maanantai 18. heinäkuuta 2011
Palkintopolskimiset
Eilen näyttelyn jälkeen iltasella Loki sai oman palkkionsa hienosta esiintymisestä kun pääsi polskimaan koirarannalle. Selvästi oli väsymystä hieman havaittavissa, kun Loki malttoi lopussa jopa keskittyä luoksetulon harjoitteluun matalassa vedessä.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Helsingin ryhmänäyttely
17.7.2011 Helsingin ryhmänäyttelyssä Lokille tulos PEN1 ROP-pentu KP. Tuomari Marjo Jaakkola.
"Erinomainen tyyppi, kaunis pää ja ilme, sopiva kaula ja ylälinja, hyvin kehittynyt runko, sopiva luusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu hyvin, miellyttävä luonne"
Lienee sanomattakin selvää, että olen enemmän kuin tyytyväinen ja yllättynytkin tästä hienosta saavutuksesta Loksun pentuluokan debyytissä! Vastassa ei ollut kuin yksi pentu, Frisian Gem Bastens Bruno, joten erityisesti tuo KP oli tosi miellyttävä yllätys. Bruno sai myös KP:n, melko hienoja pentuja siis kumpikin tänään joita kehässä nähtiin :). Olisin olettanut Brunon pistettävän ykköseksi, kun se oli kuukauden vanhempi ja sen hyvin huomasi. Loki ei oikein innostunut Brunosta, vähän liikaa yritti poika astua Lokia.
Pistin asetukset kuntoon ja annoin kameran siskolle, joka ilokseni napsi kivoja kuvia meidän ensiesiintymisestämme. Kiitos Salla! :)
 |
| Seisotusta |
 |
| Hieman Loki pakitti hampaita katsoessa. Koirat tutkittiin maassa mikä ei meillä mene ihan niin hyvin kuin pöydällä. |
 |
| Lisää pönötystä. Siinäkin oli tosin jonkun verran vaikeuksia, kun nenä meinasi ihan koko ajan mennä maahan. |
 |
| Ja kehästä tullaan takaisin hymyillen kuin naantalin aurinko :D |
Hengailtiin kehän laidalla Anne T:n kanssa, jonka ihana Peter oli VSP ja sai sertin ja valioitui ties kuinka monen maan valioksi! Paljon onnea Anne! Kuvia näyttelystä (lähinnä Peteristä ja Lokista) löytyy täältä http://jemima.kuvat.fi/kuvat/20110717/.
 |
| FI, SE, NO, NORD, Lithuania CH Cirtap's Unique Peter van Unika-K |
 |
| Peterin ihastuttavaa kävelyä. |
 |
| Annen päivä - Peter VSP ja Sally ROP |
Oli kyllä hauska viikonloppu, Peter ja siskonsa Isla valioituivat molemmat, Miko sai sertin ja Loki oli ROP pentu. Onnea kaikille muillekin pärjänneille!
Olen ilmoittanut Lokin vielä kolmeen pentunäyttelyyn: Vesilahden ryhmikseen ja Joensuun näyttelyihin elokuussa. Siinä on varmaan juuri sopivasti harjoitusta ennen "oikeita" kehiä. Jos pääsisi tästä jännityksestä itse ohi, tämän päiväisestäkään kehästä en muista käytännössä mitään :)
torstai 14. heinäkuuta 2011
Turpakäräjillä ja turisteilemassa epiksissä
Valitettavaa mutta totta on, että toissapäivänä Loki sai jälleen huonon puistokokemuksen, kun koira kävi raukan päälle lähikoirapuistossamme. Jackrussel uros pisti Lokin ruotuun käytännössä heti kun päästiin sisälle. Minä sain repiä russelin Lokin päältä kun "omistaja", n. 10-vuotias tyttö joka koiran kanssa oli, katseli vierestä. Varmaan kilometrien päähän kuului kun minä suutuspäissäni huusin koiralle perrrrkelettä ja ties mitä ja olisi tehnyt mieli heittää samantien jorpakkoon, kun kävi Lokin päälle kuin yleinen syyttäjä vaikka toinen yritti kertoa että on kovin pieni ja viaton. Tyttö tullessa hakemaan koiraansa totesi tyynesti vain että "ei kannata nostaa ylös, se yllyttää vaan enemmän". Ei kuulostanut siltä että olisi eka kerta. Sortsi vaan, jos mun koiran päälle käydään niin tasan tarkkaan revin päällekäyjän vaikka korvista irti jos ei muu auta. Tuo jackrussel kävi myös tuon tytön sormiin kiinni kun haki koiraansa. Selkeästi aivan loistava puistokoira! Eikä liene tarvitse mainita että me lähdettiin puistosta, jackrusselin omistaja ei tehnyt sen eteen elettäkään.
Nyt päätin ettei me enää mennä ollenkaan koirapuistoon jos siellä on yhtään ketään tuntemattomia, sen verran tullut huonoja kokemuksia sieltä viime aikoina. Urokset ei oikein ketkään näköjään enää tykkää Lokista, joka ei tätä ollenkaan ymmärrä ja alistuu aina ja kaikille heti. Ei sille koskaan ole huonosti käynyt, mutta se säikkyy (daa?) kun toiset urokset käyvät sen päälle.
Pakko kyllä sanoa, että koirapuistot on oikeasti maailman surkein keksintö. Ne puistot, missä koiria on päälle 10 kerralla on mielestäni jopa parempia kuin nämä hiljaisemmat, koska suuremmissa tällaiset älykääpiöt saavat äkkilähdön eivätkä pääse valloittamaan koko puistoa.
Harmitti ja ärsytti koko päivän oma tyhmyys kun koirat puistoon vein. Ja heti näin että russelilla oli joku ongelma Lokin kanssa eikä omistaja tehnyt mitään. Sitten kun itse aloin reagoimaan niin olikin jo liian myöhäistä. ARGH.
Jotain hieman piristävää tarvitsen tähän postaukseen, joten tässä muistikortilta löytynyt video jostain kuukausi takaapäin, kun Loki pääsi kuumana päivänä polskimaan omaan pieneen uima-altaaseensa omalla pihallamme.
Youtubea selatessani huomasin, etten ole ollenkaan muistanut pistää tänne joskus aikoja sitten lataamaani videota pienestä Lokivauvasta. Tässä siis Loki 14-viikkoa esittelee selvästi ensimmäisiä versioita kuplien, tässä tapauksessa ryppyjen metsästämisestä :). Olisi pitänyt paljon enemmän kuvata videoita Lokin ollessa pentu, kyllä ne vaan kertovat enemmän kuin tuhat kuvaa. Katsokaa nyt tätäkin ruipeloa veijaria. Mihin oikein tuo pallopää katosi?
Ollaan löydetty tästä ihan talon vierestä pari pientä suojaista metsäpolkua, joilla olen viime päivinä päästänyt koirat irti aamulenkillä ennen töihin menoa, kun on ihan tyhjää kaikkialla. Oi että miten ihanaa onkaan päästää koirat omaa tahtia haistelemaan ja hepuloimaan samalla kun itse yrittää heräillä ja voi samalla ihailla aamun metsää. Hieman pitempiä nuo polut saisivat olla, 20min on maksimi mitä tuolla hiiitaasti kävelemällä saa aikaa kulumaan ja Lokille saisi ehkä aamulenkki olla vielä hieman pidempi. Tästä kyllä silti tulee meidän aamulenkin rutiini. Ei tosin parane liiaksi tottua, kun ei tiedä mihin betonihelvettiin sitä joutuu tästä muuttamaan.
Eilen päätin lähteä käymään lähellä olevissa agilityn epiksissä, joissa tiesin Lokin mielestä ihanan Mikon olevan kisaamassa. Tarkoitus oli kerätä rutkasti hyviä kokemuksia ettei jää huonot fiilikset päälle - koiralla ja itsellä.
Huolet koira traumatisoitumisesta taisivat olla turhia, sillä ihan samanlainen ikuinen optimisti Loki oli kuin ennenkin. Pyöri ihanan Mikon ympärillä, joka ei reagoinut lapsoseen oikein mitenkään. Hieman yritin Lokia hillitä että se oppisi olemaan vähän välinpitämättömämpi ettei saisi keneltäkään turpiinsa hyrrämäisyydellään. Jopa Ollin kärsivällisyys ei enää viimeksi Tampereella käydessämme kestänyt täysin vaan piti poikaselle kertoa miten tulisi hienojen herrojen seurassa käyttäytyä. Radan vierellä jokaisen koiran luo Loki yritti vetää, paria ihanaa tyttöä pääsi moikkaamaankin. Yhden vesikoiran kanssa leikkivät juuri ja juuri toisiinsa hihnoista ylettyen niin, että Loki kieri maassa ja vesikoira makasi maassa ja läpsi Lokia tassulla :). 14-viikkoisen bordercollien pennun kanssa Loki pääsi kunnolla hetkeksi painimaan ja kaverukset olivatkin juuri sopivan kokoisia toisilleen.
Lokilta kesti jonkin aikaa, ennen kuin se suostui hyväksymään sen kurjan tosiasian, että radalta kuuluvat "putkeen" ja "hyppy" huudot eivät kutsuneetkaan pientä Lokinpoikaa liitämään tuulen lailla radalla. Äänekästä protestointia ja ensimmäistä kertaa jopa haukkumalla komentamista oli ilmassa paljon. Lopulta se kuitenkin rauhottui ja malttoi istuskella rauhassa (ehkä sekunnin).
Jottei Fiona jäisi aivan paitsioon päivityksistä, tässä Finski viime Tampereen vierailullamme kotipolulla kuumana kesäpäivänä :)
Nyt päätin ettei me enää mennä ollenkaan koirapuistoon jos siellä on yhtään ketään tuntemattomia, sen verran tullut huonoja kokemuksia sieltä viime aikoina. Urokset ei oikein ketkään näköjään enää tykkää Lokista, joka ei tätä ollenkaan ymmärrä ja alistuu aina ja kaikille heti. Ei sille koskaan ole huonosti käynyt, mutta se säikkyy (daa?) kun toiset urokset käyvät sen päälle.
Pakko kyllä sanoa, että koirapuistot on oikeasti maailman surkein keksintö. Ne puistot, missä koiria on päälle 10 kerralla on mielestäni jopa parempia kuin nämä hiljaisemmat, koska suuremmissa tällaiset älykääpiöt saavat äkkilähdön eivätkä pääse valloittamaan koko puistoa.
Harmitti ja ärsytti koko päivän oma tyhmyys kun koirat puistoon vein. Ja heti näin että russelilla oli joku ongelma Lokin kanssa eikä omistaja tehnyt mitään. Sitten kun itse aloin reagoimaan niin olikin jo liian myöhäistä. ARGH.
Jotain hieman piristävää tarvitsen tähän postaukseen, joten tässä muistikortilta löytynyt video jostain kuukausi takaapäin, kun Loki pääsi kuumana päivänä polskimaan omaan pieneen uima-altaaseensa omalla pihallamme.
Youtubea selatessani huomasin, etten ole ollenkaan muistanut pistää tänne joskus aikoja sitten lataamaani videota pienestä Lokivauvasta. Tässä siis Loki 14-viikkoa esittelee selvästi ensimmäisiä versioita kuplien, tässä tapauksessa ryppyjen metsästämisestä :). Olisi pitänyt paljon enemmän kuvata videoita Lokin ollessa pentu, kyllä ne vaan kertovat enemmän kuin tuhat kuvaa. Katsokaa nyt tätäkin ruipeloa veijaria. Mihin oikein tuo pallopää katosi?
Ollaan löydetty tästä ihan talon vierestä pari pientä suojaista metsäpolkua, joilla olen viime päivinä päästänyt koirat irti aamulenkillä ennen töihin menoa, kun on ihan tyhjää kaikkialla. Oi että miten ihanaa onkaan päästää koirat omaa tahtia haistelemaan ja hepuloimaan samalla kun itse yrittää heräillä ja voi samalla ihailla aamun metsää. Hieman pitempiä nuo polut saisivat olla, 20min on maksimi mitä tuolla hiiitaasti kävelemällä saa aikaa kulumaan ja Lokille saisi ehkä aamulenkki olla vielä hieman pidempi. Tästä kyllä silti tulee meidän aamulenkin rutiini. Ei tosin parane liiaksi tottua, kun ei tiedä mihin betonihelvettiin sitä joutuu tästä muuttamaan.
Eilen päätin lähteä käymään lähellä olevissa agilityn epiksissä, joissa tiesin Lokin mielestä ihanan Mikon olevan kisaamassa. Tarkoitus oli kerätä rutkasti hyviä kokemuksia ettei jää huonot fiilikset päälle - koiralla ja itsellä.
Huolet koira traumatisoitumisesta taisivat olla turhia, sillä ihan samanlainen ikuinen optimisti Loki oli kuin ennenkin. Pyöri ihanan Mikon ympärillä, joka ei reagoinut lapsoseen oikein mitenkään. Hieman yritin Lokia hillitä että se oppisi olemaan vähän välinpitämättömämpi ettei saisi keneltäkään turpiinsa hyrrämäisyydellään. Jopa Ollin kärsivällisyys ei enää viimeksi Tampereella käydessämme kestänyt täysin vaan piti poikaselle kertoa miten tulisi hienojen herrojen seurassa käyttäytyä. Radan vierellä jokaisen koiran luo Loki yritti vetää, paria ihanaa tyttöä pääsi moikkaamaankin. Yhden vesikoiran kanssa leikkivät juuri ja juuri toisiinsa hihnoista ylettyen niin, että Loki kieri maassa ja vesikoira makasi maassa ja läpsi Lokia tassulla :). 14-viikkoisen bordercollien pennun kanssa Loki pääsi kunnolla hetkeksi painimaan ja kaverukset olivatkin juuri sopivan kokoisia toisilleen.
Miko liitämässä.
Lokilta kesti jonkin aikaa, ennen kuin se suostui hyväksymään sen kurjan tosiasian, että radalta kuuluvat "putkeen" ja "hyppy" huudot eivät kutsuneetkaan pientä Lokinpoikaa liitämään tuulen lailla radalla. Äänekästä protestointia ja ensimmäistä kertaa jopa haukkumalla komentamista oli ilmassa paljon. Lopulta se kuitenkin rauhottui ja malttoi istuskella rauhassa (ehkä sekunnin).
Kävin tutustumassa kolmeen pyreneittenpaimenkoiraan. Itsekin tuota rotua pohtineena oli tosi kiva tutustua koiriin livenä.
Jottei Fiona jäisi aivan paitsioon päivityksistä, tässä Finski viime Tampereen vierailullamme kotipolulla kuumana kesäpäivänä :)
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Semmoista
Blogi on viettänyt viikon verran hiljaiseloa, kun emäntä on keskittynyt töiden tekoon ja koirien touhu on koostunut lähinnä normaalista touhottamisesta.
Viime viikonloppuna olimme siskon kanssa kolmannen siskomme luona Turussa ja koirat olivat vanhemmillani hoidossa täällä Espoossa, Loki oli vasta nyt ensimmäistä kertaa minusta yön erossa. Mitään ongelmia ei ollut, Loki nukkui makkarissa sängylläni, sille oli varmaan ihan sama olinko vieressä vai en. Loki oli päässyt vilvoittelemaan pesuvatiin kuplia metsästämään ja koirapuistossakin (tyhjässä) olivat käyneet.
Tällä viikolla arki muuttui siten, että vanhempani lähtivät viideksi viikoksi kesälomamatkalle Eurooppaan. Koirat saavat olla pari viikkoa koko työpäivän yksinään, sitten sisko jää puoleksitoista viikoksi lomalle. Punkataan siis kumpikin tällä hetkellä siskon kanssa täällä vanhemmillani, sillä erotuksella että siskolla on tiedossa muutto omaan koloon syyskuun alusta, kun taas minä asun täällä toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Vuokrakämpän haku käy kuumana.
En muista olenko täällä maininnut, mutta Loki puolestaan käy vähän liian kuumana armaaseen isosiskoonsa. Fionan takapää on päivittäin kovan haistelun kohteena ja onpas pari kertaa poika yrittänyt jopa selkään nousta. Hormonit vissiin hyrrää kuin pahimmallakin teinipojalla. Pieni normaali haistelu on sallittua, mutta yhtään intensiivisempi tutkiminen johtaa kieltämiseen ja nylkyttämisen yrityksestä voittaa samantien menolipun makkarin portin taakse. Tästäkin syystä on välttämätöntä, että koirat ovat yksinollessaan eri huoneissa. Finskiä ei kukaan saa kiusata. Onpas Loki yrittänyt ihmistäkin nylkyttää kerran tai kaksi, kummallakaan kerralla ei minua. Miehisyyden heräämisestä kertoo myös yksi sisälle merkkaus ja pari yritystä. Kunnon naurut saatiin pari viikkoa sitten, kun Loki nosti jalkaa vessan lattialla lojuneeseen muovikassiin, mihin kerätään tyhjiä kaljapulloja. Onhan tyhjät pullot tietysti hyvin oleellinen asia merkata omaksi. Toki pojalle selvisi saman tien mitä mieltä minä asiasta olin kun olin paikalla, mutta totuuden nimissä olisi kohde voinut olla paljon pahempikin.
Loki on täällä päivät ollessaan pistänyt hieman tavaroita uuteen uskoon, enemmän kuin tuhosi koskaan Tampereella asuessamme. Täällä tavaraa on reippaasti enemmän riskipaikoilla (=lattialla tai sängyllä) ja lopputulos on sen mukainen. En muista olenko näistä tänne mitään maininnut, mutta ensin Loki tuhosi olohuoneen valkoisen lankamaton nyppimällä lankoja yksitellen irti niin, että lopulta matossa oli selkeästi havaittava reikä. Tähän huviin Fionakin tosin intoutui kerran tai kaksi. Sitten Loki ilmoitti mitä mieltä on siskon asunnon ostosta, se oli nimittäin työpäivän aikana silpunnut siskon asunnon ostamiseen liittyvän kansion ja siellä sisällä olevia papereita. Onneksi suurin into oli mennyt pahviseen kansioon ja kaikista tärkeimmät paperit kuten allekirjoitettu kauppasopimus olivat säilyneet suhteellisen ehjinä. Viimeisimpänä ilona löysin lattialla lojuneen paitani jonka kohtalona oli saada Lokin hampaista kunnon kokoinen reikä mahan kohdalle. Ehkä voisi ihmetellä miksi ei näin ole käynyt aiemmin, kun Loki kuitenkin viettää päivät huoneessa, jonka lattia on täynnä vaatteita.. Eli eipä ole tuosta pientä poikaa syyttäminen.
Jottei ihan pelkäksi tekstiksi menisi, tässä hieman muistoja Tampereen asunnolta. Ensin video Lokista 6kk ikäisenä, kun se bongasi rakkaan kaverinsa Aatu the Beaglen naapurin pihalla. Pöhkö poika kun säikähtää kun Aatu haukahtaa. Vissiin vähän erilainen hakkumistyyli kuin mihin poika on tottunut.
Toisessa videossa, minkä löysin eilen koneelta, Loki 6kk pääsi näkemään ensimmäisen vesisateensa.
Lokilta löytyy 2 isoa(?) pallia ja kaunis vaikkakin ehkä vielä hieman ahdas saksipurenta, joten mitään estettä näyttelyuran aloittamiselle ei tietääkseni ole. Häntä ylettää nippanappa kintereeseen ja muutenkaan ei hylkääviä virheitä pitäisi olla, joten ei muuta kuin in the ring we go. Ensi sunnuntaina alkaa siis Lokin astetta virallisempi näyttelyura, kun poitsu korkkaa pentunäyttelyt Helsingin ryhmänäyttelyssä. Kooikerhondjeja on näyttelyyn ilmoitettu yhteensä 9. Sen tarkempaa erittelyä ei luokittain lapussa ollut, harmi. Pentuluokan uroksista en tiedä yhtään onko muita paikalla. Loki loistaa kehässä numerolla 26 ja kehä taisi alkaa joskus yhdentoista jälkeen. Yritän ottaa rennosti ja olla odottamatta huimaa menestystä, en meinaan yhtään osaa arvioida miten Loki tulee pärjäämään.
Uskallan olla levollisin mielin siitä, ettei esiintymisessä ole mitään erityistä moitittavaa, vaikka ei tässä ennen enää päästykään mätsäriin treenaamaan mikä oli tarkoituksena. Ehkä pitää siellä kehällä pyytää joitain vähän ronkkimaan poitsua että muistaa mistä on kyse. Ainakin jos itse pysyn rentona (mitenköhän se tapahtuu?) niin uskon että poikakin on. Eipä se tilanne mätsäristä kuitenkaan mitenkään varsinaisesti eroa. Liikkuminen saattaa olla laiskaa riippuen ilmasta ja kontakin hakua on varmaan ilmassa, mutta seisominen ja ronkkiminen pitäisi mennä ok. Tavoite olkoon nyt vaikka että esiintyminen menisi ok, itse pysyisin rentona ja että meitä ei ainakaan ihan heti naureta kehästä. Jos nämä menee ok niin olen tyytyväinen :)
Viime viikonloppuna olimme siskon kanssa kolmannen siskomme luona Turussa ja koirat olivat vanhemmillani hoidossa täällä Espoossa, Loki oli vasta nyt ensimmäistä kertaa minusta yön erossa. Mitään ongelmia ei ollut, Loki nukkui makkarissa sängylläni, sille oli varmaan ihan sama olinko vieressä vai en. Loki oli päässyt vilvoittelemaan pesuvatiin kuplia metsästämään ja koirapuistossakin (tyhjässä) olivat käyneet.
Tällä viikolla arki muuttui siten, että vanhempani lähtivät viideksi viikoksi kesälomamatkalle Eurooppaan. Koirat saavat olla pari viikkoa koko työpäivän yksinään, sitten sisko jää puoleksitoista viikoksi lomalle. Punkataan siis kumpikin tällä hetkellä siskon kanssa täällä vanhemmillani, sillä erotuksella että siskolla on tiedossa muutto omaan koloon syyskuun alusta, kun taas minä asun täällä toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Vuokrakämpän haku käy kuumana.
En muista olenko täällä maininnut, mutta Loki puolestaan käy vähän liian kuumana armaaseen isosiskoonsa. Fionan takapää on päivittäin kovan haistelun kohteena ja onpas pari kertaa poika yrittänyt jopa selkään nousta. Hormonit vissiin hyrrää kuin pahimmallakin teinipojalla. Pieni normaali haistelu on sallittua, mutta yhtään intensiivisempi tutkiminen johtaa kieltämiseen ja nylkyttämisen yrityksestä voittaa samantien menolipun makkarin portin taakse. Tästäkin syystä on välttämätöntä, että koirat ovat yksinollessaan eri huoneissa. Finskiä ei kukaan saa kiusata. Onpas Loki yrittänyt ihmistäkin nylkyttää kerran tai kaksi, kummallakaan kerralla ei minua. Miehisyyden heräämisestä kertoo myös yksi sisälle merkkaus ja pari yritystä. Kunnon naurut saatiin pari viikkoa sitten, kun Loki nosti jalkaa vessan lattialla lojuneeseen muovikassiin, mihin kerätään tyhjiä kaljapulloja. Onhan tyhjät pullot tietysti hyvin oleellinen asia merkata omaksi. Toki pojalle selvisi saman tien mitä mieltä minä asiasta olin kun olin paikalla, mutta totuuden nimissä olisi kohde voinut olla paljon pahempikin.
Loki on täällä päivät ollessaan pistänyt hieman tavaroita uuteen uskoon, enemmän kuin tuhosi koskaan Tampereella asuessamme. Täällä tavaraa on reippaasti enemmän riskipaikoilla (=lattialla tai sängyllä) ja lopputulos on sen mukainen. En muista olenko näistä tänne mitään maininnut, mutta ensin Loki tuhosi olohuoneen valkoisen lankamaton nyppimällä lankoja yksitellen irti niin, että lopulta matossa oli selkeästi havaittava reikä. Tähän huviin Fionakin tosin intoutui kerran tai kaksi. Sitten Loki ilmoitti mitä mieltä on siskon asunnon ostosta, se oli nimittäin työpäivän aikana silpunnut siskon asunnon ostamiseen liittyvän kansion ja siellä sisällä olevia papereita. Onneksi suurin into oli mennyt pahviseen kansioon ja kaikista tärkeimmät paperit kuten allekirjoitettu kauppasopimus olivat säilyneet suhteellisen ehjinä. Viimeisimpänä ilona löysin lattialla lojuneen paitani jonka kohtalona oli saada Lokin hampaista kunnon kokoinen reikä mahan kohdalle. Ehkä voisi ihmetellä miksi ei näin ole käynyt aiemmin, kun Loki kuitenkin viettää päivät huoneessa, jonka lattia on täynnä vaatteita.. Eli eipä ole tuosta pientä poikaa syyttäminen.
Jottei ihan pelkäksi tekstiksi menisi, tässä hieman muistoja Tampereen asunnolta. Ensin video Lokista 6kk ikäisenä, kun se bongasi rakkaan kaverinsa Aatu the Beaglen naapurin pihalla. Pöhkö poika kun säikähtää kun Aatu haukahtaa. Vissiin vähän erilainen hakkumistyyli kuin mihin poika on tottunut.
Toisessa videossa, minkä löysin eilen koneelta, Loki 6kk pääsi näkemään ensimmäisen vesisateensa.
Lokilta löytyy 2 isoa(?) pallia ja kaunis vaikkakin ehkä vielä hieman ahdas saksipurenta, joten mitään estettä näyttelyuran aloittamiselle ei tietääkseni ole. Häntä ylettää nippanappa kintereeseen ja muutenkaan ei hylkääviä virheitä pitäisi olla, joten ei muuta kuin in the ring we go. Ensi sunnuntaina alkaa siis Lokin astetta virallisempi näyttelyura, kun poitsu korkkaa pentunäyttelyt Helsingin ryhmänäyttelyssä. Kooikerhondjeja on näyttelyyn ilmoitettu yhteensä 9. Sen tarkempaa erittelyä ei luokittain lapussa ollut, harmi. Pentuluokan uroksista en tiedä yhtään onko muita paikalla. Loki loistaa kehässä numerolla 26 ja kehä taisi alkaa joskus yhdentoista jälkeen. Yritän ottaa rennosti ja olla odottamatta huimaa menestystä, en meinaan yhtään osaa arvioida miten Loki tulee pärjäämään.
Uskallan olla levollisin mielin siitä, ettei esiintymisessä ole mitään erityistä moitittavaa, vaikka ei tässä ennen enää päästykään mätsäriin treenaamaan mikä oli tarkoituksena. Ehkä pitää siellä kehällä pyytää joitain vähän ronkkimaan poitsua että muistaa mistä on kyse. Ainakin jos itse pysyn rentona (mitenköhän se tapahtuu?) niin uskon että poikakin on. Eipä se tilanne mätsäristä kuitenkaan mitenkään varsinaisesti eroa. Liikkuminen saattaa olla laiskaa riippuen ilmasta ja kontakin hakua on varmaan ilmassa, mutta seisominen ja ronkkiminen pitäisi mennä ok. Tavoite olkoon nyt vaikka että esiintyminen menisi ok, itse pysyisin rentona ja että meitä ei ainakaan ihan heti naureta kehästä. Jos nämä menee ok niin olen tyytyväinen :)
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Hirviöitä ja Tappi-agilityä
Varoitus kaikille Tampereen suunnalla asuville! Pitäkää kiväärit tanassa, sillä tällaisen Loch Nessin hirviön on havaittu metsästävän viattomia ohikulkijoita järven rannassa. Kuuluisa extremekuvaaja Tytti Käyhkö ikuisti tämän ennalta tuntemattoman luontokappaleen oman henkensä menettämisen uhalla, pikaisesti ennen kuin pakeni pedon tieltä.
Me ei onneksi tuohon otukseen törmätty, vaikka Loki pääsikin tänään peräti kahdesti veden äärelle. Ensin heti aamusta mentiin Tytin konkkaronkan kanssa uittamaan koiria. Tällä helteellä se on kyllä ihan ehdoton viilennyskeino Lokille. Tack for Tytti för kuvista.
Uinnin jälkeen hain Lokille ruokaa eläinlääkäristä, sillä yhdessäkään pk-seudun eläinlääkärissä mihin soitin (varmaan 7 asemalle) ei myydä Virbacin Dermatology Junior nappulaa.. Tästä syystä Loki on pari viime päivää ollut pienemmällä annoksella, että sain ruoan riittämään edes jotenkuten. Nyt pari päivää se saakin ottaa vähän kiinni isommilla annoksilla. Onneksi kohta saan vaihtaa aikuisnappulaan ja samalla normaalimpaan merkkiin mitä ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa.
Loksutin painoi eläinlääkärin vaa'alla tasan 10,0 kg ja korkeus näytti Tappien säkämitalla 38-39cm.
Uinnin jälkeen Loki sisään, Fiona ulos, Fiona sisään ja minä Ikeaan ja Ideaparkiin. Viideltä takaisin, koirat ulos, Fiona sisään ja Lokin kanssa suunnattiin Tampereen Pikkukoirien agilityn teematunnille. Vetäjänä oli Outi Harju (tuleva agilityn mm-mestari ;) ja teema oli oikea-aikainen ohjaaminen. Pakko sanoa, että Loki oli ihan liekeissä! Radalla oli puomi, putki ja miljoona ja yksi hyppyä, joten vauhti oli taattu. Loki pääsi menemään ensimmäistä kertaa puomia ja vauhtia olisi ollut kuin muille jakaa. Nyt lisää treeniä puomilla hihnassa, ettei Loki ala hyppimään puomille ja sieltä alas ylös- ja alasmenoissa, mitä tänään oli hieman ilmassa. Ota-käsky on hyvin hallussa ja poika pysähtyikin joka kerta hienosti alastulolle. Esteitä taisi radalla olla peräti jotain 8-9, mikä on eniten mitä ollaan koskaan treenattu. Ja näköjään Lokilla voi alkaa tekemään näinkin pitkiä ratoja sillointällöin, kun ohjaaminen vaan on kunnossa tietysti.
