Uudet tekstit osoitteessa http://jemima-ink.blogspot.com/.

Fionasta

Jos ei ota huomioon Fionan erityisvaatimuksia, on se ollut tähän asti mielestäni erittäin helppo koira. Arki sen kanssa sujuu leppoisasti. Se nukkuu tasan niin pitkään kuin minäkin (mikä tarkoittaa yleensä nukkumista vähintään yhteentoista). Fiona nukkuu nykyään sängyssä, mihin sen aina iltaisin nostan. Se käpertyy johonkin jalkojeni viereen, pitäen visusti huolen että nojaa jalkoihini jostain suunnasta. Fionan luonteeseen sopisi hyvin, että näin tekemällä se varmistaa etten pääse livahtamaan pois sen huomaamatta.

Fiona-vauva 11 viikon ikäisenä.

Päivisin se ei varsinaisesti vaadi tekemistä, vaan rauhallisemmatkin päivät lepäilee ja ottaa rennosti. Päivisin se nukkuu sohvalla, mahdollisuuksien mukaan sillä paremmalla puolella millä minä aina istun. Sille on oma koroke lattialla, minkä kautta se pääsee sohvalle.

Fiona kyllä tekee tosi mielellään kun sille keksin tekemistä ja ehkä sitä kuitenkin kaipaisi vielä lisää. Ei lisäaktivointi sille ainakaan huonoa tekisi. Se on miellyttämisenhaluinen, silloin kun neidistä siltä tuntuu. (Hyvästä) namista se tekee mitä vain. Temppuja se opettelee mielellään ja usein treenaan sitä naksuttimen avulla. Tällä hetkellä Fionan lempiherkku (tai oikeastaan ainoa mitä se saa) on kurkku. Muita mitä sille voisi antaa olisi esimerkiksi keitetyn porkkanan palat tai omenan palat. Lisäksi se usein saa ruokansa kongin, pullon, pyyhkeen, maitopurkin tai muun vastaavan sisällä mistä se repii ruokansa ulos. Fiona osaa mm. pyöriä molempiin suuntiin ympäri, peruuttaa, koskea kuonollaan ja tassullaan osoitettuun kohtaan, antaa tassua useammalla tavalla, vilkuttaa, mennä maahan, istua ja seistä.

Kesäisin Fiona ulkoilee mielellään ja viime kesänä olisi viihtynyt vaikka koko kesän omalla pihalla ohikulkijoille haukkuen. Pakkaset eivät ole Fionan mieleen, joten kun lämpömittari laskee alle -5 astetta, kääntyy Fiona kotiin päin jokaisesta eteen tulevasta risteyksestä. Kun pakkasta on yli -15 astetta, en edes yritä viedä sitä muille kuin pikkuisille pissalenkeille.

Fiona on luonteeltaan melko pehmeä ja se muistaa tapahtuneet kauan. Sitä ei mitenkään voisi kouluttaa fyysisesti rankaisemalla. Namien rajoitukset tekevät kuitenkin positiivisesta vahvistamisesta vaikeaa, mistä syystä Fionalle ei kovin kummoisia asioita opeteta, kunhan käytöstavat olisivat hallussa. Se ei koskaan tee mitään pahojaan ja lopettaa tekemisensä välittömästi jos käsken.

Fiona reagoi uusiin asioihin temperamenttisesti ja on hyvin utelias. Sillä on vahtiviettiä veressä ja kotiin tulevat vieraat saavat kunnon haukut (paitsi silloin kun Fiona on oikein väsynyt eikä kuule ovikelloa :), samoin kuin ikkunan ja pihan ohi kulkevat. Sairastelujen takia sen sosialistaminen jäi aika lailla kesken ja se aristelee vieraita koiria. Sillä on mukamas suurikin ego, se ei koskaan ole alistunut millekään koiralle jollei toinen selkeästi alista sitä. "Hyökkäys on paras puolustus", niin kauan kunnes jää alle. Pentuja Fiona rakastaa ja ne ovatkin kaikista parhaita leikkikavereita. Lenkillä se yrittää äristä ja pelotella vastaantulevat kauemmas. Se stressaa erittäin helposti vatsallaan ja yritänkin tehdä sen elämästä mahdollisimman rauhallista ja rutiininomaista.

Vanhempieni luona Fiona herää yleensä äitini kanssa aikaisemmin juuri siksi aikaa, että pääsee ulos ja saa ruokaa. Sen jälkeen se tulee jatkamaan unia jalkopäähäni. Vieraissa paikoissa Fiona pystyy hyvin rentoutumaan, niin kauan kuin minä olen paikalla. Fiona innostuu kyllä vieraista ihmisistä, mutta tosiystäviä sillä ei ole kuin muutama minun lisäkseni. Äitini ja kaksi siskoani ovat ainoat, joiden kanssa sen voi huoletta jättää vaikka yöksi.

