Heti pentuna Fionan tullessa meille kiinnitin huomiota siihen, ettei se heiluttanut häntäänsä yhtään samaan malliin kuin esimerkiksi labradorinnoutajat tai kultaiset. Olin luullut, että kaikki koirat heiluttavat samalla lailla jatkuvasti häntää. Lenkillä kiinnitin huomiota koiriin joiden häntä vispasi lakkaamatta vaikka koirat vain kävelivät. Fionan pikkuinen piiska heilui vain ajoittain leikkiessä (kts. video hieman alempaa) ja silloin kun ihmiset tulivat kotiin tai Fiona pääsi kylään katsomaan tuttuja ihmisiä. Ystäväni google kertoi kuitenkin tämän olevan ihan normaalia ja usein koirat joiden häntä menee alhaalla (esim. labbikset tai kultaiset) heiluttavat sitä paljon runsaammin kuin koirat, joiden häntä kiertyy selän päälle. Vertaisryhmäni koirat.comissa oli samoilla linjoilla.
Fionan sairastellessa sen energiat olivat luonnollisestikin poissa eikä hännän heilutus paljon huvittanut. Mutta sitten eräänä päivänä emäntä päätti ottaa sakset käteen ja saksia häntäkarvat lyhyiksi samalla kun trimmasi muun koiran. Tähän mennessä olin halunnut suojella Fionan ihanaa pitkäkarvaista häntää. Fiona kuitenkin jahtasi häntäänsä usein ja vaikutti muutenkin siltä, että jokin takapäässään häiritsi sitä, vaikka häntä oli juuri harjattu takuista. Testimielessä päätinkin leikata ihanat häntäkarvat pois ja jo alkoi viuhtominen! Fionan tapauksessa ilmeisesti raskaat häntäkarvat painoivat sen verran pikkuista häntää, ettei se juurikaan jaksanut heiluttaa sitä. Mutta kun karvat lähtivät niin hännästäkin tuli paljon eläväisempi. Takapään varominen taas korjaantui jälleen anaalien tyhjennyksellä.
Fiona on myös roikuttanut pennusta asti arkielämässä häntäänsä usein alhaalla, ei koipien välissä vaan ihan vaan rentona roikkumassa. Erityisesti usein jos se on väsynyt. Tätä se tekee edelleen, Mutta antakaapas olla, kun joku ottaa askeleen tai vaikuttaa hetkenkään siltä, että voisi lähteä leikkimään, niin sitten nousee häntä selän päälle kun Fiona lähtee hakemaan lelua.
Leikkiessä se jokatapauksessa nykyään heiluttaa useammin häntäänsä kuin aikaisemmin. Tämä voi tietysti johtua niin karvojen leikkaamisesta, paremmasta voinnista tai muuttuneista leikkimistavoista. Nykyään leikkiessä se tulee lähes aina minun luokseni, enkä minä jahtaa sitä takana niinkuin pienenä. Silloin se ei muuta olisi halunnut leikkiä lainkaan. Siinä yksi miljoonista asioista mitä kakkosen kanssa tulen tekemään erilailla ;). Toisaalta Fionan hampaiden vaihtuessa kulmahampaita piti taivutella ulospäin, mihin tarkoitukseen Fionan jahtaaminen silloin kun sillä oli pallo suussa sopi kuin nyrkki silmään. Eipä toinen sitten enää tajunnut miksi ei olisi leikitty kivaa leikkiä myöhemmin.
Fionan vointi on ollut hyvä tuon oksentamisen jälkeen. Ilmeisestikin vain liian pitkä lenkki kuumalla ilmalla ja ruoka perään ei ollut hyvä yhdistelmä. Olen tähänkin mennessä pyrkinyt jättämään puoli tuntia viiva tunnin lenkin ja ruoan välille, mutta töistä tullessa sen päiväruoka on muutenkin myöhässä joten olen antanut sen heti. Ja energiaa sillä on niin paljon, että jos ei kävisi pitemmällä lenkillä niin se hyppisi päin seiniä. Toisaalta meidän "pitkä lenkki" on normaalille koiralle rauhallinen kävelylenkki. Pitää kuitenkin keksiä jokin ratkaisu ongelmaan, näköjään se lenkin ja ruoan väli on Fionalle ainakin kuumalla ilmalla tarpeellinen.
Tänään lähdemme jälleen porukoille Espooseen ja olemmekin siellä ainakin maanantaihin asti, tiistaihin todennäköisesti. Tänään illalla Fiona jääkin porukoille hoitoon kun lähdetään siskojen kesken Helsingin keskustaan nautiskelemaan kesäpäivästä ja viettämään laatuaikaa :)
Ajomatkaa ennen käyn Veterillä kyselemässä vähän missä noin puolitoista kuukautta sitten tilatut ruoat viipyvät.. Niiden joiden lastien pitäisi saapua kerran viikossa. Nyt on enää parin kolmen viikon purkit jäljellä. Pitää alkaa tilaamaan useampaan eläinlääkäriasemaan jos Trovetin ruokien saaminen on noin sanoinkuvaamattoman vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti