Missä asuu Itse Varmuus?

Lisää mökkikuvia piristämään tätä merkintää. Kuvat nappas (c) Äiti :)

"Myönteinen askel muutoksen tielle on otettu, kun omistaja kykenee kääntämään katseen koirasta takaisin itseensä ja tunnistaa koirassaan asuvan epävarmuuden sisällään. Ohjaaja viestittää koiralleen juuri niitä tuntemuksia, joita itse kokee, ja koira reagoi näihin. Koiran toiminnassa on siis mahdollista nähdä oman toimintansa puutteet."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Piti tulla vielä hieman avautumaan tässä ennen mökille pakkaamista ja lähtemistä. Käytiin aamulla hallilla ja sain taas vähäksi aikaa ajateltavaa ja pureskeltavaa. Paikalla oli yksi muu koirakko. Kesken meidän harjoituksen Loki syöksyi rähjäämään toiselle koiralle, se meni juuri sopivasti suoraan Lokin edessä putkeen ja Loki vauhdista sitten jatkoi matkaansa toisen koiran luo. Kutsuin ensin luo ilman reaktiota minkä jälkeen karjaisin. Loki sitten möyri pienenä maan matosena suoraan eteeni ja köllähti selälleen. Pikainen laskutoimitus päässä yykaakoo ja tsadam, ei liene vaikea päätellä vähentääkö vai lisääkö tällainen Lokin paineistumista hallissa ja ylipäänsä elämässä, jos sen niin haluaa ottaa. Jatkettiin siitä helpolla putki-hyppy-hyppy pätkällä ja Loki palautui kyllä hyvin, mutta itseä jäi ärsyttämään oma käyttäytyminen.

Lokin käyttöohjeissa ei lue seuraavaa, mutta ne on melko helppo tässä vaiheessa päätellä.

TOP3 Don'ts for Loksutin:

Sääntö 1: Älä karju. Se uskoo kyllä pelkästä katseesta.
Sääntö 2: Jos olet koiralle vihainen, laske kymmeneen, tee parit meditointiharjoitukset tai lähde hetkeksi kävelylle. Älä pura sitä koiraan.
Sääntö 3: Älä pakota. Houkuttele mielummin ja anna koiran itse oivaltaa.

Kaikki nämä lisäävät Lokin paineistumista mikä lisää sen epävarmuutta. Sillä on selkeästi nyt menossa taas joku epävarmuusvaihe, välissä vaikutti jo siltä että homma pelitti, esimerkiksi ohitukset on sujunut hyvin jo kauan ja treenaaminen on ollut kivaa, semmoista varmaa eikä ole tarvinnut pelätä Lokin säntäilevän.

Erittäin hyvän esimerkin sain kolmossäännöstä tällä viikolla, kun aloin opettaa Marin kehoituksesta Lokille korokkeen kiertämistä takajaloilla samalla, kun etujalat ovat korokkeella (takapään vahvistamiseksi). Ongelmaksi tuli, ettei Loki tajunnut yhtään alkaa siirtää takatassujaan sivullepäin. Lähestyin ongelmaa ihan väärin, nimittäin omalla kropallani yritin pakottaa sitä sivuun blokkaamalla sen toiselta puolelta. Koiran reaktio? Ei niin harmainta hajua siitä mitä siltä hain. Tappifoorumilla sain sitten neuvoksi toisen lähestymistavan, nimittäin kulkea itse korokkeen sivua poispäin koirasta ja houkutella sitä namilla tulemaan perässä, vähän niinkuin sivulletuloharjoituksissa. Koiran reaktio? Heti ensimmäisellä treenikerralla se liikutteli jonkun verran tassujaan ja nyt tulee jo nätisti perässä takajaloillaan. Kummassakin opetustavassa käytin naksutinta, mutta pakotetta käyttämällä tuloksia ei tullut kun houkuttelemalla tuli heti. Opettava hetki sanoisinko!

Nyt jotain on todennäköisesti omassa käytöksessäni muuttunut ja tarvitsee taas muistuttaa itselle miten Loksuttimen kanssa pitää toimia. Palatakseni alkuperäiseen karjumisongelmaan, miksi se on niin vaikea laskea siihen kymmeneen tai poistua tilanteesta, sen sijaan että karjaisisi ja menettäisi hermonsa?

"Koiraa kouluttaessasi ole aidosti varma itsestäsi. Varmuus on ominaisuus, jota et voi teeskennellä, vaikka voit toki opetella mahdollisimman rauhallisen suhtautumisen yllättävien tilanteiden varalta. On ainakin osittain oma valintasi, alatko huutaa, heilua ja huitoa nähdessäsi käärmeen, ampiaisen tai hämähäkin. Vai hengitätkö syvään ja pyrit tilanteen tai ainakin hermojesi hallintaan."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Hakiessani Lokia kasvattajalta vein mukanani lentokassin, mihin pikku-Loksutin oli tarkoitus pistää lennon ajaksi. Kasvattajan luona tuo kassi oli maassa, muuten kiinni mutta pieni sisäänmenoaukko oli auki. Mitä tekee pieni Loksutin? Kömpii yhtäkkiä ihan tuosta vaan kassin pohjalle ja ihmettelee elämää sieltä. Loki oli tosi varmanoloinen ja reipas pentu, ei pentueen aktiivisin ja riehuvin vaan maailmaa katseleva ja tutkiva. Suomeen tultuaan Lokilla oli makuuhuoneessa metallihäkki missä se vietti ensimmäiset kuukaudet yönsä jäystäen kaltereita pienillä maitohampaillaan. Myin tuon häkin pois liian suurena huuto.netissä, (jälkeenpäin huomasin muuten, että olin myynyt häkin Oorbellenin pentu Nipan(?) omistajalle, hassu sattuma, toivottavasti häkki ei ole Nipalle ollut niin suuri kuin Lokille). Ei tullut pieneen mieleenkään, että Lokille voisi tulla ongelmia myöhemmin metallihäkkiin menemisen kanssa, jos olisin aavistanut niin olisin pitänyt häkin pitempään. Nyt tein mielenkiintoisen vaikkakin hieman masentavan huomion viedessäni Lokia uuteen metallihäkkiin, minkä ostin autoon kesää varten. Loki pelkää häkkiä hirmuisesti. Johtopäätös: Lokilla oli pentuna kaikki edellytykset hyvään itsevarmaan ja rautahermoiseen luonteeseen, mikä sillä pitkään olikin, mutta joku on mennyt hieman vikaan koulutus- ja kasvatusmetodeissa.

"On kohtuullisen helppo ylittää aita sen matalimmasta kohdasta ja etsiä toistuvasti vikaa ns. saalistusvietittömästä tai taistelutahdottomasta, huonohermoisesta, terävästä tai epäavoimesta koirasta. Sen sijaan osoittaa rohkeutta myöntää itselleen oma rajoittuneisuutensa kouluttajana ja todeta että koira ei edisty pääosin siksi, että ohjaaja seisoo kehityksen esteenä."

"Koira tulkitsee tilanteita varsin taitavasti ja huomaa epäröintisi lähes poikkeuksetta jo ennen kuin itse tiedostat käytöksesi epävarmuuden. Näissä tilanteissa koira usein reagoi verbaaliseen viestintääsi varsin epätoivotulla tavalla, koska elekielesi on sanallisen viestintäsi kanssa ristiriidassa. Näin paljon kommunikointivaikeuksia aiheuttaa pelkästään ohjaajan varmuuden puute. Kuinka pienestä asiasta onkaan loppujen lopuksi kysymys, ja kuinka suuren askeleen voimme ottaa tiedostamalla sen."

"Koirassa esiintuleva epävarmuus aiheuttaa ohjaajassa epävarmuutta, johon koira reagoi lisääntyvällä epävarmuudella jne. Ohjaaja siis jättää tukematta koiraansa tilanteessa, jossa se eniten tarvitsisi apua ja jopa ihmisen fyysistä läheisyyttä. Tarvittavan tuen puute esiintyy koirassa sijaistoimintoina, esim. väistämisenä, aggressiona tai jopa lamaantumisena. Niin kauan kuin omistajan ja koiran välillä on keskinäisiä konflikteja, ilmenee näitä "toisen tason" käytöshäiriöitä mitä moninaisemmissa koulutustilanteissa. Tyypillisiä, pohimmiltaan epävarmuuteen liittyviä kerrannaisongelmia ovat mm. koiran käsiteltävyysvaikeudet omistajan läsnäollessa (luoksepäästävyys), uskallus pysytellä maalimiehen läheisyydessä (henkilöhaku) ja uusiin asioihin tutustuminen ohjaajan läsnäollessa (mm. luonnetestin kelkkakoe)."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm 

Koska itse olen pohjimmaiselta luonteeltani tuollainen "hämähäkeille kiljuja", vaatii minulta tietoista yritystä käyttäytyä siten kuin Lokin kanssa pitäisi käyttäytyä. Ehkä siksi välissä kaikki sujui paremmin, koska olin sitä ennen tiedostanut tämän ongelman ja tietoisesti muuttanut käyttäytymistäni? Sitten asiat luisti hyvin, jolloin unohdin panostaa omaan toimintaani ja luisuin takaisin omaan epävarmuutta ruokkivaan käyttäytymiseeni ja nyt Loki on taas peilannut sitä itseensä.