Fionan ihastukset top 5: Omistaja, ruoka (hyvä sellainen), syksyn lehtien jahtaaminen, leikkiminen, temppuilu (namista).

Fionan vihastukset top 5: Eläinlääkäri, vastenmieliset lääkkeet, etutassujen harjaaminen, vaatteet, föönaaminen.

Terveysongelmat ovat tehneet Fionasta kuitenkin aika haastavan ensimmäisen koiran ja uskon, että moni olisi jo voinut luovuttaa. Olen erittäin tyytyväinen, että olen jaksanut Fionaa hoitaa, pohtia sille sopivaa ruokavaliota, etsiä syitä sen ongelmiin eläinlääkäreiltä ja viettänyt monia päiviä ja öitä internettiä selaten. Kaiken tämän ansiosta Fionasta on kasvanut osa itseäni enkä antaisi koskaan itselleni anteeksi jos en hoitaisi Fionaa parhaani mukaan niin pitkälle kuin pystyn, tietenkin sen elämänlaadun kärsimättä. Niin paljon se antaa minulle päivittäin, vaikeuksistaan huolimatta.

Suuri osa sen ongelmista (erityisesti sisäsiisteyden puute) ei Fionaa itseään juurikaan haittaa, vaan vaatii vain omistajalta paljon. Kulunutta aikaa jälkeenpäin tarkasteltuna olen tehnyt Fionan hoidon kanssa monia virheitä, mutta onneksi niistä voi aina oppia. Tämän koiran myötä olenkin oppinut enemmän vastuun kantamista ja rohkeutta päättää itse asioista eikä aina luottaa "ammattilaisiin", kuin kukaan toinen koira olisi voinut minulle opettaa. Olen itse paljon vahvempi kuin olin ennen. Fionan aikana olen menettänyt parisuhteen sekä kaksi isovanhempaa, mutta Fionasta ei ole onneksi vielä tarvinnut luopua eikä toivottavasti tarvitse vielä moneen moneen vuoteen. Nyt ollaan sen terveyden suhteen siinä vaiheessa, että tiedetään vaihtoehdot ja ongelmat ja parhaat keinot niiden ratkaisemiseksi. Mennään eteenpäin niillä avuilla mitä meillä vielä on ja nautitaan näistä yhteisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Kunnioitan suuresti kaikkia sairaiden koirien kanssa taistelevia omistajia, jotka jaksavat päivittäin hoitaa pieniä karvakasojaan niiden ongelmista huolimatta. Nostan Teille kaikille hattua.

Tässä kohdassa on hyvä pistää päätös eräänlaiselle aikakaudelle ja valmistaa itseään uusiin haasteisiin, joihin suuntaamme Fionan kanssa päät pystyssä ja positiivisin mielin.

Siinäpä Fiona pähkinänkuoressa!

Postin antimia ja uusi vuosi

Sain tänään tilaukseni koiratuotteesta ja peten koiratarvikkeesta. Fiona sai mm. uuden ruokakupin ja pedin, joka pääsi heti käyttöön. On se kumma, miten koira heti tietää mikä on peti kun sen nenän eteen pistää.

Fionan hampaat ovat parantuneet niin hyvin kun ne nyt ovat voineet parantua kun leikkauksesta on viikko. Kai. Tikkejä on tosi vaikea kurkkia, kun posket ja kieli ovat aina tiellä kun alatakahampaita haluaisi katsoa. Suun huuhteleminen Hexarinse suuvedellä on myös helpommin sanottu kuin tehty. Pelkään, että Fiona nielee liikaa suuvettä kun yritän huuhdella sen hampaita. Eläinlääkäri sanoi myös, että tikkejä voi yrittää puhdistaa suuveteen kastelluilla pumpulitupoilla. Tuota en ole edes yrittänyt, koska tosiaan tikit ovat niin takana etten niitä edes näe, joten takuuvarmasti kädessä olisi pumpulitupot niellyt tai niihin tukehtunut koira, jos alkaisin sen suuhun pumpulia tunkemaan.

Sen verran näen kuitenkin sen ikeniä takaa, ettei siellä mitään tulehdusta pitäisi olla koska ikenet ovat kauniin vaaleanpunaiset. Jotain lankojakin olen kerran tai kaksi nähnyt, eikä niidenkään ympärillä näkynyt mitään epämääräistä.

