Viime viikonloppuna olimme siskon kanssa kolmannen siskomme luona Turussa ja koirat olivat vanhemmillani hoidossa täällä Espoossa, Loki oli vasta nyt ensimmäistä kertaa minusta yön erossa. Mitään ongelmia ei ollut, Loki nukkui makkarissa sängylläni, sille oli varmaan ihan sama olinko vieressä vai en. Loki oli päässyt vilvoittelemaan pesuvatiin kuplia metsästämään ja koirapuistossakin (tyhjässä) olivat käyneet.
Tällä viikolla arki muuttui siten, että vanhempani lähtivät viideksi viikoksi kesälomamatkalle Eurooppaan. Koirat saavat olla pari viikkoa koko työpäivän yksinään, sitten sisko jää puoleksitoista viikoksi lomalle. Punkataan siis kumpikin tällä hetkellä siskon kanssa täällä vanhemmillani, sillä erotuksella että siskolla on tiedossa muutto omaan koloon syyskuun alusta, kun taas minä asun täällä toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Vuokrakämpän haku käy kuumana.
En muista olenko täällä maininnut, mutta Loki puolestaan käy vähän liian kuumana armaaseen isosiskoonsa. Fionan takapää on päivittäin kovan haistelun kohteena ja onpas pari kertaa poika yrittänyt jopa selkään nousta. Hormonit vissiin hyrrää kuin pahimmallakin teinipojalla. Pieni normaali haistelu on sallittua, mutta yhtään intensiivisempi tutkiminen johtaa kieltämiseen ja nylkyttämisen yrityksestä voittaa samantien menolipun makkarin portin taakse. Tästäkin syystä on välttämätöntä, että koirat ovat yksinollessaan eri huoneissa. Finskiä ei kukaan saa kiusata. Onpas Loki yrittänyt ihmistäkin nylkyttää kerran tai kaksi, kummallakaan kerralla ei minua. Miehisyyden heräämisestä kertoo myös yksi sisälle merkkaus ja pari yritystä. Kunnon naurut saatiin pari viikkoa sitten, kun Loki nosti jalkaa vessan lattialla lojuneeseen muovikassiin, mihin kerätään tyhjiä kaljapulloja. Onhan tyhjät pullot tietysti hyvin oleellinen asia merkata omaksi. Toki pojalle selvisi saman tien mitä mieltä minä asiasta olin kun olin paikalla, mutta totuuden nimissä olisi kohde voinut olla paljon pahempikin.
Loki on täällä päivät ollessaan pistänyt hieman tavaroita uuteen uskoon, enemmän kuin tuhosi koskaan Tampereella asuessamme. Täällä tavaraa on reippaasti enemmän riskipaikoilla (=lattialla tai sängyllä) ja lopputulos on sen mukainen. En muista olenko näistä tänne mitään maininnut, mutta ensin Loki tuhosi olohuoneen valkoisen lankamaton nyppimällä lankoja yksitellen irti niin, että lopulta matossa oli selkeästi havaittava reikä. Tähän huviin Fionakin tosin intoutui kerran tai kaksi. Sitten Loki ilmoitti mitä mieltä on siskon asunnon ostosta, se oli nimittäin työpäivän aikana silpunnut siskon asunnon ostamiseen liittyvän kansion ja siellä sisällä olevia papereita. Onneksi suurin into oli mennyt pahviseen kansioon ja kaikista tärkeimmät paperit kuten allekirjoitettu kauppasopimus olivat säilyneet suhteellisen ehjinä. Viimeisimpänä ilona löysin lattialla lojuneen paitani jonka kohtalona oli saada Lokin hampaista kunnon kokoinen reikä mahan kohdalle. Ehkä voisi ihmetellä miksi ei näin ole käynyt aiemmin, kun Loki kuitenkin viettää päivät huoneessa, jonka lattia on täynnä vaatteita.. Eli eipä ole tuosta pientä poikaa syyttäminen.
Jottei ihan pelkäksi tekstiksi menisi, tässä hieman muistoja Tampereen asunnolta. Ensin video Lokista 6kk ikäisenä, kun se bongasi rakkaan kaverinsa Aatu the Beaglen naapurin pihalla. Pöhkö poika kun säikähtää kun Aatu haukahtaa. Vissiin vähän erilainen hakkumistyyli kuin mihin poika on tottunut.
Toisessa videossa, minkä löysin eilen koneelta, Loki 6kk pääsi näkemään ensimmäisen vesisateensa.
Lokilta löytyy 2 isoa(?) pallia ja kaunis vaikkakin ehkä vielä hieman ahdas saksipurenta, joten mitään estettä näyttelyuran aloittamiselle ei tietääkseni ole. Häntä ylettää nippanappa kintereeseen ja muutenkaan ei hylkääviä virheitä pitäisi olla, joten ei muuta kuin in the ring we go. Ensi sunnuntaina alkaa siis Lokin astetta virallisempi näyttelyura, kun poitsu korkkaa pentunäyttelyt Helsingin ryhmänäyttelyssä. Kooikerhondjeja on näyttelyyn ilmoitettu yhteensä 9. Sen tarkempaa erittelyä ei luokittain lapussa ollut, harmi. Pentuluokan uroksista en tiedä yhtään onko muita paikalla. Loki loistaa kehässä numerolla 26 ja kehä taisi alkaa joskus yhdentoista jälkeen. Yritän ottaa rennosti ja olla odottamatta huimaa menestystä, en meinaan yhtään osaa arvioida miten Loki tulee pärjäämään.
Uskallan olla levollisin mielin siitä, ettei esiintymisessä ole mitään erityistä moitittavaa, vaikka ei tässä ennen enää päästykään mätsäriin treenaamaan mikä oli tarkoituksena. Ehkä pitää siellä kehällä pyytää joitain vähän ronkkimaan poitsua että muistaa mistä on kyse. Ainakin jos itse pysyn rentona (mitenköhän se tapahtuu?) niin uskon että poikakin on. Eipä se tilanne mätsäristä kuitenkaan mitenkään varsinaisesti eroa. Liikkuminen saattaa olla laiskaa riippuen ilmasta ja kontakin hakua on varmaan ilmassa, mutta seisominen ja ronkkiminen pitäisi mennä ok. Tavoite olkoon nyt vaikka että esiintyminen menisi ok, itse pysyisin rentona ja että meitä ei ainakaan ihan heti naureta kehästä. Jos nämä menee ok niin olen tyytyväinen :)
Sadevideon lopussa Lokilla tärisee toinen etujalka ihan samalla tavalla kuin Mikollakin joskus. Hyvä tietää, ettei Miko ole ainoa kun olen joskus miettinyt onko se ihan normaalia :D
VastaaPoista:D Lokilla on tärissyt pennusta asti aina välillä, vaikkakin selvästi vähentynyt kasvaessa. Luulin että se olisi ollut jotain kasvuun liittyvää, mutta ei ilmeisesti välttämättä jos Mikollakin vielä tärrää.
VastaaPoistaKai se vaan joku hermo/refleksi/tasapainojuttu on :)