Kiitos Tytille tästä pätkästä!
Kun vaan itse oppisi olemaan heilumatta noin päättömästi ja ohjaamaan selkeästi. Ei ole vaikea päätellä kumpi on heikompi lenkki tässä yhtälössä. Ja vielä hieman Tytin ottamia kuvia:
Taas tuli paljon uusia ideoita ja neuvoja mitä pitäisi harjoitella seuraavaksi. Seuraavia aksatreenejä ei harmiksi ole vielä tiedossa, mutta eiköhän hätä keinot keksi :)
Loki fanitti vielä Ollia hurjasti, mutta Olli alkaa myös olla jo sitä mieltä, että voisi poika pikkuhiljaa kasvattaa aivot palliensa kavereiksi. Pitäisi varmaan alkaa enemmän hillitsemään tuota Lokin hyrräilyä, ettei vaan saa köniinsä kun näköjään haiskahtaa muiden nenään jo niin aikuiselta, vaikka miten maassa köllisikin ja muita mielistelisi. Semmoinen muut ignooraava koira olisi bueno.
Treenien jälkeen käytiin uittamassa koiria ja Loki jälleen polski sydämensä kyllyydestä. Voisin kuvitella, että huomenna on uimislihakset pojalla hellänä, niin paljon se tänään ui. Hihnassa tietysti.
Huomenna aamulla vielä hakua ja sitte on pojan aktiiviviikonloppu plakkarissa. Sen jälkeen voin itse suunnata rauhassa terassille ja jättää väsyneen pojan nukkumaan univelkojaan B)
Me ei onneksi tuohon otukseen törmätty, vaikka Loki pääsikin tänään peräti kahdesti veden äärelle. Ensin heti aamusta mentiin Tytin konkkaronkan kanssa uittamaan koiria. Tällä helteellä se on kyllä ihan ehdoton viilennyskeino Lokille. Tack for Tytti för kuvista.
 |
| Ensin hyppy veteen.. |
 |
| Ja sitten uidaan nätisti niinkun hyvin koulutetun koiran kuuluu. Ei yhtään metsästetä kuplia. |
Uinnin jälkeen hain Lokille ruokaa eläinlääkäristä, sillä yhdessäkään pk-seudun eläinlääkärissä mihin soitin (varmaan 7 asemalle) ei myydä Virbacin Dermatology Junior nappulaa.. Tästä syystä Loki on pari viime päivää ollut pienemmällä annoksella, että sain ruoan riittämään edes jotenkuten. Nyt pari päivää se saakin ottaa vähän kiinni isommilla annoksilla. Onneksi kohta saan vaihtaa aikuisnappulaan ja samalla normaalimpaan merkkiin mitä ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa.
Loksutin painoi eläinlääkärin vaa'alla tasan 10,0 kg ja korkeus näytti Tappien säkämitalla 38-39cm.
Uinnin jälkeen Loki sisään, Fiona ulos, Fiona sisään ja minä Ikeaan ja Ideaparkiin. Viideltä takaisin, koirat ulos, Fiona sisään ja Lokin kanssa suunnattiin Tampereen Pikkukoirien agilityn teematunnille. Vetäjänä oli Outi Harju (tuleva agilityn mm-mestari ;) ja teema oli oikea-aikainen ohjaaminen. Pakko sanoa, että Loki oli ihan liekeissä! Radalla oli puomi, putki ja miljoona ja yksi hyppyä, joten vauhti oli taattu. Loki pääsi menemään ensimmäistä kertaa puomia ja vauhtia olisi ollut kuin muille jakaa. Nyt lisää treeniä puomilla hihnassa, ettei Loki ala hyppimään puomille ja sieltä alas ylös- ja alasmenoissa, mitä tänään oli hieman ilmassa. Ota-käsky on hyvin hallussa ja poika pysähtyikin joka kerta hienosti alastulolle. Esteitä taisi radalla olla peräti jotain 8-9, mikä on eniten mitä ollaan koskaan treenattu. Ja näköjään Lokilla voi alkaa tekemään näinkin pitkiä ratoja sillointällöin, kun ohjaaminen vaan on kunnossa tietysti.
Kiitos Tytille tästä pätkästä!
Kun vaan itse oppisi olemaan heilumatta noin päättömästi ja ohjaamaan selkeästi. Ei ole vaikea päätellä kumpi on heikompi lenkki tässä yhtälössä. Ja vielä hieman Tytin ottamia kuvia:
 |
| Omaa vuoroa (äänekkäästi) odotellessa. |
 |
| Töpöhäntäinen kooiker :) |
Taas tuli paljon uusia ideoita ja neuvoja mitä pitäisi harjoitella seuraavaksi. Seuraavia aksatreenejä ei harmiksi ole vielä tiedossa, mutta eiköhän hätä keinot keksi :)
Loki fanitti vielä Ollia hurjasti, mutta Olli alkaa myös olla jo sitä mieltä, että voisi poika pikkuhiljaa kasvattaa aivot palliensa kavereiksi. Pitäisi varmaan alkaa enemmän hillitsemään tuota Lokin hyrräilyä, ettei vaan saa köniinsä kun näköjään haiskahtaa muiden nenään jo niin aikuiselta, vaikka miten maassa köllisikin ja muita mielistelisi. Semmoinen muut ignooraava koira olisi bueno.
Treenien jälkeen käytiin uittamassa koiria ja Loki jälleen polski sydämensä kyllyydestä. Voisin kuvitella, että huomenna on uimislihakset pojalla hellänä, niin paljon se tänään ui. Hihnassa tietysti.