Sairaslomaa on vielä toinen viikko ja Fionan energiat kerääntyvät uhkaavasti. Nyt on sentään päästy ulkona käymään pitempiä lenkkejä, kun lämpömittari on näyttänyt nollaa. Monta kertaa päivässä Fiona lähtee innoissaan etsimään lelua leikittäväksi, mutta ilkeä omistaja on kerännyt ne kaikki pois lattioilta.

Olen kokonaan jättänyt kirjoittamatta meidän uudesta vuodesta. Meillä oli kylässä Tytti Hilan ja Janan kanssa sekä kaverini Kati. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, lukuun ottamatta paria Fionan ja Janan välistä kärhämää. Fionalla on (pahana) tapana ärähtää toisille koirille, esimerkiksi jos sitä silittää joku ihminen ja toinen koira tulee mukaan. Ensimmäisessä tapauksessa Tytti silitti Fionaa Janan tullessa katsomaan mitä tapahtuu jolloin Fiona ärähti sille ja tappelu oli valmis. Aika reilu tuo meidän Fiona kun pitäisi toistenkin omistajat omia :). Lievää ainoan lapsen syndroomaa ilmassa. Pienen varomisen jälkeen tytöt kuitenkin sopivat ja leikkivätkin yhdessä, erityisesti kun pääsivät pihalle. Toinen tappelunpoikanen tuli ihan loppuillasta vuoden vaihtumisen jälkeen, jolloin molemmat olivat varmasti väsyneitä ja kärttyisiä. Kukaan ei onneksi satuttanut itseään kummallakaan kertaa (mitä nyt Fiona vähän sai teetä (onneksi ei kovin kuumaa) päällensä kun ensimmäinen kärhämä tuli niin yhtäkkiä että teekupit vaan lensivät). Toisen tappelun jälkeen vein Fionan nukkumaan makuuhuoneeseen portin taakse ja suljin oven, jossa Fiona olikin sitten mielellään loppuajan.

Kiitoksia ihanille vieraille visiitistä :)

Tässä vielä kuvia Fionasta ja meidän vieraista:

 Lopuista kuvista kiitos Tytti Käyhkölle.

Pieni potilas, taas

Tänään lähti Fionalta kolme hammasta lisää. Niiden kahden kuolleen takahampaan lisäksi lähti etuhammas, mikä on koko Fionan iän ollut väärässä asennossa. En ole tiennyt sen haittaavan, mutta kuulemma se on tehnyt jo koloa kitalakeen ja kannatti poistaa samalla.

Leikkaus oli jo kahdeksalta aamulla ja koko päivä meni nukkuessa. Kumpikin vedeltiin pitkään sikeitä sohvalla. Neljän-viiden aikaan Fiona ensimmäistä kertaa nousi ylös ja kun kysyin onko nälkä, oli se sekunninsadasosassa jo lattialla. Sitten se kävi piiiiitkällä pissalla pihalla ja kaivautui takaisin peittojen sekaan jatkamaan unia.

Fiona sai illan aikana yhteensä kolme pienehköä annosta ruokaa. Kipulääkkeeksi se sai Tramalia, mikä on niin äkäinen kipulääke, että apteekki ei antanut minulle enää reseptiä ollenkaan takaisin. Se myös selvästikin maistuu äkäiseltä, onneksi sitä ei tarvitse antaa kuin 1-3 päivää tarpeen mukaan. Lisäksi saatiin Hexarinse nimistä nestettä, millä pitää huomisesta alkaen huuhdella Fionan suu kerran päivässä kahden viikon ajan kunnes menemme ien kontrolliin. Fionalla on sulavat tikit suussaan, joten se ei saa repiä, kantaa, pureskella eikä tehdä mitään muutakaan millekään pureskeltavalle tai edes pehmeille leluille ennen tuota kontrollia. Voi olla melko haatavaa pitää se erossa kaikista leluista ja sukista kaksi viikkoa! Myöskään mitään pureskeltavaa syötävää se ei tietenkään saa saada, mutta mietin josko kurkun palat olisivat niin pieniä ja pehmeitä että niitä voisi antaa. Jo nyt illalla se on ollut tylsistynyt ja hakenut leikkimään, saa nähdä mitä sitten puolentoista viikon päästä. Äsken se kökötteli jo uudella päivystyspaikallaan sohvan käsinojalla kuten kuvasta näkyy, mistä minä aina saan pelätä että se tipahtaa.

Nyt on kyllä kiva tietää, että suun osalta kaikki on Fionalla kunnossa eikä siellä ole enää mitään tulehdusta aiheuttavaa tai pahentavaa. Ien kontrollin jälkeen sitten vaan ahkeraa hampaiden pesua niin ongelma pysyykin myös poissa. Eläinlääkäri kyllä suositteli kerran vuodessa varaamaan aika hammaskiven poistoon ja samalla hampaiden röntgenkuviin, koska Fionalla selvästi on taipumusta pahoihin hammasongelmiin.

Fiona on kaiken kaikkiaan viime aikoina voinut ihan hyvin, yhtenä yönä taisi oksentaa mutta muuten ollaan menty ongelmitta. Edelleenkin se saa vain puuroriisiä ja raejuustoa, mutta parin päivän päästä, kun kipulääkkeet ja muut ovat ohi, pitäisi alkaa antamaan sille liotettuja nappuloita osana ruokaa. Jouluna testasin tätä jo kerran huonolla menestyksellä, mutta nyt olen valmistautunut paremmin ja salainen ase on hankittu kaappiin. Ruokajutuista teen varmaan uuden päivityksen sitten kun tiedän miten alkaa sujumaan.

Tämän postauksen ja mahdollisesti seuraavien muutaman kuvat on otettu vanhalla kameralla, kun unohdin uuden kamerani laturin Espooseen. Onneksi saan sen sieltä parin viikon päästä kun pikkusisko tulee sieltäpäin meille kyläilemään.

Nyt nukkumaan ja toivomaan, että kipulääkkeiden vaikutus kestää yön yli ja Fiona saa nukuttua ilman kipuja ja levottomuuksia.

Joulu 2010

Päivitys tänään vol 3. Joulu. Olimme yhä Espoossa. Jälleen käymme tapahtumat läpi kuvien avulla, koska en enää tarkasti muista tapahtuiko jotain tämän blogin kannalta mainittavaa. Tämän postauksen kuvat tulivat vahingossa bitteinä vähän suurempina, joten lataus saattaa kestää.

Fiona ja lepuskin tonttu.

Kuusen koriste ja minä.

Kuusi.

Fionalla riitti rapsuttajia.

Takkujen poistaminen ei ollut Fionasta kivaa ja se yritti käpertyä turvaan syliini.

Kävimme Riihimäellä juomassa kahvit ja tervehtimässä mummia. Fionalla oli vaikeuksia rauhoittua pötköttämään joten pistin sen takkini päälle ja tukin kulkuväylän jolloin sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä makaamaan.

Lepopaikan löydyttyä siinä pystyi lepäilemään vaikken enää vieressä istunutkaan.

Hautausmaareissut eivät olleet kylmyydessään Fionan mieleen. Haalaria en viitsinyt pistää sille päälle koska se ei siitä kovasti tykkää ja oli muutenkin tapahtumarikkaan päivän takia aika hämmentynyt. Käväistiin sitten pikaisesti kierros ja tultiin odottelemaan muita auton lämpöön.

Joulupukki oli käynyt vierailulla!

Fiona ihmetteli lahjamerta.

To: Fiona, From: Pukki. Fiona oli sammunut jo ennen kuin päästiin lahjojen kimppuun (oikeastaan veteli sikeitä siitä asti kun tultiin reissulta kotiin), mutta onneksi innokkaat apulaiset olivat jättäneet Fionan paketin koskematta.

Paketista löytyi nalle lelu!

Fiona jätti kuusen muuten rauhaan, mutta yksi alaoksa oli mystisesti tiputtanut kaikki neulasensa siihen mennessä kun pakattiin kassit ja lähdettiin kohti tamperetta..

Uusi toimintaterapeutti

Takautuvien päivitysten kirjoittaminen alkoikin samantien, pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa ;)

18.12 juhlittiin vanhemmillani rakkaan pikkusiskoni valmistumista toimintaterapeutiksi. Minä kameroineni olin tietysti valmiudessa. Omalle väelle ja lähisukulaisille kokkasi isosiskoni miesystävä, joka opiskelee kokiksi. Ruoka oli aivan sanoinkuvaamattoman herkullista! Ruoan valokuvaaminen oli kivaa vaihtelua koirien kuvaamiseen. Sisäfileet pysyvät paikoillaan vähän paremmin kuin koirat. Valitettavasti kuvien laatu alkoi hieman kärsiä samaa tahtia kun ruoka- ja viinilajit rullasivat eteenpäin... Minun hommiini kuului valokuvauksen lisäksi kylmäkkönä toimiminen, toisin sanoen rapujen ja katkarapujen perkaaminen, pöydän kattaminen ja juuressulkeiset.

