"Täällä vartioin MINÄ!"

Fiona pääsee omalla pihalla toteuttamaan koiran "vaistojaan", nimittäin vahtimaan. Se tuntuu olevan silläkin kovasti veressä. Tänään sain pihan aidattua (jee!) ja nurmikon ajettua (jee!) mitkä tarkoittavat sitä, että Fionan voi huoletta päästää tepastelemaan pihalle (JEE!). Eikä tarvitse pelätä, että käy niin kuin äsken kun katselin ikkunasta hihnasta irti päässeen kissan kiinniottamisoperaatiota.. Aidan reiät ovat ehkä hieman liian suuret, nimittäin Fiona saa kevyesti päänsä tungettua niiden väliin. Toisaalta se menee niin helposti, että saa myös helposti pään sieltä pois. Kokonaan se ei millään voi tunkea itseään noista raoista enkä usko, että tuommoisena mamman mussukkana ja äidin tyttönä edes yrittää. Ei se päätäkään ole vielä kertaakaan kunnolla aidan läpi työntänyt. Jos näin alkaa tekemään niin pitää pistää toinen kerros aitaa, sitä meinaan riittää kun ostin sitä peräti 25 metriä.

Fionalle on löytynyt pihalta kerrassaan paljon kivaa tekemistä. Ensin se metsästi kaikki pihalaatoilta löytyneet kuivat ja käppyrät kuolleet kastemadot (yök) ja veteli niitä ihan seitsemännessä taivaassa. Matojen loputtua löytyikin vielä kivempi juttu, nimittäin koirakaveri heti aidan takaa. Tämä päivä onkin mennyt pitkälti sille aidan takaa uhotessa ja huutaessa. Fionalla on selvästikin vähän lyhyt muisti, kun kymmenen kertaa saman päivän aikana se tajuaa että perskuta, tuolla ON joku!! Ja ulvomisellaan se saa sitten ei vain naapurin vaan vähintään kahden muun pihan koirat huutokonserttiin. Ihanaa.. Heti ensitöiksemme opettelemmekin katsomaan nätisti omalta pihalta muita koiria ja olemaan huutamatta niille. Kerran saa mörähtää tai haukahtaa, mutta sen jälkeen kaikki äännähdykset johtavat sisälle joutumiseen. Meidän piha on kyllä loistavalla paikalla siinä mielessä, että tästä menee vähintään 20 kertaa päivän aikana koiria ja ihmisiä ohi.

Tässä pari kuvaa Fionasta vahtihommissa tässä illalla:

Työn uuvuttama vahtikoira

Jonkinmoinen eroahdistus nostaa päätään, nimittäin Fiona tänään ulisi ainakin 12 minuuttia (nauhoitus loppui tässä vaiheessa) kun lähdin reiluksi tunniksi pois. Naapurin tänne muuttaessa he olivat saaneet koiran haukkumisen takia viikon sisällä ensimmäisen varoituksen, että sellaista odotellessa sitten vaan. Mutta kysynpä vaan kenen koira tottuu uuteen asuntoon viikossa niin hyvin, että osaa olla 8h päivässä yksin?! Ne joiden koira tällaiseen mahdottomuuteen kykenee älkööt vaivautuko vastaamaan.....

Uusi koti

Ensimmäinen tuparilahja!

Tänään on ensimmäinen yö kahdestaan Fionan kanssa uudessa asunnossa. Kello on kohta yksi, joten kovin pitkää päivitystä en varmaan vielä jaksa tehdä, mutta jotain voisin kertoa :)

Asunto on ihana ja omaan pihaan totuin noin nanosekunnissa. Mikä nautinto, mikä ihanuus, mikä päivän pelastaja, mikä arkipäivien helpottaja oma piha voikaan olla. Fiona ymmärsi heti, että vessa onkin nyt yllättävän lähellä. Kaksi kertaa se on tosin käynyt pissailemassa sisälle. Ensimmäisen kerran valutteli tahtomattaan sisälle, kun pissatusväli venyi ilmeisesti liian pitkäksi. Tällöin heti oven avattua tepsutteli omalle nurmikolle pissalle. Toisella kerralla se oli liruttanut kunnon lammikon eteiseen sillä välin kun kävin itse autolla. Varmaan stressasi siitä kun lähdin. Muuten kaikki pissat on tullut hienosti ulos, tosin kerran yritti pissata naapurin oven edustalla olevalla matolle kun se oli lähin alusta oman oven ulkopuolella.. Toivottavasti jääkin tuohon yhteen kertaan. Vakiopissapaikka on heti oman pihan nurmikon alku mikä saisi vaihtua kauimmaiseen nurkkaan. Eiköhän se tuon sisäistä melko nopeasti, kun nyt ensin oppisi pyytämään varmasti ulos eikä tyytyisi sisälle pissaamiseen. Äsken se pitkien iltaunien jälkeen tuli katsomaan mitä minä teen ja sen jälkeen terassinoven avattuani käveli hienosti nurmikolle pissalle. Hienoa hienoa, siitä se lähtee!

http://www.youtube.com/v/aOKDREGAkwo&hl=fi_FI&fs=1&color1=0x006699&color2=0x54abd6

Asunto on sisältä ihan vaiheessa vielä. Suurin osa tavaroista on laatikoissa ja jätesäkeissä, oikeastaan vain keittiön tavarat on purettu. Monen muuttopäivän jälkeen tuntuu ihan sunnuntailta, mutta onneksi huomenna on vielä vapaapäivä niin ehdin purkaa tavaroita vielä kunnolla ennen arkeen astumista.

Fiona ei ole ollut vielä kertaakaan yksin kotona rauhassa. Tänään illalla vasta olimme kahdestaan kotona joten ollaan opeteltu vain sitä, että minä menen vessaan tai terassille ja Fiona jää sisälle. Huomenna pitää sitten aloittaa nopeutettu yksinolotreeni, eli poistun hetkeksi ulos viemään roskat tai kävelemään korttelin ympäri. Onneksi olen hyvin valmistautunut ja työtunnit on plussalla, eli voin tehdä lyhyempiä päiviä ensi viikolla niin Fionan ei tarvitse heti jäädä kahdeksaksi tunniksi yksin. Hitaasti hyvä tulee. Ja kun tavarat löytävät paikkansa niin menokin rauhoittuu eikä Fionan tarvitse koko ajan vahtia että mitä minä teen.

Nyt vielä katsomaan euroviisut loppuun ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan ensimmäistä kertaa omassa sängyssä täällä asunnossa. Viime yö nukuttiin siskojen kanssa siskonpedissä olohuoneen lattialla kun isot huonekalut tuotiin vasta tänään. Hyvvää yötä!

Maisemanvaihto

Nyt on edessä viimeinen yö tulevassa entisessä asunnossa. Huomenna töiden jälkeen haen avaimet, pakkaan autoon ensimmäisen kuorman ja käyn vihdoin katsomassa minkälaiseen asuntoon sitä ollaan Fionan kanssa muuttamassa. Nykyinen asunto on hyvin paljon täynnä laatikoita, mutta niitä on ilmestynyt niin hitaalla tahdilla, että Fiona ei onneksi ole (vielä) panikoinut. Paljon on silti vielä pakattavaa ja en voi uskoa, että jätin tämän kuitenkin näin viime tippaan.. Toisaalta muuttopäiviä meillä on peräti kolme, ettei tässä varsinaisesti kiire pitäisi tulla. Ja joka päivinä saan apuja ettei yksin tarvitse kanniskella.

Toivon, että saan kaapissa olevasta kanaverkosta heti pihalle edes sen verran aitaa, että Fionan voi heti päästää opettelemaan ulos pissaamista omalle pihalle. Tavoite olisi, ettei se edes yhtä ainutta kertaa pissaisi asuntoon sisälle ettei se alkaisi haisemaan.

Fiona ei linkkaa enää, päinvastoin, se pursuu energiaa. Ilmeisesti oli vain joko karvat paakkuuntuneet tai roskat kipeästi anturoiden välissä haittaamassa kävelyä. Tänään piti olla Fionan pesupäivä, mutta alkaa tuntua ettei siitä tänään kyllä enää mitään tule kun on niin paljon pakkaamista ja siivoamista.

Onpas jotenkin rönsyilevää kirjoitusta nyt. Vaikea pukea asioita sanoiksi. Ei tunnu yhtään siltä, että muutan huomenna. Toivon vaan että Fiona sopeutuu hyvin eikä ala kärsimään mistään eroahdistuksesta kun nyt on niin hyvin tottunut olemaan yksin kotona. Muutto on kuitenkin Fionan ensimmäinen, että eipä sitä ikinä voi tietää miten se siihen reagoi.

Kummallista linksuttamista

Fiona on eilisen jälkeen hieman ontunut toista etujalkaansa. Eilen iltasella kävimme pienellä lenkillä (jonka aikana alkoi kivasti satamaan) ja yhdessä välissä Fiona onnistui juoksemaan jalkojeni välissä siihen malliin, että sain melko taidokkaita tanssiaskeleita ottaa etten astunut sen päälle. Jonkinnäköinen äkkiliike tai törmäys siinä varmaankin tapahtui, koska hieman sen jälkeen Fiona alkoi ontua. Heti lenkin jälkeen se veti normaalit sadehepulit sisällä, mutta seuraavan kerran kun mentiin ulos niin huomasin, että se käveli jotenkin keikkuen. Siitä seuraavalla kerralla juuri ennen nukkumaanmenoa se ontui jo selvästi. Yritin kyyläillä sen tassuja josko siellä jotain näkyisi. Pieni teipinpala oli juuttunut anturaan (mistä lie tullut), mitä pois ottaessa Fiona alkoi murista. Otin teipin pois ja toivoin että aiheuttaja olisi ollut siinä.

Aamulla sain tutut tervehdykset ja ruoka maistui, mutta ontuminen jatkui. Töistä tullessani, eli juuri äsken, kävin läpi etutassut ja leikkasin niistä anturakarvat lyhyiksi. Molemmissa tassuissa oli jonkun verran huopaantunutta karvaa, mikä johtuu perunaluista mitä Fiona on viime aikoina saanut hieman jäystää. Ne ovat niin tahmeita, että kun Fiona niitä etutassuillaan pitää paikallaan niin anturakarvat paakkuuntuvat. Leikkasin huopaantumat pois ja toisesta etutassusta löytyi lisäksi pari hieman isompaa roskaa, yksi oli ainakin sen verran kookas ja kova että on voinut tuntua ikävältä. Leikkasin myös takatassujen anturakarvat varmuuden vuoksi.

Ihan kuin toimenpiteet hieman olisivat helpottanut kävelyä, mutta vieläkin se linkkaa jonkun verran. Odotellaan pari päivää ja katsellaan, jospa roskat ja muut paakut ehtivät hiertää sen verran että kävely tuottaa vieläkin hieman vaikeuksia. Siihen asti mennään tietysti vähällä liikunnalla ja vältetään riekkumista siltä varalta, että kyseessä olisikin joku revähdys.

Fiona sai viime viikolla axilur matokuurin, mikä meni ongelmitta ruoan seassa alas helposti. Hieman tuli löysää kakkaa, mutta muuten ei tullut mitään kummallisia oireita.

Tällä hetkellä kortisonia menee 1/4 joka toinen päivä, zitac 3x päivässä 1/4tbl ja tylosin 1/4tbl päivässä. Viikon päästä kortisoni tippuu pariin kertaan viikossa ja samalla zitac tippuu kahteen kertaan päivässä. Sitä sitten pari viikkoa ja sen jälkeen jos kaikki menee hyvin niin tiputetaan kortisoni kokonaan pois ja zitacia annetaan vain kerran päivässä. Jos yhä kaikki menee hyvin niin jätetään zitac kokonaan pois. Saapa nähdä.

Haaveena olisi tiputtaa päiväruoka pois niin, että Fiona saisi ruokaa vain kaksi kertaa päivässä. Lisäksi haluaisin totuttaa sen mahan pikkuhiljaa johonkin ziwipeakin ruokaan, niin päästäisiin niillä treenailemaan ja pitämään mieltä virkeänä.

Mutta mennään nyt kuitenkin yksi muutos kerrallaan ettei vaan tulisi yhtään takapakkia. Ensin lääkkeet pois ja sitten katsotaan uskaltaako lisätä ruokavalioon mitään tai tiputtaa ruokakertoja. Nyt tietysti päällimmäinen huoli on tuo ontuminen, mutta koska koira on virkeä ja leikkii niin en usko kyseessä olevan mitään vakavaa.

Ei sentään ole niin vaikeaa kävelyä sentään vielä kuin alla. Ensimmäinen kerta tossut jalassa. Taustamusa on joku youtuben oma, alkuperäisessä oli niin hämärää puhetta taustalla että parempi pistää joku muu raita :)

http://www.youtube.com/v/I2nBV0KJFxU&hl=fi_FI

Illan rymyämiset

Kävimme tänään illalla sään viilennyttyä Hilan ja emäntänsä Tytin kanssa Pirkkalan koirapuistossa rymistelemässä. Koirat juoksivat, emännät ei sentään. Fiona ei jännittänyt Hilaa oikeastaan yhtään, ilmeisesti niin samankokoinen ja karvainen että menee jo vanhasta kaverista. Lisäksi Hila on luonteeltaan rauhallinen eikä suin päin syöksy päälle leikkimään, joten Fiona ehti hyvin omaa tahtiaan tutustua uuteen kaveriin.

Tytti otti kaveruksista kuvia joita hieman tässä, suuri kiitos kuvista! Ja tietysti seurasta ;)

Fiona 1v 7kk :)

Fionan kortisoniannos tiputettiin tänä maanantaina 1/4 tablettiin joka toinen päivä. Näin mennään jälleen kaksi viikkoa. Tänään saavutettiin eräänlainen virstanpylväs, nimittäin Fiona oli yksin yli kuusi tuntia eikä ollut pissannut kertaakaan lattialle! Kotiin tullessani se lirautti pienet ilotipat täydestä rakostaan, mutta hienosti oli pidätellyt töissä olo ajan. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä että tilanne jatkuu hyvänä eikä tule takapakkia.

Häntä ei heiluta koiraa

Heti pentuna Fionan tullessa meille kiinnitin huomiota siihen, ettei se heiluttanut häntäänsä yhtään samaan malliin kuin esimerkiksi labradorinnoutajat tai kultaiset. Olin luullut, että kaikki koirat heiluttavat samalla lailla jatkuvasti häntää. Lenkillä kiinnitin huomiota koiriin joiden häntä vispasi lakkaamatta vaikka koirat vain kävelivät. Fionan pikkuinen piiska heilui vain ajoittain leikkiessä (kts. video hieman alempaa) ja silloin kun ihmiset tulivat kotiin tai Fiona pääsi kylään katsomaan tuttuja ihmisiä. Ystäväni google kertoi kuitenkin tämän olevan ihan normaalia ja usein koirat joiden häntä menee alhaalla (esim. labbikset tai kultaiset) heiluttavat sitä paljon runsaammin kuin koirat, joiden häntä kiertyy selän päälle. Vertaisryhmäni koirat.comissa oli samoilla linjoilla.