Huomenna aamulla vielä hakua ja sitte on pojan aktiiviviikonloppu plakkarissa. Sen jälkeen voin itse suunnata rauhassa terassille ja jättää väsyneen pojan nukkumaan univelkojaan B)
torstai 30. kesäkuuta 2011
Kooikertokot
 |
| Loki kooikertokon jälkeen kotipihalla. |
Tiistaina käytiin Espoossa järjestetyssä kooikertokossa. Kuvat on nähtävillä täällä. Paikalla oli 15 kooikeria, joista 4 oli pieniä Oorbellen pentusia ja Lokin lisäksi toinen vähän vanhempi pentu oli Retu. Retu ja Loki on täsmälleen samankokoiset "paperilla". Retu on Lokia noin kuukauden vanhempi ja Retulla oli enemmän karvaa, korviksia ja isompi pää :)
Oorbellen vauvat oli kovin suloisia ja rohkeita tapauksia kaikki, hirveästi tulivat pusuttelemaan <3. Ei sentään pentukuume onneksi varsinaisesti tullut, kun nyt lähinnä innolla odottelen että tästä omasta murkusta kasvaisi fiksu aikuinen joskus.
Neljä urospentusta tosiaan oli paikalla ja ilmeisesti asustelevat pk-seudulla. Jos ja kun nämä vauvat vanhempiinsa tulevat, Lokille tulee kiire kerätä sertit ennen kuin saa tämän jengin kehissä vastaansa ja tehtävä vaikeutuu huomattavasti :P
Loki käyttäytyi tosi hienosti koko ajan, mitä nyt repi ja riuhtoi mereen päin. Pääsi se toki kuumana päivänä useamman kerran pulahtamaan ja haki taas kivasti keppiä. Se on kyllä kiva jos tykkää sitä hakea, tulee ainakin rantaan käymään välillä eikä polski vain ulappaa kohti.
 |
| Kuva (c) Suvi Tyynismaa |
Hieman jännitin miten Loki pieniin pentuihin suhtautuu, sen ainoa itseään nuoremman koiran kanssa tapahtunut kohtaaminen ei ollut kovin onnistunut, kun sitä itseään isompi mutta nuorempi tolleri pomppi kerran koirapuistossa Lokin naamalle ja Loki ei siitä tykännyt. Nyt oli kuitenkin ihan toinen ääni kellossa, Loki tosi innokkaasti meni nuuskimaan vauvoja eikä yrittänyt yhtään jyrätä. Lienee Fionan kanssa leikkiminen vähän opettanut pienempien kanssa olemaan. Loki alkoi jopa leikkiä osan kanssa ja kävi kerran köllimässä maassakin niin että pentunen käveli sen päältä :). Harmi etten tuosta saanut kuvaa.
 |
| Loki tutustuu vauvoihin, huomasi varmaan että on henkisesti ihan samalla tasolla.. (c) Suvi Tyynismaa |
 |
| Ja tietysti pitää taas vähän kölliä. (c) Suvi Tyynismaa |
Väkeä oli niin eri ikäistä ja luonteista, ettei harmiksi Lokia viitsinyt päästää vapaaksi. Se olisi todennäköisesti joko:
A) Jyrännyt pennut juoksemalla päättömästi,
B) Tunkenut hyrränä muiden naamalle ja saanut turpaansa tai
C) Lähtenyt uimaan mereen.
Loki haisee selvästi jo niin urokselta etteivät kaikki urokset siitä tykkää, vaikka se mateleekin maata pitkin ja innostuu vain lisää mitä enemmän sille murisee (tällä ei varmaan ole tippaakaan itsesuojeluvaistoa). Myös vanhemmat nartut eivät välttämättä arvosta naamalle tunkevaa kooikerlapsosta. Loki oli siis vähän huonosti liian iso vauvojen joukkoon ja liian pieni fiksujen ja filmaattisten aikuisten joukkoon. Retun kanssa meinasi parit rallit lähteä menemään, mutta kumpikin oli hihnassa joten eipä siitä tietenkään oikein mitään tullut.
Tässä kuvassa työkaveri kiipeää, minusta otetut kuvat eivät tänne pääse, koska housuvalinta oli täysin väärä ja takapuoleni oli alaperspektiivistä otetuissa kuvissa aivan julkaisukelvoton...
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Silkkitassun ensimmäinen ja viimeinen agilitytunti
Viime viikon ensimmäisellä tunnilla koirakoulu Silkkitassun tiloissa Malminkartanon hallilla huomasin, miten paljon tilat ja ohjaaja oikeasti vaikuttavat omaan fiilikseen ja siihen, minkä hyödyn koira harjoituksista saa. Valitettavasti jätimme tämän kurssin kesken muutamasta syystä.
Tilat olivat reilusti pienemmät mitä luulin ja ymmärrettävistä syistä Loki nopeana koirana tarvitsee paljon tilaa radalla. Sen tiesin, ettei esteitä pitänytkään olla kovin paljon (esimerkiksi puomia ei ollut ollenkaan ja hyppyjä kaksi), mutta oikeilla harjoituksilla ja riittävällä tilalla olisi niilläkin voinut tehdä hyviä harjoituksia. En kuitenkaan usko, että noin pienessä tilassa pystyisimme harjoittelemaan montaa kertaa tehokkaasti, kun tilan puutteen takia Loki ei päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Pelkään, että Lokilla loppuu pian into kun se ei pääse kunnolla kirittämään. Hallissa oli toinen puoli agilitykenttää ja toinen puoli ilmeisesti tokokenttää, mikä oli niin liukas että kun toisen koirakon vuorolla leikitin Lokia siellä puolella niin se luisteli ihan koko ajan. Päällyste oli liukasta muovia eikä Lokin tassut pitänyt yhtään. Lisäksi tilassa kaikui huomattavan paljon mikä häiritsi ainakin itseäni, liekö siihen olisi sitten tottunut ajan kanssa.
Toinen syy kurssin kesken jättämiseen olivat erilaiset koulutustekniikat ohjaajan kanssa. Jo tällä ensimmäisellä tunnilla meille tuli erimielisyyksiä esimerkiksi namialustalta/kädestä palkkaamisesta ja rimojen korkeuksista, mitkä kuitenkin ovat sen verran oleellisia asioita että haluan pitää kiinni niistä mitä ollaan tähän astikin tehty. Lisäksi sain vähän sen kuvan, että Lokin vauhti ja into olisi ollut jotenkin huono asia, koska useaan kertaan ohjaaja kehotti minua rauhoittamaan koiraa ja tekemään paikallaolo harjoituksia. Tästä aiheutui minulle semmoinen olo, että pitäisi jotenki hävetä että koira on niin innokas. Koulutustapa oli yksinkertaisesti kokonaisuudessaan niin erilainen, etten koe tuosta kurssista olevan hyötyä minulle tai Lokille. Lisäksi ohjaaja kehtasi kritisoida tähän asti saamaamme opetusta, kun ihmetteli että onko Loki oikeasti harjoitellut noin 12 viikkoisesta eikä osaa kuin kaksi estettä. Meillä on ollut tässä välissä varmaan pari kk taukoa pienissä osissa mutta kunnolla Loki osaa tosiaan vain hypyn ja putken, joiden lisäksi ollaan harjoiteltu kontakteja, ohjauskuvioita ja yksinkertaisesti sitä, että koiralla olisi hauskaa ja intoa mennä radalla. Mentiinhän me myös rengasta ja pussia, mutta ei Loki näitä vielä kunnolla oppinut. Lisäksi monet esteistä, esimerkiksi A ja kepit, ovat niin rankkoja pennun kehittyvälle kropalle, ettei niitä edes suositella kovin paljon harjoiteltavan liian nuoren koiran kanssa. Kommentteihini ohjaaja sanoi, ettei tietenkään tiedä meitä opettaneita tahoja, mutta aika kummalliselta kuulemma kuulosti. Tähän en enää vastannut mitään, mutta voitte arvata lisäsikö vai vähensikö nämä kommentit mielenkiintoani tätä kurssia kohtaan.
Jollekin koirakoille tämä kurssi varmasti sopii ihan hyvin, mutta minä en tahtonut tuota kurssia jatkaa Lokin kanssa edellämainituista syistä. Asiakaspalvelu Silkkitassussa toimi ihan ok, sain pyynnöstäni rahat takaisin jäljelläolevista 9 kolmivarttisesta. Mitään kommenttia pitkään (asialliseen) viestiini siitä miksi jätän kurssin kesken en saanut, mutta väliäkös tuolla, tuskin tuolla koirakoulussa tulevaisuudessa käymme, joten jos otti nokkiinsa niin ottakoon.
Kyllä tuli ikävä Tytin tunnille :<
Tilat olivat reilusti pienemmät mitä luulin ja ymmärrettävistä syistä Loki nopeana koirana tarvitsee paljon tilaa radalla. Sen tiesin, ettei esteitä pitänytkään olla kovin paljon (esimerkiksi puomia ei ollut ollenkaan ja hyppyjä kaksi), mutta oikeilla harjoituksilla ja riittävällä tilalla olisi niilläkin voinut tehdä hyviä harjoituksia. En kuitenkaan usko, että noin pienessä tilassa pystyisimme harjoittelemaan montaa kertaa tehokkaasti, kun tilan puutteen takia Loki ei päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Pelkään, että Lokilla loppuu pian into kun se ei pääse kunnolla kirittämään. Hallissa oli toinen puoli agilitykenttää ja toinen puoli ilmeisesti tokokenttää, mikä oli niin liukas että kun toisen koirakon vuorolla leikitin Lokia siellä puolella niin se luisteli ihan koko ajan. Päällyste oli liukasta muovia eikä Lokin tassut pitänyt yhtään. Lisäksi tilassa kaikui huomattavan paljon mikä häiritsi ainakin itseäni, liekö siihen olisi sitten tottunut ajan kanssa.
Toinen syy kurssin kesken jättämiseen olivat erilaiset koulutustekniikat ohjaajan kanssa. Jo tällä ensimmäisellä tunnilla meille tuli erimielisyyksiä esimerkiksi namialustalta/kädestä palkkaamisesta ja rimojen korkeuksista, mitkä kuitenkin ovat sen verran oleellisia asioita että haluan pitää kiinni niistä mitä ollaan tähän astikin tehty. Lisäksi sain vähän sen kuvan, että Lokin vauhti ja into olisi ollut jotenkin huono asia, koska useaan kertaan ohjaaja kehotti minua rauhoittamaan koiraa ja tekemään paikallaolo harjoituksia. Tästä aiheutui minulle semmoinen olo, että pitäisi jotenki hävetä että koira on niin innokas. Koulutustapa oli yksinkertaisesti kokonaisuudessaan niin erilainen, etten koe tuosta kurssista olevan hyötyä minulle tai Lokille. Lisäksi ohjaaja kehtasi kritisoida tähän asti saamaamme opetusta, kun ihmetteli että onko Loki oikeasti harjoitellut noin 12 viikkoisesta eikä osaa kuin kaksi estettä. Meillä on ollut tässä välissä varmaan pari kk taukoa pienissä osissa mutta kunnolla Loki osaa tosiaan vain hypyn ja putken, joiden lisäksi ollaan harjoiteltu kontakteja, ohjauskuvioita ja yksinkertaisesti sitä, että koiralla olisi hauskaa ja intoa mennä radalla. Mentiinhän me myös rengasta ja pussia, mutta ei Loki näitä vielä kunnolla oppinut. Lisäksi monet esteistä, esimerkiksi A ja kepit, ovat niin rankkoja pennun kehittyvälle kropalle, ettei niitä edes suositella kovin paljon harjoiteltavan liian nuoren koiran kanssa. Kommentteihini ohjaaja sanoi, ettei tietenkään tiedä meitä opettaneita tahoja, mutta aika kummalliselta kuulemma kuulosti. Tähän en enää vastannut mitään, mutta voitte arvata lisäsikö vai vähensikö nämä kommentit mielenkiintoani tätä kurssia kohtaan.
Jollekin koirakoille tämä kurssi varmasti sopii ihan hyvin, mutta minä en tahtonut tuota kurssia jatkaa Lokin kanssa edellämainituista syistä. Asiakaspalvelu Silkkitassussa toimi ihan ok, sain pyynnöstäni rahat takaisin jäljelläolevista 9 kolmivarttisesta. Mitään kommenttia pitkään (asialliseen) viestiini siitä miksi jätän kurssin kesken en saanut, mutta väliäkös tuolla, tuskin tuolla koirakoulussa tulevaisuudessa käymme, joten jos otti nokkiinsa niin ottakoon.
Kyllä tuli ikävä Tytin tunnille :<
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)