Turpakäräjillä ja turisteilemassa epiksissä

Valitettavaa mutta totta on, että toissapäivänä Loki sai jälleen huonon puistokokemuksen, kun koira kävi raukan päälle lähikoirapuistossamme. Jackrussel uros pisti Lokin ruotuun käytännössä heti kun päästiin sisälle. Minä sain repiä russelin Lokin päältä kun "omistaja", n. 10-vuotias tyttö joka koiran kanssa oli, katseli vierestä. Varmaan kilometrien päähän kuului kun minä suutuspäissäni huusin koiralle perrrrkelettä ja ties mitä ja olisi tehnyt mieli heittää samantien jorpakkoon, kun kävi Lokin päälle kuin yleinen syyttäjä vaikka toinen yritti kertoa että on kovin pieni ja viaton. Tyttö tullessa hakemaan koiraansa totesi tyynesti vain että "ei kannata nostaa ylös, se yllyttää vaan enemmän". Ei kuulostanut siltä että olisi eka kerta. Sortsi vaan, jos mun koiran päälle käydään niin tasan tarkkaan revin päällekäyjän vaikka korvista irti jos ei muu auta. Tuo jackrussel kävi myös tuon tytön sormiin kiinni kun haki koiraansa. Selkeästi aivan loistava puistokoira! Eikä liene tarvitse mainita että me lähdettiin puistosta, jackrusselin omistaja ei tehnyt sen eteen elettäkään.

Nyt päätin ettei me enää mennä ollenkaan koirapuistoon jos siellä on yhtään ketään tuntemattomia, sen verran tullut huonoja kokemuksia sieltä viime aikoina. Urokset ei oikein ketkään näköjään enää tykkää Lokista, joka ei tätä ollenkaan ymmärrä ja alistuu aina ja kaikille heti. Ei sille koskaan ole huonosti käynyt, mutta se säikkyy (daa?) kun toiset urokset käyvät sen päälle.

Pakko kyllä sanoa, että koirapuistot on oikeasti maailman surkein keksintö. Ne puistot, missä koiria on päälle 10 kerralla on mielestäni jopa parempia kuin nämä hiljaisemmat, koska suuremmissa tällaiset älykääpiöt saavat äkkilähdön eivätkä pääse valloittamaan koko puistoa.

Harmitti ja ärsytti koko päivän oma tyhmyys kun koirat puistoon vein. Ja heti näin että russelilla oli joku ongelma Lokin kanssa eikä omistaja tehnyt mitään. Sitten kun itse aloin reagoimaan niin olikin jo liian myöhäistä. ARGH.

Jotain hieman piristävää tarvitsen tähän postaukseen, joten tässä muistikortilta löytynyt video jostain kuukausi takaapäin, kun Loki pääsi kuumana päivänä polskimaan omaan pieneen uima-altaaseensa omalla pihallamme.

Youtubea selatessani huomasin, etten ole ollenkaan muistanut pistää tänne joskus aikoja sitten lataamaani videota pienestä Lokivauvasta. Tässä siis Loki 14-viikkoa esittelee selvästi ensimmäisiä versioita kuplien, tässä tapauksessa ryppyjen metsästämisestä :). Olisi pitänyt paljon enemmän kuvata videoita Lokin ollessa pentu, kyllä ne vaan kertovat enemmän kuin tuhat kuvaa. Katsokaa nyt tätäkin ruipeloa veijaria. Mihin oikein tuo pallopää katosi?

Ollaan löydetty tästä ihan talon vierestä pari pientä suojaista metsäpolkua, joilla olen viime päivinä päästänyt koirat irti aamulenkillä ennen töihin menoa, kun on ihan tyhjää kaikkialla. Oi että miten ihanaa onkaan päästää koirat omaa tahtia haistelemaan ja hepuloimaan samalla kun itse yrittää heräillä ja voi samalla ihailla aamun metsää. Hieman pitempiä nuo polut saisivat olla, 20min on maksimi mitä tuolla hiiitaasti kävelemällä saa aikaa kulumaan ja Lokille saisi ehkä aamulenkki olla vielä hieman pidempi. Tästä kyllä silti tulee meidän aamulenkin rutiini. Ei tosin parane liiaksi tottua, kun ei tiedä mihin betonihelvettiin sitä joutuu tästä muuttamaan.

Eilen päätin lähteä käymään lähellä olevissa agilityn epiksissä, joissa tiesin Lokin mielestä ihanan Mikon olevan kisaamassa. Tarkoitus oli kerätä rutkasti hyviä kokemuksia ettei jää huonot fiilikset päälle - koiralla ja itsellä.

Huolet koira traumatisoitumisesta taisivat olla turhia, sillä ihan samanlainen ikuinen optimisti Loki oli kuin ennenkin. Pyöri ihanan Mikon ympärillä, joka ei reagoinut lapsoseen oikein mitenkään. Hieman yritin Lokia hillitä että se oppisi olemaan vähän välinpitämättömämpi ettei saisi keneltäkään turpiinsa hyrrämäisyydellään. Jopa Ollin kärsivällisyys ei enää viimeksi Tampereella käydessämme kestänyt täysin vaan piti poikaselle kertoa miten tulisi hienojen herrojen seurassa käyttäytyä. Radan vierellä  jokaisen koiran luo Loki yritti vetää, paria ihanaa tyttöä pääsi moikkaamaankin. Yhden vesikoiran kanssa leikkivät juuri ja juuri toisiinsa hihnoista ylettyen niin, että Loki kieri maassa ja vesikoira makasi maassa ja läpsi Lokia tassulla :). 14-viikkoisen bordercollien pennun kanssa Loki pääsi kunnolla hetkeksi painimaan ja kaverukset olivatkin juuri sopivan kokoisia toisilleen.

Miko liitämässä.

Lokilta kesti jonkin aikaa, ennen kuin se suostui hyväksymään sen kurjan tosiasian, että radalta kuuluvat "putkeen" ja "hyppy" huudot eivät kutsuneetkaan pientä Lokinpoikaa liitämään tuulen lailla radalla. Äänekästä protestointia ja ensimmäistä kertaa jopa haukkumalla komentamista oli ilmassa paljon. Lopulta se kuitenkin rauhottui ja malttoi istuskella rauhassa (ehkä sekunnin).

Kävin tutustumassa kolmeen pyreneittenpaimenkoiraan. Itsekin tuota rotua pohtineena oli tosi kiva tutustua koiriin livenä.

Jottei Fiona jäisi aivan paitsioon päivityksistä, tässä Finski viime Tampereen vierailullamme kotipolulla kuumana kesäpäivänä :)