Postin antimia ja uusi vuosi

Sain tänään tilaukseni koiratuotteesta ja peten koiratarvikkeesta. Fiona sai mm. uuden ruokakupin ja pedin, joka pääsi heti käyttöön. On se kumma, miten koira heti tietää mikä on peti kun sen nenän eteen pistää.

Fionan hampaat ovat parantuneet niin hyvin kun ne nyt ovat voineet parantua kun leikkauksesta on viikko. Kai. Tikkejä on tosi vaikea kurkkia, kun posket ja kieli ovat aina tiellä kun alatakahampaita haluaisi katsoa. Suun huuhteleminen Hexarinse suuvedellä on myös helpommin sanottu kuin tehty. Pelkään, että Fiona nielee liikaa suuvettä kun yritän huuhdella sen hampaita. Eläinlääkäri sanoi myös, että tikkejä voi yrittää puhdistaa suuveteen kastelluilla pumpulitupoilla. Tuota en ole edes yrittänyt, koska tosiaan tikit ovat niin takana etten niitä edes näe, joten takuuvarmasti kädessä olisi pumpulitupot niellyt tai niihin tukehtunut koira, jos alkaisin sen suuhun pumpulia tunkemaan.

Sen verran näen kuitenkin sen ikeniä takaa, ettei siellä mitään tulehdusta pitäisi olla koska ikenet ovat kauniin vaaleanpunaiset. Jotain lankojakin olen kerran tai kaksi nähnyt, eikä niidenkään ympärillä näkynyt mitään epämääräistä.

Sairaslomaa on vielä toinen viikko ja Fionan energiat kerääntyvät uhkaavasti. Nyt on sentään päästy ulkona käymään pitempiä lenkkejä, kun lämpömittari on näyttänyt nollaa. Monta kertaa päivässä Fiona lähtee innoissaan etsimään lelua leikittäväksi, mutta ilkeä omistaja on kerännyt ne kaikki pois lattioilta.

Olen kokonaan jättänyt kirjoittamatta meidän uudesta vuodesta. Meillä oli kylässä Tytti Hilan ja Janan kanssa sekä kaverini Kati. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, lukuun ottamatta paria Fionan ja Janan välistä kärhämää. Fionalla on (pahana) tapana ärähtää toisille koirille, esimerkiksi jos sitä silittää joku ihminen ja toinen koira tulee mukaan. Ensimmäisessä tapauksessa Tytti silitti Fionaa Janan tullessa katsomaan mitä tapahtuu jolloin Fiona ärähti sille ja tappelu oli valmis. Aika reilu tuo meidän Fiona kun pitäisi toistenkin omistajat omia :). Lievää ainoan lapsen syndroomaa ilmassa. Pienen varomisen jälkeen tytöt kuitenkin sopivat ja leikkivätkin yhdessä, erityisesti kun pääsivät pihalle. Toinen tappelunpoikanen tuli ihan loppuillasta vuoden vaihtumisen jälkeen, jolloin molemmat olivat varmasti väsyneitä ja kärttyisiä. Kukaan ei onneksi satuttanut itseään kummallakaan kertaa (mitä nyt Fiona vähän sai teetä (onneksi ei kovin kuumaa) päällensä kun ensimmäinen kärhämä tuli niin yhtäkkiä että teekupit vaan lensivät). Toisen tappelun jälkeen vein Fionan nukkumaan makuuhuoneeseen portin taakse ja suljin oven, jossa Fiona olikin sitten mielellään loppuajan.

Kiitoksia ihanille vieraille visiitistä :)

Tässä vielä kuvia Fionasta ja meidän vieraista:

 Lopuista kuvista kiitos Tytti Käyhkölle.