Olen vähän pohtinut tätä blogielämää ja pistinkin tuohon sivupalkkiin pienen gallupin tavastanne lukea tätä blogia, vastailkaa jos jaksatte!
----------------------
"Sano mitä sanot, on hauskaa mukavaa, jos menee överiksi saattaa tulla tukalaa."
Loki on selvästi lukenut Hollannin koikkerisivujen rotukuvauksen. Siitä on varmaan kehittymässä Aikuinen Mies. Se osaa oikein hienosti ignoorata pienemmät urokset (ei varmaan pidä niitä edes uroksina vaan jonain Fiona-maisina karvakerinä) ja lenkillä myös oman kokoisensa urokset. Mutta jos siltä viedään muut aktiviteetit ja pakoreitit ja toinen ei hienovaraisista vihjeistä ymmärrä ettei Lokia kiinnosta tehdä tuttavuutta, niin sitten se saattaa alkaa nousemaan selkään. Kuten esimerkiksi eilen ollessamme Fionan, Lokin, Tessin ja Tepon kanssa Haukilahden uimarannalla.
Käytiin koirauimarannalla sen verran, että Loki pääsi fleksissä uimaan jonkun aikaa. Sehän ei uidessaan muista koirista välitä tuon taivaallista, mutta veteen meneminen ja sieltä tuleminen oli hieman haastavaa kun paikalla oli kuitenkin aika paljon muitakin koiria. Lokin kanssa kahdestaan olisin voinut olla siellä pidempäänkin, mutta kun Fiona mörisee jokaiselle vastaantulijalle mihin Loki tietysti lähtee mukaan niin se olisi ollut aivan liian hasardia omalle psyykkeelleni. En halua yhtään välikohtausta Lokin ja toisten urosten välille.
Matkalla rannalta pois pari koiraa tuli (hihnassa olevien) omieni luokse, toinen puskista hampaat irvessä jääden kuitenkin parin metrin päähän. Minä häädin koiran pois mutta omani taisivat niin säikähtää, että olivat hiljaa. Luoksetuleva koirakin ja sen perästä tuleva soopeli sidekick jäivät kauemmas. Seuraavat koirat tulivat hieman tämän jälkeen, pari isoa mustaa joista toinen ihan Lokin nenälle, mutta onneksi taisi olla narttu kun Loki sitä vain innoissaan haisteli vaikka itse olin hermot kireällä ja hihna myös.
Siirryttiin sitten kauemmas sopivalle aukealle pienelle piknikille ja sheltit pääsivät kirmaamaan vapaana ja leikkimään rennosti. Loki pääsi harjoittelemaan tätä rennosti leikkimistä, mutta sen elämä on niin kovin vakavaa, että esimerkiksi lelua hakiessaan muilla ei ole Lokin Lelulle asiaa, vaan mukaan leikkiin tulevalle Tepolle piti nostaa häntä taivaisiin ja kuikuilla siihen malliin että "et viittis poika nuoremmakses siirtyä vähän kauemmas". Lelun takavarikoinnin jälkeen ja todettua että tänään tutkimisalueen rajat olivatkin tosi pienet eli viltiltä ei saanut kauas poistua, Loki alkoi liekö toteuttaa jotain sijaistoimintoa kun ei muualle päässyt ja nousta Tepon selkään. Teppo lähti samaan mukaan ja minä en tykkää, että Loki yrittää ketään alistaa joten poika pääsi sitten puuhun kiinni. Meillä on nollatoleranssi mokomille isotteluille.
Se on kyllä noussut esille omasta sheltti/Loki vertailustani, että sheltit on selvästi laumaeläjiä, huomattavasti tasapainoisempia ja jotenkin valuvat vain mukana ihan missä vain ja kenen kanssa vain. Ja ovat paljon rennompia. Loki taas on tosi minussa kiinni, huomattavasti enemmän "ihmiskoira" kuin "koirakoira", eli viihtyy ihmisen seurassa ei koirien. Sen elämä on vakavaa, leikkiminenkin on aina saalistusta ja tappamista, ihmisen ja Lokin kahdenkeskinen mittelö tapettavaa saaliseläintä vastaan.
On sitä tullut ajateltua miten helppo sheltti tai moni muu rotu olisi ja toivoisinkin koikkerille avoimempaa ja suuremmissa porukoissa toimeen tulevampaa luonnetta. Toki voi kysyä, tarvitseeko kaikkien rotujen olla yhtä avoimia ja helppoja koiria, mutta nykyään kaupunkilaistuneessa maailmassa elämä on kyllä huomattavasti helpompaa, jos koira suhtautuu maailmaan ja muihin koiriin avoimesti ja välinpitämättömästi.
Ulkomaisissa fb-ryhmissä usein näkee kuvia, missä koikkereita on suuria laumoja vapaana keskenään ja välillä mietin että eikö siellä ole tappeluita. Kuitenkin suurin osa tapaamistani koikkeriuroksista taitaisi mennä siihen porukkaan, että osaa juurikin ignoorata muut kunhan eivät tule lähelle. Sama kai tuollaisten toistensa ignooraajien on ollakin vapaana kun kukaan ei välitä toisistaan, toisaalta. Ennen Loki alistui aika poikkeuksetta kaikille vanhemmille uroksille, mutta nyt taitaa olla kasvamassa siitä ohi kun Mikollekin piti sanoa joku aika sitten tämän yrittäessä tehdä tarkempaa tuttavuutta Lokin peräpäähän. Yhä se on kuitenkin mielestäni koikkeriksi ihan kivan luonteinen, ei saa vaan pakottaa sitä kohtaamaan isompia uroksia joita kohtaan se on selvästi vähän epävarma. Jännä, ettei pienet vanhemmat urokset tällaista aiheuta. Lieköhän sitten tekemistä sillä, ettei sitä aikoinaan juurikaan isoihin koiriin totutettu, kun sattumalta Tampereen Pikkukoirat koostui enimmäkseen niistä pienempikokoisista koirista. Pieniä koiria ja narttuja kohtaanhan se on suorastaan tosi nöyrää poikaa aina.
Jotain tässä rodussa kyllä on, kun eiköhän se ole väistämätön tosiasia, että seuraavakin tulee olemaan samanlainen punavalkoinen.
Lokilla voisi muuten olla tarve kivoille lenkkikavereille, joten jos joku Espoon suunnilta joskus sattuisi tarvitsemaan lenkkikaveria niin meille saa vihjata!
-----------------------------
Perjantaina kävimme pikatreeneissä kentällä tekemässä ensimmäistä kertaa tiedostettua keinu-puomi erottelua. Tällä kertaa keinu meni mielestäni tosi kivasti ja sen jälkeen tehdyt puomit ei hidastellut yhtään. Muistaisi vaan itse olla selkeä ohjauksissa ja erityisesti sanallisissa käskyissä tässä erotteluvaiheessa. Kerran se tuli läpi puomilta, mitä muistuteltiin muutamaan otteeseen. A:lta se harvemmin tulee läpi, mutta puomin pienempi kulma alastulossa varmaan vaatii enemmän tietoista pysäyttämistä ja tulee herkemmin läpi.
Itsekkin arvostan avointa, tasapainoista ja rennompaa luonnetta, ehkäpä siksikin koikkeri tippui rotulistalta, vaikka monilta muilta ominaisuuksiltaan erittäin hyvä olisi ollutkin. Kaupungissa on niin paljon helpompaa, jos ei tarvi jännäillä, sitä on Ässän kanssa ihan kyllästymiseen asti tehty. Ei nyt tarvitse ihan lapanen olla, mutta Ässänkin kanssa on nykyisin niin mukavaa, kun voi mennä ryhmälenkeille jne. ja se osaa ottaa rennosti. Silti tietynlaiset koirat (iso/tumma/pöyhkeä/päällekäyvät), vapaana vieraat yhtäkkiä luokse tulevat koirat ja koirapuistot havahduttavat Ässän sotatilaan. On tähän jo toisaalta totuttukin, mutta hajoaisi varmaan pää, jos seuraava koira olisi Ässää pahempi (porukassa tyhmyys tiivistyy, vai miten se meni).
VastaaPoistaIhan olet kyllä oikeassa. Koikkeri ei ehdottomastikaan sovi kaikkien käteen, vaan pitää tietää mitä on ottamassa ja mitä sieltä voi tulla. Parempi pelotella niillä pahimmilla jutuilla niin voi sitten mahdolliset ottajat yllättyä positiivisesti :D. Mielummin kun yrittää väittää, että näiden kanssa pääsisi aina helpolla. Ne helpommat rodut löytyy kyllä jostain muualta. Vaikka yksilöitähän kaikki tietysti aina on.
VastaaPoistaKoskas sulle muuten on seuraava tulossa ja mikä se tulee olemaan? :)
No itseasiassa olen nyt kallistunut tän cockerin puoleen, vaikka joskus sanoinkin ettei koskaan enää ;D Eiväthän nämä mitään harrastustykkejä ole, mutta luonne on monesti mun makuun kohdillaan. Pentu tosin täytyy haarukoida huolella, näissäkin on paljon pelkkiin näyttelytuloksiin keskittyneitä kasvattajia. Eli toinen tulee kun sopiva vain löytyy. :)
VastaaPoistaOta semmonen työlinjanen tai puoliksi työlinjainen (jos semmoisia yhdistelmiä tehdään :D), ne on ihan sairaan makeita!
VastaaPoistaTsemppiä etsimiseen :)
Mun mielestä käyttölinjaset kuuluu metsästystä harrastavaan kotiin ja siksi oon ihan tietosesti päättänyt olla ottamasta niitä, vaikka upeita ovatkin. Ja toistaiseksi nämä linjat on pidetty aika tiukasti erillään.. Mutta etsintöjä jatketaan, kiitokset tsempistä ;)
VastaaPoista