The Magical Room of Osteopath Kaiperla

(c) Anniina Korjus

Jos joku tarvitsee mielenrauhaa, niin sitä myydään Hesan keskustassa osoitteessa Kasarmikatu 4. Siellä meidät otti vastaan maanantaina osteopaatti Maaria Kaiperla. Osteopatia pyrkii auttamaan kroppaa parantamaan itse itseään ilman näkyvää naksauttelua tai hieromista. Periaate on, että selkärangan toiminta mahdollistaa terveen nesteenkierron ja hermoviestinnän. Loki ei ollut aiemmin käynyt osteopaatilla, mutta Fionahan kävi kolmisen kertaa Markus Laioksen luona Riihimäellä akuuttien vatsaoireidensa kanssa. Tuolloin Markus sanoi kyllä Fionan tilanteen parantuvan joka kerta, mutta itse en muutosta havainnut ja käynnit jäi. Nyt oli kuitenkin Lokin vuoro käydä muista syistä ja sehän oli tietenkin harrastuskoiran peruschekki tarkoituksena katsastaa mikä on tilanne näin aktiivisen treenikauden keskellä.

Kaiperla on ymmärtääkseni yksi Suomen arvostetuimpia osteopaatteja ja sain peruutuspaikalta ajan noin kuukauden päähän siitä kun soittelin aikaa varatakseni. Olin varannut Lokille tälle viikolle myös hierojan, mutta sen sitten peruin kun tieto Kaiperlan ajasta tuli. Kaiperlaa minulle suosittelivat muutamat koikkeri-ihmiset. Hän ottaa vastaan Nurmijärvellä sekä Helsinginssä, ydinkeskustassa mihin meidänkin aika oli.

Harmittelin etukäteen miten "rentouttava" osteopaattivisiitti tulisi Lokille, kun tie autuuteen vei ensin bussilla Kamppiin ja siitä läpi keskustan kävellen noin parin kilometrin matkan Punavuoren ohi Ullanlinnaan (olenpa aito stadilainen, jou). Tuli kyllä matkalla siellä tyylikkäiden hellemekkojen keskellä mieleen, että olisi voinut laittaa päälle jotain muutakin kuin perus koiranulkoilutusvaatteet.. Me ei paljon ole noin keskustassa oltu ja Lokilla oli matkalla paljon ihmeteltävää.  Sanottakoon, että jos mahdollista saada apukuski, niin suosittelen vastaanotolle meneviä etenkin keskustaelämään tottumattomia koiria menemään autolla (jos vain omistajalla ei ole mitään keskusta-ajelua vastaan) ja jättämään apukuskin autolle odottamaan siltä varalta jos ei löydy parkkipaikkoja. Parkkistilanne oli kuten keskustassa aina, haastava, mutta oli siellä tienvarsipaikkoja, max pysäköintiaika 2h ja hinta taisi olla 4e/2h. Kirosin etukäteen googlaillessani, kun mistään ei löytynyt selostusta osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanoton parkkipaikkatilanteesta tai ylipäänsä minkälainen paikka on, joten tässä vähän kuvaavampaa selitystä jos joku jatkossa etsii vastaavaa.

(c) Anniina Korjus

Vastaanotto oli keskellä betonihelvettiä ja hetken kesti ennenkuin löysin C rapun sisäänkäynnin, joka oli ensin sisäpihan kautta ja sen jälkeen vasemmalle, ovessa luki joku Terveyshoitoa tms ja Kaiperlan nimi postiluukussa. Kävin ensin kurkkimassa oikean paikan, sen jälkeen vielä vähän kävelyllä ja takaisin tullessa huomasin, että ovi sisäpihalle oli mennyt ilmeisesti kuudelta kiinni. Onneksi kävin etukäteen katsomassa ja tiesin että tuon oven taakse oli päästävä, meinaan oven ulkopuolella ei ollut mitään mainintaa Kaiperlan vastaanotosta ja olisin ollut tosi hukassa jos en olisi tiennyt olenko oikeassa paikassa. Kaiperla soitti hieman ennen meidän ajan alkamista, että ovi on kiinni ja hän tulee avaamaan. Tässä välissä vastaan käveli tietä joku nainen mustiin pukeutuneena ja Loki heilutti hänelle syystä X häntää jo tooodella kaukaa ja katsoi innokkaana kun hän lähestyi. Naista alkoi naurattaa ja hän sanoikin jotain että "no onpa kiva että noin iloisena minua odotit" ja rapsutteli hetken Lokia päästessään meidän kohdalle. Mikä lie naisessa oli jotain tuttua, kun Loki noin poikkeuksellisen iloisesti hänet tervehti. Ajattelin että no tämäpä hyvä, Loki on iloisella tuulella.

Loki oli kovin kiinnostunut hoitohuoneen lattian hajuista ja nuuskuttelikin menemään koko sen ajan kun odottelimme hetken Kaiperlaa. Musta koirapatsas ikkunalla, johon heijastui ulkoa auringonvalossa heiluvien puiden lehtien valoa, sai aikaan haukkumista. Kaiperlan saavuttuaan paikalle kerroin ensin käyntimme syystä hieman ja hän kyseli Lokista perusjuttuja. Sitten kävimme lattialle ja Loki hieman epäröiden suostui tulemaan keskelle. Olin ottanut mukaan meidän "kynsienleikkuuviltin", jonka nähtyään Loki yleensä köllähtää selälleen viltille tietäen että nyt räplätään. Loki suostui istumaan viltille ihan ok, mutta kun piti käydä pötkölleen niin sai kyllä vähän väkisin vääntää että malttoi mennä. Ja Loki oli aika jännittynyt alkuun ja ihan mietin että aikookohan se kohta murista, mutta ihan turhaan. Eihän se koskaan ole kenellekään ihmiselle murissut eikä murissut nytkään. Rauhoittelin Lokia siinä hetken, mutta Kaiperla pyysi olla hiljaa, hoito kyllä rentouttaisi pojan omaa tahtiaan ja niinhän se tekikin. Puolenvaihto oli ainoa haasteellinen, ensin vaihdettiin niin että Loki kävi ihan seisomassa ja taas neuvoteltiin hetki siitä käydäänkö maahan vai ei, mutta seuraava puolenvaihto meni selän kautta kääntäen ja paljon paremmin. Loki säpsähteli kun sitä nosteltiin ja tähän Kaiperla sanoi, että pitäisi totuttaa poikaa paljon enemmän varmaotteiseen siirtelyyn ja koskemiseen.

Kaiperla epäili, että Loki on joskus ottanut osumaa jostain mikä on saanut sen oikean takajalan yläosan lantion kohdalta jumiin. Jalka ei kuulemma liikkunut yhtään lantion ja reiden välistä, vaan ainoastaan alempaa. Tämä oli aiheuttanut myös etupäähän jumitusta, mutta myös vetohommat on saattanut jumittaa etupäätä. Tässä vähän listattuna käynnin huomioita helpommin jälkeenpäni selattavassa muodossa.

• Vetämistä, canicrossia lukuunottamatta ei kannattaisi välttämättä tehdä, koska se saa Lokin niin kierroksille ja kropan jumiin ja muutenkaan vedon aiheuttama rasitus ei ole ideaalisinta agilitykoiralle. Canicross oli kuitenkin eri juttu kun siinä liikutaan ihan eri nopeuksilla kun vaikkapa pyöräilyssä tai hiihdossa. Ihmisen paino on Lokin kokoiselle aivan liikaa vedettäväksi ilman apuja. Lisäksi pitäisi ostaa paremmat valjaat kun myönsin, että käytetään vieläkin tavallisia valjaita. Eihän me usein vetojuttuja tehdä, tänä kesänä ollaan pyöräilty kerran.
• Uintia hän suositteli vahvasti, mutta jos uintiasento on kuplia metsästäessä liian pysty, niin pitäisi käyttää pelastusliivejä.
• Vapaana pitäisi lenkkeillä aina ja jatkuvasti, mahdollisimman monipuolisessa maastossa. Aksakoiran perusta on runsas monipuolinen liikunta ja liikkeiden perusteet opitaankin maastossa ei kentällä.
• Itsevarmuus erityisesti uroksella lähtee takapäästä, jolloin heikko takapää vaikuttaa suoraan uroksen itsevarmuuteen ja sitä kautta tietysti käyttäytymiseen.
• Etujalkojen väpätyksestä hän kysyi tekeekö Loki sitä aina ja sanoin että niin kauan kuin muistan niin on ajoittain tietyllä tapaa istuessa värisyttänyt etujalkoja. Tästä hän ei sen enempää kommentoinut mitään.

Oikea takajalka saatiin aukeamaan ja sen kummempia jumituksia tai muita ongelmia ei Lokista löytynyt. Lopussa Loki jo huokaili syvään ja silmät alkoi lupsua. Kaiperla sanoi, että Loki on vieläkin kesken kehityksessään, erityisesti takapäästä ja lantion alueelta. Veikkasi että puolen vuoden päästä voisi olla jo aika valmis, kuulemma useat urokset kehittyvät vielä siellä kolmen vuoden kieppeillä vaikka olisivatkin pienikokoisesta rodusta. Kuitenkin hän vahvasti suositteli, että agilityssä hypyt ovat usein alle medikorkeuden ja Lokilla ei vielä ole fyysisesti mahdollisuutta menemään hyppyjä nuollen ja muutenkaan sitä ei aivan täpöllä saisi vieläkään rasittaa tai vaatia siltä kropalle liian vaativia liikeratoja, kun lantio on kesken kehityksen. Kaiperla harmitteli sitä, että niin monet aksakoirat treenaavat liian aikaisin liian raskaasti ja sitten koira on ehkä huipulla kauden pari, mutta sen jälkeen kroppa ei enää kestä vaan alkaa prakata. Rakenteeltaan Loki on valmiiksi kehityttyään kuitenkin kuulemma ihan kiva agilityyn, kivan pitkä lantio ilmeisesti tai jotain. Oli ihan jees että Loki voisi olla puolen vuoden jälkeen valmiimpi, tasan puolen vuoden päästä kun meidän olisi tarkoitus aloittaa kisaaminen joten se käy sopivasti meidän aikatauluihin :).

Seuraava käynti kuulemma voisi olla hyvä syksyllä esim. syyskuussa, n. 6-8 viikkoa ennen menevät ajat eli hyvissä ajoin pitää soitella. Tuolloin mennään kyllä mielummin Nurmijärvelle kuin Hesaan. Jos jotain akuuttia niin toki sitten aiemmin.

(c) Anniina Korjus

Luonteesta Kaiperla kommentoi, että kiva rotuisekseen (...). Hän kysyi onko Loki ääniarka ja sanoin, että pelkää ukkosta ja ilotulituksia. Kaiperla sanoi lopuksi, että omistajan pitäisi olla Lokin kanssa itsevarmempi eikä mennä mukaan koiran hötkyilyihin sen ihmetellessä tai säpsähdellessä. Sanoin että tiedossa on, se vaan on vaikeampaa käytännössä kun omistaja on samanlainen säpsähtelijä. Kaiperla vastasi, että Loki on vielä niin nuori, että varmasti tulee saamaan itsevarmuutta lisää aikuistuessaan ja että nyt pitäisi vain malttaa tukea sitä tilanteissa kun se on epävarma. Sanoi, että vaikuttaa oikein leppoiselta kaverilta.

