Pahoittelut suuresta kuvien määrästä tässä merkinnässä, en vaan raaskinut karsia enää yhtään.
Olen niin iloinen, kun kumpikin koiristani on osoittautunut ainakin toistaiseksi hyvin "puppyproofeiksi", eli ovat kovin kivoja pienten pentujen kavereita.
Fiona pitää pennuista ja leikkii niiden kanssa niin kauan kuin ne ovat sitä pienempiä, sen jälkeen se tyytyy sietämään niitä mutta ei erityisemmin leiki. Tästä syystä Fiona pääsikin tutustumaan pieneen Muro norwichiin jo sen ollessa juuri luovutusikäinen.
Fionan "kaunis" alahammasrivistö. |
Ryhmähali! |
"Oopa paikallas ku pesen sun korvat.." |
Muro fanitti Lokia heti ensitapaamisesta ja yritti koko ajan kiivetä Lokin suuhun. Loki otti vanhemman roolin niin ikään ensi sekunneista ja sieti hienosti pusuttelut, lähti niihin mukaankin pesten vauvan korvia, leikki vauvan kanssa juoksuleikkiä (Muro ei ihan pysynyt Lokin vauhdissa :) ja paljon kaverukset tekivät yhteisiä tutkimusmatkoja hieman kauemmas leiristä, Loki heti kutsusta tullen lähemmäs ja Muro perässä niin lujaa kuin tappijaloistaan pääsi.
Kaksin karkuteillä :) |
Kerran Loki näytti pojalle että menepäs kauemmas, ei lainkaan mustasukkaisuudesta ruokaan vaan vesikuppiin. Kyllä sen näkee mikä on toiselle tärkeää kuumana kesäpäivänä. Nakkia meni kumpaankin suuhun eikä Lokille ollut mikään ongelma olla nakkijonossa Muron (ja Fionan) kanssa.
"Aaa mä antauduun!" |
Olin niin ylpeä Lokista! Fionan kanssa leikkiminen on varmaan opettanut sitä olemaan nätisti pienten kanssa. Toivottavasti Loki pysyy yhtä ihanan luonteisena myös miehistyttyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti