Loki kiitää 5,43 m/s

Liedossa kävi flaksi, saatiin toinen luva.

C-hypäri avasi päivän ja Loki starttasi ensimmäisenä tehden 0-tuloksen ja luvan. Mikään erikoinen taidonnäyte tämä rata ei ollut. Radan ohjaukset koostuivat kahdesta takaaleikkauksesta putkelle ja yhdestä epäonnistuneesta takaaleikkauksesta hypylle, missä Loki pyörähti ottamatta kuitenkaan siitä kieltoa. Alkusuora oli radan ainoa vaikea kohta ja siinähän me sitten tietysti sössittiin :). Salme Mujunen oli tehnyt hyvin suoraviivaisen radan, missä nopeudet olivat sen mukaisia. Loki kiiti vauhtia 5,43 m/s ollen medien toinen. Oli varmaan meidän nopeusennätys. Jäi kaivelemaan tuo pyörähdys, mihin aikaan oltaisiin päästy ilman sitä. Ekana radalle mentäessä hengityskään ei ollut vielä ehtinyt tasaantua rataantutustumisen jäljiltä ja ohjaus ei mitenkään silmiä tai korvia hivele. Mutta luva se on rumakin luva.

B-agirata niinikään Mujusen käsialaa, ihan kiva profiililtaan, joutui vähän enemmän ohjaamaan. Lokille kävi joku aivokämmi lähtöviivalla ja se mätkähti suoraan päin ensimmäistä rimaa. Rata mentiinkin sitten rallatellen ja keinulta Loki varasti omia aikojaan, joten uusittiin se.

A-agiradalle vaihtui tuomariksi kesän SM-tuomari Alen Marekovic. Rata oli hieman erinäköinen, mutta kiva sekin. Ei niin suoraa luukutusta, kuin mikä meille ehkä sopii. Yksi ansaputkipaikka oli lopussa, missä piti pyöräyttää kerran hyppyjen ympäri ja sitten vasta mennä edessä olevaan putkeen. Ajattelin heti, että putki imaisisi Lokin liian aikaisin ja lähdinkin sitä sitten varmistelemaan sillä seurauksella, että käänsin liian aikaisin ja Loki tuli koko hypyn ohi. Ärsyttävä ohjausmoka, mikä jäi myös kaivelemaan näistä kisoista. Sijoitus tällä vitosella oli kolmas. Videolle tuli molemmille radoille sama tulos, mutten jaksanut alkaa korjaamaan.

Teppo sai A-radalta ensimmäisen luvansa ja nollavoittonsa, toiset aloittaa tyylillä ;). Kisapäivä oli tosi kiva, paikalla oli sisko ja Ella ja Ellan shelttikavereita, joiden kanssa odottelut sujuivat mukavasti rupatellen ja ratoja spekuloiden. Erityiskiitokset Sonialle meidän kaikkien ratojen videoimisesta!

Itse suorituksiin en ollut erityisen tyytyväinen, jotenkin menosta puuttui se rauhallisuus ja keskittyminen mikä viime kisoissa oli enemmän nähtävissä. Mutta Loki toimi lähes täydellisesti, hoiti omat osuutensa esteillä erittäin hyvin ja mokat oli taas ihan vain omia ohjausmokia ja kaikesta huolimatta luva tuli, ja siihen olen tottakai erittäin tyytyväinen. Kokonaissaldoksi jäi 0, hyl ja 5vp, käsiin kaksi ruusuketta ja kaksi kisalahjakorttia. Pitää siis mennä Lietoilemaan vielä uudemman kerran.

Ensi viikonloppuna Riksussa kolme starttia (joista yksi "turha" hypäri kun luva hyppyradalta on jo) ja sen jälkeen Joensuussa neljä tai viisi. Jospa se kolmas luva jostain näistä sattuisi vielä tipahtamaan ennen kisataukoa.

Tämä voi tapahtua vain Turussa.

Piti ottaa tänään töiden jälkeen Lokista vielä palkintokuva, mutta tiedättekö sen tunteen, kun oven avatessa nenään haiskahtaa sielukkaat aromit ja kauhun sekaisin tuntein katsoo missä hajun lähde on... Edessä odotti näky mitä en olekaan nähnyt sitten Fionan nuoruusaikojen sairastelun, nimittäin oksennuksen ja ripaskan marinaadi ympäri makuuhuonetta. Loki-parka oli yrittänyt murtautua makuuhuoneen koiraportinkin läpi pois makuuhuoneesta, luojan lykky ettei ollut päässyt koko kämppää sotkemaan. Seurakaverit heti tiesi kertoa, että nyt on liikkeellä jotain tosi äkäistä mahatautia, itse toivoisin mielummin jotain mitä Loki söi, jotta Fiona ainakin säästyisi tuolta vatsapöpöltä. Tämä päivä onkin mennyt sitten pyykkiä pestessä, muutaman kerran Loki on pyytänyt ulos mutta muuten nukkunut. Peukut pystyssä, että menisi nopeasti ohi ja jätkä olisi voimissaan lauantain skaboihin mennessä.

Tessin perjantaiaksat meni ihan kivasti, tehtiin rengasta ja otin sen jälkeen jo parit esteet. Pari kertaa tuli ohi mutta muuten ok. Kontaktialustaa tein vähän, tainnut vähän siltä unohtua. Suorilla se tuli taas heti jalkoihin, tarvitsisi esteiden hakemiseen vielä ihan hurjat määrät treeniä treeniä ja treeniä.

Kotimatkalla kisoja sulatellessa tuli taas mieleen A:n juoksukontaktien tuoma etu. Mietin ensin, etä Lokille en haluaisi niitä vielä opettaa, mutta jospa käyttäisi tuota Tessiä tässäkin harjoittelukappaleena... Sille kun pitäisi joku tekniikka siihen opettaa joka tapauksessa. En ole jaksanut/halunnut perehtyä aiemmin juoksareihin, olen ajatellut että pysyköön se erilaisten hifistelijöiden huvina, mutta nyt tuntuu että voisin olla kypsä tälle uudelle tekniikalle :P. Niin paljon ihmiset siirtyneet A:lla juoksareihin ja onhan siinä ehdoton hyöty koiran kropan rasituksen kannalta. Ensi talveksi haaveilen Purinalle kausikortista, silloin voisi olla sopiva sauma tälle projektille.

Sitten rupesin pohtimaan asiaa puituani, että kun kerran Tessin kanssa joutuu operaation läpikäymään joka tapauksessa, niin samalla vaivalla ja treenikerroillahan sitä sitten oikeastaan opettaisi Lokille myös. Tämä kesä mennään siis vielä pysäytyksillä, mutta syksyllä alkaa operaatio koirille juoksu A. Kyllä mekin kun kaikki muutkin. Kerta.

Arpa on heitetty

Tiistaiset treenivideot tuli käsiteltyä vasta nyt, on ollut niin kiirettä nettisivuprojektin kanssa. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun olin niin tyytyväinen päivän aikaansaannoksiin, että lopetin hommat jo puoli kymmenen. Alkoikin olla jo vähän zombi-olo ja Lokikin viittasi kintaalla tyhmälle omistajalle joka vain koneella möllötti ja kosti repimällä hanskani jonka oli pöllinyt eteisen tuolilta.

Treenien teemaksi ryhmäläiset äänestivät kisaradan, itse olisin äänestänyt kädetöntä ja äänetöntä ohjausta. Hauska rata oli joka tapauksessa, ja treenin lisämausteena oli mennä rata alusta loppuun niin monta kertaa peräkkäin, kuin radan saisi menemään nollana läpi ja siihen asti kellotettiin. Mentiinköhän me kolme kertaa alusta melkein peräjälkeen ja lopussa oli jo melkoista voimien loppumista sekä itsellä että Lokilla enkä tiedä mentiinkö sitten yhtään kunnollista nollarataa.

Ensimmäisellä kerralla en ohjannut tarpeeksi hyvin hypylle ja otettiin kielto, toisella luotin liikaa Lokin kepeille hakemiseen (jostain syystä koiralla on taipumus kääntyä ohjaajaa päin, jos ohjaaja laittaa kädet selän taakse kuin palkkaamiseen valmistautuen). Oli kyllä tehokasta kestävyystreeniä tällainenkin sprintti after sprintti ilman taukoja, kerran palkkasin välissä pallolla ja muuten namilla ja äkkiä takaisin lähtöön.

Meidän yhdestä kisaradasta Tiia oli ottanut kohdan missä tuli hylky, muurin jälkeen putkeen, missä kisoissa Loki ja useat muut meni väärään päähän. Saatiinkin useita eri ratkaisuja tällaisiin tilanteisiin, mm. etäisyyden ottaminen kontaktilla ja siten suuntaaminen oikeaa putken päätä kohti jo heti kontaktilta vapauttaessa.

Toinen vaihtoehto toki pitää kontaktilla kunnes ehtii itse muurin taakse, mutta kisatilanteessa en luota niin pitkään kontaktilla pysyvyyteen... Nyt treeneissä toki näin tein kun kohdan tunnistin. Kiitos kuvaamisesta Tiia H!

Ne oli meidän kenraaliharjoitukset sunnuntain kisoja varten, tänään Tessi pääsee vuorostaan sporttarin vapaatreeneihin kontakteja ja rengasta harjoittelemaan ja juoksemaan, yllätys yllätys, putkeen.
Tänään Fiona lähtee porukoille jälleen hoitoon ja me suuntaamme Lokin kanssa huomenna siskolle Turkuun. Siellä sitten keräillään voimia sunnuntaisia kisoja varten. Lokin lähtönumero on 2, ja koska medien hypäri aloittaa koko kisapäivän ja numero 1 ei ole sille radalle ilmoittautunut, on Loki kaikista ensimmäisin koira joka radalle sunnuntaina lähtee. Muilla kahdella radalla sitten ollaan toisena radalla. Näin pitkälle päästiin ilman että ensimmäisen lähdön nakki napsahti, mielenkiinnolla odotan miltä tuntuu lähteä näin alussa kun kaikki aiemmat ollaan oltu jossain lähtösijoilla 8-16.

Uusi halli, uudet esteet ja uusi tilanne lähteä ensimmäisenä, taitaa meidän tavoitteet näistä skaboista olla vanhat tutut varmat estesuoritukset, hyvät kontaktit ja hyvä kisafiilis. Lisäksi itselleni voisin asettaa tavoitteeksi bongata kaikki tuomarien tekemät ansapaikat, ettei tulisi niitä "ensimmäiset viisi koirakkoa tekee saman mokan ja loput näkee mikä ei kannata" -tyyppisiä tilanteita, ainakaan meille.

Tepolla on ilmeisesti vähän liian suuret luulot itsestään, kun meinaa Lokin voittaa. Vaikka turkkulaisil onkin lievä kotikenttä- sekä lähtönumeroetu, vastaan haasteeseen ilmoittamalla, että Loki saa kyllä ihan varmasti jokaisella radalla ainakin KYMMENEN pistettä enemmän kuin Teppo!!!

Nörtin koirafanin märkä uni

Lokilla ja minulla on ajoittain hieman erilaiset innostumisen aiheet. (c) Tytti Käyhkö

Mediaseksikkyys huipussaan!

Mitä tulee, kun yhdistää kaksi intohimoani: koirat ja nettisivujen vääntämisen?

Niin kiva projekti, että eilen unohtui syöminenkin. Havahduin yhdentoista jälkeen siihen, että pari tuntia sitten uunista pois otettu ruoka oli yhä "vetäytymässä hetken" uunin päällä. Aiemmin itse ruoan tekokin myöhästyi, kun maltoin vasta seiskan aikoihin nousta koneelta keittiöön. No, nehän väittävät, ettei kahdeksan jälkeen pitäisi syödä enää muutenkaan.

Myös niin kiva projekti, ettei malttaisi edes agilityyn lähteä. Ja se on jo syömisen unohtamista huolestuttavampaa se.

Koirat ei kiitä projektista. Se kun tietää sitä, että niiden ulkoilu on töiden jälkeen häthätää tunnin lenkki, jonka jälkeen pakenen koneelle. Onneksi on tuommoisia laiskimuskoiria. Loki joka kerralla kun nousen vessaan tai hakemaan lisää kahvia nousee venytteleään optimistisesti, mutta painuu pian takaisin petiinsä syvän huokaisun saattelemana. Fiona sentään nousi pari kertaa lelu suussa jalkaani vasten. Leikkimään en lähtenyt, mutta ilmeisesti syli kelpasi ja siihen Fiona tuli sitten auttelemaan koodaamisessa. Ainakin sen 2 minuuttia, ennnenkuin sammahti.

Yritin sanoa koirille että voivat lohduttautua sillä, että väkisinkin koodaamisessa tulee hetkiä, kun clearfix ja IE eivät vain suostu toimimaan niinkuin pitäisi ja aivot menevät solmuun kaikesta siitä pyörittämisestä ja googlaamisesta. Silloin on hyvä hetki lähteä vähäksi aikaa tuulettumaan.

Superhauskaa pitkästä aikaa päästä koodaamaan jotain näin kivaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin harkitsin jopa eilen, että olisin koodannut läpi yön - kyllähän töissä aina välillä pärjää vähemmilläkin yöunilla.

Jottei nyt ihan tylsäksi kuvattomaksi menisi, niin tässä teille söpöjä lapsia ja koiranpentuja leikkimässä aurinkoisena agilitypäivänä. Mitä muuta voikaan sitä ihminen toivoa.

Why so vicious?

Olen välillä miettinyt niitä koiria, joita omistajat kävelyttävät noin 20cm hihnalla ihan jalan vieressä. Että mahtaakohan se olla kivaa lenkkeilyä koiralle. No nyt olen kyllä vahvasti selvittänyt että ei ne normaalisti lenkkeile niin, ne ovat vaan koiria, jotka ovat esimerkiksi juuri palkinneet omistajansa runsaat koulutusyritykset vetämällä maasta paskaa kuvainnollisesti kaksin käsin. Ja siinä samassa silmänräpäyksessä päätyneet siihen 20cm hihnaan omistajan tehdessä u-käännöksen ja kivan lenkin siten vaihtuessa 10 minuutin pikaulkoiluun ja suuntaan suoraan kotiin omistajan yrittäessä rauhoittaa kiehuvan mielensä ettei tekisi koirasta nahkarukkasia.

En tiedä meneekö tuosta mitään opetusta eteenpäin niihin muutamiin aivosoluihin, kun sama käyttäytyminen vain jatkuu ja jatkuu. Pitkään voi olla taukoa ettei Loki syö koiranpaskaa maasta, mutta sitten yhtäkkiä joku läjä onkin niin houkutteleva että se katoaa sisuksiin yhtä nopeasti kuin jos kyseessä olisi ollut naudan sisäfile. Omistajan raivon rääkäisy, välitön hihnaan joutuminen ja kiukusta puhisevan omistajan kanssa kotiin suuntaaminen ei liene jotenkin kytkeydy rangaistukseksi paskan syömiseen. En tiedä miksi tuo tapa saa minut niin raivon partaalle, pitäisi varmaan vaan hyväksyä että välillä koirat nyt syövät maasta mitä sattuu. Olen jopa harkinnut seuraavalle opettavani sen, ettei maasta saa syödä MITÄÄN. Eli luopumisen kaikesta mitä maasta löytyy, vastaehdollistamisella tietysti. Voi kyllä olla ettei semmoista edes pystyisi opettamaan. Olen välillä tehnyt sitä, että Lokin haistaessa paskaa ja pakittaessa siitä palkkaan, mutta en ole yhtään varma palkkaako tämä haistelua vai siitä luopumista. Teorioiden mukaan pitäisi palkata luopumista, mutta jotenkin se sotii maalaisjärkeä vastaan.

Sisään tultua on näissä tilanteissa pakko pistää raivonpuuskia aiheuttanut koira makkariin hetkeksi pois silmistä. Yläreunan kuvassa Loki on juuri päässyt pois makkarista eikä ole vielä ihan varma millä mielellä olen. Sitä ei voi huijata feikkaamalla iloista jos vielä vituttaa. Aika säälittävää.. Eihän tuossa enää voi olla vihainen.

Pitkän peltolenkin lyhennyttyä noin 50 minuuttia, on hyvää aikaa kirjoitella eilisistä treeneistä. Loki pääsi pitkästä aikaa mukaan perjantaivuorolle ja vuorossa oli persjätöt keinun jälkeen sekä pyörimiset ja kääntymiset hypyillä. Jälkimmäiset tulevat kuulumaan treenikavalkaadiin kunnes toisin mainitaan.. Rinnalla sitten itsenäiset varmemmat suoritukset vaikeammille esteille.

Keinut meni kivasti, kerran varasti ja kerran tuli läpi mutta muuten nättejä pysähdyksiä. Treenasin ensimmäistä kertaa myös nopeita vapautuksia keinulta, ehkä niitäkin pitää joskus treenata jos aikoo kisoissa nopeammin vapauttaa. Olen huomannut viime aikoina eräänlaista muutosta ajattelutavassa miten suhtaudun tuohon esteeseen, keinu on itse asiassa aika kiva este!

Peruskäännöksiä harjoiteltiin ensin ilman vauhtia ja sen jälkeen putken kautta. Lisäksi juoksutin vain kahden siivekkeen väliä ja yritin olla ajoissa tekemässä ennakoivia valsseja. Palkkasin sekä lelulla kädestä että namilätkällä. Kerran halliin tullessamme talloin Lokin tassulle ja se vinkaisi aika ikävän kuuloisesti. Sen jälkeen läähätti lopun treenin ajan, mutta tunnusteltaessa ei mitään outoa kuitenkaan ollut eikä ole ollut jälkeenkään, eli taisi olla vain juuri tulossa kuuma ylipäänsä treenissä siinä vaiheessa. Huomaa kyllä jo lämpenevän kelin, hallissa piti jopa välillä tuulettaa ettei tullut ahdistavan kuuma. Hieroin kevyesti tänään varmuudeksi läpi, muttei mitään outoa osunut ainakaan näihin kokemattomiin käsiin.

Tänään oli Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Minut valittiin viime vuonna kaksivuotiselle jaksolle, joten nyt alkaa sitten toinen vuoteni hallituslaisena ja jäsensihteerinä. Toistaiseksi ainakin homma on ollut ainoastaan kivaa, ihmetellen kuuntelen juttuja toisten rotujen parista missä väki on niin kuppikuntautunutta ettei järki kestä. Onneksi, oman kokemukseni mukaan, ei ole sellaista nähtykään koikkeriporukoissa :)

PS. Sitten kun koira on hetken pötkötellyt tuossa vieressä kuuntelemassa "mamma ei oo enää yhtään vihainen, anteex ku suutuin, ootpa ihku mussupussukka" shaibaa niin ei tarvita kuin yksi paskan hajuinen röyhtäisy ja ollaan taas ajattelemassa niitä nahkarukkasia.

Screw it, let’s do it!

Kuvat (c) Tytti Käyhkö

Takatalven aiheuttaman veetutuksen (jännä, miten voi väsyttää ja ärsyttää, vaikka ulkona paistaa aurinko) aikana on hyvä suunnitella tulevia reissuja. Keväälle ja alkukesällekin on niin paljon suunnitelmia, että heikompaa, tai ainakin sen lompakkoa, hirvittää. Mutta sitten säästetään muista asioista, eikös niin?

Eilen ilmosin pariin seuraaviin kisoihin, suuntana on reilun viikon päästä Turku ja sitä seuraavana viikonloppuna Riihimäki. Riihimäellä on jälleen Wütrich, ja koska tarkoitus oli lähinnä mennä testaamaan halli, niin olisihan se 1-2 starttiakin riittänyt, näin jälkeenpäin ajatellen. Kummassakin kisassa on kavereita paikalla ja pääsen molemmissa seuraamaan erittäin lupaavien koirakoiden ensimmäisiä virallisia startteja. Go Teppo ja Diva!!

Noiden kisojen jälkeen meidän tämänkertainen kisakausi hiljenee, tavallaan, koska sen jälkeen mennään sitten vain aivan pakollisiin tapahtumiin. Pakko hillitä menoa oman rahapussin ja toki Lokin jaksamisen helpottamiseksi. Mutta näitäkin tapahtumia riittää! Jälleen on pakko ihmetellä, että mitä ihmettä tein ennen koiria?

Joensuun pääsiäiskisat on ensimmäinen tällainen reissu ja samalla pääsen pallottelemaan Adyan vauvoja. Noiden kisojen tarkoitus on testata minun ja Lokin turnauskestävyyttä, kaksi päivää ja 5 starttia. Jos Joensuun jälkeen ollaan kakkosissa, niin olen erittäin tyytyväinen.

Roturace ja siihen valmistavat viehejuoksutreenit tuovat repertuaariin hieman erilaista kivaa tekemistä Lokille ja ovat jo vuoden jälkeen selvästi muodostumassa perinteeksi!

Moletain näyttelyt on jotain mitä en ole aiemmin lainkaan kokenut ja odotan tätä reissua erittäin innolla! On muuten lähtö täsmälleen samana päivänä kuin ehkä-lokinpoikasten laskettu aika, riittää siis parhaassa tapauksessa ainakin jännitettävää.

Purina Openiin haluan mennä kesällä tutustumaan uuteen lähihalliini.

Agilityn SM kisoihin on menossa niin paljon kavereita ja tuttuja, että sinne mennään fiilistelemään upeita kisoja ja henkeäsalpaavan jännittäviä ratoja ehdottomasti. Videokamera on paras kaveri täällä.

Agirotu nyt on niin spesiaali tapahtuma että sitä en jättäisi välistä missään nimessä.

Mutta mikä ehdottomasti kaikista parasta, kaikissa tulevissa tapahtumissa pääsen viettämään aikaa erittäin hyvien ja ihanien kavereiden kanssa! Ja se jos mikä on aivan parasta! Siksi tulokset tulevat olemaan täysin toisarvoisia. Kokemukset ja yhdessä vietetty aika on se mitä näistä odotan. Voin myös veikata, että tämän kesän jälkeen rakastun porukoiden retkeilyautoon siinä määrin, että kinuan sitä mukaani huomattavasti aiempaa useammille reissuille...

Tiivistetty kalenteri vielä tähän itselleni muistiin:

30.3.2014 Lieto (ATT) 2+1, Salme Mujunen
05.4.2014 Riihimäki 2+1, Johanna Wütrich
19.4.2014 Joensuu, 2, Minna Räsänen ja Sari Mikkilä
20.4.2014 Joensuu, 2+1, Minna Räsänen ja Sari Mikkilä
18.5.2014 Koikkereiden viehejuoksutreenit
23.5.2014 Moletai Liettua, Aukstaitija Summer ’14
24.5.2014 Moletai Liettua, Baltic Winner ’14
25.5.2014 Moletai Liettua, Moletai Cup ’14
2.-11.6.14 Purina Open
08.6.2014 Roturace
14.6.2014 Agi SM
15.6.2014 Agi SM
05.7.2014 Agirotu
06.7.2014 Agirotu

Jospa sitä osaisi nauttia näistä viimeisistä tekemättömistä viikonlopuista nyt, kesällä tuskin tulee olemaan sitä ongelmaa.

Lokinpoikasia toiveissa?

Kotiuduttiin Salon ja Turun reissulta juuri. Lokilla oli kivaa mutta rankkaa, se joutui opettelemaan miesten hommia. Lopulta uutteruus palkittiin ja Loki astui Rian kahtena päivänä. Ajan mittaan sitten selviää saadaanko me kesällä pallotella pieniä koikkerivauveleita.

C.I.B FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BY MVA BY GR MVA LT JMVA LV JMVA UA MVA LVJV-11 LTJV-11
Lucky Nana's Xmas Vicktoria Bella

X

FI MVA HeJW-11 Harm v.d. Schoonheden

Yhdistelmän sukutaulu

Ria on jouluaattona 2009 syntynyt kooikerhondje, josta voi lukea lisää kotisivuiltaan ria.suntuubi.com. Rialla on B/A lonkat, 0/0 kyynärät ja 0/0 polvet ja silmät puhtaat. Rian kanssa on harrasteltu enemmän tai vähemmän kaikennäköistä, virallisella tasolla maailmanvalloitusta. Rian suvusta löytyy useita kisanneita harrastuskoiria, toki muotovalioita ja myös jäljestys- ja agilitykoiria sekä -valioita.

Lokista voi puolestaan lukea lisää tästä blogista.

Käytiin Rian luona sekä maanantaina että tiistaina. Loki oli hyvin kiinnostunut alusta lähtien ja Ria teki homman Lokille hyvin helpoksi seisomalla kuin patsas. Ei vaan meinanut millään Loki osua oikeeseen paikkaan. Ehkäpä meiltä omistajilta alkoi jo usko hieman loppua, mutta lopulta Loki astui Rian jääden kiinni noin minuutiksi. Tästä jäi vielä hieman epäileväinen olo, mutta onneksi tänään tiistaina homma uusittiin noin kaksi minuuttia sisääntulomme jälkeen ja tällä kertaa koirat jäivät nalkkiin 25 minuutiksi. Tämä toinen kerta sujui helposti ja nopeasti ja kummallekin ensikertalaiselle jäi varmasti hommasta hyvä mieli. Loppuvierailun ajaksi koirat piti eristää kun olisivat olleet uudestaan toistensa kimpussa.

