Nyt ollaan sitten enää kahdestaan, minä ja Fiona. Ex-avokki muutti pois aikalailla tasan viikko sitten. Eiliseen asti oli muuttoapuna toimimista ja vapun tohinaa, joten aika on mennyt nopeasti. Nyt alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että se joka nökötti vieressä melkein neljä vuotta ja jonka kanssa piti olla loppuun asti ei olekaan siinä enää.
Lisäksi tänään piti alkaa työt, mutta työkoneeni ei ollutkaan vielä valmis joten varsinainen työ alkaa vasta huomenna. Toukokuun ajan joka toinen viikko 2pv ja joka toinen viikko 3pv töitä, kesäkuussa sitten täysipäiväisesti. Töiden lisäksi pitää lukea koko vuoden vittumaisimpaan tenttiin mikä on ensi viikolla. Kun saan sen pois alta niin olen tyytyväinen. Sen lisäksi on vielä kaksi kurssia suoritettavana, yksi joka menee suhteellisen helposti läpi ja toinen minkä päätin suosiolla jättää kesälle. Ei nyt riitä aika ja energia siihen enää. Jotta ei aivoilla olisi liian vähän muistettavaa ja ajateltavaa tulee huomenna vielä kahdeksan aikaan huoltomiehiä korjaamaan asunnon vikoja. Siinä kestää kuulemma maksimissaan pari tuntia. Eipä muuten mitään, mutta en pääse töihin kun sitten vasta kun lähtevät, en viitsi Fionaa tänne yksin niiden kanssa jättää.
Päivisin saan kyllä onneksi hyvin luettua tenttiin. Aina pari kappaletta (hyyyvin hitaasti etenevää englanninkielistä kirjaa) ja sitten Fionan kanssa ulos. Eikä edes masentanut tänäänkään kun luin koko päivän. Iltaisin olen pyrkinyt lukemaan jotain piristävää juuri ennen nukkumaanmenoa ettei ehtisi ajatella liikoja ennen nukahtamista. Eilen unohdin lukea ja pyörinkin sängyssä kaikenlaista miettien pitkälle yöhön. Onneksi on tässä puolen vuoden aikana tullut nukuttua niin paljon, ettei parin yön vähemmät unet vielä ala rasittamaan.
Keskiviikkona tai torstaina lähdetään espooseen porukoille viettämään äitienpäivä viikonloppua. Kiva saada jotain tekemistä ja seuraa. Pitää vaan yrittää myös lukea sielläkin ollessa.
Fionan kortisoniannostus laski tänään, nyt se saa 1/4 tbl kerran vuorokaudessa. Viime viikkona ollaan käyty joka päivä semmoinen puolen tunnin tai kolmen vartin lenkki ja lisäksi vartin pikalenkki ja hyvin Fiona jaksaa. Se on jopa muutaman kerran innostunut sisällä niin, että yrittää napata housun lahkeesta kiinni. Sitä ei ole tehnyt toooosi pitkään aikaan. Kiva nähdä se noin pirteänä, ei tarvitse siitä ylimääräisiä huolehtia. Eläinsairaalaan en ole soittanut enkä tiedä aionko vielä vai odottelenko kesään. Jos ei tästä mitään takapakkia tule niin sitten soittelen varmaan vasta kesällä niin ei tarvitse nyt siitä alkaa huolehtimaan. Sitä ennen saadaan sopivasti kortisoni toivottavasti tiputettua pois.
Illan piristeeksi Fionan omakivaa jostain elo-syyskuulta:
http://www.youtube.com/v/KOmWo-akudc&hl=fi_FI
Hyvvää ja aurinkoista viikon alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti