Maisemanvaihto

Nyt on edessä viimeinen yö tulevassa entisessä asunnossa. Huomenna töiden jälkeen haen avaimet, pakkaan autoon ensimmäisen kuorman ja käyn vihdoin katsomassa minkälaiseen asuntoon sitä ollaan Fionan kanssa muuttamassa. Nykyinen asunto on hyvin paljon täynnä laatikoita, mutta niitä on ilmestynyt niin hitaalla tahdilla, että Fiona ei onneksi ole (vielä) panikoinut. Paljon on silti vielä pakattavaa ja en voi uskoa, että jätin tämän kuitenkin näin viime tippaan.. Toisaalta muuttopäiviä meillä on peräti kolme, ettei tässä varsinaisesti kiire pitäisi tulla. Ja joka päivinä saan apuja ettei yksin tarvitse kanniskella.

Toivon, että saan kaapissa olevasta kanaverkosta heti pihalle edes sen verran aitaa, että Fionan voi heti päästää opettelemaan ulos pissaamista omalle pihalle. Tavoite olisi, ettei se edes yhtä ainutta kertaa pissaisi asuntoon sisälle ettei se alkaisi haisemaan.

Fiona ei linkkaa enää, päinvastoin, se pursuu energiaa. Ilmeisesti oli vain joko karvat paakkuuntuneet tai roskat kipeästi anturoiden välissä haittaamassa kävelyä. Tänään piti olla Fionan pesupäivä, mutta alkaa tuntua ettei siitä tänään kyllä enää mitään tule kun on niin paljon pakkaamista ja siivoamista.

Onpas jotenkin rönsyilevää kirjoitusta nyt. Vaikea pukea asioita sanoiksi. Ei tunnu yhtään siltä, että muutan huomenna. Toivon vaan että Fiona sopeutuu hyvin eikä ala kärsimään mistään eroahdistuksesta kun nyt on niin hyvin tottunut olemaan yksin kotona. Muutto on kuitenkin Fionan ensimmäinen, että eipä sitä ikinä voi tietää miten se siihen reagoi.