Oli pohdinnassani sitten totuuden jyvää tai oli se ihan puuta heinää, joka tapauksessa Lokille tekisi hyvää itsevarmuutta kohottavat harjoitukset kuten virikeluolastossa käyminen tai jäljestys. Kumpikin on ollut tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin ja pitääkin reipastua näiden saralla nyt. Lisäksi Loki tarvitsisi arkielämäänsä äänekkäämpää menoa. Kyllähän se niin on, että yksin asuvan ihmisen koira tottuu rauhallisempaan elämänmenoon kuin suurperheeseen tuotu pentu. Tästä eteenpäin meillä siis kotona mm. paiskotaan urakalla ovia, täytetään tiskikone kovaäänisesti rikkimeneviä astioita pelkäämättä, imuroidaan huonekaluja turhan siististi väistämättä ja pidetään vessan ovi auki pesukoneen ollessa päällä :)

"Koiraa ei saada luottamaan ääniärsykkeiden turvallisuuteen, jos kouluttaja ajattelee pääsevänsä helpommalla valitessaan koiransa kokemuspohjan perusteiksi kaksi ääripäätä, esim. äänityhjiön ja metelin; täydellisen hiljaisuuden ja sielua raastavan helvetin. Sama pätee kaikkeen toimintaan: koiran itsetunto luodaan vähitellen turvallisten kokemusten saattelemana, ja niihin positiivisia mielikuvia yhdistämällä. Askel kerrallaan. Liian paljon ja liian nopeasti ei ole hyvä kenellekään- sanotaanhan, että "paras tapa pilata tuleva maailmanmestari on tehdä siitä nuorten maailmanmestari"."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm 

Hallilta palatessa tein mielessäni sotasuunnitelmaa uuteen häkkiin totuttamiseen ja kotona varustauduin parilla viltillä ja isolla sekoituksella erilaisia nameja: juustoa, kuivattua keuhkoa, pihvitikkua, lihapulla ja Lokin omaa nappulaa. Heitin häkin päälle viltin, pohjustin sen pohjalla olevan kaukalon toisella viltillä niin ettei se kolise metallireunoja vasten ja käänsin kaiken lisäksi häkin päälaelleen, jotta avautuva häkin reuna pysyy paremmin auki. Ripottelin nameja häkkiin ja hain Lokin sisältä. Kolmisen kertaa nostin itse Lokin häkkiin spesiaalinameja syömään ja Loki oli joka kerralla melko ahdistunut. Neljännellä kerralla heitin sinne puolet Lokin aamupalasta. Tämä oli menestys: Loki rohmusi nappuloita kuin viimeistä päivää häkin lattialta. Tälle pojalle näköjään määrä korvaa laadun... Koira pois autosta, toinen puolet nappulasatsia häkkiin ja avattuani auton oven Loki hyppäsi itse häkkiin syömään nappuloita. Tähän olin enemmän kuin tyytyväinen ja jätettiin harjoitus siihen. Toki heitin lopuksi vielä kourallisen nappuloita häkin pohjalle odottamaan seuraavaa häkkiin menokertaa...

Tämä on taas tämmöistä tyhjänpäiväistä pohdiskelua, mutta omia ajatuksia selventää kirjoittaa niitä ylös. On kyllä ihan hienoa huomata, miten sitä oppii koiran kautta jatkuvasti uutta itsestään. Ja huomaan koko ajan miten aloittelija olen oikeasti koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa. Vaikka sitä luulee tietävänsä paljonkin asioita niin tieto ei ole luulon väärti.. Nyt pitää taas palata kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseen niin, että olisin Lokin tukena rohkaisevana ja ystävällisenä omistajana joka ei koskaan pakota. Tämä muutos on ollut siinäkin mielessä vaikea, koska Fiona on suhteellisen kova joten sille käytän paljon eri metodeja kuin Lokille saisi käyttää. Lokilla on kuitenkin palikat olemassa, tarttisi vain kapellimestarin pitää nuotit kasassa eikä heilua kuin heinämies.

Varsinkin agilityssä en haluaisi sitten yhtään että Loki kokee minut paineistavana koska se ennemmin tai myöhemmin vaikuttaa satavarmasti sen agilityinnokkuuteen. Onneksi nyt siirrymme ulkokentille, missä Loki (tarkemmin sanottuna kuka?) on paljon rennompi kuin hallissa.

Mujusen Salme sen kiteyttää:

"Kun luotat itseesi, voit luottaa koiraasi
Kun koira luottaa itseensä, se voi luottaa sinuun."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Loki teki muuten 4 tosi upeaa toistoa A:lla hihnassa, veti estelle, kiipesi vauhdilla ja tosi näpäkät kontaktit. Lisäksi tehtiin takaaleikkausta putkella ja meni hienosti :)

Perusasioiden äärellä

Edellisen merkinnän jälkeen jäin miettimään omaa suhtautumistani koiraharrastukseen ja koiran omistamiseen. Aloin miettiä, mikä minut oikeastaan sai ajamaan 4h päivän aikana kauniina kesäpäivänä johonkin hornan tuuttiin (sori vaan Inkeroislaiset :), läkähtymään ja läkähdyttämään koiraa vain näyttelyn takia. No joo tietysti se, että näyttelyilmo oli jo maksettu, halusin saada tuon tuomarin mielipiteen Lokista jnejne. Mutta jos miettii laajemmalti. Miksi minä haluan osoittaa kenellekään minkälainen koirani on tai että se pärjää, on niin sanotusti "hyvä" koira? En puhu pelkästään näyttelyistä vaan ihan kaikesta koiraharrastamisesta. Sen lisäksi että se on yksinkertaisesti hauskaa ja kivaa, aloin miettimään omia motiivejani.

Olen aina ollut luonteeltani erittäin kilpailuhenkinen enkä tykkää hävitä. Tämä on varmaan tullut useampaan otteeseen selväksi blogissa mm. katkerien näyttelypäivien jälkeen kun tuomarit eivät näe juuri minun koirani upeutta :). Tykkään odottaa jotain kilpailutilannetta, jännittää suoritusta, odottaa tulosta, analysoida virheitä tai epäonnistumisia ja tietysti silloin tällöin toivottavasti juhlia menestystä. Minulla ei varmastikaan olisi motiivia treenata tai harjoitella, jos ei olisi mahdollisuutta tulevaisuudessa lajissa kilpailla. Tästä syystä epäilen, että esimerkiksi haku jää meiltä varmaan sivuun muiden lajien tieltä. Ns. leikkimieliset kilpailut kuten mätsärit tai vaikkapa mölliagilitykisat sen sijaan houkuttelevat, ovathan nekin kilpailua. Pidän siitä, että saan oman työni tuloksesta jotain irti ja että voin nähdä kuinka hyvin olen suoriutunut. Se että itse voin suoraan vaikuttaa menestymiseen on hurjaa ja saan siitä hirveän määrän motivaatiota treenaamiseen. Tavoitteiden asettaminen ja niiden tavoitteleminen on harrastamiseni yksi suurimmista vaikuttajista. Koiraharrastuksessa, kuten missä vaan kilpailemisessa, menestykseen varmasti jollain tasolla "turtuu", sitten jos joskus sitä on paljon. Paljon kokeneet koirankasvattajat tuskin iloitsevat esimerkiksi koiran näyttelymenestyksestä, uskallan sanoa läheskään samalla tasolla, kuin vaikka tällainen ensimmäisen näyttelykoiran omistaja.

Enkä tällä nyt tarkoita esimerkiksi sitä, että harrastan agilityä vaan sen takia että pääsen kilpailemaan. Tottakai tiettyihin lajeihin liittyy muitakin positiivisia puolia, mitkä ovat edesauttaneet juuri sen lajin valitsemista.

Yksi osa minun koiraharrastukseni ydintä on sen sosiaalisuus. Tykkään juhlia myös kaverieni ja tuttavieni menestystä. Yhteishenki ja ryhmässä toimiminen on osa kilpailemisen parhautta, autetaan ja neuvotaan toinen toisiamme yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ilman tätä valtavaa ihan muutaman vuoden sisällä saamaani joukkoa ihania uusia koiraihmisiä, tuskin harrastaisin mitään lajia tässäkään mittakaavassa mitä nyt. Muutenkin elämäni olisi hyvin erilaista ja rutkasti köyhempää.

Nyt sitten pysähdyin miettimään, mitä koirat, erityisesti omalla kohdallani tietysti Loki the harrastuskoira, saa tästä kaikesta irti. Aktiivisena koirana se tietysti tarvitsee harrastuksia ja nauttiihan se esimerkiksi agilitystä tai mejästä silminnähden. Se ei kuitenkaan välitä kisatilanteesta, todennäköisesti lähinnä ahdistuu niistä enemmän kuin treenaamisesta tilanteen tuoman jännittävyyden takia. Sille ei ole väliä minkä verran se saa pokaaleja tai titteleitä nimensä eteen. Se tuskin nauttii tuntemattomien ihmisten räplättävänä olemisesta. Pakko se on myöntää, että kilpaileminen tuo koiralle myös negatiivisia asioita: stressaavan tai jännittävän omistajan, uusia pelottavia tilanteita, epäonnistumisen jälkeen pettyneen omistajan jonka mielentilaa koira heti peilaa. Itse treenaamisesta nauttii sekä koira ja omistaja, mutta kilpaileminen on vain ja ainoastaan omistajaa varten. Joskus treenaaminenkin saattaa valua niin vakavaksi puurtamiseksi, että tekisi hyvää vähän pysähtyä ja miettiä miksi tätä oikein tehdään. Itse huomaan tätä aika ajoin ja uskon sen paineistavan Lokia.

Lokin tulon jälkeen Fionan vointi on pysynyt suhteellisen hyvänä *kopkop*. Onhan siinä vaikuttajina varmaan ruokavalion kohdalleen löytyminen, mutta osasyynä voisi mielestäni hyvin olla myös se, etten enää aseta Fionan kohdalle paineita mistään. Se vaan on ja nauttii elämästä ilman tavoitteita tai päämääriä. En esimerkiksi seuraa enää sen joka ulostetta maanisesti arvostellen tai kiinnitä huomiota sen jokaiseen lutkutusääneen. Tällainen aiempi käyttäytymiseni aivan varmasti heijastui heti myös Fionaan. Fionan kohdalla tuo kaikki sai alkunsa sen sairastamisesta ja sairaan koiran omistajat varmasti tietävät, ettei tuollaisesta jatkuvasta vahtimisesta ole helppo päästä eroon. Huomaan käyttäytyväni samallalailla nyt välillä Lokin kanssa ja epäilen sen aiheuttavan tuota ajoittaista arkuutta kummallisissa tilanteissa. Metallihäkin kolina saa sen hermoilemaan näyttelyssä, mutta käveleminen järkyttävän kovaäänisen painepesurin ohi lenkillä ei saa siinä aikaan mitään. Sellainen koira millainen omistaja, onneksi ja valitettavasti.

Koska koirat eivät kyseenalaista meidän kilpailemistamme vaan tekevät aina parhaansa vaikka tilanne olisi kuinka hankala tai epämiellyttävä, pitää meidänkin yrittää puolestamme antaa koirillemme sitä mistä vain he eniten nauttivat, vaikka emme itse siitä niin välittäisikään.

Loki näki tiistaina oravan. Se kiipesi puuhun ihan meidän kotiovemme vieressä. Loki kierteli ja kaarteli pusikkoja ja puita ihmetellen ja yrittäen selvittää, mihin orava katosi. Se oli aivan omissa maailmoissaan, kaikki vaistot hereillä. Olisin voinut katsoa sen touhuamista vaikka kuinka kauan. Se oli niin onnessaan saadessaan etsiä tuota oravaa ja olen varma ettei mikään agilityrata, verijälki, näyttelykehästä puhumattakaan, olisi mennyt Lokin arvoasteikolla tuon oravan edelle. Fionan kohdalla vastaavan "pure happiness" -ilmiön saa aikaan vaikka se, kun sen kanssa leikkii niin että Fiona saa juosta karkuun lelu suussa. Tämä "omistaja jahtaa koiraa" -leikki, mitä en tarkoituksella koskaan opettanut Lokille eikä olisi totuuden nimissä pitänyt opettaa Fionallekaan, on Fionan mielestä yksi päivän kohokohdista.

Varmasti koirilla olisi ollut kivempaa telmiä mökillä vielä päivän pitempään näyttelyyn lähtemisen sijasta. Päätinkin pari päivää sitten koiranpäivän kunniaksi höllentää omaa pipoani tavoitteiden ja harrastuksien suhteen ja vääntää mittaria enemmän sinne suuntaan, mistä koirat nauttivat. Pitäisi oppia enemmän arvostamaan niitä arjen hetkiä koirien kanssa kun ne ovat onnellisimmillaan. Tämä tarkoittaa käytännössä enemmän koirien vapaanapitoa turvallisessa maastossa, paljon rapsuttamista, leikkimistä. Nämä jokapäiväiset toimet usein jäävät huomaamatta vähemmälle, kun keskitytään vaikka päivän agilitytreeneihin. Vähemmän saisi olla puolestaan koiria paineistavaa toimintaa, kuten hiki hatussa puurtamista tai esimerkiksi päivän tuhlaamista autossa istumiseen ja ihmisvilinäisessä näyttelykehässä pyörimiseen. Pitäisi useammin muistaa pitää vapaapäiviä treenaamisesta ja opetella vaikka kivoja temppuja vain opettelemisen ilosta. Mekin opeteltiin eilen "orava" asentoa ja tänään jalkojen välistä pujottelua.

Koiranpäiväni suurin piriste tuli iltalenkillä, kun käytiin pieni juttutuokio meidän lähistöllä asuvan omakotitalon omistajan kanssa. Oltiin koirien kanssa tuolla omakotialueella kävelyllä, kun vastaan tuli auto. Mentiin tien laitaan erään omakotitalon pihanurmikon reunalle pois auton tieltä, ettei koirat kiskoisi vahingossa tielle. Auto kiihdytti, ajoi suoraan meidän eteemme omakotitalon pihaan ja parkkeerasi siihen. Autosta tuli ulos nainen, joka alkoi sättiä minua siitä, että "miksi te aina annatte koirien tehdä tarpeensa minun pihalleni". Kysyin nätisti että saisiko vähän tarkennusta ja että mikä tarkalleen oli hänen tonttiansa. Hetken nainen puhui selvästi suutahtaneena kunnes lopetti. Mietin jatkaisiko vain matkaa, mutta kysyin sitten kuuluuko viereinen pieni metsäpläntti myös jonkun tontille. Naisen puheen sävy muuttui välittömästi, ehkä jotenkin aavisti että en ollut oikeasti tahallaan hänen tontillaan, vaan minua rehellisesti kiinnosti mistä voisin mielummin koirani kävelyttää. Loppujen lopuksi päädyimme puhumaan pitkät pätkät tyhmistä koiran kakkoja keräämättä jättävistä koiranomistajista ja naisen aiemmasta perhoskoirasta. Hän kysyi koirieni rotua ja sanoi että on kovin sieviä. Toivotimme hyvät illan jatkot ja jäi jotenkin tosi hyvä mieli tuosta juttutuokiosta.

Tästä piti tulla ihan lyhyt päivitys, mutta taas vähän pääsi venymään. Merkinnän pointti oli kuitenkin sanoa näin kesän kynnyksellä, että muistakaa mistä koiranne eniten nauttivat ja saavat mielihyvää. Antakaa koirillenne paljon sitä jotta ne saavat olla koiria, sillä nekin antavat meille niin paljon keinoja toteuttaa ja ilmaista itseämme.

Aamen ja hyvää vappua, me painutaan viettämään vappua mökille. Mie opiskelen ja koirat saavat olla koiria :)

Getting closer...

Loksukan toisen sertin metsästys jatkui tänään Kouvolassa, missä 7 kooikerhondjea oli ilmoittautunut Kirsi Niemisen tunnetusti erittäin miellyttävän koirankäsittelyn arvioitavaksi (ei varmaan ollut ihan kieliopillisesti oikein tuo lause). Näyttelyn takia meidän piti lähteä mökiltä pois jo eilen, mökkipäivitys tulee varmaankin huomenissa. Koikkerit olivat tänään onneksi vasta kahden jälkeen, joten ajomatkalle täytyi lähteä vasta yhdentoista aikoihin.

Paikalle päästyäni törmäsin heti Taaviin (Chirpy Titanium) ja omistajaansa Tiinaan. Olimme kumpikin samalla asialla, koiraa näyttelyyn tuomassa ihan yksiksemme, joten oli todella mukava saada seuraa ja hengailimmekin sitten koko näyttelyn ajan kehän laidalla istuskellen ja koiria välillä lenkittäen. Kehät oli myöhässä kuten aina, joten aikaa oli reippaasti kulutettavaa. Taavi oli tulossa Lokin kanssa samaan luokkaan, joten treenailimme siinä sitten etukäteen ringissä juoksemista ja vierekkäin seisottamista :). Pojat tulivat ihan ok toimeen, mitä nyt Taavi ihan alussa ärähti Lokille ja pientä voimien mittelypainia oli ilmassa vähän väliä.

Taavi oli oikein komea Lokia kuukauden nuorempi mies!

Ensin juostiin yhdessä ympyrä ja sitten Taavi meni ensin arvosteltavaksi ja sai Erinomaisen laatuarvosanan. Taavia arvosteltaessa nostin Lokin pöydälle ja hengailtiin sitten siinä jonkun aikaa. Loki on vähän alkanut ahdistaa pöydällä, mistähän saisi itselle harjoittelupöydän? Tutkiminen meni hyvin, Nieminen oli juuri niin miellyttävä kuin olin kuullutkin. Kovasti kopeloi Lokin takapäätä ja arvasin jo luisun lantion kohta mainittavan. Sitten juostiin ympyrä (minäkin juoksin ja Loki ravasi oikein mainiosti) ja edestakaisin ja eikun pönöttämään. Tässä Loki oli ihanan rennosti ja vispasi jopa häntää :). Seisotin vapaasti Lokin seistessä edessäni. Loki sai myös ERI:n, joten Taavi palasi takaisin kehään ja juostiin vielä kerran yhdessä ympäri. Taavi voitti luokan saaden SA:n, meille ei enää tuota tippunut. Eipä sillä niin väliäkään toisaalta ollut, kun Taavi oli ykkönen niin hänelle serti menisi kuitenkin. Avoimessa luokassa oli kaksi Black Amiikos urosta, joista toinen sai EH:n ja toinen ERI:n, kumpikaan ei muistaakseni saanut SA:ta joten Taavi sai serti, suuret onnittelut :)

Lokin arvostelu oli mielestäni tosi kiva. Pistänpä tähän vertailukohteeksi Lokista toissapäivänä ottamani kuvan, mikä ei kyllä ole paras mahdollinen mutta onpahan Lokistakin joku. Tulos oli astetta lähempänä tavoitetta kuin viimeksi, mutta ei silti vielä ihan riittänyt.

 "Erinomaista tyyppiä oleva, oikea koko, kuono-osa voisi olla pidempi, muuten hyvä pää, erinom. korvat, syvä rintakehä ja hyvä runko, hieman luisu lantio, hyvä raajaluusto, erinom. karva, liikkuu hyvällä askelpituudella, hyvä häntä, esiintyy hyvin". JUN ERI2

En tiedä miten vastakohtia ovat "lyhyt" ja "syvä", mutta itse ainakin näen ne hyvin erilaisina joten Loki on selkeästi parin viikon aikana kasvattanut itselleen syvän rintakehän :). Se että itse juoksin, varmaan vaikutti siihen, että liikkeet olivat nyt paremmat. Tuomari oli niin miellyttävä, että voisin hyvin viedä Lokin Niemiselle uudelleenkin, vielä paremmassa karvassa ja kehittyneempänä. Hieman jäi mietityttämään, että mitä puuttui kun ei SA:ta tullut, liekö sitten se kuuluisa "se jokin".

Taavista otettiin VSP ja sertikuvat, mitkä harmiksi osuivat vinolle alustalle joten koira seisoo kummallisesti.

Lokin herkkä puoli pääsi valloilleen pari kertaa, kun se säikähti vähän matkan päässä kolisevaa metallihäkkiä mitä koottiin. Raukka meni lukkoon hetkeksi ja pyrki pois häkin lähistöltä. Kehässä omaa vuoroa odotellessa jossain kolisi toistamiseen ja minulla olikin vaikeuksia saada Loki ihan alussa seisomaan. Tästäkin Loki onneksi palautui, mutta ehkä siksi oli pöydällä vähän ahdistunut. Minun on ollut tarkoitus ostaa autoon kevythäkin sijaan kevytmetallihäkki, koska siinä vaihtuu ilma ilmastoimattomassa autossa paremmin kuin kevythäkissä. Tuleepahan sitten hyvään saumaan, ettei Loki pääse mitään metalliäänien pelkoa itselleen kehittämään.

Näyttelyn tulos oli ihan kiva ja olin enimmäkseen tyytyväinen Lokin esiintymiseen. Kuitenkin kummallakin ajomatkalla pisti mietityttämään, oliko näyttelyyn pääseminen todellakin sen arvoista, että ensinnäkin lähdettiin mökiltä päivää aiemmin ja toisekseen ajoin yhteensä melkein 4h päivän aikana. Päädyin siihen, että ei se ollut sen arvoista joten todennäköisesti tästä eteenpäin meidän näyttelyiksi riittää ne mitkä ovat lähellä tai kivan porukkareissun kohteena. Yksin ajaminen ja kauniin kesäpäivän käyttäminen pelkästään näyttelyyn ei ole niin miellyttävää, että varmaankaan jaksan enää mokomia harrastaa. Taidetaan jatkossa odottaa, että tuomarit tulevat meidän luo, sen sijaan että menisimme itse sinne missä on (kivat) tuomarit. Muutenkin ehkä pahin "näyttelykärpänen" on jo tyydytetty, nyt lähinnä haluaisin vain sen yhden sertin tälle kesälle niin voisi jäädä sitten odottelemaan parin vuoden rajapyykkiä.

Kuvia, laadultaan tosin kyseenalaisia, löytyy muutamat lisää täältä.

2x2 ja renkaan alkeet

Pitkästä aikaa päästiin taas keppeilemään eilen. Ärsyttävästi tulee taukoa meidän 2x2 treeniin, eteneminen on melko olematonta. Tällä kertaa palattiin yhteen keppipariin ihan harjoittelemaan kulmia ja suuntia. Ensin Loki oli pihalla kuin lumiukko, mutta muisti lopulta mistä oli kyse. Videon katsottuani huomasin kyllä, että aika vähän minä vaihtelin kulmia ja suuntia. Lisäksi taisin kokonaan unohtaa harjoitella rinnalla juoksemista.. Kun lisäsin toisen keppiparin perään niin Loki meni jopa paremmin kuin yhdellä keppiparilla, ehkä oli vaikea hahmottaa tätä vaikeudessa pakittamista? Jatkossa voisi kuitenkin heti pistää kaksi keppiparia. Keppien linja ei oikein näy, mutta ne olivat vielä selkeästi eri linjassa. Ensi kerralla siis kaksi keppiparia ja kulmia, suuntia ja vieressä juoksemista.

Kiitosta Paulalle, namialustan tankkaajalle, joka ehdollistui myös hienosti naksuttimen ääneen  :)

Lisäksi hallilla tehtiin ainoastaan puomia ja kontakteja. Loki oli jotenkin kooovin hidas puomilla, ravaa eikä ollenkaan laukkaa. Kontaktit meni kyllä nappiin joka kerta. Lelulla saisin Lokiin varmaankin vauhtia, mutta sitten kontaktit räiskyisivät komeasti yli. Vahvistetaan nyt ensin tuota kontaktille pysähtymistä hetki.

Kotimatkalla poikettiin Biltemaan. Meidän treenissä on tähän asti loistanut poissaolollaan rengas, niin kotona kuin hallissakin. Nyt sain vihdoin aikaiseksi hakea oman treenirenkaan meille melko kalliiseen 4,90 euron hintaan. Jesarilla kiinni tuoliin ja eikun treenaamaan.

Ensimmäistä sessiota varten en jaksanut asettaa kameraa ja vähän harmittaa. Sheippailin renkaan läpi menoa. Lokilla tähän meni noin 20 naksautusta (tietysti tauko välissä). Ensin se katsoi renkaseen päin, sitten tökki sitä monta naksautusta nenällään, sitten työnsi pään läpi mutta pakitti vielä takaisin ja lopulta meni kokonaan renkaan läpi. Kerran tämän tehtyään tajusi selkeästi että haa, tätä haettiin, ja sen jälkeen tämä huiman vaikea temppu oli opetettu. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Fionalla saman oppiminen vei kolme naksautusta ja kolme kurkun palaa.

Tänä aamuna otin sitten uudet treenit ja oikeastaan tämän vaikeammaksi en rengastreeniä pysty olkkarissa tekemäänkään. Kiitos avusta viiden euron rengas, hoidit hommasi oikeni mainiosti. Haluaako joku ostaa? Lähettelin Lokia renkaalle "hyppy" käskyllä eteisestä ja keittiöstä ja kummaltakin puolelta, niin vaikeasti kuin keksin. Videosta tuli maailman tylsin enkä jaksanut alkaa pätkimään sitä, joten pistin nopeuden kaksinkertaiseksi ja lopputuloksena tuli 2 minuuttia renkaan läpi menemistä, katsokoon ken jaksaa.

Nyt sitten pitää vain treeni siirtää kentälle, ainakin I-HAH:lla on näppärä harjoitusrengas millä varmaan treenaillaan seuraavissa omatoimitreeneissä. Renkaasta kuulin, että yleensä suositellaan sen pitämistä aina samalla korkeudella sen jälkeen kun sitä ensimmäisen kerran pidetään kisakorkeudessa, jotta vältyttäisiin ikäviltä koiran renkaan korkeuden hahmottamisongelmilta ja onnettomuuksilta. Pahan (1) näköisiä (2) rengasonnettomuuksia (3) meinaan (4) riittää (5), ainakin niin kauan kun kaikki käytettävät renkaat eivät ole hajoavia renkaita. Joten eipä meillä ole mitään kiirettä tehdä medikorkeaa rengasta vaan harjoittelurengas tai maan tasalla oleva rengas käy vallan mainiosti.

Tänään lähdemme ensimmäistä kertaa yöksi mökille. Biltemasta tuli mukaan myös maahan koiran hihnaa varten kiinnitettävä koukku sekä 30m pituinen kelluva veneköysi, joka pääsee palvelemaan mökillä Lokin uimaköytenä. Mahdollisesti koirat tullaan pitämään pihalla ollessaan jatkuvasti kiinni köydessä, ei vähiten sen takia ettei Loki pääse syöksymään ilman lupaa uimaan. Mukana on myös Taatalan kämpän pihalle ostamani aita sekä siskon lemmikkirotilla käytössä ollut kanaverkko, joilla mahdollisuuksien mukaan yritetään aidata piha-aluetta edes jotenkin koiria varten.

Eilen agilityn jäähdyttelylenkillä Loki karkasi pieneen lammikkoon, mikä oli ei ainoastaan pinnalta pienen jääkerroksen peitossa vaan myös täynnä tosi ällöttävää talven siinä seissyttä likaista vettä ja kaiken lisäksi niin syvä, että Loki meni sinne ihan kunnolla uimaan. Joten enpä luota Lokin pysymiseen veden äärellä sitten tippaakaan.

Sunnuntaina sitten Kouvolaan katsomaan, mitä mieltä Kirsi Nieminen on Loksuttimesta. Koikkereita on ilmoitettu 7 enkä tiedä kuin yhden muun, joten mielenkiintoista nähdä keitä paikalla on ja miten Lokilla menee. Painoa on tullut, jos tuohon 20 euron vaakaan on luottamista, noin 200-300gr lisää (eilen painoa oli 9,3kg) parin viikon aikana, joten ehkä ei ole ihan niin ruikku kuin viimeksi. Ollaan vähän harjoiteltu vierellä ravaamista minun juostessa, joten ensimmäistä kertaa taidan juoksuttaa Lokin itsekin juosten. Kyllä minä vähintään sitä EH:ta taas menen toivomaan.

Ilmoitin eilen Lokin muutamiin näyttelyihin: Lohjan spanielierkkariin, Tampereen ryhmänäyttelyyn, koikkereiden erikoisnäyttelyyn sekä Helsinki aptus showhun. Operaatio turkin kasvatus jatkukoon :). Loki on kaikissa näissä jo nuorten luokassa, apua.

Kun yksi putki aukenee niin toinen sulkeutuu

Agilityrintamalla on tapahtunut kummia. Meitähän ei viime kesänä tai syksynä hyväksytty mihinkään seuraan Lokin ollessa niin nuori ja kokematon. Olenkin erittäin onnellinen siitä, että pääsimme Sporttikoirahallille treenaamaan working bordercollie kasvattajan Aino Pikkusaaren oppiin. Tuolla olemme käyneet nyt jopa kahtena kertana viikossa ja edistyneet aivan valtavasti! Loki olisi edistynyt varmasti vielä tuplasti enemmän, jos ohjaaja ei olisi näin tampio.

Nyt kevään tullessa alkoi kuitenkin tippua ilmoituksia alkavista jäsenkatselmuksista. Päivitin hakemuksiani AST:lle sekä I-HAH:lle. Seurat valitsin siksi, koska AST:n kenttä sijaitsee Puolarmetsässä kolmen kilometrin päässä kotoa ja I-HAH:ssa taas treenaa minulle tuttuja ja olisi tosi kiva olla samassa seurassa - ei vähiten omatoimitreenien seuranhakumielessä :). AST:lle hain sekä jatkokurssille että varsinaiseksi jäseneksi. Aiemmin tuli ilmoitus, että kurssille ei mahduta ja seuraan otetaan vuosittain 0-5 jäsentä, joten sen suuntaan luulin ovien olevan jo kiinni. Kunnes viime viikon lopulla sähköpostiin tulikin ilmoitus, että joku jatkokurssilainen oli perunut ja meille oli sittenkin paikka! Kurssi kestää puolisentoista kuukautta ja kun tietoa ei muualta vielä ollut, otin paikan vastaan.

Viime sunnuntaina meillä oli sitten I-HAH:n jäsenkatselmus. Paikalla oli joku kahdeksisen koirakkoa. Taidettiin Lokin kanssa olla aloittelevin koirakko (tähän on kyllä jo totuttu!). Kenttä oli tuttu Kivikon kenttä, missä ollaan Suvin ja Mikon siivellä käyty harjoittelemassa useita kertoja.

Ensin oli luoksepäästävyysosio. Seistiin ringissä ja kaksi katselmoijaa tuli moikkaamaan koirat läpi. Loki yllätti minut aivan täysin. Se meni ensin pomppimaan (!!!) päin ensimmäistä tervehtijää, minkä jälkeen hieman vähäeleisemmin tervehti Lokille tutun (ja mahdollisesti vähän Mizyltä tuoksuvan) Marin :). Loki antoi rapsutella itseään ja siinä jotain pyöri hetken aikaa ihan epä-Lokimaisesti. Mikälie Lokin alterego sillä pääsee valloilleen agilitykentällä. Turhaan olin ollut huolissani Lokin luoksepäästävyydestä!

Toisena oli vuorossa ringissä seisovien koirakkojen välistä pujotteleminen hihnassa. Kooikertokosta tiesin, ettei tuollaisessa tilanteessa Loki jaksa pitää niin kauaa kontaktia, joten päätin vain kävellä sen kanssa muuten vain reitin. Ja Loki yllätti taas - ei mitään pöhinää, ei edes yrittänyt tervehtiä yhtäkään ohitettavaa koiraa. Käveli hihna löysällä kuin olisi ollut normikävelyllä. Sen verran taktikoin, että laskin pujotteluvälin niin, että mustaa suursnautseria ohitettaessa minä jäin koirien väliin :P.

Seuraavana taisi olla pieni agilitytestiosio. Rakensimme radan mikä koostui yhdestä mustasta mutkaputkesta (sattui sopivasti kun sitä ollaan juuri viime kertoina harjoiteltu) ja hypyistä. Radasta oli kolme eri versiota oman tason mukaan. Arvoin aikani helpoimman ja toisiksi helpoimman välillä, kunnes päädyin menemään varman päälle ja valitsin kaikista helpoimman radan. Silti onnistuin jotenkin sössimään meidän suorituksen, sillä en huomannut piirrustuksesta että esteitä oli vielä 6 ja 7, menin Lokin kanssa iloisesti esteet 1-5 ja palkkasin, kunnes katselmoijat ilmoittivat että mihis kaksi viimeistä estettä jäi :D. Onneksi saatiin mennä vielä uusi yritys ja tällä kertaa mentiin kaikki 7 estettä ihan oikein. Lokilla oli paljon vauhtia ja vaikka itse olinkin hieman jossain missä lie koomassa, Loki onnistui jotenkin löytämään ihan oikeille esteille. Hiano poika!

Tämän jälkeen Loki alkoi vinkumaratoninsa muiden suorituksia katsellessa. Lopuksi mentiin vielä puomi yksittäin. Loki kiipesi vauhdilla, mutta himmaili alastulolla ja jätti kontaktit vähän liian ylös. Naksutin oli mukana joten Lokin korjatessa itse alemmas oikealle kohdalle palkkasin sen siitä. Koko katselmuksen aikana Loki ei kertaakaan yrittänytkään lähteä muiden koirien luo tai ärissyt kenellekään. On se ehkä jotain oppinut. Katselin aikani muiden suorituksia ja pidin Lokia lämpimänä tekemällä parit A:t hihnassa. Käytiin myös pöydällä seisomassa.

Tänään sain sitten viestiä, että meidät on hyväksytty I-HAH:ille! Meidän kouluttajaksemme tulee Sanna Ristikartano, I-HAH:n puheenjohtaja. Ainoa ryhmä mihin mahduttiin oli ns. "kisaavat". Ryhmässä on meidän lisäksemme kolme kisaavaa koirakkoa, sekä yksi jäsenkatselmuksesta tullut meitä myös osaavampi shetlanninlammaskoira. Ollaan siis jälleen kaikista n00beimpia, mutta eipä se ole tähänkään mennessä haitannut :). Sannalla on paljon kokemusta kouluttamisesta ja vaikka ryhmä onkin nimeltään kisaavat, meille tehdään tietenkin harjoituksia meidän tasolle helpotettuina.

Toukokuun alusta alkaen meillä alkaa siis sekä I-HAH että AST:n jatkokurssi. Jättäydyin jo nyt pois Ainon tunneilta, sillä halusin pitää Lokilla hieman lomaa tässä välissä. Tosin ainakin tänä torstaina ajattelin mennä omatoimihallivuorolle tekemään keppejä ja hieman yksittäisiä esteitä.

On ollut ihan huipputalvi Ainon treeneissä ja jos tilanne joskus muuttuu, niin erittäin mielelläni palaisin joskus vielä hänen oppiinsa.

Lokin kenraaliharjoitukset ja Fionan kesälook

Käytiin eilen Suvin ja Mikon kanssa kurkkimassa miltä Kivikon kenttä näyttää näin talven jälkeen. Meillä on huomenna tuolla kentällä Lokin kanssa I-HAH:h jäsenkatselmus, joten samalla päästiin vähän Lokin kanssa "kenraaliharjoittelemaan" tuolla kentällä :). Mentiin Lokin kanssa pientä rataa, minkä lisäksi tehtiin pimeitä putkikulmia mustaan putkeen, A:ta ja käytiin kiipeilemässä pöydälle. Tässä hieman Suvin kuvaamaa pätkää meidän radasta, missä hypeltiin (korkeus 10-15cm) ja harjoiteltiin niistoa. Kiitos kuvaajalle!

A olikin sitten oma episodinsa, ensin tein hihnassa ja kun meni hyvin niin kokeilin ilman hihnaa. Tästäpä Loki innostui ja meni A:n niin kovaa vauhtia, että lensi huipun yli vähän liian vauhdilla kuin mäkihyppääjä ikään. Ei onneksi käynyt pahasti, kontaktit vain roiskuivat yli kun vauhtia oli niin paljon. Otettiin uudestaan, itse menin nyt hitaammalla tahdilla, ja sujui hyvin. Pari kertaa otettiin vielä toiselta puolelta ohjaten, ensimmäinen kerta meni jälleen liian vauhdilla. Ensi kerralla palataan varmaan hihnaan kunnes Loki osaa mennä esteen turvallisesti. Pimeät putkikulmat meni hyvin ja pöytä ei ollut yhtään jännittävä, vaikka ei oltu tuolla pöydällä ennen käytykään. Kiva jos Loki alkaa tottua tuollaisille tasoille.

Katselin viikonloppuna kun Jana seisoi takajaloillaan milloin mitäkin tasoa vasten ja ajattelin, että Loki ei ole koskaan tuolla lailla noussut takajaloilleen. Näyttelyssä kuulin sitten, että tuollainen voisi olla hyvää esimerkiksi agilitylämmittelynä. Olenkin alkanut opettaa Lokia nousemaan minua vasten (eikös yleensä tästä opeteta pois eikä toisinpäin?). Siitä huomaa hyvin, miten sen takajalkojen kontrolli ei ole yhtään hallussa. Se ei pysy kauaa takajaloillaan vaan käy pystyssä ja ehkä hetken hoipertelee ja sitten laskeutuu alas. Ehkäpä tämänkaltaiset harjoitukset tekevät hyvää Lokin takajalkojen lihaksille. Erilaiset tasapainoharjoitukset tai jumppapalloharjoitukset olisivat varmasti myös hyviä. Pitää kysellä fyssarilta näistä ensi kerralla.

Fionalla on ollut eilen ja tänään kauhunhetkiä, kun se eilen joutui pesulle ja tänään joutui trimmattavaksi. Lopputulos sitä aina kyllä miellyttää kun kevyellä turkilla on niin kiva liikkua.

Tässä Fiona ennen trimmausta. Tarkennus oli manuaalilla, minkä huomasin vasta myöhemmin, joten kuva on nyt tosi epätarkka mutta ehkäpä siitä jonkun kuvan karvatilanteesta saa.

Ja tässä lopputulos! Nuoreni monta monta vuotta :)

Loki liekeissä

Näyttelyn jälkeen siirrymme viikonlopun toiseen koiraharrastusosioon, agilityyn. Ja sitähän riitti! Ja Loki oli ihan paras!

Lauantaina ajelimme suoraan hallille Tampereen Pikkukoirien järjestämään Elina Jänesniemen koulutukseen. Ensin rakensimme radan, kävimme läpi koirien tasoa ja katsoimme mitä osaa radasta tehtäisiin. Loki taisi olla aloittelijoin kurssilla ja nuorin myös. Hieman etukäteen mietin saisinko näin alkuvaiheessa olevan koiran kanssa koulutuksesta paljon irti, mutta pelko oli turha.

Tähän väliin Tytin kanssa askartelemamme video Elina Jänesniemen koulutuksesta. Vaikka videon tekemisessä vaihdeltiinkin hieman kiivaita sanoja ja mielipiteitä miten se pitäisi mennä, on lopputulos kuitenkin ainakin omasta mielestäni todella hieno! :)

Loki oli ensimmäisessä parissa. Ensimmäisen vuoromme käytimme esteiden 1-3 hiomiseen, tuossa välissä piti tehdä valssi, mikä oli minulle tosi vaikea. Mehän ollaan Lokin kanssa agilityssä harjoiteltu periaatteessa laajoja käännöksiä ja koiran kuljettamista tämmöisessä tapauksessa pitkälle ja sitten vasta valssaamista, minkä Elina käski heti ensimmäiseksi tehdä toisin. On se erikoista miten kouluttajilla voi olla niin erilaisia käsityksiä hyvistä tekniikoista ja koulutustavoista. Valssi ei meinannut onnistua toistoista huolimatta millään, ennen kuin Elina erään toiston aikana kirjaimellisesti tökkäsi minut oikeeseen suuntaan :). Ja jo löysi koirakin putkeen!

Toisella vuorolla harjoiteltiin niistoa ja persjättöä. Kumpikin olivat meille ihan uusia, mutta lopussa kumpikin meni hienosti(?)! Kuten videolta voi havaita. Tässä vielä siis Lokin Elinan koulutuksen pätkät.

Sunnuntaina oli päivä uusi, ja oma vuoro varattu hallille (kiitos varaajalle!!!!). Tytti oli etsinyt meille netistä radanpätkän, missä harjoiteltiin vauhtia ja irtoamista, takaakiertoja ja takaaleikkausta, mitä ei olla Lokin kanssa juurikaan tehty. Mustaputki oli radalla mutkalla, joten siinä tuli hyvää mustan putken treeniä. Lisäksi putkeen lähetyskulma oli aiemmista poikkeava, ja noita kummallisia kulmia pitäisikin tehdä paljon lisää. Ohjattiin koiria myös päittäin, ja voin kertoa että oli ERITTÄIN valaisevaa katsoa Lokin menoa Tytin kanssa. Siinä oli ihan erilaista draivia mitä omassa menossani! Sain paljon uskoa siihen, että koira todellakin osaa kun vain ohjaus on kunnossa. Itse ohjaan epäselvästi, vähän töpöttäen ja muutenkin hyvin amatöörimaisesti, mikä näkyy heti koiran menossa. Tytin kanssa mennessään Lokin juokseminenkin oli parempaa sen lisäksi että se irtosi ja haki esteitä paremmin. Janaa ohjatessani Jana oli kuin sunnuntaikävelyllä, ihmetteli varmaan että mitä hittoa sä nainen yrität mulle kertoa :P. Tytin kanssa oli jälleen aivan erilainen meno ja meininki.

Tuon pätkän lisäksi tehtiin Lokin kanssa ensimmäistä kertaa A:ta. Minullahan on omat pelkoni ollut siitä(kin) esteestä, että ei Loki sitä tulisi menemään reippaasti vaan arastelisi. Pari viikkoa sitten kuulemani tarina koirasta joka A:lta pudotessaan mursi molemmat etujalkansa ei varsinaisesti lievittänyt epäluulojani. Mutta vielä mitä! Kolmisen toistoa pelkkiä kontaktien naksuttamisia alastulolla ja sen jälkeen koko A (hihnassa tietysti), eikä minkäänlaista ongelmaa uskaltamisen kanssa! Tässä tulee hulluksi kun ainoa aiheuttaja Lokin "ongelmiin" olen todennäköisesti vain ja ainoastaan minä :P. Suunnittelin jo ensi talvelle joka viikkoista "Tytin keinukoulua" Loksuttimelle, se oppisi keinunkin varmaan parissa kuukaudessa kun päästäisiin Tytin psyykkaavan katseen alle. Valitettavasti tuota mahdollisuutta meillä tuskin on, joten olisikin korkea aika saada tuo sama draivi ja itseluottamus mikä Tytin kanssa treenatessa on, siirrettyä tänne pk-seudulle. On se kyllä toisaalta hienoa huomata mikä voima on pelkästään ajatuksessa ja uskossa siihen, että joku juttu onnistuu. Nojoo nyt menee jo niin syvälliseksi että pistetään Lokin viikonlopun mielestäni parhaat palat sisältävä video tähän.

Tämä olisi pitänyt kirjoittaa aiemmin, olisin varmaan muistanut enemmän asioita. Mutta viikonlopun agilitytärppeinä jäi erityisesti mieleen seuraavat seikat:

• Tietysti niisto, persjättö ja takaaleikkaus, mitkä olivat meille lähes kaikki uusia.
• Ohjataan koira ns. "tökkäämällä" se siihen kohtaan, mistä se esteelle ponnistaa.
• Kaarrokset tulisi olla mahdollisimman tiiviitä, leveiden käännösten opettaminen kostautuu myöhemmin.
• Se rintamasuunta!
• Koiralle tulee kertoa jo ennen estettä, että mihin siitä edetään. Ei sellaista koiran "huijaamista" mitä olemme tähän mennessä usein tehneet.
• Liike esim. putkeen ohjatessa ei saa katketa yllättäen, vaan pitää rytmittää ohjaus niin ettei äkkijarrutuksia tule.
• Treeniä niin, että palkkauksen jälkeen oma liike jatkuu.
• Vaikeat putkikulmat treenin alle.
• Yksittäiset esteen treenaukset treenin alle, tiukka takaakierto, niisto ja takaaleikkaus myös hypyn kanssa.
• Elinan mielestä Lokin rimoja tulisi nostaa jo hieman, n. 20 senttimetriin, että se oppii myös hyppimään eikä vaan vauhkona juoksemaan niiden yli. Ehkä voisikin vaihdella korkeutta 10-20cm.
• Lokin kestää huomattavasti pitempiäkin treenipätkiä väsymättä, kuin mitä olemme tähän asti tehneet.

Loki sai Elinalta kommenttia, että se kyllä irtoaa ihan hyvin, kun vaan ohjaan sen kunnolla. Tämä oli kiva kuulla!

Pakko kyllä pistää Tampereen Pikkukoirien agilityn pentukurssille suuret kiitokset. Elinassa oli toinenkin pentukurssilla ollut koira, ja kyllä huomaa selkeästi miten hyvät eväät on tuolta kurssilta saatu! Kumpikin koira on aivan kerrassaan riemuissaan agilitystä. Jatkakaa samaan malliin Tapit!!! :)

Lokin agilityuralla on ehkä tiedossa muutoksia piankin, sillä tänä sunnuntaina olemme menossa I-HAH:in jäsenkatselmukseen. Katselmuksesta kerrottiin näin:

"Katselmus koostuu hallittavuustestistä sekä agilityosuudesta. Hallittavuustestissä käydään läpi koiran hallittavuuteen, luoksepäästävyyteen ja ryhmäkäyttäymiseen liittyviä asioita soveltaen nettisivuiltamme löytyvää alkeiskurssin hallittavuustestin kuvausta. Agilityosuuden tarkoituksena on arvioida koirakon agilityosaamista, jotta voisimme löytää oikean ryhmätason I-HAH:n koulutusjärjestelmässä."

Pari osiota tuossa minua ehkä hieman huolestuttaa, mutta muuten uskon testin menevän ihan ok, jos ei mitään kivoja ylläreitä tule. Mikäli joskus päästään kisaamaan asti, niin on kiva että on tiedossa oma seura mitä sitten jonain päivänä edustaa. Jos päästään I-Hah:lle, tarkoitus on sen lisäksi pitää yksi Ainon kerta viikottaisessa kalenterissa. Pari kertaa viikkoon kuulostaa juuri sopivalta tahdilta Loksuttimelle.

Kuulemma edellisestä postauksesta jäi eräälle lukijalle hieman katkeran kuuloinen maku suuhun (ehkä ihan syystäkin :D), joten pistetään tämän postauksen loppuun suuret kehut täydelliselle Loksukalle jota saavat tulevaisuudessa agilityn mm-koirakot varoa! Beware, we are coming! Drumroll! Fireworks!

Erittäin hyvä Loksutin

Viikonloppuun mahtui paljon touhua ja tohinaa. Maanantain menona oli Ruoveden ryhmänäyttely, missä tuomarina oli Marja Talvitie. Matkaseurana oli Janan ja Tytin lisäksi Bullbenziläinen Masi-pentu omistajineen. Loki ihastu Masiin heti, mutta hetken päästä paljastui että Loki halusi vain alistaa toista. Loki yritti ihan jatkuvasti nousta Masin selkään, Masi ei onneksi vielä sanonut takaisin.

Näyttelypaikalla tavattiin Anne koirineen. Loki piti pikkuisesta Riannasta kovin, mutta oli heti ensisilmäyksestä asti selvää kumpi tästä kaksikosta saneli kaapin paikan (vinkki: se ei ollut Loksutin). Peterin kanssa ignoorasivat toisensa tosi hienosti. Loki oli kovin kiinnostunut kaikista koirista eikä oikein malttanut keskittyä. Kovasti yritin sitä seisotella ja vaihdettiin vinkkejä muiden omistajien kanssa puolin ja toisin. Pistin Lokin hetkeksi häkkiin ja sieltä pois päästyään se oli aivan uninen ja kovin rauhallinen. Semmoista lahnaa en halunnut kehään viedä, joten riehuttiin hanskalla ennen meidän vuoroa.

Oli tiedossa, että Talvitie tykkää pienemmästä, mitä pidin vielä kehään asti Lokin kannalta ihan hyvänä asiana. Kumpikin pentu sai KP:n Masin ollessa lopulta ROP-pentu. Pienet esiintyivät aivan tosi hienosti! Vielä tässä vaiheessa pidin ihan mahdollisena että Loki olisi voinut pärjätäkin. Oli se sertikin toiveissa, kun kilpailijoita ei (taaskaan) ollut. Lokin ollessa pöydällä Talvitie räpläsi ensin Lokin lyhyesti ja kaivoi sen jälkeen mitan esiin. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin että ei Lokista kyllä ole koon puolesta mitään ihmeellistä. Siksi yllätys olikin melkoinen, kun arvostelussa luki ensimmäisenä sana ”Kookas”. Hmmh, niin tämä Loki jonka säkä on 40cm, kun rotumääritelmässä sanotaan koosta näin: ”Ihannesäkäkorkeus: Urokset 40 cm, nartut 38 cm. Ihannekorkeuden ylitys 2 cm:llä tai alitus 3 cm:llä hyväksytään.”. Harmittavasti en kysynyt Talvitieltä minkä mittaisen hän Lokista sai, mutta kehän jälkeen kuulin että myös 38cm narttu oli hänen mielestään kookas, samoin kuin 38cm korkea uros.. Sen sijaan Masi, joka on satavarmasti vähintään Lokin korkuinen ja muuten huomattavasti kehittyneempi sai merkinnän ”sopivan kokoinen”. Juupa juu. En jaksa nyt alkaa avautumaan epäreilusta koiranäyttelymaailmasta, jätän sen toisen postauksen aiheeksi :).

Lokikin meni pyörälle päästään arvostelun luettuaan. (c) Tytti Käyhkö

Loki seisoi aika kivasti, seisotin sen vapaana mikä on selkeästi jatkoa ajatellen parempi ratkaisu. Loki ei tykkää kosketuksesta ja kyyröttää selkäänsä enemmän, jos yhtään sitä yritän liikutella tai kosken siihen sen seistessä. Paljon ryhdikkäämmin seisoo vapaana.

Tämä menee vielä ei-vapaasta seisottamisesta. (c) Tytti Käyhkö

Tässä sitten vapaasti, selkä kylläkin vähän köyryllä. (c) Tytti Käyhkö

Arvostelu meni lopulta näin: ”Kookas. Hieman lyhyt rintakehä. Kuitenkin hyvä tyyppi. Hyvä pää, silmät. Riittävät korvakorut. Hyvä kaula. Hieman liian laskeva lantio. Hyvät takakulm. Voisi liikkua pitemmällä askeleella. Karva ei parhaassa kunnossa.”. Tuloksena EH. Muuten on ihan Lokin näköinen, mutta tuo ”kookas” saa verenpaineen nousemaan :P. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota Lokin hieman lyhyeen askellukseen, pitäisi opettaa se ravaamaan vauhdikkaasti samalla kuin itse juoksen, voisi auttaa tuohon. Sally oli lopulta ROP ja Fero VSP.

Minä olen tähän mennessä ajatellut että Loki olisi jotenkin pikkuinen, mutta tarkemmin ajateltuna eihän se mikään pieni ole. Täsmällisestihän Loki on juuri ihannekokoinen, mutta käytännössä voi olla tuomarien mielestä myös pieni tai suuri.

Talvitie oli kyllä tosi miellyttävä tuomari, mittaakin tuli Lokin nenään näyttämään haistettavaksi. Vaikka toisaalta tämä olisi Lokille ollut parempi jättää tekemättä, se kun ei huomannut mittaa ollenkaan ennen tätä eli itse mittaus meni hyvin, mutta kun se tungettiin nenään niin Loki pakitti. Muuten antoi tosi hyvin tutkia ja käpälöidä. Talvitielle voisin hyvin viedä pennun ensimmäiseen näyttelyyn, niin nätisti hän koiria lähestyi ja jutteli mukavia. Mutta minusta on jotenkin vähän outoa, että jos koko on hänelle niin tärkeä että se pitää ensimmäisenä mainita arvostelussa niin olisi sitten vaivaantunut edes opettelemaan mikä on oikea koko ettei olisi ihan puutaheinää kirjoitellut.

Näyttelyn jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria läheisellä pellolla. Loki käytti lähes koko ajan Masin jahtaamiseen, yritti saada kiinni jotta pääsisi selkään nousemaan. Vähän ärsytti tuo käytös ja otin Lokin jossain vaiheessa hihnaan.

Kuvat (c) Tytti Käyhkö

Jahtasi Masikin näköjään jossain vaiheessa Lokia :)

Kooikerrintama

Viikonlopun kaksikko Jampula ja Loksutin

Samainen kauhukaksikko. Huomatkaa tappajasilmät.

Loki 1v 4,5kk

..tarkalleen 1v 4kk 2vk 6pv. Kuvat (c) Tytti Käyhkö.

Säkä: 40cm
Paino: 9,0kg

Loki seisoo ylemmässä kuvassa etujalat hieman liian edessä, sitä pitäisi koittaa opettaa pois, tekee noin yleensä aina vapaasti seisottaessa. Lokin "hurja" eturinta vähenee entisestään kun seisoo jalat liian edessä, alakuvasta voi todeta miten suuri ja leveä se todellisuudessa on :). Karvat sillä on yhä selästä pörrössä uimalareissun jälkeen.

Mitattiin Loki tarkkaan ja kyllä se säkä on just eikä melkein 40cm. Viikonlopun aikana useampaa koikkeria kopeloituani huomasin kyllä, että saisi Loki olla yhä paksummassa kunnossa. Ruokaa on lisätty mutta painossa se ei vielä ole yhtään näkynyt. Loki jätti tosin neljä päivää sitten nappulat kokonaan joten loogista että annoskoko hieman hakee itseään (ja nyt viikonloppuna ruoan määrä muutenkin vaihdellut normaalista kun on ollut paljon äksöniä). Nyt sillä menee 400gr broileria ja jotain 50gr sikaa, siihen totutellaan vasta. Eli 5% omasta painostaan, pitäisi kyllä alkaa tuolla näkyä tuloksiakin, tai sitten tuo broitsu on tooosi vähärasvaista.

Vähän extempore jätin nappulat pois (samana päivänä kun hain uuden säkin ANF adult holistic ruokaa, haluaako joku ostaa, anyone?), joten ruokaplääni ei ole ihan selvä että mitä tulen tuolle syöttämään. Menköön nyt pari viikkoa broitsulla ja sialla (+multidog) ja katsellaan. Päivittäinen punnitus lienee pikkuhiljaa kertoo miten annoskoko vaikuttaa. Sian osuutta tarkoitus on suurentaa ja broitsu vaihtaa ihmisille tarkoitetusta koirille tarkoitettuun. Sitten lisäilen vaikka broitsun siipeä ja katson miten vatsa reagoi luuhun ja sitten lisäilen jotain kasvista mukaan jos tarve vaatii. Kai tätä joksikin siirtymävaiheeksi voisi kutsua minkä tavoitteena on raakaruokinta.

Huomenna sitten tarkemmin viikonlopun kuulumisia!

Why so serious?

Lokin elämä on vakavaa. Seikka, mikä on täysin erilainen kun vertaa Fionaa ja Lokia. Fiona ottaa elämän rennosti, leikkii ja touhuaa kaikennäköistä paljon rennommalla asenteella. Kun Loki tekee jotain, se tekee sen vakavasti ja tosissaan. Varsinainen tosikko.

Uiminen on vakavaa. Se onkin jo käynyt selväksi. Ruoan suhteen tilanne on tietysti täysin sama.

Leikkiminen on vakavaa. Jos Fiona tuo minulle lelun ja alan sillä vähän leikkimään, Loki tulee luo sen näköisenä että "nyt sitten kanssa leikitään!!!". Ei ollenkaan semmoista viatonta leikkimistä, vaan kovin vakavaa ja tavoittellista leikkimistä. Jos leikitään niin sitten revitään kanssa tosissaan sitä lelua. Fionan hakiessa Lokia leikkimään, Loki leikkii kovin vakavasti, vähän kuin pomottaa siinä samalla tai vaihtoehtoisesti yrittää Fionaa liehitellä. Tässä eilen kuvaamani pikkupätkä kaveruksien leikistä. Siinä näkyy vähän tuota Lokin leikkimistyyliä. Selkä ja häntä korkealla. Ainakin ennen kun se köllähtää.. Ja juu, taustalla kuuluu viidakon tähtöset, mutta en minä sitä oikeasti katsonut.

Tyttöjen kosiskelu on vakavaa. Jos tyttö kiinnostaa, sitä liehitellään koko ajan. Peräpäässä ollaan kovasti kiinni. Esimerkkinä vaikka viime vierailu Pennyn luo, Loki oli ihan kuumissaan ja läähätti. Jos tyttö ei kiinnosta, se ignoorataan täysin. Tästä hyvä esimerkki tuli eilen kun Loki tapasi kelpietytön nimeltä Q. Tarkoitus oli saada näistä leikkikavereita, mutta mitä vielä. Noin 2 minuuttia koirat kiinnostuivat toisistaan ja sen jälkeen loppulenkillä vallitsi täysi ignooraus. Kun ei haise tytöltä niin ei Lokia kiinnosta. Ei se ehdi tuhlaamaan kallista aikaansa mihinkään turhanpäiväiseen leikkimiseen, kun on metsässä niin paljon tärkeämpääkin tekemistä.

Hajut on vakavaa ja jos löytyy aarre - kuten vaikka eilen joku tunnistamaton karvainen ötökkä mikä meni kurkusta alas nopeammin kuin ehdin nähdä mikä se oli - sitä puolustetaan kynsin ja hampain. Pienempänä Loki puolusti sukkia vastaavasti, meni kyyryyn jos joku edes mietti sukan poistamista Lokin hampaista. Jos lähestyi niin se sukelsi karkuun, ihan kuin susihukka ikään. True metsästäjä. Eilen syöty karvainen ötökkä tuli muuten illalla ulos. Kurkkasin hieman mikä se oli, mutta nähdessäni mustaa karvapeitettä tuli niin kamalat kylmät väreet että ei todellakaan tehnyt mieli alkaa tekemään tarkempaa tuttavuutta. Hrrr...

Se on perusluonteeltaan minusta useimmiten pessimisti. Ja jotenkin niin olevinaan kovakin jätkä, varsinainen oman edun tavoittelija. Jos Loki olisi ihminen, se olisi pankissa töissä, pitäisi tummaa pukua ja kravattia ja puhuisi asiakkaille kirjakielellä. Sillä olisi sliipattu tukka eikä se koskaan hymyilisi. Se olisi tarkka numeroista ja jos jossain on heittoa niin se olisi hyvin suuri ongelma ja heti korjattava. Aivan kuin se ei voisi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan (no joo, voiko koira koskaan). Ehkä näistä samoista ominaisuuksista johtuen se on ollut niin kiva agilityssä, kun keskittyy rataan niin silloin huomio on siinä sataprosenttisesti.

Mutta onhan se toki vakavaa olla uros koirien maailmassa, kun tärkeintä elämässä on ruoka ja naiset. Loki on jo kauan tuntunut fiksummalta ja aikuisemmalta kuin Fiona, joka on vieläkin kuin pieni pentu. Loki tuntuu jotenkin niin paljon villimmältä ja alkukantaisemmalta. On se ihmeellistä.

Tänään lähdemme yhdeksi yöksi lepuskiin, josta huomenna kukon laulun aikaan suuntaamme Tampereelle niin, että olemme hallilla kymmeneltä. Kauheasti täytyy muistaa juttuja mukaan, kun ohjelmassa on sekä agilityä (la ja su) ja näyttely (ma). Fiona jää lepuskiin nauttimaan hoviväkensä seurasta ja rapsutuksista.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hauskat viikonloput ja palataan astialle maanantaina!

Ei muista, että Lokin koti onkin joessa

Eilen kävimme korkkaamassa Helsingin koirauimalan. Allas oli huomattavasti pienempi kuin Hyvinkäällä, mutta se päätyi olemaan Loksun uinti-innon takia vain hyvä asia. Lokin uskalsi hyvin päästää vapaaksi polskimaan ilman pelkoa, että se saisi jonkun krampin ja uppoaisi kuin kivi eikä kukaan ehtisi sitä vedestä noukkia. Altaalla oli pisimmästä kohdasta pituutta 8 metriä.

Lokin lisäksi altaassa pulikoi Miko ja Senna. Senna on Lokin kaltainen vesipeto, itse asiassa näissä on jotenkin tosi paljon samaa. Lämmittelylenkillä kumpikin hyvin samanlaisesti metsästi lumipalloja. Lisäksi tuntuvat olevan luonteeltaan molemmat melko rauhallisia ja välinpitämättömiä.

Melko heti kun saavuimme uimistilaan, Loki oli kovin innoissaan ja vinkui ja vonkui ja olisi mennyt ylös rappusia, mistä mentiin altaaseen. Itse allasta ei suihkutilaan näkynyt, mikä oli hyvä että saivat kummallakin puolella olla sitten rauhallisemmin kuin esimerkiksi Hyvinkäällä, missä suihkutiloissa olevat koirat tuntuivat jo vetävän kierroksia altaan nähdessään. Koirat suihkuteltiin ja sitten siirryttiin allastilaan.

Meillä oli varattu uittaja, jolta kyselin aluksi hieman Lokin uimisesta. Pidin Lokia ensin hihnassa, mutta uittaja neuvoi ottamaan vaan hihnan pois ja antamaan poitsun uida miten tykkää. Oli tosi kiva kuulla, että uittajan mukaan Lokilla on hyvä uimistekniikka. Upeaa, ei siis väärän tekniikan takia tarvitse vältellä uimista. Kysyin onko ihan "tervettä" Lokin pöntöt kuplienmetsästämiset, mihin uittaja sanoi vaan että se leikkii eikä nähnyt siinä mitään muuta väärää, kuin että suuri määrä kurkusta alas menevää klooria voi pistää vatsan sekaisin.

Koko puolituntisen Loki käyttikin vedessä uimiseen, pärskimiseen, kuplien metsästämiseen, pari kertaa välillä kävi rampilla vähän vetämässä henkeä ja eikun molskis vaan takaisin! Hauskat ääniefektit sillä oli myös, kiljui kuplille kun menivät mokomat karkuun ja silloin kun ei metsästänyt kuplia niin inisi ja tuhisi siihen malliin, että kirosi pienet onnettomat räpyläjalkansa kun eivät menneet lujempaa. Loki ottaa uimisen selkeästi tosi vakavasti. Olin tosi iloinen, kun loppua kohden se alkoi osoittaa lievää kiinnostusta lelujen noutamiseen. Muutaman kerran Loki kävikin Sennan lelun varastamassa ja toi hienosti rampille. Ehkä enimmät uintihalut tyydyttettyä siitä saisi hyvänkin noutajan?

Tässä muutamat kuvat uivasta Loksuttimesta, kiitos kuvista Suvi Tyynismaalle!

Lelu vaihtoi omistajaa. Onneksi Senna ei ollut lelusta erityisen mustasukkainen.

Maastoutuva Lokinessin hirviö | "Latua latua" huutaa Loki.

Välillä vesipeto tohti tulla maalle hakemaan nakkia.

Märkä mies | "ynf ynf" äänitehosteet vain puuttuvat.

Föönin jälkeen olikin tuloksena astetta pörröisempi Loksutin.

Jäähdyttelylenkiksi olisin toivonut huomattavasti pitempää, nyt ei viitsinyt nollakelissä kosteaa koiraa kauaa ulkoiluttaa. Kun ilmat lämpenevät niin olisi huippua saada pikkuporukka jonka kanssa voisi varata altaan esimerkiksi joka toiselle viikolle. Paitsi jos mökillä on hyvät uintimahdollisuudet niin sitten Loki pääsee uimaan tietysti paljon useammin. Mahtavaa kuntotreeniä tuo kyllä olisi, itse olisin voinut vaikka kahville lähteä ja Loki olisi viihdyttänyt itseään koko puolituntisen erittäin tehokkaasti.

Loppuun vielä pikaisesti kyhätty video Lokin uintireissusta. Harmi kun muuntaminen mov -> avi + Windows Movie Maker + Youtube tekevät HD videon laadusta ihan kakkaa. Kellään ideoita hyvästä vähän enemmän ominaisuuksia sisältävästä videon editointiohjelmasta?

Missä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen

Kaiken kiireen, touhotuksen ja paikasta toiseen juoksemisen keskellä on hyvä ajoittain päästä rauhoittumaan paikkaan, missä koirat saavat kirmata vapaana ja omistaja voi rentoutua vaikka hyvän kirjan (who am i kidding, läppärin) parissa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Tällaisen rauhan tyyssijan tarvitsisi jokainen - ja me olemme olleet niin onnekkaita, että ensi kesänä ja syksynäkin meillä on mahdollisuus päästä vierailemaan tällaisella kimppamökillä.

Vanhempani ja pari muuta sukulaista ovat vuokranneet mökin ja kuulemma me olemme tervetulleita ajoittain vierailemaan telttoinemme ja nauttimaan ensimmäistä kertaa kunnolla mökkielämästä.

Tässä esittäytyy Villa Familia, lumipeitteisenä sellaisena. Vain perunamaa puuttuu.

Näen jo sieluni silmin itseni tuossa pihamaalla loikoilemassa arskat silmillä, Loki polskii intopiukeena hillitysti ja koko ajan hallinnassa vedessä, Fiona köllii auringossa ja mutustelee jotain oksan palasta (turvallisen etäisyyden päässä vedestä), viimeistelen gradua ja juon sangriaa <3. Alimmainen kuva on mukana osoittamassa, miten silmänkantamattomiin pellot ja metsät ulottuvat.

Eli tästä eteenpäin mahdolliset bloghiljaisuudet selittäytyvät sillä, että olemme painuneet mökille ja kolme gee ei tykkää pelittää. Lokin mökkikokemukset rajoittuvat pelkästään viime kesän Tappien mökkireissuun, Fiona on ollut mukana puolen vuoden iässä n. viikon mökkireissulla.

Tässä pienoinen muistilista mitä pitää hoitaa kuntoon tässä ennen varsinaisen mökkielämän alkamista:

• Osta jotain kelluvaa vähän paksumpaa veneen köyttä tms, Lokille hillityn uimisen opetteluun. 
• Tarkista, että koirien pelastusliivit ovat sopivat. 
• Etsi lähimmän päivystävän eläinlääkärin tiedot. 
• Hanki Lokille punkkipanta ja Fionalle Prac-tic punkinkarkotemömmöt. 
• Päivitä koirien ensiapulaukkku. 
• Osta (Gessiltä?) kummallekin koiralle huomaamaton, kapea veteen reagoimaton panta, mikä voi olla kaulassa jatkuvasti ja missä killuu tunnistelaatat. Kävisiköhän Fionalle Lokin pentupanta?
• Hanki kiinteä dataliittymä kännykkään. 

Tuleeko kenellekään mökkeilevälle mieleen muuta, mitä koirien kanssa pitäisi muistaa mökille pitemmäksi ajaksi lähtiessä?

Lokilla on nyt muutenkin koiranpäivät, nimittäin se pääsee tänään korkkaamaan Helsingin koirauimalan. Tällä kertaa menemme paikalle aiemmin kuin viimeksi, että ehdimme tehdä kunnon lämmittelylenkin alkuun. Koska vakaasti uskon, että Loki aikoo pulikoida koko rahan edestä nousematta kertaakaan vapaaehtoisesti altaasta, otan tästä kaiken kunnon kohotuksen Lokille irti hyvine lämmittelyine ja jäähdyttelyineen.

Hiljaa hyvä tulee

Tänään Purina Areenan mätsärissä Loki sai punaisen ilman sijoittumista. Pienillä aikuisilla oli miestuomari, mikä oli tosi kiva kun sitä herkkua saa harvoin (siis kopelointimielessä). Tuomari katsoi pöydällä koirat tosi tarkkaan, tuli melko terhakkaasti heti päähän kiinni, nosteli sekä etu- että takapäätä. Loki hieman väisti räpläystä etupään nostelun jälkeen, mutta antoi kuitenkin ihan hyvin katsoa. Pöytä ei ole kovin miellyttävä paikka Lokille nykyään. Rivissä seistessä tuomari kävi pariin otteeseen vinguttamassa lelua koirien edessä ja joillekin koirille heitti lelun maahan heidän tullessa kohti ja katseli reaktiota. Lokin reaktio leluun oli melko olematon - katse pysyi lähes värähtämättä lihapullakädessä.

Värikehässä kävi vähän ikävästi. Seisotin Lokin juuri riviin kun avustaja kävi tuomassa ihan meidän viereen 3 palkintopallille ison palkintoruokasäkin sillä seurauksella, että Loki säikähti rapisevaa pussia eikä suostunut enää tulemaan ihan omalle paikallemme vaan loput seisomiset tehtiin puoli metriä muuta riviä edempänä. Jaa miten niin herkkä poika.

Lokin ollessa pöydällä tuomari kysyi, että eikö poika syö kun on niin laiha. Hämmennyin vähän ja sanoin jotain että juu syö kyllä, liikkuu vaan niin paljon. Tutkimisen päätteeksi tuomari sanoi vielä uudestaan että hieman liian hoikka taitaa kyllä olla. Tuomari oli ulkomuototuomari, joka kuulemma arvostelee lähinnä terriereitä, joten tietysti tuntuma näyttelyterriereistä on todennäköisesti paksumpi kuin agilitykooikereista. Mutta on tuossa silti totta toinen puoli, onhan Loki nyt ehkä vähän liian rimpula. Näkee sen hyvin tästäkin pari päivää sitten otettujen pokaaliposeerausten kuvasta.

Jos joskus Lokin pää vaikutti liian pieneltä kroppaan, 

niin nyt on sitten varmasti toisinpäin :)

Uskon, että suuri osa tuosta johtuu yksinkertaisesti kehittymättömyydestä ja karvattomuudesta kun ei aluskarvaakaan oikein ole, mutta kyllä ajattelin silti vähän värkätä poitsun ruokintaa. Nyt Loki syö vajaa 2dl ANF Holistic nappulaa aamulla ja 150gr broilerin jauhelihaa illalla. Pari kertaa se on saanut suuremman määrän nappuloita kerralla ja sen jälkeen poitsun vatsa on ollut melkoinen pallo, joten suunnitelmissa on vaihtaa Lokin nappula ainakin puoliksi ANF Holistic Performance ruokaan. Tuossa ei suurta eroa normaaliin nappulaan ole, rasvaprosentti on normissa 15 ja aktiivissa 20 ja lihan määrä on aktiivissa hieman suurempi. Ehkä siis siirrän Lokin tuolle kokonaan, saa nähdä. Lisäksi haen huomenna Nutrolin öljyä mitä alan antaa Lokille päivittäin lähinnä turkin kasvattamiseksi, varmaan auttaa ajoittain kuiviin anturoihin ja muutenkin ihon kuntoon parantavasti. Fyssari sanoi, että anturoita voisi ajoittain rasvata, agility kun saattaa tehdä hallaa anturoille. Liha on myös tarkoitus vaihtaa monipuolisemmaksi, ensin lisätä sika ja sen jälkeen muitakin lihoja ruokavalioon. Broitsu on kuitenkin vähärasvaista joten siirtyminen rasvaisempaan lihaan ei ole pahitteeksi.

Millekään lihotuskuurille en silti ala, kunhan varmistan että poika saa hyvät kasvuainekset omaan tahtiin kasvatella kroppaansa. Hiljaa hyvä tulee, varmasti Loki tästä kehittyy kun itse kokee sen tarpeelliseksi :). Näyttelyitä pitää kuitenkin miettiä, jos näistä kahdesta mihin olen Lokin ilmoittanut tulee sanomista kehittymättömyydestä ja hoikkuudesta niin ehkä pieni kasvutauko on ihan paikallaan.