Kysyin vielä omatoimisesta hieronnasta, venyttelystä ja jumppaamisesta. Kaiperlan mielipide oli, että toki koiraa voi ns. sivellä vähän voimakkaammin ja muuten käsitellä, mutta kyllä koira hoitaa ihan itse omat venyttelynsä. Hän myös sanoi, että "ei koira tiedä tekevänsä pilatesta...". En suoraan ymmärtänyt mitä hän tarkoitti tällä, mutta pointti oli että jumppapalloilla ja vastaavilla liikkeiden tekeminen on aika turhaa. Koira kyllä itse huolehtii kroppansa toimivuudesta ja monipuolisella liikunnalla vapaana koiran lihaksisto kyllä kehittyy parhaansa mukaan. En ihan tiedä allekirjoittaisinko tätä kaikkea kuitenkaan, tämän perusteellahan koirahieronnalla ei olisi juurikaan tarvetta, jos jokainen käyttäisi koiraansa osteopaatilla. Toki tämä varmaan ei osteopaatteja haittaisi ;). Venyttelyistä olen kuullut nyt usemmasta lähteestä että eivät ole tarpeellisia, mutta tuskin kevyt hieronta silloin tällöin rasittuneelle kropalle hallaakaan tekee.

Sitten vain 80 euroa handuun ja kotimatkalle. Loki oli Tosi Paljon rennompi kotimatkalla ja niin olin kyllä itsekin. Väkeä oli vähemmän ja ilma oli vähemmän painostava. Loki oli jotenkin ihan täpinöissään kävellessään takasiin Kamppiin ja tokoiltiin siinä sitten liikennevaloissa että sain sen pysymään hiljaa. Kamppiin päästyämme vastaan tuleva pariskunta pysäytti meidät ja kysyi Lokista että mistä kasvattajalta se on. Sanottuani että se on tuonti, nainen kysyi "oletko ihan oikea rotuharrastaja?". En ihan tiennyt mitä hän tarkoitti ja sanoin että "no enpä siitä tiedä..". Jälkeenpäin kyllä mietin että eiköhän sitä voi aika harrastajaksi sanoa jos kuuluu rotuyhdistyksen hallitukseenkin. Pariskunta oli ottamassa koikkeria seuraavaksi koiraksi parin vuoden sisään ja nainen siinä vain hymyili että "katso nyt miten se on nätti..". Komea, minä korjasin :)

Ei kyllä yhtään tekisi mieli asua noin keskustassa. Betonia betonin perään ja koko ajan sai olla kyttäämässä ettei Loki nosta koipeaan talon reunoihin tai liikennemerkkeihin. Parin pienen puiston läpi käveltiin ja niissäkin mietin että onkohan kivaa kun Loki pissailee puihin ja viiden metrin päässä oli ihmisiä nauttimassa kesäpäivästä. Vaan eipä siellä niitä pissapaikkoja muitakaan ollut. Yksi koirapuisto nähtiin ja se oli kooltaan ehkä metrin ja olikohan siellä yksi kivi keskellä "aktivoimassa". Ahdistaisi kyllä asua tuollaisessa ympäristössä, ihan vaikka ilman koiraakin. Joillekin varmasti sopii, mutta minä tarvitsen kyllä enemmän rauhaa ja luontoa.

Ei taida paljon peltoa löytyä Kasarmikadulta. (c) Anniina Korjus

Muuta muutosta en hoidon jälkeen ole omin silmin havainnut, mutta kuvittelenkohan vain vai pitääkö Loki häntäänsä korkeammalla kuin aiemmin...? Ihan kuin olisin huomaavinani, tai sitten olen vainoharhainen. Mutta oli kiva kuulla, että Loki on pääpiirteissään vaivaton ja oli hyödyllistä tietää, että vieläkään ei kannata aksassa tykittää kovin korkeilla rimoilla. Mietin kyllä niitä koiria, jotka puolentoista vuoden päässä aloittavat kisaamisen, erityisesti makseja.. Onneksi meillä ei ole mikään kiire mihinkään.

Nyt sitten lepoa riekkumisesta jonkun aikaa, huomenna mennään aksaamaan mutta otetaan aika iisisti lähinnä jonkun verran rengasta, muuria ja pituutta Agirotua silmällä pitäen. Keppejä en vielä halua tehdä, jos ne on sunnuntaina radalla niin sitten on, näillä kuitenkin mennään. Koska en Lokin kanssa kovin paljon tee, käyn hakemassa Tepsun lepuskista treeneihin mukaan, kahden kanssahan kävisi jo aika tylsäksi :)