.. Eihän tuossa enää voi olla vihainen.

Pitkän peltolenkin lyhennyttyä noin 50 minuuttia, on hyvää aikaa kirjoitella eilisistä treeneistä. Loki pääsi pitkästä aikaa mukaan perjantaivuorolle ja vuorossa oli persjätöt keinun jälkeen sekä pyörimiset ja kääntymiset hypyillä. Jälkimmäiset tulevat kuulumaan treenikavalkaadiin kunnes toisin mainitaan.. Rinnalla sitten itsenäiset varmemmat suoritukset vaikeammille esteille.

Keinut meni kivasti, kerran varasti ja kerran tuli läpi mutta muuten nättejä pysähdyksiä. Treenasin ensimmäistä kertaa myös nopeita vapautuksia keinulta, ehkä niitäkin pitää joskus treenata jos aikoo kisoissa nopeammin vapauttaa. Olen huomannut viime aikoina eräänlaista muutosta ajattelutavassa miten suhtaudun tuohon esteeseen, keinu on itse asiassa aika kiva este!

Peruskäännöksiä harjoiteltiin ensin ilman vauhtia ja sen jälkeen putken kautta. Lisäksi juoksutin vain kahden siivekkeen väliä ja yritin olla ajoissa tekemässä ennakoivia valsseja. Palkkasin sekä lelulla kädestä että namilätkällä. Kerran halliin tullessamme talloin Lokin tassulle ja se vinkaisi aika ikävän kuuloisesti. Sen jälkeen läähätti lopun treenin ajan, mutta tunnusteltaessa ei mitään outoa kuitenkaan ollut eikä ole ollut jälkeenkään, eli taisi olla vain juuri tulossa kuuma ylipäänsä treenissä siinä vaiheessa. Huomaa kyllä jo lämpenevän kelin, hallissa piti jopa välillä tuulettaa ettei tullut ahdistavan kuuma. Hieroin kevyesti tänään varmuudeksi läpi, muttei mitään outoa osunut ainakaan näihin kokemattomiin käsiin.

Tänään oli Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Minut valittiin viime vuonna kaksivuotiselle jaksolle, joten nyt alkaa sitten toinen vuoteni hallituslaisena ja jäsensihteerinä. Toistaiseksi ainakin homma on ollut ainoastaan kivaa, ihmetellen kuuntelen juttuja toisten rotujen parista missä väki on niin kuppikuntautunutta ettei järki kestä. Onneksi, oman kokemukseni mukaan, ei ole sellaista nähtykään koikkeriporukoissa :)

PS. Sitten kun koira on hetken pötkötellyt tuossa vieressä kuuntelemassa "mamma ei oo enää yhtään vihainen, anteex ku suutuin, ootpa ihku mussupussukka" shaibaa niin ei tarvita kuin yksi paskan hajuinen röyhtäisy ja ollaan taas ajattelemassa niitä nahkarukkasia.