Nyt vain peukut pystyssä että Lokin hurrrrjan vilkkaat siittiöt löytävät perille. Ehkä-pennut kasvaisivat Raijan hellässä huomassa Salossa. Mahdolliset lisäutelut voi suunnata suoraan hänelle.

Mies, eikä poika enään!

Extempore Lotta Vuorelat

Viikonlopun suunnitelmat siirtyivät ensi viikkoon, joten kun kyseltiin sairastapauksen vuoksi tuuraajia Lotta Vuorelan agilityvalmennukseen Riihimäelle niin mehän oltiin tottakai menossa. Pitkästä aikaa varmaan yli vuoteen ns. spessukoulutuksessa ja vaikka keventävät mukavasti lompakkoa, niin kyllä ovat vaan varmasti aina rahan väärti.

Pointteja:

Vastakäännös 7 oli katastrofi, vaikutti ettei Loki vaan yhtään tiennyt mitä siltä halusin. Back to basics pitäisi tehdä tässä.
- Lotta kuitenkin oli vahvasti sitä mieltä, että vastakäännös on useimmissa tilanteissa ylipäänsä turha ja sitä pitäisi käyttää vain tilanteissa, jotka sitä oikeasti vaativat. Yleensä esim. peruspyöritys toimii mainiosti.

Lotta suosii ohjauksessaan yksinkertaisia ja simppeleitä ohjauksia kuten valssi, takaaleikkaus, persjättö ja peruskäännökset.

Välistävetoa 10-11 toisteltiin moneen kertaan.
- Neuvo: Jo sinä hetkenä kun lähetät edeltävälle hypylle, pitää jo kääntää kroppaa.

Rytmityksestä: Nyt on omassa liikkeessä hirveä kiihdytys ja sen jälkeen töksähtävä äkkipysähdys. Merkkaan liian voimakkaalla askeleella, pitäisi olla soljuvampi.

Käänösongelmat saattavat johtua osaksi ihan vain siitä, että saatan Lokia liian pitkälle.

Pääsin tekemään poispäinkäännöksen 18 hypylle ja Loki luki sen ihan ok kun tein ajoissa.

Treenaukseen:

• Ohjauksiin tuleminen, palkkaa ihan siitä että tulee ohjauksiin esim. hypylle lähettämisen jälkeen. Lokilla on tapa kääntyä väärään suuntaan hyppyjen jälkeen. Tai siis, minulla on tapa ohjata se niin.
• Palkkauksen jälkeen oma liike jatkuu, jotta koira opetetaan oikeaan ohjaukseen ja sen jatkumiseen.
• Käännökset ihan pienillä korkeuksilla ja siitä nostaen pikkuhiljaa.

Kyllä se varmaan jotain kertoo, kun joka kouluttaja toistaa meille samoja asioita. Ehkä pitäisi tehdä asialle jotain sitten.

Mutta kertooko se kouluttajasta vai ohjaajasta, että treenin aikana Lotta huusi "mene" tai "mee jo" peräti 57 kertaa :). Laskekaa vaikka itse. Melkein yhtä hauskaa kuin treenata oli muuten muokata tuota videota, piti lisätä oikein otsikko ja järjestävän seuran logo yläreunaan niin pääsi vähän leikkimään ohjelmalla muutenkin kuin zoomausanimaatioiden osalta. Sainkin siihen menemään kokonaiset neljä tuntia.

Lotta oli tosi mukava ja innostava kouluttaja ja halli oli hyvä. Suosittelen. Alkoi itsellä pitkästä aikaa kunto loppumaan loppuvaiheessa. Lokikin oli jo melko naatti kahden 13 minuutin treenin jälkeen. Lotta kommentoi koikkereista että kiva nähdä nopeitakin koikkereita, kun suuri osa taitaa mennä vähän rauhallisemmin. Sanoi, että nopsat koikkerit löytyy pitkälti tietyiltä ihmisiltä, koska osaavat motivoida hyvin ja koikkeri vaatii sitä, että sen vauhtia pitää osata rakentaa ja aktiivisesti motivoida nopeaan suorittamiseen.

Ostin

Viimeistään elokuussa tämä konkkaronkka vaihtaa lokationia paikasta A paikkaan B.

Reilut kaksi vuotta olemme asuneet nykyisessä paikassa ja vaikka tottakai eilen oli fiilikset katossa, niin heti tänään iski tajuntaan, että täältä pitää tosiaan lähteä pois. Se iski aamulenkillä, ikävä näitä seutuja, ei vähiten upeita lähellä olevia ulkoilureittejä, rauhallisuutta ja metsää mikä lähtee melkein takapihalta. Tänne jää paljon kivoja naapureita, seudun koirakavereita, tuttuja, Lokin kiipeämiskiviä, nurtsia, peltoa, polkuja, hiekkateitä. Olen oppinut tuntemaan takapihan pienen metsän kuin omat taskuni. Ajomatkalla töihin ihastelin lähiötaloja ja pieniä ajoteitä.

Pitempien lenkkien maastot eivät oikeastaan edes huonone nykyisistä, mutta ihan taloa ympäröivä alue on vilkkaammin liikennöityä. Silti kuitenkin suhteellisen rauhallista. Saan ihan kävelymatkan päähän kaksi koiranhoitopaikkaa mukaanlukien siskon ja agilitylainakoiran (mikä on näppärää minun Tessin päänmenoksi tekemiäni suuria tulevaisuuden suunnitelmia varten) ja siten tietysti siskon lenkkikaveriksi. AST:n Puolarmetsän kenttä 20 minuutin kävelymatkan päässä vaihtuu Purina-areenaan 35 minuutin kävelymatkan päähän. Ties vaikka sitä jossain vaiheessa pääsisi hyödyntämäänkin. Mutta mikä kaikista parasta, uusin tulee olemaan ensimmäinen ikioma koti.

Kulkuyhteydet sekä autolla että julkisilla ovat uudessa paljon paremmat ja työmatka lyhenee autolla aivan mitättömään 9 minuuttiin (ei ruuhka-aikaan). Bussillakaan ei enää tarvitsisi vaihtaa.

Onneksi on rutkasti aikaa valmistautua ja kerrankin ehtii kunnolla pakata ja heittää (eikä vain meinata) kaikki turha tavara pois. Kaiken turhan, eli kaiken millä on tunnearvoa ja mitä saattaa joskus tarvita eikä sitten kuitenkaan raaski heittää pois. Tämän kesän ehdin vielä nauttia tästä ympäristöstä. Paitsi että mitä enemmän tässä mietin niin sitä kivempi olisi muuttaa samantien.. Mikä täällä enää motivoi imuroimaan senkään vertaa kuin aiemmin? Vaikka asuinpinta-ala pienenee peräti 11 neliötä (nykyinen onkin aivan turhan iso meille), ei niinkään tule ikävä asuntoa sisältä koska uusi on siinä suhteessa paljon parempi, vaan nimenomaan talon ympäristöä.

Haikeaa se on joka tapauksessa aina muuttaa. Kaikissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa ja uuden takia on aina pakko luopua jostain vanhasta ja tutusta. Olen vahvasti sitä mieltä, että on pakko mennä eteenpäin eikä jumittua liiaksi paikoilleen. Kaipaan muutosta tietyin väliajoin elämään. Vaikka se välillä tuntuukin haikealta, vaikkei etäisyyttä loppujen lopuksi olisikaan kuin parikymmentä kilometriä. Jokainen asuinpaikka on opettanut omasta itsestäni paljon. En malta odottaa mitä uudella asunnolla on minulle annettavaa. Alue sinällään on minulle jo tuttuakin tutumpaa.

Törmätessäni sivulle laittamani kuvan lainaukseen se osui ja upposi niin, että piti tehdä siitä ihan nätti kuva. Taidan olla sielultani kuin koikkeri, joka yleensä kiintyy vahvasti omaan kotiympäristöön.

Puomi 1 - Loki 0

Tiistaina treenattiin Tiian silmien alla jälleen. Rata meni näin, mutta me mentiin siitä vain parit pätkät. Ajattelin että höntsäillään vain jotain kivaa, kun kisat kuitenkin toissapäivänä.

Alusta tehtiin pikkupätkä ilman ongelmia, 5 putken pään vieressä oleva toinen hämyputki ei ollut mikään hämyputki tälle mestariparille.

Sitten vähän puomia etupalkalla. Noh, ollaan koitettu sitä ennenkin, mutta Loki on päässyt palkkaamaan itse itsensä namiboksilla, minkä räpeltäminen vaikka palkkaa ei saisi on ollut sille palkkio. Nyt Tiia the dragon oli vahtimassa aarretta ja Lokilta vaati huimia ponnistuksia pysähtyä. Ensin se veteli yli 2-3 kertaa, sen jälkeen tajusi pysähtyä. Sitten vielä kerran yli ja toinen onnistuminen mihin lopetettiin. Se oli ihan liekeissä, vauhti oli huima ja selvästi veto palkalle järisyttävän suuri. Pari ekaa toistoa meni päättömästi, mutta lopussa selvästi kuitenkin hoksasi että niin joo tässäkin pitää pysähtyä. Se oli kyllä huvittava, tosi luja vauhti ja siitä pysähdys niin, että takavarpaat juuri koskettivat kontaktipintaa.. Ja jäykkänä kuin viulunkieli. Ja käskystä vapautus. Noita pitää tehdä lisää.

Jotenkin sillä jäi tuo raivovire päälle koko lopputreeneiksi, parit kepit tehtiin sylkkärintapaisella ja sitten kokeiltiin 13-16 pätkää. No ei onnistunut, Loki oli koko ajan (yllätys yllätys) 13 hypyn jälkeen suuntaamassa puomille. Ei se oikein kuunnellut enää mitään tuossa vaiheessa. Onneksi ei ollut tarkoitus mitään himotekniikkahinkkauksia ottaa.

Videolla ei hauskoja puomeja näy eikä kamera osunut lopputreeninkään pätkiin, mutta pakko oli pistää tämä alku koska kokeilin uutta softaa ja testasin miten julkaisu pelittää. Hyvin ainakin tämä näytti toimivan.

http://youtu.be/BkTJk6EFPVo

Nyt odotellaan jännittäviä uutisia meidän viikonloppusuunnitelmista ja niiden aikatauluista.

Ajatelkaa paksusti.

Me likey!

(c) Tytti Käyhkö

Minulla on uusi lelu. Sen nimi on Asus N56JR, also known as minun paras uusi ystävä.

Siitä asti kun aiempi Sony Vaio alko hikottelemaan viime syksynä, on uuden ostaminen ollut vääjäämättä edessä. Nyt sen aika koitti, kun pari iltaa viime viikolla vietin etsien tietoa vaadittavan uuden kaverin ominaisuuksista. Minulle tärkeitä asioita konetta valitessa olivat:

1. Videoiden editointi.
2. Katso kohta 1.

Ykköskohta asetti sen verran kovat vaatimukset koneelle, että muut taskit hoituvat samoilla vaatimuksilla kuin vettä vaan, joten eipä niitä tarvinnut paljon edes miettiä. Pöytäkonetta mietin myös, mutta siihen perehtyminen olisi vaatinut hieman enemmän kuin pari iltaa.. Yllättävän hyvin onnistuu unohtamaan kaikki tietokoneiden teknisiin ominaisuuksiin liittyvät jutut kun ei tarvitse niitä vuosiin miettiä. Uuden läppärin ostaminen on aina Hirveän Suuri Juttu, ne kun ovat niin kalliita ja sen kanssa tulee viettämään tunteja ja tunteja ja tunteja aikaa, joten onhan se tärkeä olla hyvä. En ole ehkä koskaan ostanut sellaista "perusläppäriä" jolla hoituu perushommelit, vaan aina on pitänyt tosissaan etsiä parasta minkä budjetilla saa. Tämä on sarjassaan kolmas oma kannettava tietokoneeni.

Tällä kertaa mentiin hieman budjetista yli, mutta oli pakko kun ei halvemmalla löytynyt vaatimuksia täyttävää. Listaanpa tähän itselleni (ja kaikille miljoonille muille kiinnostuneille nörteille) muistiin mitä ominaisuuksia videoiden editointi vaatii koneelta. Listasin ties mistä palstoilta ja arvosteluista. Käyttämäni ohjelma tulee olemaan Adobe Premiere Pro, jolla oli myös omia pikkuvaatimuksia. Suluissa oman uuden koneeni kyseinen ominaisuus.

• Keskusmuisti - vähintään 8gb, hyvä jos laajentamismahdollisuus (8gb voi laajentaa 16gb)
• Näytönohjain - vähintään n. Nvidia Geforce GT650M, mieluiten CUDA-tuettu (GTX760M, CUDA)
• Prosessori - i7 prosessori, 64-bit support
• Näyttö - vähintään 1920x1080 resoluutio (1920x1080)
• Kovalevy - minimivaatimus 7200 rpm, SSD-levy nopeuttaa hommaa huomattavasti (hybridilevy HDD/SDD, 7200rpm)
• Liitännät - hdmi (jep)

Videoeditoinnissa oleellista on panostaa keskusmuistiin, näytönohjaimeen ja prosessoriin. Työläppärini esimerkiksi pyörittäisi ohjelmia muuten, mutta näytönohjain on ihan alaluokkainen. Näytönohjain nimenomaan tuo myös hintaa. Videoeditoinnissa hyviä koneita ovat samat, joilla myös pelaaminen onnistuu ja selasinkin myös Asuksen G-sarjan gaming läppäreitä, mutta olivat kaikki 17-tuumaisia ja hieman liian hintavia. Valitsemani kone täytti ominaisuudet juuri ja juuri, näytönohjaimessa mentiin vähän enemmän vaatimusten yli. Ja laajentamisvaraa on jos sattuu rahaa lisää taivaalta putoamaan.

Päädyin tilaamaan läppärin Kannettavatietokone.fi -nettikaupasta. Suosittelen! Sain erittäin hyvää asiakaspalvelua, eivätkä edes menettäneet hermojaan kun yritin tingata mukaan lisää muistia... Eivät kyllä myöskään lisämuistia antaneet :). Pakettiin kuului subwoofer ja jotkut Asuksen megahyperkuulokkeet mitkä varmaan pääsevät töihin.

Eilen noudin paketin ja ensimmäisiä huomiota on ainakin:

• Jessus tämä on suuri. Järkytys käyttää 15 tuumaista aiemman 14 tuumaisen ja sitä aiemman 12 tuumaisen jälkeen.
• Iso resoluutio aiheuttaa sen, että kaikki on pientä kuin kärpäsen kakka ja erityisesti touchpadilla on vaikea osua mihinkään. Ja zoomata ei tietenkään voi kun laatu huononee, onneksi selaimesta saa sentään fonttia suurennettua.
• Äänentoisto on laadukas, vaikken vielä päässyt edes testaamaan subwooferilla.
• Näyttö on myös laadukas, värit huomattavasti paremmat kuin aiemmassa ja työläppärissä.
• Videoeditointisofta vasta asentuu, sen toimivuutta pääsen toivottavasti testaamaan tämän päivän treenien jälkeen.

Aika jälleen näyttää onko vehje hintansa väärti muussa käytössä sekä videoeditoinnissa. Nyt tarttisi sitten enää sen hyvän videokameran........

Fionan viikonloppukuulumisia unohdin päivitellä viime merkintään, joten tässä muutama sananen Finskin vaunuviikonlopusta. Sillä oli tosi rankkaa. Se joutui mm:

Vahtimaan silmä kovana ohikulkevia vaunuilijoita...

...ja odottamaan ainakin tosi kauan, ennen kuin hänen korkeudelleen tajuttiin asentaa oma nukkumisalusta. Kuvitelkaa!

FREE YOUR MIND and the rest will follow

Eilen oli virallisesti kevään ensimmäinen päivä, koska ensimmäisen kerran nenään tuli ulkona grillatun lihan tuoksu ja silmissä tuntui lepän siitepöly. Samana kauniin keväisenä päivänä koitti myös se päivä, kun me saatiin, the one, the only, ensimmäinen nolla, ensimmäinen LUVA!!

Sunnuntaina alkulämmittelyn lämmittelyksi kävin tankkaamisen yhteydessä juoksemassa ympäri Viinikan ABC:n koska ilmeisesti se on joku juttu tällä hetkellä. Ajalla ei juhlittu, mutta parit kummastelevat silmäparit sain kyllä. Ehkä se on koko jutun tarkoituskin...?

Siitä suunta kohti SDP:tä ja kolmea starttia. Tuomarina oli jälleen Johanna Wütrich ja kivasti kaikilla kolmella radalla. Radat olikin kaikki tosi kivoja!

Hyppyrata oli hauska, pääsi menemään taas lujaa. Kepeille tultiin kohdasta, missä persjättöni olisi pitänyt olla aikaisemmin ja lisäksi jäin jotain arpomaan siinä kun itse epäilin että hakeeko vai eikö hae.. Hylkyhän siitä tuli, sitten kun otettiin edellisen hypyn takaa. Muuten rata meni kivasti, lopussa oli vähän vaikeampaa linjausta ja vähän venähteli siinä. Ihan loppuun sai tosi kivasti kiihdyttää!

Agirata B näytti tosi kivalta, yksi kohta oli mihin arvoin takaaleikkauksen ja valssin välillä. Paikalla ollut Outi suositteli takaaleikkausta, jos pitää yhtään jäädä tukemaan keinulle. Valitsin sitten sen ja vähän meni tönkösti, mutta rimat pysyi kaikki kuitenkin. Keinu oli ihan super, samoin kuin muutkin kontaktiesteet ja maltoin seisotella kullakin hyvän aikaa. Kepeillä annoin tilaa ja luotin että hakee ja hakikin. Viimeisille kolmelle esteelle tuli hurja "omg nolla tulossa!!" veto maaliin ja se kostautui toisiksi viimeisenä esteenä olleella muurilla, mistä lensi kolme palikkaa. Hieman vaati malttia vaihtaa se "eeeeeeiii....jeeee!!" huuto maalissa kun harmitti. 5 oli lopputulos ja kun huomasin, että sijoituttiin sillä 2/8 sijalle niin olin aivan supertyytyväinen!! Ajan perusteella oltaisiin oltu pari sekuntia voittajaa nopeampia. Mutta tämä tarkoitti ensimmäistä palkintosijoitusta ja olin ihan fiiliksissä!

Pientä kutkutusta toi onlinekisapalvelu, mistä tiesin muutaman henkilön katselevan meidän menoa ja viimeiselle radalle sainkin jo rataantutustumisen aikana muutamia vinkkejä. Ihan supernäppärä tuo onlinepalvelu! Kisapaikalla oli pienet mutta sitäkin intensiivisemmät tukijoukut, kun kaverini poikakavereineen oli tullut ensimmäistä kertaa koskaan katsomaan agilitykilpailuja. Jannelle suuret kiitokset kaikkien ratojen videokuvaamisesta! Lisäksi Outilta sain parit vinkit ja jälkipuinnit, mm. keppiharmitteluuni osuvan kuvauksen siitä miten epävarmasti arvoin kepeillä ja "tiesin" että virhe tulee :D. Siksi päätinkin lopuilla radoilla luottaa siihen että kyllä muuten hakee!

Agirata A alkoi sillä fiiliksellä, että ihan sama miten menee koska oltiin jo saatu paras tuloksemme koskaan. Olin täysin vapautunut, ei jännittänyt yhtään ja ajattelin että nyt mennään vain pitämään hauskaa ja ottamaan varmat kontaktit. Rata näytti myös todella kivalta ja sanoin ennen rataa, että ihan kuin meille tehty. Kyllä Wütrich vaan osaa nämä fiilistelyradat tehdä. Alussa vähän liian pitkään odottelin, kunnes Tiia viime treeneistä mieleen tulleena huusi päässä että "älä odottele mene jo!". Kepeillä välissä Loki hieman liukastui, mutta rytmi ei hukkunut kuitenkaan. Kontaktiesteet oli taas huiput ja etukäteen pohtimani ennakoiva valssikin vähän niinkuin onnistui, Loki selvästi kasasi hyppyyn vaikka vähän pitkäksi silti menikin. Lopun olin ensin ajatellut ohjata ei-kentän puolelta, mutta muutamilla koirilla oli siinä vaikeuksia hakea puomille jostain syystä ja kun puomin jälkeen ei ollut kuin rengas ja hyppy, ajattelin että mennään nyt sitten radan puolta.

Noh, näköjään kannattaa mennä pitämään vain hauskaa, sillä siinä hurmiossa tuli meidän tähän mennessä ainoa nollavoitto, tuloksella -15,60, 4,18m/s, sij.1/9 ja LUVA! Rata ei ollut aivan täydellinen, mutta niin lähellä ettei koskaan olla näin hyvää suoritusta tehty!!

Olin aivan täpinöissäni ja Lokin kanssa riekuttiin sydämemme kyllyydestä!! Loki tosin kävi niin kuumana iloitteluistani, että meinasi lähteä näyttämään närhen munat vierestä kulkeneelle koiralle. Riemusta huolimatta pitäisi vissiin ensin palkata kauempana muista koirista ja sitten palata juhlimaan hieman rauhallisemmin mielin tavaroiden luo..

Oli aivan huippukivat kisat kaiken kaikkiaan, radat juuri täydellisen kivoja. Ei ihan pelkkää suoraa luukutusta, mutta melkein! Onni onnettomuudessa, että lähdettiin Lempäälään eikä jääty Ojankoon. Tampere is treating us very nice, näyttelysertinkin Loki kävi siellä hakemassa. Mutta nyt on se eka luva plakkarissa ja voi jatkaa hauskan pitämistä :). Ihana pieni motivaatiopläjäys tuli kyllä ja kotiin päästyä oli kaikki voimat ihan pois. Miten sitä koskaan mahtaisi kaksi päivää peräkkäin kisata, huijaijaa..

Lauantaina oltiin ensin suunnattu Tampereelle lenkkeilemään Tytin ja Himpulan ja Jampulan kanssa. Aurinko paistoi upeasti ja kevät värjäsi ruohikon kauniin vihreäksi. Pienen eksymisen jälkeen minäkin löysin perille ja päästiin kuvailemaan kolmikkoa pitkästä aikaa. Koirat olivat onnessaan päästessään juoksemaan ja Loki pääsi ensimmäistä kertaa polskimaan jopa vesilammikkoon. Kaikki tämän merkinnän kuvat (paitsi huoltsikka, jos joku sitä erehtyy epäilemään) siis (c) Tytti Käyhkö.

Toki otettiin pakolliset urpo ja turpo kuvat, joissa koirat tosin näyttävät kerrankin aavistuksen tyylikkäiltä.

Posekuvien lisäksi tuli toki niitä tapahtumarikkaampiakin kuvia.

Ei ne oikeasti samaa keppiä repinyt, sekunnin sadasosaa myöhemmin Jana oli vienyt kepin Lokin suusta :)

Kiitos taas kivasta lenkkiseurasta ja kuvista, joista saa täytettä tylsiin pelkkää tekstiä sisältäviin merkintöihin varmaan koko kesäksi :)

Loppuun vielä Lokin "omg toi varasti!" -katse.

Agilityä eilen ja agilityä huomenna

Eilen Loki jäi viihdyttämään siskoa kun Tessi lähti minun kanssa sporttarin vapaavuorolle. Ensin tehtiin hyppysuoria 4 kappaletta, ihan ok menoa paria harha-askellusta lukuunottamatta. Väli oli nyt 4 crocsin kumisaapasta. Ehkä olisi melkein vieläkin saanut pidentää, pistänpä ensi kerralla 4,5 crocsia.

Sen jälkeen tehtiin taas vähän suoraa hyppy-hyppy-putki settiä etupalkalle niin että juoksen vieressä. Ei malttanut pysähtyä palkalle vaan syöksyi edessä olevaan putkeen. Eipä se niin, mutta pitää treenailla palkalle pysähtymistä ilman putkia. Tauon jälkeen kontaktialustaa hallissa, ei vielä puomilla. Hakee ihan ok ja pysyy ihan ok, mutta vielä haluan selkeämpää hakeutumista ennenkuin siirrän puomille ja enemmän häiriötreeniä. Meinaa vapauttaa itsensä naksuttamisesta, vaikka palkka on tultu aina tuomaan nenän eteen. Muutamia kertoja kuulemma sisko palkannut vapauttamisen jälkeen lelulla mutta tuskin se vielä noin vaikuttaisi, lisää pysymistreeniä vaan.

Vähän kävi hermoon kun ei meinannut irrota, ei saisi odottaa liian paljoa. Tessin kanssa on vaarallista treenata (ainakin kuivilla käsillä), kahdesta kohtaa aukesi ja peukalon nivel osui jotenkin ikävästi jossain välissä kun jomottaa ja peukalon liikuttaminen sattuu. Ei Lokin kanssa koskaan tällaisia ongelmia, huomaa kyllä kumpi on kiinni kädessä.

Yöllä minulle ilmestyi olkapäälle pikku-Tytti, jonka sanat aikoinaan osasin ulkoa vaikka toisinpäin: "älä palkkaa sitä kädestä!!!" aina jos kentällä antoi namia. Hokasin siinä sitten, että monestihan minä Tessiä palkkan kentällä kädestä, esim. hyppysuoralla imutan tuonne lähtöpaikalle ja muutenkin välillä. Pitäisi varmaan jättää nämä kokonaan pois siksi aikaa että malttaa irrota. Mutta treenin ja kokemuksen kauttahan tuo irtoaminen silti enimmäkseen tulee.

Nyt suuntaamme Lokin kanssa kohti Tamperetta ja huomisia kisoja. Meidän tämän kertaista triplanollavoittoa voi ihailla livenä Hämeen spanielikerhon reaaliaikaisessa onlinepalvelussa. Galaksit räjähtää aikataulun mukaan huomenna klo 10:30, 11:35 ja 12:15.

Ready, set.....

Mädäntynyt, mädäntyneempi, Fionan hampaat

Finski ennen

Voihan sanonko mikä. Hajun lähdettä ei ole ollut vaikea paikantaa taas viime aikoina ja nyt läks Vinskiltä viikset, jotta voisi paremmin puhdistella sen suuta. Vielä en viitsi ihan klaniksi vetää, joten se on nyt aika kamalan näköinen takkuuntuvista ja kuolaantuvista kohdista lyhyenä ja muualta pitkänä. Nenäkarvat leikkasin myös lyhyemmiksi, jotta hampaiden pesu olisi helpompaa. Etutukkaa lähti huvin vuoksi. Fiona kuolaa kummallekin puolelle ja suupieliin kertyy moskaa. Tästä lähtien sillä on aina lyhyet parta- ja leukakarvat, niin on helpompi pitää puhtaana.

Hampaiden putsauksesta eläinlääkärillä on joku 3kk ja nyt jo hampaat näyttää ihan samalta kuin ennen puhdistusta. Viime aikoina Fiona on syönyt vähän varovaisesti ja epäilen että hampaat on taas kipeät. Olen niitä jonkun verran pessyt ja nykyään pienestäkin ienkosketuksesta alkaa vuotaa verta runsaastikin yhdestä hampaasta. Siltä puolelta ien punoittaa kovasti ja hammas on niin takana, että siihen on tosi vaikea päästä käsiksi. Toisen puolen hammas on "vain" hammaskiven peittämä ja siihen pääsee helpommin harjan kanssa. Etuhampaista reunimmainen oikealta näyttää siltä, kuin sen ien olisi vetäytynyt paljon, mutta hammas ei kuitenkaan heilu. Ja 5-vuotias koira..

Kuten arvata saattaa, Fiona ei edelleenkään tykkää pesutoimenpiteestä. Seuraavalla hammashoitokerralla se saa kyllä luvan herätä ainakin yhden hampaan köyhempänä.

Finski jälkeen

Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi, jonka löydät.

Oi miten opettavaista onkaan aksailla kahden koiran kanssa. Kahden näin erilaisen. Loki on irtoava, harvoin kädessä kiinni ja sallii paljon enemmän virheitä koska korjaa ne itse (harvemmin kyllä täysin oikealla tavalla, mutta sivuseikka, pääasia että tarjoaa!). Tessi taas, no se on paimenkoira. Tuntuu käteen sheltiltä, siltä miltä tosi monen sheltin meno radalla näyttää. Kiinni kädessä, pitäisi opettaa hakemaan esteitä vielä paljon paremmin. Tosi täpäkkä, ja kääntyilee miljoona kertaa paremmin verrattuna Lokiin.

Eilen Ojankoon sain Sallan ja Tessin mukaan "seuraksi". No siinä sitten kun tajusin, että Lokin vuoroon olisi vielä reilu tunti aikaa, sain hyvän idean korkata Tessin kanssa kisaura tutulla putkirallilla. Ilman mitään paineita ja odotuksia lähettiin radalla ja voi kun oli kivaa! Tessi oli superhauska, vaikkakin haukkui aika paljon ennen omaa vuoroa muiden mennessä putkeen.

Meidän vuoron tullessa yritin pitää mielessä vain että saata tarpeeksi pitkälle... Kun ei hae vielä niin hyvin. Lähtö oli hauska, Tessi bongasi istumaan mennessä väärän putken ja piti vähän sitä kääntää että eikun tämä on ensimmäinen. Rata meni tosi kivasti, ainoastaan yhden kiellon se otti kun käännyin liian aikaisin poispäin putkelta (ollessani ehkä noin metrin päässä putken suusta). Itse unohdin kolme putkea matkalta, mutta väliäkös tuolla. Ei ihan treenien vauhdissa shelttinen ollut, mutta tositosi kiva ja mukava ensimmäinen kisa sen kanssa. Tästä se lähtee!

Maltoin pitää mieleni ja mentiin ralli vain kertaalleen, että jäi kiva pikkuinen kisakokemus Tessille ensimmäisestä kisasta. Vaikka Salla kovasti yrittikin ylipuhua että "se meni jo niin hyvin, että pitäisi kyllä mennä vielä uudestaan!". Sieltä se geeneissä oleva kilpailunhenkisyys heräilee ;). Onneksi itse osasin tulkita lauseen niinpäin, että "se meni jo niin hyvin, että tähän on hyvä lopettaa".

http://youtu.be/12H6p7X7ui8

Lokin kanssa mentiin tosiaan minimölleihin, ne olivat heti toisena luokkana maksimöllien jälkeen ja kotona oltiin silti vasta kymmeneltä... Voi niitä raukkoja medimöllejä ja kaikkia kisaavia, jotka olivat myöhemmissä luokissa. Tosin kuulemma aika moni muukin meidän lisäksi oli tullut mölleihin sen takia että pääsee aikaisemmin kotiin. Maksimöllejä oli päälle 60 starttia ja suurinpiirtein sama määrä minimöllejä.

(c) Lotta Franck

Möllien radan tuomaroi vanha tuttu Matti Levanto, joten tiesin jo etukäteen että tehdään oma variaatio radasta. Monta vaikeaa käännöstä siellä olisikin ollut. Suunnitelma oli variaatiolla puomille, sieltä kepeille mitkä olivat oikein sopivasti radan reunalla ja A:lle ja pois. Ensimmäiselle radalle lähtiessä tajusin hakea Lokin autosta vasta kahta koirakkoa ennen omaa vuoroa. Virhe..! Loki kävi kierroksilla kuin pallosalama ja rata meni plörinäksi. Alku meni ihan toisin kuin olin suunnitellut ja keppejä etsittiin joku kolme kertaa ja kerran jätettiin kesken mistä uusinta. A uusittiin myös kertaalleen. Loki hyvin kyllä tajuaa pysähtyä, mutta palkkaamisen jälkeen herkästi lähtee liikkeen mukaan eikä odota vapautusta.. Pitäisi käydä epiksissä palkkailemassa vain yhtä kontaktiestettä useampaan kertaan.

Toiselle startille valmistauduttiin vähän paremmin ja päätin skipata alun hypyt kokonaan. Lokille tämä oli aika vaikea ymmärtää, koska yritin lähteä radan keskeltä ja se lähtikin sitten itsenään puomille. Puomille pysähtyi sekunnin osaksi vähän liian ylös. Kepit löytyi hienosti kerrasta. A:lta liukui yli, yritti kyllä pysähtyä. Korjasi heti mutta uusittiin silti ja radalta ulos.

http://youtu.be/5yRyGUfutMI

Eikös niin, että paskat kenraalit tietää hyvin meneviä kisoja? :) Startataan ensi sunnuntaina Lempäälässä kolmen startin verran. Tuomareina Marjo Heino ja Johanna Wütrich. Suunnitelma "käy läpi mahdollisimman monta eri hallia ykkösissä" jatkuu siis. Ollaanhan me SDP:llä treenattu, mutta on se kisa kuitenkin aina eri tilanne. Mediykkösiä on joku 7-11 kpl. Suuntaamme Tampereelle jo lauantaina, joten kiva kavereiden tapaamispäivä siinä sitten samassa yhteydessä. Fiona pääsee viikonlopuksi vanhempien kanssa vaunuilemaan. Kuulemma vaunu on jo kaivannut pientä vaunukoiraa :)

Sometimes we need to be cruel to be kind

"UUOUOUUIUOUIUIUIUIUIUIUIOOOUU"

Loksulle koittaa taas astetta julmemmat ajat. Naapurista kuului, että meidän asunnosta on kuulunut erään punavalkoisen ääntä aivan liikaa viime aikoina. Kuulemma ulvonta on "joka päiväistä", sanoo yövuorossa työskentelevä alakerran naapuri, joka herää huutoon minun ollessa töissä. On tää vaan kumma, kun Fionan yksinolot on sujunut niin hyvin pitkän aikaa niin sitten se on tuo toinen mölyapina joka aiheuttaa harmaita hiuksia.

Sinänsä ongelma ei ole niin paha kuin voisi, koska pelkoa häädöstä tms. ei ole, koska olen muuttamassa tästä joka tapauksessa. Pitää sanoa se naapurille, niin hän voisi sietää meidän menoa vielä vähän pitempään. Ei se kuitenkaan hyvää lupaa tulevillekaan naapureille, joten ongelma lähtee samantien extratreeniin.

Epäilen ongelman (tämän kertaiseksi......) laukaisijaksi kämppistä, joka helmikuun majaili nurkissa ja nyt muutti omaan kämppäänsä. Hän teki vuorotyötä ja oli kotona epäsäännöllisesti. Olen myös antanut Lokin vahtia vähän liikaa, ne molemmat Fionan kanssa pitävät konserttiaan ajoittain esimerkiksi rappukäytävän äänille ja olen tämän sallinut kunhan hiljenevät käskystä. Kyllähän sen pitää saada vahtia on saattanut jotkut sanoa. Eihän vahtiminen ja eroahdistus suoraan toisiinsa liity, mutta mitä enemmän sen antaa ääntään käyttää vahtimiseen niin sitä enemmän luulisi sen käyttävän sitä myös muuten. Luulisi? Meillä alkaakin nyt nollatoleranssi äänen käytölle, hiljaa asioihin reagoimisesta (eli tarkemmin sanottuna täydestä reagoimattomuudesta) palkitaan ja mölyämisestä pistän makkariin. Itsenäisyyden vahvistamiseksi vessaan seuraamiset loppuu ja sängystä häädän sen taas lattialle nukkumaan (nyyh). Uskon rutiinien ja uusien talon sääntöjen auttavan ongelmaa ihan hyvin, toivottavasti. Päivisin Lokin epäilen vahtivan makuuhuoneen ikkunasta ulos katsellessaan, mutta jos se oikeasti ulvoo ulvoo eikä hauku, niin ei silloin kyse ole päivisin vahtimisesta.

Kaikki tämä vain Loksun omaksi parhaaksi. Ja minun. Nyt kun löytäisi vielä sen kämpän.

Auttaisi myös, jos pystyisi nauhoittamaan noiden menoa päivisin. Se valitettavasti vaatisi oman läppärin.

En kuitenkaan yöuniani ajatellut tämän vuoksi menettää, kokemus sanoo että näitä ajanjaksoja tulee ja menee. Vaikean toki tekee se, että lähtiessä ja kotiin tullessa Loki on ihan rauhallinen, siinä välillä vaan jotain innostuu mölisemään.

Entäs Fiona sitten? No se ärsyttää minua ihan toisilla tavoilla. Nimittäin olemalla äärimmäisen aktiivinen. Fionasta ja Lokista huomaa täysin mikä ero on koiralla, jonka kanssa on sisällä leikitty ihan pienestä pitäen ja koiralla, jonka kanssa on touhuttu ulkona ja sisällä enimmäkseen rauhoituttu. Ei olekaan kahta kysymystä siitä kumpaa tapaa tulevilla koirilla tullaan noudattamaan. Calm gets you everything.

Minua nimittäin ärsyttää suunnattomasti jos koirat tulevat vinkumaan tekemistä ja tuomaan lelua. Oikeastaan kotona ollessa ignooraan ne melko täydellisesti - paitsi kun tulevat viereen nukkumaan tai rapsutuksia haluamaan. Mutta leikitä meillä ei juuri koskaan, paitsi tietysti treenisessioissa.

Hypsis pompsis loiksis

Eilen pikaiset hyppytekniikkatreenit ulkokentällä. Matkalla treenikaveri tuli kyselemään onko kenttä vielä kova, mutta eipä se ollut yhtään. Märkä ennemminkin ja sai tasoittaa hiekkaa lähtöpaikalta kun otti osumaa tassuista.

Perussarjaa 5 omanjalan välillä ruotsalaisilla oksereilla. Meni omaan silmään ihan ok, pää olisi saanut olla alempana. Viimeisellä pallolla tehdyllä toistolla videolta selvisi, että viimeisen hypyn maakosketuksessa ei toinen etujalka osunut ollenkaan maahan... Vissiin vähän liian kova veto isolle pallolle.

Setpoint 4,5 omanjalan välillä. Yhdellä kerralla kuulemma vähän tömähti alastulo, mutta muuten en osaa sanoa näistä mitään. Joten sanon että hyvin meni :D

Ei löydetty rimankannattimia vanhoihin siivekkeisiin, joten jouduttiin säätämään rimojen korkeuksien kanssa vähän liian vaikeasti mihin meni odotettua enemmän aikaa ja energiaa. Eihän nuo kakkoslaadun siivekkeet muutenkaan mitään kovin kevyitä ole kantaa, joten taidan kuitenkin jättää lisähyppytreenit kenttätalkoiden jälkeiselle ajalle. Parin hypyn kantaminen on vielä ihan ok eli kääntymiskokoomishyppyjä varmaan käydään tekemässä, mutta viiden siivekeparin kantaminen perussarjaa varten ja rimojen korkeuksien kanssa säätäminen oli jo vähän liikaa.

Video lähti tietysti hyppiskouluttajalle lisäanalyysia varten. Movie maker huonontaa tosi tyhmästi hidastuksen laatua, vaikka laitoin asetukset ihan tappiin (sillä seurauksella, että video oli neljä kertaa normaalin kokoinen ja kesti koko yön latautua tuubiin..). Ärsyttää nämä tekniikan asettamat vaatimukset, tahtoo jo uuden koneen!!! Työkaverilta sain suosituksia hyvistä läppäreistä, millä pystyisi pyörittämään Adobe Premiere Pro:ta ja muita ammattilaisten työkaluja. Photari tässäkin pelaa, mutta näytönohjain ja tehot ei riitä lähellekään videonkäsittelyohjelmien vaatimia tehoja. Ja (toistaiseksi) ei ole tarpeeksi hyvää perustelua pyytää työkoneeksikaan niin tykkiä vehjettä.. It-alalla ollaan ja läppäri ei pyöritä videonkäsittelyohjelmia, hmmh. Pöytäkonekin oli harkinnassa (ja sama työkaveri olisi lupautunut myös kokoamaan sen :)), mutta voi olla, että helppouden ja liikuteltavuuden takia päädyn kuitenkin vielä läppäriin.

Nuo ingenjöörityökaverit herätteli myös ajatusta ostaa joku halpisläppäri, kotiin miljoonameganen netti ja pyörittää pilvestä virtuaalikonetta, mikä olisi niin tehokas että sinne voisi asennella noita ohjelmia. Menee vaan aavistuksen liian hifistelyksi ja säätämiseksi omalla ymmärrykselläni, joten taidan tämän suunnitelman jättää sinne kun pilvipalvelut ovat vielä aavistuksen lähempänä kuluttajaa.

Perjantaina oli Tessin vuoro päästä vapaavuorolle. Tarkoitus oli siirtää 2on2offeja kontaktilaudalta puomille, mutta en löytänyt Tessiä hakiessa kontaktilautaa joten se jäi vain suunnitelmaksi.

Sen sijaan tehtiin rengasta ja sitten epämääräistä putki-hyppyhässäkkää taas. Rengasta se ei ensin tarjonnut ollenkaan, kunnes tajusin että rengas oli minikorkeudessa kun viimeksi oli ollut ihan alimmassa korkeudessa. Laskin alas mutta ei silti oikein tarjonnut, joten sorruin houkuttelemaan. Pahaminä. Rengastreenit jatkuu.

Vähän päämäärätöntä tämä Tessin treenaaminen tällä hetkellä. Tai onhan sillä joka kerta joku uusi juttu, aiemmin pussi, viime kertoina rengas ja toivottavasti pian 2on2off, mutta se ratatreenin osuus on jäänyt säälittävän torsosti suunnitelluksi. Ongelma on etten oikein tiedä mistä pitäisi lähteä purkamaan sitä ohjaukseen tulemista ja muuta. Ajattelinkin sitten kotimatkalla, että pitää jatkossa napata jostain mölliradasta joku 4-5 esteen pätkä ja treenata se. Että pääsee pikkuhiljaa niitä ohjauksiakin harjoittelemaan. Toisaalta Tessiä ei saa yhtään palkata kädestä ja se todellakin tällä hetkellä kääntyy ihan julmetun hyvin kohdissa missä Loki vetelisi kaksi metriä yli. Joten semmoisia persjättö- ja takaaleikkauskohtia voisi treenailla ensin, missä vahvistettaisiin myös sitä esteille hakeutumista. Putkiin hakee jo kiitettävän hyvin, mutta kyllä niilläkin on sekunnin triljoonasosassa tulossa oman liikkeen mukana jos yhtään menee omalta osalta säätämiseksi.