Jokainen koira on siunaus

~ Lina ~

Kohotat pienet siipesi, jotka vasta eilen kannattelivat sinua.
Mutta se, että jokin on päättynyt, ei tee sitä olemattomaksi,
Kerran eletyn kaiku on aina meissä.

Surku on toisten puolesta.

Tajusin pari päivää sitten, että Fiona täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. Kuusi!! 6!! Siis tuo minun pieni valkomusta rääpäleeni, jonka eläminen 1-vuotiaaksi oli todellinen kysymysmerkki. Sitä pitää todellakin osata arvostaa.

Otsikko oli ensin "Jokainen terve koira on siunaus", mutta tarkemman pohdinnan jälkeen poistin sanan "terve". Eihän siinä ollut mitään järkeä. Ihan jokainen koira on siunaus. Terve koira on sitten todellinen lottovoitto. Niitä välillä tuntuu olevan aivan liian vähän. Mutta niinhän se on aina mennyt ja tulee aina menemään. Pitää arvostaa jokaista juuri sellaisena kuin ovat, vaikka elämä jäisikin lyhyemmäksi kuin toisilla. Onneksi koirat eivät sitä ymmärrä ja laatu todellakin korvaa määrän. Meille ihmisille se on joskus vaikeaa. Pitää arvostaa myös tuollaisia pieniä säälittäviä valkomustia (monesti maailman ärsyttävimpiä) ärjyoravia. Tai ehkä niitä pitää arvostaa kaikista eniten. Ne koettelevat, vahvistavat ja opettavat.

Tahtoisin sanoa myötätuntoisena, että ymmärrän ja tiedän mitä ihmiset kokevat kun joutuvat lopettamaan koiransa. Mutta en tiedä, vielä. Tiedän mitä on joutua pelkäämään sitä ja huolehtimaan ja miettimään että joko nyt. Ja miettimään miten pitkälle viedä ja mikä on oikein ja mikä liikaa.

Mutta viimeiselle matkalle en ole ketään vienyt enkä yhdestäkään nelijalkaisesta joutunut luopumaan. Jonain päivänä sekin on edessä, toivottavasti myöhemmin kuin ennemmin.

Jännä juttu, tuo circle of life. Ja juu ei tuu itelle, kuhan olin pallottelemassa.