Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään

Minun piti olla menneenä viikonloppuna elämäntapa-kurssilla, mutta sen peruunnuttua käytin ajan saadakseni mahdollisimman saman hyödyn kuin olisin saanut kurssillakin. Tähän kuului nukkumista pitkään (sunnuntaina heräsin vasta ysiltä, hui!), lenkkeilyä ihanassa valoisassa ja lämpimässä talvikelissä ja syömistä hyvin. En ole turha kulinaristi, joten tsekkasin poikamiehen kaaliherkun :D tosin tuunattuna ja avocado-raejuusto-rucola-plusperushärpäkkeet salaatilla. Tuli oikeasti hyvää! Olen selvästi tullut vanhaksi, kun kypsä kaali ei enää aiheuta "hyi hitto" reaktiota.

Lisäksi olen aloittanut operaation "ompele Fionalle talvitakki", joka on osoittautunut yllättävän mielenkiintoiseksi. Onneksi pakkaset laantuivat, niin kiire katosi sen siliän tien. Kaivan tuon takin rääpäleen siis varmaan joskus ensi syksynä jostain kaapin perukoilta...

Luku-urakkana on ollut kirjastosta lainattu Naksutinkoulutusta koirallesi -kirja, joka on ollut yllättävän puuduttava mutta samalla myös ihan hauskoja ideoita tarjoava tähän mennessä. Innostuinkin eilen kaivamaan kosketuskepin laatikosta ja opettamaan Lokille ryömimistä. Loki osaa mennä maahan ja koskea nenällään kosketuskeppiä (tai niin ainakin luulin) joten homman piti olla helppo. Videopätkä on kolmannesta toistokerrasta, kaikissa oli parin minuutin tauko. Ensin Loki tarjoaa ties mitä hyörimistä ja pyörimistä kunnes löytyy oikea toiminto millä naksahtaa. Loki alussa tarjosi tökkimistä kepin väärään kohtaan, ei suinkaan tuohon pallo-osaan. Lisäksi ryömimisen sijaan se esitti hienoja sammakkoloikkia maassa edeten pyytämäni noin 20cm, ennen kuin liike muuttui enemmänkin pieniksi ryömimisliikkeiksi. On muuten tosi vaikea olla houkuttelematta koiraa yhtään, videollakin näkee kuinka sorrun kepillä houkuttelemaan hieman Lokia. Aiai. Treenit jatkuvat. Mutta olipa hauskaa opettaa jotain merkityksetöntä temppua pitkästä aikaa varmaan yli vuoteen.

Perjantain agilityssä oli mukana Loki ja Tessi. Kylmä oli taas kuin siperiassa, joten koirat joutuivat odottelemaan hallissa sisällä. Siskokin oli mukana, ehkäpä viimeistä kertaa. Sanoi, ettei kestä enää tulla mukaan kun koirat haukkuvat niin järkyttävästi. Ja niin ne tekevät, kun treenaan toisen kanssa niin toinen karjuu käytännössä kurkku suorana. Kun itse en treenaa niin saan ne suht rauhallisena katsomaan muiden menoa namin kanssa, mutta muulloin on aina meteli päätähuimaava. Ei siinä pysty keskittymään enää toisen kanssa treenatessakaan, joten päätin että jos ei voi jättää koiria autoon, niin en vie enää treenaamaan kuin toisen. Helpompaa kaikille osapuolille ja pääsee sitten aina yhden kanssa opettelemaan sitä nätisti odottamista.

Itse treeni oli aika plaah, Lokin kanssa yritin ihmisnuolta tämän tapaisesti, mutta oli vissiin niin kierroksilla että ensin ei tullut yhtään mitään, mutta lopuksi sain kyllä ihan pysähtymään ja kokoamaan kun palkkasin esteen eteen. Siitä jos yritti jatkaa rataa kuten videolla niin ei kyllä onnistunut enää vaan sekosi molemmilla pakka. Lisäksi tehtiin Lokin kanssa rallia ja A:n takaaleikkauksia. Olisi pitänyt olla parempi treenisuunnitelma, meni vähän säätämiseksi.

Tessin kanssa taas voi merkitä seinään rastit:
[x] Pussi
[x] Muuri
[x] Pituus

Toki radan osana harjoitellaan vielä varmasti pitkään, mutta muuten kondiksessa. Irtoomistreeni jatkui taas ja pakko myöntää, että tytsi alkaa jo hakea aika himskatin hyvin! Voisi alkaa jo pieniä 5-10 esteen pätkiä harjoitella ja lisäksi ohjauskuvioita (olettaen että ohjaaja ensin osaisi ne). Jossain mainostettiin tosimöllien epiksiä ja sekunnin sadasosan mietin jo että hmm why not... mutta sitten tulin järkiini.

Lauantaina käväistiin Tessin kanssa Vuokkosilla kurkkimassa miltä hallikisoissa näyttää ja kuuluu. Eipä Tepsulla ollut mitään kummia antipatioita tai ihmettelyä, pikkaisen yritti pitää ääntä kun tajusi että tuolla menee joku putkeen. Sain huokaista helpotuksesta, kun paritkin tyypit totesivat Tessistä vain että selvä mini. Arvelinkin, mutta onhan se aina kiva kuulla. Lämppäestealue oli surkea, kolme kämästä hyppyä, mutta käytiin niillä sitten hieman pyörimässä. Hyvin leikki ja veti leluun kiinni ja työskenteli. Pyörittelin sitä pariin kertaan hypyillä ja hitsit se kyllä kääntyy näppärästi. Ihan erilainen käteen kuin Loksutin, toki kokokin vähän selittänee.

Viikonloppua varjosti kaverin pienen koiran elämä, joka päättynee aivan liian aikaisin. Todella kurjaa ja surullista. Pikkuinen on kovasti ollut ajatuksissamme viime päivinä. Muistuttaa taas nauttimaan jokaisesta pienestäkin hetkestä läheistemme ja karvakaveriemme kanssa.