Fionan sairastellessa sen energiat olivat luonnollisestikin poissa eikä hännän heilutus paljon huvittanut. Mutta sitten eräänä päivänä emäntä päätti ottaa sakset käteen ja saksia häntäkarvat lyhyiksi samalla kun trimmasi muun koiran. Tähän mennessä olin halunnut suojella Fionan ihanaa pitkäkarvaista häntää. Fiona kuitenkin jahtasi häntäänsä usein ja vaikutti muutenkin siltä, että jokin takapäässään häiritsi sitä, vaikka häntä oli juuri harjattu takuista. Testimielessä päätinkin leikata ihanat häntäkarvat pois ja jo alkoi viuhtominen! Fionan tapauksessa ilmeisesti raskaat häntäkarvat painoivat sen verran pikkuista häntää, ettei se juurikaan jaksanut heiluttaa sitä. Mutta kun karvat lähtivät niin hännästäkin tuli paljon eläväisempi. Takapään varominen taas korjaantui jälleen anaalien tyhjennyksellä.

Fiona on myös roikuttanut pennusta asti arkielämässä häntäänsä usein alhaalla, ei koipien välissä vaan ihan vaan rentona roikkumassa. Erityisesti usein jos se on väsynyt. Tätä se tekee edelleen, Mutta antakaapas olla, kun joku ottaa askeleen tai vaikuttaa hetkenkään siltä, että voisi lähteä leikkimään, niin sitten nousee häntä selän päälle kun Fiona lähtee hakemaan lelua.

Leikkiessä se jokatapauksessa nykyään heiluttaa useammin häntäänsä kuin aikaisemmin. Tämä voi tietysti johtua niin karvojen leikkaamisesta, paremmasta voinnista tai muuttuneista leikkimistavoista. Nykyään leikkiessä se tulee lähes aina minun luokseni, enkä minä jahtaa sitä takana niinkuin pienenä. Silloin se ei muuta olisi halunnut leikkiä lainkaan. Siinä yksi miljoonista asioista mitä kakkosen kanssa tulen tekemään erilailla ;). Toisaalta Fionan hampaiden vaihtuessa kulmahampaita piti taivutella ulospäin, mihin tarkoitukseen Fionan jahtaaminen silloin kun sillä oli pallo suussa sopi kuin nyrkki silmään. Eipä toinen sitten enää tajunnut miksi ei olisi leikitty kivaa leikkiä myöhemmin.

Fionan vointi on ollut hyvä tuon oksentamisen jälkeen. Ilmeisestikin vain liian pitkä lenkki kuumalla ilmalla ja ruoka perään ei ollut hyvä yhdistelmä. Olen tähänkin mennessä pyrkinyt jättämään puoli tuntia viiva tunnin lenkin ja ruoan välille, mutta töistä tullessa sen päiväruoka on muutenkin myöhässä joten olen antanut sen heti. Ja energiaa sillä on niin paljon, että jos ei kävisi pitemmällä lenkillä niin se hyppisi päin seiniä. Toisaalta meidän "pitkä lenkki" on normaalille koiralle rauhallinen kävelylenkki. Pitää kuitenkin keksiä jokin ratkaisu ongelmaan, näköjään se lenkin ja ruoan väli on Fionalle ainakin kuumalla ilmalla tarpeellinen.

Tänään lähdemme jälleen porukoille Espooseen ja olemmekin siellä ainakin maanantaihin asti, tiistaihin todennäköisesti. Tänään illalla Fiona jääkin porukoille hoitoon kun lähdetään siskojen kesken Helsingin keskustaan nautiskelemaan kesäpäivästä ja viettämään laatuaikaa :)

Ajomatkaa ennen käyn Veterillä kyselemässä vähän missä noin puolitoista kuukautta sitten tilatut ruoat viipyvät.. Niiden joiden lastien pitäisi saapua kerran viikossa. Nyt on enää parin kolmen viikon purkit jäljellä. Pitää alkaa tilaamaan useampaan eläinlääkäriasemaan jos Trovetin ruokien saaminen on noin sanoinkuvaamattoman vaikeaa.

Ja juuri kun kaikki oli hyvin...

...niin Fiona oksentaa. Pienen köntin ruokaa puolisen tuntia syömisen jälkeen. Voikohan olla tämä kuumuus, tänään ensimmäinen kuuma päivä ja juuri ennen syömistä kävimme lenkillä mitä Fiona ei oikein olisi jaksanut kävellä. Fiona vaikuttaa kyllä ihan normaalilta, joten jospa tuo olisi vain ollut joku epämääräinen kuumuuden ja syömisen aiheuttama öklötysreaktio.

Itse olen lenkin jälkeen ollut tosi huonolla päällä myös, joten josko Fiona olisi sen aistinut ja siksi oksentanut, tiedä häntä. En voi sille mitään, että välillä ei vaan hermot meinaa kestää. Esimerkiksi silloin, kun ensin tulee sisälle ja hihkuu ilosta kun pissaläikkää ei näy missään ja heittää nanosekunnissa laukun sisälle, takin pois päältä, pakkaa avaimet, kakkapussit, namipussin ja muut roinat pienen pieniin farkun taskuihin mihin niitä saa asetella millin tarkkuudella että mahtuvat, ja sitten syöksyy ulos äkkiä ennen kuin koira kusee ja sitten kun pääsee ulos, ei sieltä tulekaan mitään. Siinä vaiheessa voi hiljaa itsekseen miettiä mille matolle on tällä kertaa kustu. Sitten matka jatkuu paahtavassa auringonpaisteessa huonolla tuulella ja koiraa saa jatkuvasti vetää perässä kun se ei meinaa liikkua mihinkään. Sitten kun hyvin lyhyen lenkin jälkeen tulee kotiin, vie maton pesuun ja alkaa hikisenä ja nahkasohvaan tarttuvana täyttämään jo yhdellä päivällä myöhästynyttä maailman veemäisintä veroilmoitusta niin ei paljon maailma siinä vaiheessa hymyile. Ja sitten saa kärsiä huonosta omastatunnosta kun koira oksentaa ja itse on saattanut sitä kyrpiintymisellään edesauttaa.

Pakko kyllä myöntää, että heti tuli kylmät väreet kun näin Fionan oksentavan. Pelottava aavistus, että onko tämä nyt sitä takapakkia minkä tullessa olen ajatellut miettiväni pienen koiran eloa uudestaan.

Varmaan ylireagoin, mutta ei jaksaisi taas pelätä kun pitkään on mennyt niin hyvin.

Lisäys: Ja äsken oksensi kaksi kertaa uudelleen, kaiken syömänsä ruoan pihalle. Sen jälkeen taas ihan normaali ja leikki maistuu. Ota tuostakin nyt sitten selvää.

Ventokin sairastaa

Fiona ei olekaan ainoa tämän perheen sairastelija. Viikonloppuna ilmeni, että Fionan jälkeen tärkein mussukkani rakas vuoden -97 vw vento ei päässytkään enää katsastuksesta läpi. Reppanalla prakaa jarrut kahdestakin kohdasta, joten eipä se auta kuin viedä huoltoon. Huollon jälkeinen katsastus pitää suorittaa myös espoossa tuolla samalla asemalla, joten ensi viikonloppuna lähdemme Fionan kanssa jälleen pääkaupunkiseudulle, tällä kertaa huollattamaan autoa koiran sijaan. Samalla pitää korjata pakoputki joka saattaa tipahtaa minä hetkenä hyvänsä sekä hoitaa vuosihuolto (isä oli yllättäen hyvin mielissään kun kävi ilmi, että edellinen "vuosi"huolto oli tehty vuonna 2006) ja 90k huolto. Olen ihan ihmeissäni näistä auton vaatimista toimenpiteistä, koska oletettavastikaan en ole niihin perehtynyt aiemmin juuri yhtään. Miesten hommaa olisi tuommoinen.. :p

En kyllä pistä yhtään pahakseni espooseen menoa, koska Fionalla on siellä selvästi niin kivaa kun leikkijöitä ja rapsuttelijoita riittää. Lisäksi saan apua ulkoilutukseen eli itsekin pääsen vähän siinä mielessä lomailemaan aina siellä ollessani. Aino miinus on se, että Fiona stressaa minun poistumista asunnosta siinä määrin, että käy stressipissalla melkein heti saman tien, matolla tietysti (tai sitten on ihan pirun ovela ja viilaa meitä kaikkia linssiin olemalla protestoiva eikä stressaantunut). Sisäsiisteysopetus muutenkin hankaloituu tuolla jonkun verran, kun ei kovin kauan viitsi yrittää venyttää pissavälejä kun ei ole kyse omista matoista. Kotona Fiona on päässyt "jo" kolmen tunnin pidätysväleihin, mikä on edistystä kun tuntui, että pari viikkoa mentiin ainoastaan kahden tunnin väleillä. Eilen työpäivän aikanakaan ei ollut lattialla kuin yksi jättiläismäinen (oikeastaan niin suuri etten ole varma oliko se sittenkin kaksi pienempää) pissaläikkä.

Fionan vointi on viime viikkona ollut ihan hyvä, energiaa riittää ja kävelylenkit sujuu leppoisasti. Vanha kunnon remmirähinä on palannut kuvioihin ja sen parissa olemmekin taistelleet viime viikot. Äitikin sanoi viime viikonloppuna, että häntä suorastaan hävettää kulkea Fionan kanssa kun se aina ärisee muille koirille. Ruoan voimalla sen saa nykyään ohi melkein mistä tahansa, mutta sekin vaatii sitä että on ruokaa mukana ja hallitsee tekniikan. Lisäksi olen ottanut käyttöön Victoria Stilwelliltä omaksutun tavan vaihtaa suuntaa aina heti kun ensimmäiset merkit ärinästä tulevat kuvioihin. Toimii yllättävän hyvin! Vaatii kylläkin sen, että vastaantuleva koira ei tule kovin nopeasti ja saa meitä kiinni siinä paikallamme junnatessa.

Eilen lenkillä törmäsimme ihan pieneen bokserinpentuun, jonka omistaja selvästi valitsi spotin ja asetti koiransa ja itsensä siihen tarkoituksena katsella meitä rauhassa kun mentiin ohi. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi ja kolmisen kertaa käännyimme takaisin kun pörinä alkoi. Hyvää esimerkkiä siis näytti Fiona pienelle koiran alulle.. Sitten tarpeeksi lähelle päästyä (kun ei enää kehdannut kääntyä takaisinpäin) namia nokan eteen eikä tullut kuin pieni pörinä ja päästiin ohi. Fiona on hoksannut hienosti, että kun pyöräilijä tai kävelijä tulee vastaan niin kontaktia tarjoamalla saa namin. Selvää edistystä siis! Nyt pitäisi vielä yhdistää sama myös koiriin.. Ihan kohtalaisesti toimii myös Milanin keino pistää panta mahdollisimman ylös ja osoittamalla ei-toivottu käytös fyysisesti heti kun koira jännittyy. En vaan oikein tiedä pidänkö tuosta tökkimisestä ja hihnasta nykimisestä. Pitäisi kuitenkin pitää homma loogisena ja johdonmukaisena eikä vaihdella tekniikkoja jatkuvasti.

Loppukevennykseksi joku puolen vuoden takainen video Fionan ensikosketuksesta kuivatettuun naudanmahaan. Tämäkin esineiden "metsästäminen" ennen syömistä jäi pois pentuajan mentyä. Sääli, tämä oli hauskaa katsottavaa.

http://www.youtube.com/v/OJ3hSauzv2U&hl=fi_FI

Levensin tätä palstaa hieman kun videot eivät tahtoneet näkyä kunnolla. Yläkuvaa pitäisi vielä suurentaa, mutta taidan jättää sen seuraavaan kertaan.

Two of us

Nyt ollaan sitten enää kahdestaan, minä ja Fiona. Ex-avokki muutti pois aikalailla tasan viikko sitten. Eiliseen asti oli muuttoapuna toimimista ja vapun tohinaa, joten aika on mennyt nopeasti. Nyt alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että se joka nökötti vieressä melkein neljä vuotta ja jonka kanssa piti olla loppuun asti ei olekaan siinä enää.

Lisäksi tänään piti alkaa työt, mutta työkoneeni ei ollutkaan vielä valmis joten varsinainen työ alkaa vasta huomenna. Toukokuun ajan joka toinen viikko 2pv ja joka toinen viikko 3pv töitä, kesäkuussa sitten täysipäiväisesti. Töiden lisäksi pitää lukea koko vuoden vittumaisimpaan tenttiin mikä on ensi viikolla. Kun saan sen pois alta niin olen tyytyväinen. Sen lisäksi on vielä kaksi kurssia suoritettavana, yksi joka menee suhteellisen helposti läpi ja toinen minkä päätin suosiolla jättää kesälle. Ei nyt riitä aika ja energia siihen enää. Jotta ei aivoilla olisi liian vähän muistettavaa ja ajateltavaa tulee huomenna vielä kahdeksan aikaan  huoltomiehiä korjaamaan asunnon vikoja. Siinä kestää kuulemma maksimissaan pari tuntia. Eipä muuten mitään, mutta en pääse töihin kun sitten vasta kun lähtevät, en viitsi Fionaa tänne yksin niiden kanssa jättää.

Päivisin saan kyllä onneksi hyvin luettua tenttiin. Aina pari kappaletta (hyyyvin hitaasti etenevää englanninkielistä kirjaa) ja sitten Fionan kanssa ulos. Eikä edes masentanut tänäänkään kun luin koko päivän. Iltaisin olen pyrkinyt lukemaan jotain piristävää juuri ennen nukkumaanmenoa ettei ehtisi ajatella liikoja ennen nukahtamista. Eilen unohdin lukea ja pyörinkin sängyssä kaikenlaista miettien pitkälle yöhön. Onneksi on tässä puolen vuoden aikana tullut nukuttua niin paljon, ettei parin yön vähemmät unet vielä ala rasittamaan.

Keskiviikkona tai torstaina lähdetään espooseen porukoille viettämään äitienpäivä viikonloppua. Kiva saada jotain tekemistä ja seuraa. Pitää vaan yrittää myös lukea sielläkin ollessa.

Fionan kortisoniannostus laski tänään, nyt se saa 1/4 tbl kerran vuorokaudessa. Viime viikkona ollaan käyty joka päivä semmoinen puolen tunnin tai kolmen vartin lenkki ja lisäksi vartin pikalenkki ja hyvin Fiona jaksaa. Se on jopa muutaman kerran innostunut sisällä niin, että yrittää napata housun lahkeesta kiinni. Sitä ei ole tehnyt toooosi pitkään aikaan. Kiva nähdä se noin pirteänä, ei tarvitse siitä ylimääräisiä huolehtia. Eläinsairaalaan en ole soittanut enkä tiedä aionko vielä vai odottelenko kesään. Jos ei tästä mitään takapakkia tule niin sitten soittelen varmaan vasta kesällä niin ei tarvitse nyt siitä alkaa huolehtimaan. Sitä ennen saadaan sopivasti kortisoni toivottavasti tiputettua pois.

Illan piristeeksi Fionan omakivaa jostain elo-syyskuulta:

http://www.youtube.com/v/KOmWo-akudc&hl=fi_FI

Hyvvää ja aurinkoista viikon alkua kaikille!