Nörtin koirafanin märkä uni

Lokilla ja minulla on ajoittain hieman erilaiset innostumisen aiheet. (c) Tytti Käyhkö

Mediaseksikkyys huipussaan!

Mitä tulee, kun yhdistää kaksi intohimoani: koirat ja nettisivujen vääntämisen?

Niin kiva projekti, että eilen unohtui syöminenkin. Havahduin yhdentoista jälkeen siihen, että pari tuntia sitten uunista pois otettu ruoka oli yhä "vetäytymässä hetken" uunin päällä. Aiemmin itse ruoan tekokin myöhästyi, kun maltoin vasta seiskan aikoihin nousta koneelta keittiöön. No, nehän väittävät, ettei kahdeksan jälkeen pitäisi syödä enää muutenkaan.

Myös niin kiva projekti, ettei malttaisi edes agilityyn lähteä. Ja se on jo syömisen unohtamista huolestuttavampaa se.

Koirat ei kiitä projektista. Se kun tietää sitä, että niiden ulkoilu on töiden jälkeen häthätää tunnin lenkki, jonka jälkeen pakenen koneelle. Onneksi on tuommoisia laiskimuskoiria. Loki joka kerralla kun nousen vessaan tai hakemaan lisää kahvia nousee venytteleään optimistisesti, mutta painuu pian takaisin petiinsä syvän huokaisun saattelemana. Fiona sentään nousi pari kertaa lelu suussa jalkaani vasten. Leikkimään en lähtenyt, mutta ilmeisesti syli kelpasi ja siihen Fiona tuli sitten auttelemaan koodaamisessa. Ainakin sen 2 minuuttia, ennnenkuin sammahti.

Yritin sanoa koirille että voivat lohduttautua sillä, että väkisinkin koodaamisessa tulee hetkiä, kun clearfix ja IE eivät vain suostu toimimaan niinkuin pitäisi ja aivot menevät solmuun kaikesta siitä pyörittämisestä ja googlaamisesta. Silloin on hyvä hetki lähteä vähäksi aikaa tuulettumaan.

Superhauskaa pitkästä aikaa päästä koodaamaan jotain näin kivaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin harkitsin jopa eilen, että olisin koodannut läpi yön - kyllähän töissä aina välillä pärjää vähemmilläkin yöunilla.

Jottei nyt ihan tylsäksi kuvattomaksi menisi, niin tässä teille söpöjä lapsia ja koiranpentuja leikkimässä aurinkoisena agilitypäivänä. Mitä muuta voikaan sitä ihminen toivoa.