Nyt siihen tärkeimpään, eli kuviin! Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Illan menú. Allekirjoittaneen hieno suunnittelema kaunis dokumentti menetti merkityksensä, kun vanhempien tulostimesta oli kokonaan sininen väri loppu..

Pesto-tomaatti-parmesan leivät. Tooosi nannaa.

Louisiana gumbo. Äyriäiskeitto. Erittäin hyvää! Simpukoita en ollut ennen maistanut ja katkaravuista en kauheasti pidä, mutta tuo keitto oli kyllä niin hyvää että suhtaudun nyt ihan eri lailla katkarapuihinkin :)

Puolet lammasta tuli uunista..

Ja sisäfileet pannulta.

Valmis pääruoka, lammasta provencale portviinikastikkeessa ja uunijuureksia. Parasta lammasta mitä olen koskaan syönyt, ehdottomasti!

Karviaismarja panna cotta. Täydellinen päätös täydelliselle aterialle :)

Minä kerrankin julkaisukelvollisessa kuvassa.

Väsynyt juhlija.

Fiona oli menossa mukana kovin ahkerasti, kunnes sammui odotetusti ensimmäisenä. Illan päätteeksi kävimme vielä siskojeni ja kokkimme kanssa piipahtamassa Helsingin yöelämässä. Sieltä ei (onneksi) ole valokuvia saatavilla :)

Tavoitteita

Ollaan me hengissä. Normaalia enemmän on ollut tapahtumia, mutta en ole jaksanut tänne niitä raapustaa. Enkä jaksa nytkään, katsotaan jos joskus jaksaisi niin sitten kirjoittelen takautuvasti. Jouluun asti kaikki meni aivan superb, mutta sitten sain kotikotoa flunssan jonka takia on maattu sängyn ja sohvan pohjalla siitä asti.

Ennen joulua kirjoittelin jo luonnosta meidän tavoitteista kuluneelle ja seuraavalle vuodelle joten tässäpä nämä:

Tarkistetaanpa vuodelle 2010 asetetut tavoitteet:

1) ehdoton tavoite nro 1: saada ruokinta ja mahaongelmat kuntoon
- Noup. Ei muuta kuin jatkuu tänä vuonna.

2) 99% SISÄSIISTEYS
- Noup. Tosin sisäsiisteydettömyyden syyt on löytynyt (liian märkä ruoka) joten eipä ole apua tulossa tähän ennen kuin kohta 1 saadaan kuntoon.

3) peruskäytöstavat kuntoon
- ei vedetä hihnassa. - Check! Onko tämä muka joskus vetänyt?
- ohitetaan nätisti. - Noup.
- otetaan vieraat nätisti vastaan. - Noup. Vaikkakin edistytty on, Fiona odottaa nätisti käytävän päässä kunnes vapautan, sen jälkeen valitettavasti vaan syöksyy niin raivolla vieraita päin haukkumaan että hieman on vielä tekemistä.

4) sterilointi ja viralliset silmä- ja polvitutkimukset
- Check! Ja lonkat ja kyynärät vielä ekstrana ja kaikista hienot tulokset (lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät OK).

5) Joka päivä vähintään puolen tunnin hölkkälenkki
- Eheheh, aika epätoivoinen yritys kyllä. Ei koskaan tämän koiran kanssa.

Olipa siinä positiivinen lista :). Pistetäänpä kuntoon vuoden 2011 tavoitteet, joita en kyllä paljon viitsi asettaa:

1) Ruokinta kuntoon ja sitä kautta myös sisäsiisteys parempaan jamaan.

2) Ne käytöstavat, ne käytöstavat..

3) Jos se pentu taloon tulee, niin sen opettaminen talon tavoille (ja sisäsiistiksi!)

Siinäpä ne, jos saisi edes yhden noista kuntoon niin olisin tyytyväinen.

Takautuvasti tulen varmaan jossain vaiheessa päivittelemään ainakin pikkusiskon valmistujaisten, joulun ja uuden vuoden tapahtumia, mutta nyt en kyllä jaksa. Ja pikkulinnut laulaa, että parin viikon päästä saattaapi olla taas entistä enemmän kirjoitettavaa, harmin paikka.

Ai niin, Fionan kuolleiden hampaiden poistoaika siirtyi ensi tiistaille, koska hammaslääkäri oli kipeä aiempana sovittuna poistopäivänä. Hän tulee aivan Fionaa varten tiistaina kahdeksaksi töihin, vaikka olisi koko viikon iltavuorossa. Muuten aika menisi niin pitkälle, ettei hän halunnut sitä niin paljon pitkittää. Onpa kivasti tehty.