FREE YOUR MIND and the rest will follow

Eilen oli virallisesti kevään ensimmäinen päivä, koska ensimmäisen kerran nenään tuli ulkona grillatun lihan tuoksu ja silmissä tuntui lepän siitepöly. Samana kauniin keväisenä päivänä koitti myös se päivä, kun me saatiin, the one, the only, ensimmäinen nolla, ensimmäinen LUVA!!

Sunnuntaina alkulämmittelyn lämmittelyksi kävin tankkaamisen yhteydessä juoksemassa ympäri Viinikan ABC:n koska ilmeisesti se on joku juttu tällä hetkellä. Ajalla ei juhlittu, mutta parit kummastelevat silmäparit sain kyllä. Ehkä se on koko jutun tarkoituskin...?

Siitä suunta kohti SDP:tä ja kolmea starttia. Tuomarina oli jälleen Johanna Wütrich ja kivasti kaikilla kolmella radalla. Radat olikin kaikki tosi kivoja!

Hyppyrata oli hauska, pääsi menemään taas lujaa. Kepeille tultiin kohdasta, missä persjättöni olisi pitänyt olla aikaisemmin ja lisäksi jäin jotain arpomaan siinä kun itse epäilin että hakeeko vai eikö hae.. Hylkyhän siitä tuli, sitten kun otettiin edellisen hypyn takaa. Muuten rata meni kivasti, lopussa oli vähän vaikeampaa linjausta ja vähän venähteli siinä. Ihan loppuun sai tosi kivasti kiihdyttää!

Agirata B näytti tosi kivalta, yksi kohta oli mihin arvoin takaaleikkauksen ja valssin välillä. Paikalla ollut Outi suositteli takaaleikkausta, jos pitää yhtään jäädä tukemaan keinulle. Valitsin sitten sen ja vähän meni tönkösti, mutta rimat pysyi kaikki kuitenkin. Keinu oli ihan super, samoin kuin muutkin kontaktiesteet ja maltoin seisotella kullakin hyvän aikaa. Kepeillä annoin tilaa ja luotin että hakee ja hakikin. Viimeisille kolmelle esteelle tuli hurja "omg nolla tulossa!!" veto maaliin ja se kostautui toisiksi viimeisenä esteenä olleella muurilla, mistä lensi kolme palikkaa. Hieman vaati malttia vaihtaa se "eeeeeeiii....jeeee!!" huuto maalissa kun harmitti. 5 oli lopputulos ja kun huomasin, että sijoituttiin sillä 2/8 sijalle niin olin aivan supertyytyväinen!! Ajan perusteella oltaisiin oltu pari sekuntia voittajaa nopeampia. Mutta tämä tarkoitti ensimmäistä palkintosijoitusta ja olin ihan fiiliksissä!

Pientä kutkutusta toi onlinekisapalvelu, mistä tiesin muutaman henkilön katselevan meidän menoa ja viimeiselle radalle sainkin jo rataantutustumisen aikana muutamia vinkkejä. Ihan supernäppärä tuo onlinepalvelu! Kisapaikalla oli pienet mutta sitäkin intensiivisemmät tukijoukut, kun kaverini poikakavereineen oli tullut ensimmäistä kertaa koskaan katsomaan agilitykilpailuja. Jannelle suuret kiitokset kaikkien ratojen videokuvaamisesta! Lisäksi Outilta sain parit vinkit ja jälkipuinnit, mm. keppiharmitteluuni osuvan kuvauksen siitä miten epävarmasti arvoin kepeillä ja "tiesin" että virhe tulee :D. Siksi päätinkin lopuilla radoilla luottaa siihen että kyllä muuten hakee!

Agirata A alkoi sillä fiiliksellä, että ihan sama miten menee koska oltiin jo saatu paras tuloksemme koskaan. Olin täysin vapautunut, ei jännittänyt yhtään ja ajattelin että nyt mennään vain pitämään hauskaa ja ottamaan varmat kontaktit. Rata näytti myös todella kivalta ja sanoin ennen rataa, että ihan kuin meille tehty. Kyllä Wütrich vaan osaa nämä fiilistelyradat tehdä. Alussa vähän liian pitkään odottelin, kunnes Tiia viime treeneistä mieleen tulleena huusi päässä että "älä odottele mene jo!". Kepeillä välissä Loki hieman liukastui, mutta rytmi ei hukkunut kuitenkaan. Kontaktiesteet oli taas huiput ja etukäteen pohtimani ennakoiva valssikin vähän niinkuin onnistui, Loki selvästi kasasi hyppyyn vaikka vähän pitkäksi silti menikin. Lopun olin ensin ajatellut ohjata ei-kentän puolelta, mutta muutamilla koirilla oli siinä vaikeuksia hakea puomille jostain syystä ja kun puomin jälkeen ei ollut kuin rengas ja hyppy, ajattelin että mennään nyt sitten radan puolta.

Noh, näköjään kannattaa mennä pitämään vain hauskaa, sillä siinä hurmiossa tuli meidän tähän mennessä ainoa nollavoitto, tuloksella -15,60, 4,18m/s, sij.1/9 ja LUVA! Rata ei ollut aivan täydellinen, mutta niin lähellä ettei koskaan olla näin hyvää suoritusta tehty!!

Olin aivan täpinöissäni ja Lokin kanssa riekuttiin sydämemme kyllyydestä!! Loki tosin kävi niin kuumana iloitteluistani, että meinasi lähteä näyttämään närhen munat vierestä kulkeneelle koiralle. Riemusta huolimatta pitäisi vissiin ensin palkata kauempana muista koirista ja sitten palata juhlimaan hieman rauhallisemmin mielin tavaroiden luo..

Oli aivan huippukivat kisat kaiken kaikkiaan, radat juuri täydellisen kivoja. Ei ihan pelkkää suoraa luukutusta, mutta melkein! Onni onnettomuudessa, että lähdettiin Lempäälään eikä jääty Ojankoon. Tampere is treating us very nice, näyttelysertinkin Loki kävi siellä hakemassa. Mutta nyt on se eka luva plakkarissa ja voi jatkaa hauskan pitämistä :). Ihana pieni motivaatiopläjäys tuli kyllä ja kotiin päästyä oli kaikki voimat ihan pois. Miten sitä koskaan mahtaisi kaksi päivää peräkkäin kisata, huijaijaa..

Lauantaina oltiin ensin suunnattu Tampereelle lenkkeilemään Tytin ja Himpulan ja Jampulan kanssa. Aurinko paistoi upeasti ja kevät värjäsi ruohikon kauniin vihreäksi. Pienen eksymisen jälkeen minäkin löysin perille ja päästiin kuvailemaan kolmikkoa pitkästä aikaa. Koirat olivat onnessaan päästessään juoksemaan ja Loki pääsi ensimmäistä kertaa polskimaan jopa vesilammikkoon. Kaikki tämän merkinnän kuvat (paitsi huoltsikka, jos joku sitä erehtyy epäilemään) siis (c) Tytti Käyhkö.

Toki otettiin pakolliset urpo ja turpo kuvat, joissa koirat tosin näyttävät kerrankin aavistuksen tyylikkäiltä.

Posekuvien lisäksi tuli toki niitä tapahtumarikkaampiakin kuvia.

Ei ne oikeasti samaa keppiä repinyt, sekunnin sadasosaa myöhemmin Jana oli vienyt kepin Lokin suusta :)

Kiitos taas kivasta lenkkiseurasta ja kuvista, joista saa täytettä tylsiin pelkkää tekstiä sisältäviin merkintöihin varmaan koko kesäksi :)

Loppuun vielä Lokin "omg toi varasti!" -katse.