Kun yksi putki aukenee niin toinen sulkeutuu

Agilityrintamalla on tapahtunut kummia. Meitähän ei viime kesänä tai syksynä hyväksytty mihinkään seuraan Lokin ollessa niin nuori ja kokematon. Olenkin erittäin onnellinen siitä, että pääsimme Sporttikoirahallille treenaamaan working bordercollie kasvattajan Aino Pikkusaaren oppiin. Tuolla olemme käyneet nyt jopa kahtena kertana viikossa ja edistyneet aivan valtavasti! Loki olisi edistynyt varmasti vielä tuplasti enemmän, jos ohjaaja ei olisi näin tampio.

Nyt kevään tullessa alkoi kuitenkin tippua ilmoituksia alkavista jäsenkatselmuksista. Päivitin hakemuksiani AST:lle sekä I-HAH:lle. Seurat valitsin siksi, koska AST:n kenttä sijaitsee Puolarmetsässä kolmen kilometrin päässä kotoa ja I-HAH:ssa taas treenaa minulle tuttuja ja olisi tosi kiva olla samassa seurassa - ei vähiten omatoimitreenien seuranhakumielessä :). AST:lle hain sekä jatkokurssille että varsinaiseksi jäseneksi. Aiemmin tuli ilmoitus, että kurssille ei mahduta ja seuraan otetaan vuosittain 0-5 jäsentä, joten sen suuntaan luulin ovien olevan jo kiinni. Kunnes viime viikon lopulla sähköpostiin tulikin ilmoitus, että joku jatkokurssilainen oli perunut ja meille oli sittenkin paikka! Kurssi kestää puolisentoista kuukautta ja kun tietoa ei muualta vielä ollut, otin paikan vastaan.

Viime sunnuntaina meillä oli sitten I-HAH:n jäsenkatselmus. Paikalla oli joku kahdeksisen koirakkoa. Taidettiin Lokin kanssa olla aloittelevin koirakko (tähän on kyllä jo totuttu!). Kenttä oli tuttu Kivikon kenttä, missä ollaan Suvin ja Mikon siivellä käyty harjoittelemassa useita kertoja.

Ensin oli luoksepäästävyysosio. Seistiin ringissä ja kaksi katselmoijaa tuli moikkaamaan koirat läpi. Loki yllätti minut aivan täysin. Se meni ensin pomppimaan (!!!) päin ensimmäistä tervehtijää, minkä jälkeen hieman vähäeleisemmin tervehti Lokille tutun (ja mahdollisesti vähän Mizyltä tuoksuvan) Marin :). Loki antoi rapsutella itseään ja siinä jotain pyöri hetken aikaa ihan epä-Lokimaisesti. Mikälie Lokin alterego sillä pääsee valloilleen agilitykentällä. Turhaan olin ollut huolissani Lokin luoksepäästävyydestä!

Toisena oli vuorossa ringissä seisovien koirakkojen välistä pujotteleminen hihnassa. Kooikertokosta tiesin, ettei tuollaisessa tilanteessa Loki jaksa pitää niin kauaa kontaktia, joten päätin vain kävellä sen kanssa muuten vain reitin. Ja Loki yllätti taas - ei mitään pöhinää, ei edes yrittänyt tervehtiä yhtäkään ohitettavaa koiraa. Käveli hihna löysällä kuin olisi ollut normikävelyllä. Sen verran taktikoin, että laskin pujotteluvälin niin, että mustaa suursnautseria ohitettaessa minä jäin koirien väliin :P.

Seuraavana taisi olla pieni agilitytestiosio. Rakensimme radan mikä koostui yhdestä mustasta mutkaputkesta (sattui sopivasti kun sitä ollaan juuri viime kertoina harjoiteltu) ja hypyistä. Radasta oli kolme eri versiota oman tason mukaan. Arvoin aikani helpoimman ja toisiksi helpoimman välillä, kunnes päädyin menemään varman päälle ja valitsin kaikista helpoimman radan. Silti onnistuin jotenkin sössimään meidän suorituksen, sillä en huomannut piirrustuksesta että esteitä oli vielä 6 ja 7, menin Lokin kanssa iloisesti esteet 1-5 ja palkkasin, kunnes katselmoijat ilmoittivat että mihis kaksi viimeistä estettä jäi :D. Onneksi saatiin mennä vielä uusi yritys ja tällä kertaa mentiin kaikki 7 estettä ihan oikein. Lokilla oli paljon vauhtia ja vaikka itse olinkin hieman jossain missä lie koomassa, Loki onnistui jotenkin löytämään ihan oikeille esteille. Hiano poika!

Tämän jälkeen Loki alkoi vinkumaratoninsa muiden suorituksia katsellessa. Lopuksi mentiin vielä puomi yksittäin. Loki kiipesi vauhdilla, mutta himmaili alastulolla ja jätti kontaktit vähän liian ylös. Naksutin oli mukana joten Lokin korjatessa itse alemmas oikealle kohdalle palkkasin sen siitä. Koko katselmuksen aikana Loki ei kertaakaan yrittänytkään lähteä muiden koirien luo tai ärissyt kenellekään. On se ehkä jotain oppinut. Katselin aikani muiden suorituksia ja pidin Lokia lämpimänä tekemällä parit A:t hihnassa. Käytiin myös pöydällä seisomassa.

Tänään sain sitten viestiä, että meidät on hyväksytty I-HAH:ille! Meidän kouluttajaksemme tulee Sanna Ristikartano, I-HAH:n puheenjohtaja. Ainoa ryhmä mihin mahduttiin oli ns. "kisaavat". Ryhmässä on meidän lisäksemme kolme kisaavaa koirakkoa, sekä yksi jäsenkatselmuksesta tullut meitä myös osaavampi shetlanninlammaskoira. Ollaan siis jälleen kaikista n00beimpia, mutta eipä se ole tähänkään mennessä haitannut :). Sannalla on paljon kokemusta kouluttamisesta ja vaikka ryhmä onkin nimeltään kisaavat, meille tehdään tietenkin harjoituksia meidän tasolle helpotettuina.

Toukokuun alusta alkaen meillä alkaa siis sekä I-HAH että AST:n jatkokurssi. Jättäydyin jo nyt pois Ainon tunneilta, sillä halusin pitää Lokilla hieman lomaa tässä välissä. Tosin ainakin tänä torstaina ajattelin mennä omatoimihallivuorolle tekemään keppejä ja hieman yksittäisiä esteitä.

On ollut ihan huipputalvi Ainon treeneissä ja jos tilanne joskus muuttuu, niin erittäin mielelläni palaisin joskus vielä hänen oppiinsa.