Missä asuu Itse Varmuus?

Lisää mökkikuvia piristämään tätä merkintää. Kuvat nappas (c) Äiti :)

"Myönteinen askel muutoksen tielle on otettu, kun omistaja kykenee kääntämään katseen koirasta takaisin itseensä ja tunnistaa koirassaan asuvan epävarmuuden sisällään. Ohjaaja viestittää koiralleen juuri niitä tuntemuksia, joita itse kokee, ja koira reagoi näihin. Koiran toiminnassa on siis mahdollista nähdä oman toimintansa puutteet."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Piti tulla vielä hieman avautumaan tässä ennen mökille pakkaamista ja lähtemistä. Käytiin aamulla hallilla ja sain taas vähäksi aikaa ajateltavaa ja pureskeltavaa. Paikalla oli yksi muu koirakko. Kesken meidän harjoituksen Loki syöksyi rähjäämään toiselle koiralle, se meni juuri sopivasti suoraan Lokin edessä putkeen ja Loki vauhdista sitten jatkoi matkaansa toisen koiran luo. Kutsuin ensin luo ilman reaktiota minkä jälkeen karjaisin. Loki sitten möyri pienenä maan matosena suoraan eteeni ja köllähti selälleen. Pikainen laskutoimitus päässä yykaakoo ja tsadam, ei liene vaikea päätellä vähentääkö vai lisääkö tällainen Lokin paineistumista hallissa ja ylipäänsä elämässä, jos sen niin haluaa ottaa. Jatkettiin siitä helpolla putki-hyppy-hyppy pätkällä ja Loki palautui kyllä hyvin, mutta itseä jäi ärsyttämään oma käyttäytyminen.

Lokin käyttöohjeissa ei lue seuraavaa, mutta ne on melko helppo tässä vaiheessa päätellä.

TOP3 Don'ts for Loksutin:

Sääntö 1: Älä karju. Se uskoo kyllä pelkästä katseesta.
Sääntö 2: Jos olet koiralle vihainen, laske kymmeneen, tee parit meditointiharjoitukset tai lähde hetkeksi kävelylle. Älä pura sitä koiraan.
Sääntö 3: Älä pakota. Houkuttele mielummin ja anna koiran itse oivaltaa.

Kaikki nämä lisäävät Lokin paineistumista mikä lisää sen epävarmuutta. Sillä on selkeästi nyt menossa taas joku epävarmuusvaihe, välissä vaikutti jo siltä että homma pelitti, esimerkiksi ohitukset on sujunut hyvin jo kauan ja treenaaminen on ollut kivaa, semmoista varmaa eikä ole tarvinnut pelätä Lokin säntäilevän.

Erittäin hyvän esimerkin sain kolmossäännöstä tällä viikolla, kun aloin opettaa Marin kehoituksesta Lokille korokkeen kiertämistä takajaloilla samalla, kun etujalat ovat korokkeella (takapään vahvistamiseksi). Ongelmaksi tuli, ettei Loki tajunnut yhtään alkaa siirtää takatassujaan sivullepäin. Lähestyin ongelmaa ihan väärin, nimittäin omalla kropallani yritin pakottaa sitä sivuun blokkaamalla sen toiselta puolelta. Koiran reaktio? Ei niin harmainta hajua siitä mitä siltä hain. Tappifoorumilla sain sitten neuvoksi toisen lähestymistavan, nimittäin kulkea itse korokkeen sivua poispäin koirasta ja houkutella sitä namilla tulemaan perässä, vähän niinkuin sivulletuloharjoituksissa. Koiran reaktio? Heti ensimmäisellä treenikerralla se liikutteli jonkun verran tassujaan ja nyt tulee jo nätisti perässä takajaloillaan. Kummassakin opetustavassa käytin naksutinta, mutta pakotetta käyttämällä tuloksia ei tullut kun houkuttelemalla tuli heti. Opettava hetki sanoisinko!

Nyt jotain on todennäköisesti omassa käytöksessäni muuttunut ja tarvitsee taas muistuttaa itselle miten Loksuttimen kanssa pitää toimia. Palatakseni alkuperäiseen karjumisongelmaan, miksi se on niin vaikea laskea siihen kymmeneen tai poistua tilanteesta, sen sijaan että karjaisisi ja menettäisi hermonsa?

"Koiraa kouluttaessasi ole aidosti varma itsestäsi. Varmuus on ominaisuus, jota et voi teeskennellä, vaikka voit toki opetella mahdollisimman rauhallisen suhtautumisen yllättävien tilanteiden varalta. On ainakin osittain oma valintasi, alatko huutaa, heilua ja huitoa nähdessäsi käärmeen, ampiaisen tai hämähäkin. Vai hengitätkö syvään ja pyrit tilanteen tai ainakin hermojesi hallintaan."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Hakiessani Lokia kasvattajalta vein mukanani lentokassin, mihin pikku-Loksutin oli tarkoitus pistää lennon ajaksi. Kasvattajan luona tuo kassi oli maassa, muuten kiinni mutta pieni sisäänmenoaukko oli auki. Mitä tekee pieni Loksutin? Kömpii yhtäkkiä ihan tuosta vaan kassin pohjalle ja ihmettelee elämää sieltä. Loki oli tosi varmanoloinen ja reipas pentu, ei pentueen aktiivisin ja riehuvin vaan maailmaa katseleva ja tutkiva. Suomeen tultuaan Lokilla oli makuuhuoneessa metallihäkki missä se vietti ensimmäiset kuukaudet yönsä jäystäen kaltereita pienillä maitohampaillaan. Myin tuon häkin pois liian suurena huuto.netissä, (jälkeenpäin huomasin muuten, että olin myynyt häkin Oorbellenin pentu Nipan(?) omistajalle, hassu sattuma, toivottavasti häkki ei ole Nipalle ollut niin suuri kuin Lokille). Ei tullut pieneen mieleenkään, että Lokille voisi tulla ongelmia myöhemmin metallihäkkiin menemisen kanssa, jos olisin aavistanut niin olisin pitänyt häkin pitempään. Nyt tein mielenkiintoisen vaikkakin hieman masentavan huomion viedessäni Lokia uuteen metallihäkkiin, minkä ostin autoon kesää varten. Loki pelkää häkkiä hirmuisesti. Johtopäätös: Lokilla oli pentuna kaikki edellytykset hyvään itsevarmaan ja rautahermoiseen luonteeseen, mikä sillä pitkään olikin, mutta joku on mennyt hieman vikaan koulutus- ja kasvatusmetodeissa.

"On kohtuullisen helppo ylittää aita sen matalimmasta kohdasta ja etsiä toistuvasti vikaa ns. saalistusvietittömästä tai taistelutahdottomasta, huonohermoisesta, terävästä tai epäavoimesta koirasta. Sen sijaan osoittaa rohkeutta myöntää itselleen oma rajoittuneisuutensa kouluttajana ja todeta että koira ei edisty pääosin siksi, että ohjaaja seisoo kehityksen esteenä."

"Koira tulkitsee tilanteita varsin taitavasti ja huomaa epäröintisi lähes poikkeuksetta jo ennen kuin itse tiedostat käytöksesi epävarmuuden. Näissä tilanteissa koira usein reagoi verbaaliseen viestintääsi varsin epätoivotulla tavalla, koska elekielesi on sanallisen viestintäsi kanssa ristiriidassa. Näin paljon kommunikointivaikeuksia aiheuttaa pelkästään ohjaajan varmuuden puute. Kuinka pienestä asiasta onkaan loppujen lopuksi kysymys, ja kuinka suuren askeleen voimme ottaa tiedostamalla sen."

"Koirassa esiintuleva epävarmuus aiheuttaa ohjaajassa epävarmuutta, johon koira reagoi lisääntyvällä epävarmuudella jne. Ohjaaja siis jättää tukematta koiraansa tilanteessa, jossa se eniten tarvitsisi apua ja jopa ihmisen fyysistä läheisyyttä. Tarvittavan tuen puute esiintyy koirassa sijaistoimintoina, esim. väistämisenä, aggressiona tai jopa lamaantumisena. Niin kauan kuin omistajan ja koiran välillä on keskinäisiä konflikteja, ilmenee näitä "toisen tason" käytöshäiriöitä mitä moninaisemmissa koulutustilanteissa. Tyypillisiä, pohimmiltaan epävarmuuteen liittyviä kerrannaisongelmia ovat mm. koiran käsiteltävyysvaikeudet omistajan läsnäollessa (luoksepäästävyys), uskallus pysytellä maalimiehen läheisyydessä (henkilöhaku) ja uusiin asioihin tutustuminen ohjaajan läsnäollessa (mm. luonnetestin kelkkakoe)."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm 

Koska itse olen pohjimmaiselta luonteeltani tuollainen "hämähäkeille kiljuja", vaatii minulta tietoista yritystä käyttäytyä siten kuin Lokin kanssa pitäisi käyttäytyä. Ehkä siksi välissä kaikki sujui paremmin, koska olin sitä ennen tiedostanut tämän ongelman ja tietoisesti muuttanut käyttäytymistäni? Sitten asiat luisti hyvin, jolloin unohdin panostaa omaan toimintaani ja luisuin takaisin omaan epävarmuutta ruokkivaan käyttäytymiseeni ja nyt Loki on taas peilannut sitä itseensä.

Oli pohdinnassani sitten totuuden jyvää tai oli se ihan puuta heinää, joka tapauksessa Lokille tekisi hyvää itsevarmuutta kohottavat harjoitukset kuten virikeluolastossa käyminen tai jäljestys. Kumpikin on ollut tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin ja pitääkin reipastua näiden saralla nyt. Lisäksi Loki tarvitsisi arkielämäänsä äänekkäämpää menoa. Kyllähän se niin on, että yksin asuvan ihmisen koira tottuu rauhallisempaan elämänmenoon kuin suurperheeseen tuotu pentu. Tästä eteenpäin meillä siis kotona mm. paiskotaan urakalla ovia, täytetään tiskikone kovaäänisesti rikkimeneviä astioita pelkäämättä, imuroidaan huonekaluja turhan siististi väistämättä ja pidetään vessan ovi auki pesukoneen ollessa päällä :)

"Koiraa ei saada luottamaan ääniärsykkeiden turvallisuuteen, jos kouluttaja ajattelee pääsevänsä helpommalla valitessaan koiransa kokemuspohjan perusteiksi kaksi ääripäätä, esim. äänityhjiön ja metelin; täydellisen hiljaisuuden ja sielua raastavan helvetin. Sama pätee kaikkeen toimintaan: koiran itsetunto luodaan vähitellen turvallisten kokemusten saattelemana, ja niihin positiivisia mielikuvia yhdistämällä. Askel kerrallaan. Liian paljon ja liian nopeasti ei ole hyvä kenellekään- sanotaanhan, että "paras tapa pilata tuleva maailmanmestari on tehdä siitä nuorten maailmanmestari"."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm 

Hallilta palatessa tein mielessäni sotasuunnitelmaa uuteen häkkiin totuttamiseen ja kotona varustauduin parilla viltillä ja isolla sekoituksella erilaisia nameja: juustoa, kuivattua keuhkoa, pihvitikkua, lihapulla ja Lokin omaa nappulaa. Heitin häkin päälle viltin, pohjustin sen pohjalla olevan kaukalon toisella viltillä niin ettei se kolise metallireunoja vasten ja käänsin kaiken lisäksi häkin päälaelleen, jotta avautuva häkin reuna pysyy paremmin auki. Ripottelin nameja häkkiin ja hain Lokin sisältä. Kolmisen kertaa nostin itse Lokin häkkiin spesiaalinameja syömään ja Loki oli joka kerralla melko ahdistunut. Neljännellä kerralla heitin sinne puolet Lokin aamupalasta. Tämä oli menestys: Loki rohmusi nappuloita kuin viimeistä päivää häkin lattialta. Tälle pojalle näköjään määrä korvaa laadun... Koira pois autosta, toinen puolet nappulasatsia häkkiin ja avattuani auton oven Loki hyppäsi itse häkkiin syömään nappuloita. Tähän olin enemmän kuin tyytyväinen ja jätettiin harjoitus siihen. Toki heitin lopuksi vielä kourallisen nappuloita häkin pohjalle odottamaan seuraavaa häkkiin menokertaa...

Tämä on taas tämmöistä tyhjänpäiväistä pohdiskelua, mutta omia ajatuksia selventää kirjoittaa niitä ylös. On kyllä ihan hienoa huomata, miten sitä oppii koiran kautta jatkuvasti uutta itsestään. Ja huomaan koko ajan miten aloittelija olen oikeasti koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa. Vaikka sitä luulee tietävänsä paljonkin asioita niin tieto ei ole luulon väärti.. Nyt pitää taas palata kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseen niin, että olisin Lokin tukena rohkaisevana ja ystävällisenä omistajana joka ei koskaan pakota. Tämä muutos on ollut siinäkin mielessä vaikea, koska Fiona on suhteellisen kova joten sille käytän paljon eri metodeja kuin Lokille saisi käyttää. Lokilla on kuitenkin palikat olemassa, tarttisi vain kapellimestarin pitää nuotit kasassa eikä heilua kuin heinämies.

Varsinkin agilityssä en haluaisi sitten yhtään että Loki kokee minut paineistavana koska se ennemmin tai myöhemmin vaikuttaa satavarmasti sen agilityinnokkuuteen. Onneksi nyt siirrymme ulkokentille, missä Loki (tarkemmin sanottuna kuka?) on paljon rennompi kuin hallissa.

Mujusen Salme sen kiteyttää:

"Kun luotat itseesi, voit luottaa koiraasi
Kun koira luottaa itseensä, se voi luottaa sinuun."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Loki teki muuten 4 tosi upeaa toistoa A:lla hihnassa, veti estelle, kiipesi vauhdilla ja tosi näpäkät kontaktit. Lisäksi tehtiin takaaleikkausta putkella ja meni hienosti :)