Fionasta

Jos ei ota huomioon Fionan erityisvaatimuksia, on se ollut tähän asti mielestäni erittäin helppo koira. Arki sen kanssa sujuu leppoisasti. Se nukkuu tasan niin pitkään kuin minäkin (mikä tarkoittaa yleensä nukkumista vähintään yhteentoista). Fiona nukkuu nykyään sängyssä, mihin sen aina iltaisin nostan. Se käpertyy johonkin jalkojeni viereen, pitäen visusti huolen että nojaa jalkoihini jostain suunnasta. Fionan luonteeseen sopisi hyvin, että näin tekemällä se varmistaa etten pääse livahtamaan pois sen huomaamatta.

Fiona-vauva 11 viikon ikäisenä.

Päivisin se ei varsinaisesti vaadi tekemistä, vaan rauhallisemmatkin päivät lepäilee ja ottaa rennosti. Päivisin se nukkuu sohvalla, mahdollisuuksien mukaan sillä paremmalla puolella millä minä aina istun. Sille on oma koroke lattialla, minkä kautta se pääsee sohvalle.

Fiona kyllä tekee tosi mielellään kun sille keksin tekemistä ja ehkä sitä kuitenkin kaipaisi vielä lisää. Ei lisäaktivointi sille ainakaan huonoa tekisi. Se on miellyttämisenhaluinen, silloin kun neidistä siltä tuntuu. (Hyvästä) namista se tekee mitä vain. Temppuja se opettelee mielellään ja usein treenaan sitä naksuttimen avulla. Tällä hetkellä Fionan lempiherkku (tai oikeastaan ainoa mitä se saa) on kurkku. Muita mitä sille voisi antaa olisi esimerkiksi keitetyn porkkanan palat tai omenan palat. Lisäksi se usein saa ruokansa kongin, pullon, pyyhkeen, maitopurkin tai muun vastaavan sisällä mistä se repii ruokansa ulos. Fiona osaa mm. pyöriä molempiin suuntiin ympäri, peruuttaa, koskea kuonollaan ja tassullaan osoitettuun kohtaan, antaa tassua useammalla tavalla, vilkuttaa, mennä maahan, istua ja seistä.

Kesäisin Fiona ulkoilee mielellään ja viime kesänä olisi viihtynyt vaikka koko kesän omalla pihalla ohikulkijoille haukkuen. Pakkaset eivät ole Fionan mieleen, joten kun lämpömittari laskee alle -5 astetta, kääntyy Fiona kotiin päin jokaisesta eteen tulevasta risteyksestä. Kun pakkasta on yli -15 astetta, en edes yritä viedä sitä muille kuin pikkuisille pissalenkeille.

Fiona on luonteeltaan melko pehmeä ja se muistaa tapahtuneet kauan. Sitä ei mitenkään voisi kouluttaa fyysisesti rankaisemalla. Namien rajoitukset tekevät kuitenkin positiivisesta vahvistamisesta vaikeaa, mistä syystä Fionalle ei kovin kummoisia asioita opeteta, kunhan käytöstavat olisivat hallussa. Se ei koskaan tee mitään pahojaan ja lopettaa tekemisensä välittömästi jos käsken.

Fiona reagoi uusiin asioihin temperamenttisesti ja on hyvin utelias. Sillä on vahtiviettiä veressä ja kotiin tulevat vieraat saavat kunnon haukut (paitsi silloin kun Fiona on oikein väsynyt eikä kuule ovikelloa :), samoin kuin ikkunan ja pihan ohi kulkevat. Sairastelujen takia sen sosialistaminen jäi aika lailla kesken ja se aristelee vieraita koiria. Sillä on mukamas suurikin ego, se ei koskaan ole alistunut millekään koiralle jollei toinen selkeästi alista sitä. "Hyökkäys on paras puolustus", niin kauan kunnes jää alle. Pentuja Fiona rakastaa ja ne ovatkin kaikista parhaita leikkikavereita. Lenkillä se yrittää äristä ja pelotella vastaantulevat kauemmas. Se stressaa erittäin helposti vatsallaan ja yritänkin tehdä sen elämästä mahdollisimman rauhallista ja rutiininomaista.

Vanhempieni luona Fiona herää yleensä äitini kanssa aikaisemmin juuri siksi aikaa, että pääsee ulos ja saa ruokaa. Sen jälkeen se tulee jatkamaan unia jalkopäähäni. Vieraissa paikoissa Fiona pystyy hyvin rentoutumaan, niin kauan kuin minä olen paikalla. Fiona innostuu kyllä vieraista ihmisistä, mutta tosiystäviä sillä ei ole kuin muutama minun lisäkseni. Äitini ja kaksi siskoani ovat ainoat, joiden kanssa sen voi huoletta jättää vaikka yöksi.

Fionan ihastukset top 5: Omistaja, ruoka (hyvä sellainen), syksyn lehtien jahtaaminen, leikkiminen, temppuilu (namista).

Fionan vihastukset top 5: Eläinlääkäri, vastenmieliset lääkkeet, etutassujen harjaaminen, vaatteet, föönaaminen.

Terveysongelmat ovat tehneet Fionasta kuitenkin aika haastavan ensimmäisen koiran ja uskon, että moni olisi jo voinut luovuttaa. Olen erittäin tyytyväinen, että olen jaksanut Fionaa hoitaa, pohtia sille sopivaa ruokavaliota, etsiä syitä sen ongelmiin eläinlääkäreiltä ja viettänyt monia päiviä ja öitä internettiä selaten. Kaiken tämän ansiosta Fionasta on kasvanut osa itseäni enkä antaisi koskaan itselleni anteeksi jos en hoitaisi Fionaa parhaani mukaan niin pitkälle kuin pystyn, tietenkin sen elämänlaadun kärsimättä. Niin paljon se antaa minulle päivittäin, vaikeuksistaan huolimatta.

Suuri osa sen ongelmista (erityisesti sisäsiisteyden puute) ei Fionaa itseään juurikaan haittaa, vaan vaatii vain omistajalta paljon. Kulunutta aikaa jälkeenpäin tarkasteltuna olen tehnyt Fionan hoidon kanssa monia virheitä, mutta onneksi niistä voi aina oppia. Tämän koiran myötä olenkin oppinut enemmän vastuun kantamista ja rohkeutta päättää itse asioista eikä aina luottaa "ammattilaisiin", kuin kukaan toinen koira olisi voinut minulle opettaa. Olen itse paljon vahvempi kuin olin ennen. Fionan aikana olen menettänyt parisuhteen sekä kaksi isovanhempaa, mutta Fionasta ei ole onneksi vielä tarvinnut luopua eikä toivottavasti tarvitse vielä moneen moneen vuoteen. Nyt ollaan sen terveyden suhteen siinä vaiheessa, että tiedetään vaihtoehdot ja ongelmat ja parhaat keinot niiden ratkaisemiseksi. Mennään eteenpäin niillä avuilla mitä meillä vielä on ja nautitaan näistä yhteisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Kunnioitan suuresti kaikkia sairaiden koirien kanssa taistelevia omistajia, jotka jaksavat päivittäin hoitaa pieniä karvakasojaan niiden ongelmista huolimatta. Nostan Teille kaikille hattua.

Tässä kohdassa on hyvä pistää päätös eräänlaiselle aikakaudelle ja valmistaa itseään uusiin haasteisiin, joihin suuntaamme Fionan kanssa päät pystyssä ja positiivisin mielin.

Siinäpä Fiona pähkinänkuoressa!