Lokin elämä on vakavaa. Seikka, mikä on täysin erilainen kun vertaa Fionaa ja Lokia. Fiona ottaa elämän rennosti, leikkii ja touhuaa kaikennäköistä paljon rennommalla asenteella. Kun Loki tekee jotain, se tekee sen vakavasti ja tosissaan. Varsinainen tosikko.
Uiminen on vakavaa. Se onkin jo käynyt selväksi. Ruoan suhteen tilanne on tietysti täysin sama.
Leikkiminen on vakavaa. Jos Fiona tuo minulle lelun ja alan sillä vähän leikkimään, Loki tulee luo sen näköisenä että "nyt sitten kanssa leikitään!!!". Ei ollenkaan semmoista viatonta leikkimistä, vaan kovin vakavaa ja tavoittellista leikkimistä. Jos leikitään niin sitten revitään kanssa tosissaan sitä lelua. Fionan hakiessa Lokia leikkimään, Loki leikkii kovin vakavasti, vähän kuin pomottaa siinä samalla tai vaihtoehtoisesti yrittää Fionaa liehitellä. Tässä eilen kuvaamani pikkupätkä kaveruksien leikistä. Siinä näkyy vähän tuota Lokin leikkimistyyliä. Selkä ja häntä korkealla. Ainakin ennen kun se köllähtää.. Ja juu, taustalla kuuluu viidakon tähtöset, mutta en minä sitä oikeasti katsonut.
Tyttöjen kosiskelu on vakavaa. Jos tyttö kiinnostaa, sitä liehitellään koko ajan. Peräpäässä ollaan kovasti kiinni. Esimerkkinä vaikka viime vierailu Pennyn luo, Loki oli ihan kuumissaan ja läähätti. Jos tyttö ei kiinnosta, se ignoorataan täysin. Tästä hyvä esimerkki tuli eilen kun Loki tapasi kelpietytön nimeltä Q. Tarkoitus oli saada näistä leikkikavereita, mutta mitä vielä. Noin 2 minuuttia koirat kiinnostuivat toisistaan ja sen jälkeen loppulenkillä vallitsi täysi ignooraus. Kun ei haise tytöltä niin ei Lokia kiinnosta. Ei se ehdi tuhlaamaan kallista aikaansa mihinkään turhanpäiväiseen leikkimiseen, kun on metsässä niin paljon tärkeämpääkin tekemistä.
Hajut on vakavaa ja jos löytyy aarre - kuten vaikka eilen joku tunnistamaton karvainen ötökkä mikä meni kurkusta alas nopeammin kuin ehdin nähdä mikä se oli - sitä puolustetaan kynsin ja hampain. Pienempänä Loki puolusti sukkia vastaavasti, meni kyyryyn jos joku edes mietti sukan poistamista Lokin hampaista. Jos lähestyi niin se sukelsi karkuun, ihan kuin susihukka ikään. True metsästäjä. Eilen syöty karvainen ötökkä tuli muuten illalla ulos. Kurkkasin hieman mikä se oli, mutta nähdessäni mustaa karvapeitettä tuli niin kamalat kylmät väreet että ei todellakaan tehnyt mieli alkaa tekemään tarkempaa tuttavuutta. Hrrr...
Se on perusluonteeltaan minusta useimmiten pessimisti. Ja jotenkin niin olevinaan kovakin jätkä, varsinainen oman edun tavoittelija. Jos Loki olisi ihminen, se olisi pankissa töissä, pitäisi tummaa pukua ja kravattia ja puhuisi asiakkaille kirjakielellä. Sillä olisi sliipattu tukka eikä se koskaan hymyilisi. Se olisi tarkka numeroista ja jos jossain on heittoa niin se olisi hyvin suuri ongelma ja heti korjattava. Aivan kuin se ei voisi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan (no joo, voiko koira koskaan). Ehkä näistä samoista ominaisuuksista johtuen se on ollut niin kiva agilityssä, kun keskittyy rataan niin silloin huomio on siinä sataprosenttisesti.
Mutta onhan se toki vakavaa olla uros koirien maailmassa, kun tärkeintä elämässä on ruoka ja naiset. Loki on jo kauan tuntunut fiksummalta ja aikuisemmalta kuin Fiona, joka on vieläkin kuin pieni pentu. Loki tuntuu jotenkin niin paljon villimmältä ja alkukantaisemmalta. On se ihmeellistä.
Tänään lähdemme yhdeksi yöksi lepuskiin, josta huomenna kukon laulun aikaan suuntaamme Tampereelle niin, että olemme hallilla kymmeneltä. Kauheasti täytyy muistaa juttuja mukaan, kun ohjelmassa on sekä agilityä (la ja su) ja näyttely (ma). Fiona jää lepuskiin nauttimaan hoviväkensä seurasta ja rapsutuksista.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hauskat viikonloput ja palataan astialle maanantaina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti