Kaksin, kolmin, kaksin.. kolmin?

Olen päättänyt ottaa meille tarjotun luhtitalokaksion, eli toukokuun lopulla muutettaisiin Fionan kanssa omaan pikkukaksioomme missä on pieni piha. Avokin kanssa tiemme erkanevat mitä todennäköisimmin tässä vaiheessa, joten tyttöporukalla jatketaan. Siitä ehkä lisää tulevissa postauksissa, tämän päivityksen tarkoitus on keskittyä toiseen asiaan.

Alussa meitä oli kaksi, Fionan jälkeen kolme. Tässä vaiheessa haaveilin jo kovasti neljännestä ja otin yhteyttä muutamiin kasvattajiin ja ihan viime aikoina on minua potkaissut semmoinen onnenpotku ettei tosikaan. Hetken ehdin iloita tulevasta, kunnes kävi ilmi, että kolmen sijasta meitä asuu yhdessä muutaman kuukauden päästä enää kaksi. Tämä tietysti muuttaa asioita kovasti ja pitää miettiä onko minulla mahdollisuutta tarjota neljännelle, tai siis kolmannelle, parhaat mahdolliset puitteet ja onko se kaikille oikein.

Vaikka tähänkin mennessä olen Fionan hoitanut periaatteessa itse, on avokista ollut apua ulkoilutuksissa ja kotona olemisessa, eli riitti että toinen tulee nopeasti kotiin töistä. Kun on koiran ainoa omistaja, on tilanne väistämättä se, että sinä yksin olet vastuussa siitä ettei koira joudu olemaan kauaa yksin. Itse on tultava joka ainut päivä töistä suoraan kotiin, itse on oltava joka viikonloppu kotona. Tämä on fakta, mikä seuraa väistämättä otan toisen koiran tai en. Siihen en enää pysty vaikuttamaan.

Toinen koira lisää vettä myllyyn siten, että jos haluan toisen kanssa harrastaa on reissujen oltava lyhyitä tai sitten vietävä toinen hoitoon pitempien reissujen ajaksi. Avokki on ilmoittanut ottavansa Fionan mielellään hoitoon ja toinenkin koira on kuulemma tervetullut. Arjen kannalta uskon toisen koiran menevän siinä missä yhdenkin, eli yhtä lailla on tultava kotiin ajoissa, odottaa siellä sitten yksi tai kaksi koiraa. Ongelman varmasti muodostavat ne menot, mihin haluaisin kolmosen kanssa mennä ja Fionan pitäisi jäädä yksin kotiin tai hoitoon. Vaikka uskon Fionan pärjäävän paremmin 8h kotona kuin esimerkiksi ruuhkaisessa ja täydessä näyttelypaikassa, tuntuu se jotenkin hassulta. Mielellään tietysti ottaisi molemmat mukaan jos pystyy. Raha ei ole kolmosta ajatellessa ongelma eikä kuljetus, koska minulla on kuitenkin auto.

Itseäni tällä hetkellä mietityttää ehkä eniten se, tarvitsisinko kauemmin aikaa Fionan kanssa elämiseen sopeutumiseen. Toisaalta elämä helpottuu oman pihan ansiosta, ei tarvitse tunnin välein lähteä ulos. Toisaalta yksin asuessahan minulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Sen olen tässä puolentoista vuoden aikana huomannut, että koira(t) on minulle se harrastus, minkä parissa haluan aikani viettää enkä tarvitse muuta. Koirien kanssa voi urheilla, tavata ihmisiä tai kilpailla. Mitäpä sitä muuta harrastukselta voisi pyytää?

Asia tavallaan on ja tavallaan ei ole ihan ajankohtainen. Ei ole siksi, että haaveilemani yhdistelmän pennut olisivat luovutusiässä alkusyksystä, eli olen siihen mennessä ehtinyt nähdä mitä on asua kahdestaan koiran kanssa. Toisaalta on ajankohtainen, koska tänään kävin tapaamassa tulevan pentueen sekä emää että isää. Haaveenani on saada näyttely- ja harrastuskoira ja molemmat vanhemmat ovat tähän tarkoitukseen mitä parhaimpia. Juteltiin kasvattajan kanssa pari tuntia ja saman ajan emä pyöri ympärillä ja pääsin silittelemään ja tutustumaan siihenkin. Itse asiassa pääsin ensitöikseni yksin kävelyttämään emän pirkkahallin toisesta päästä toiseen häkkinsä luo, mikä oli erittäin siistiä ja melkein teki mieli napata koira autoon ja lähteä kotiin :). Emällä on luonne kohdallaan ja ulkonäkö täysi kymppi. Mikä mahtavinta, kasvattaja on minulle luvannut pentueen lupaavimman uroksen, jos sopivia tulee! Kotiin päästyäni olin aivan varma, että jos sopiva pentu syntyy niin kyllä se minulle tulee. Siltikin jännittää, tulenko varmasti pärjäämään kahden koiran kanssa, tai edes yhden!

Oman x-factorinsa asiaan heittää Fiona terveys, minkä etenemisestä ei tiedä mitään. Onko Fionalle oikein ottaa toinen koira. Uskon, että Fiona voisi ilostua kovasti koirakaverista. Mutta aiheuttaisiko se Fionalle liikaa stressiä ja sairaus voisi pahentua? Jos Fionan ennuste olisi todella huono, olisi loogista odottaa että siitä aika jättää. Tällä hetkellä ei osata kuitenkaan arvioida yhtään elääkö Fiona vuoden, viisi vuotta vai kymmenen vuotta. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. En voi kuitenkaan lopullisesti suojella sitä stressiltä. Ja olla ottamatta koiraa seuraavaan mahdollisesti kymmeneen vuoteen. Toinen koira saattaisi helpottaa omaa stressiäni, koska saisin haaveilemani harrastuskoiran enkä enää surisi sitä, että Fionasta ei siihen ole. Fiona saisi rauhallisen ja stressittömän kotielämän oman leikkikaverin kanssa ja minä juoksisin kolmosen kanssa harrastuksissa. Sitten kun Fiona joskus joudutaan lopettamaan, myönnettävä se on että todennäköisesti kuitenkin aikaisemmin kuin kolmonen, olisi itselleni helpompaa palata kotiin jos siellä on toinen koira kuin jos jäisin ihan yksin.

Paljon ajatuksia, paljon mietittävää.. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Andis AGC Super 2-Speed

Koska tuppaan olemaan pahasti välineurheilevaa sorttia, niin kyllä sitä sitten trimmauskonekin pitää olla just eikä melkein mietitty. Tuollainen otsikossa lukeva kone lähti äsken tilaukseen hintaan 149e (alennettu 179 eurosta!).

"Kaksinopeuksinen trimmauskone jolla leikkaat paksuintakin turkkia. Sen moottorin teho on 35 w ja terän liikkumisnopeus uskomattomat 3400 spm 1-nopeus ja 4400 spm 2-nopeus. Trimmauskone on erittäin hiljainen ja sopii näin myös herkille eläimille. Koneessa on lukkiutuva katkaisin joten se ei pääse sammumaan kesken leikkauksen. Trimmauskoneessa on vahva kuori ja täysin huoltovapaa moottori."

Ei sitä yhdelle kolmekiloiselle havalle ehkä näin hienoa laitetta olisi tarvinnut ostaa, mutta kestääpä ainakin sitten vuosikymmeniä eikä tarvitse menettää hermoja huonon koneen kanssa. Onhan noita paljon hienompiakin tietysti, mutta tämä tuntui hintalaatusuhteeltaan (ja väriltään, tummanpunainen) omalta. Lisäksi aion tilata kasan muovikampoja, kun noi terät tuppaavat olemaan niin lyhyitä. Koneen mukana tulee 1,5mm terä, minkä lisäksi ajattelin tilata samalla muovikampojen kanssa toisen terän, mitaltaan joku 9,3mm - 13mm.

Mietin pitkään kannattaako sitä omaa konetta ostaa vai ei, mutta tuon hinnalla ei tarvitse trimmata itse kuin kolme kertaa niin sen jälkeen on säästänyt koneen hinnan. Jos tarvetta trimmerille ei jostain syystä kohta olisikaan niin sitten vain myyn koneen.

Toissapäivänä kun tulin kotiin huomasin ensimmäistä kertaa, miten koiralle Fiona haisee! Ok, onhan edellisestä pesustakin vierähtänyt muistaakseni jo yli kuukausi, joten olisihan tuo aikakin pestä. Ei sitä hajua silti kotona ollessaan huomaa. Sitten kun tuli tarve pesulle niin tuli tarve myös trimmerille, joten nyt odottelen pesun kanssa sen aikaa että trimmeri tulee. Sitten pesen ja leikkaan turkin veks ja helpotan kaikkien elämää. Fionalla on nyt jo monessa kohtaa turkkia hieman saksittuja kohtia, kun en ole jaksanut ruveta tappelemaan vaikeiden takkujen kanssa vaan leikannut suoraan saksilla, "kohta se kuitenkin trimmataan"- ajatuksella.

Eilen soittelin eläinlääkärille ja päädyttiin alentamaan kortisonin annostusta kolmasosalla, eli nyt syödään 1/2 tbl kaksi kertaa päivässä. Tällä mennään 2 - 4 viikkoa ja sitten lasketaan lisää. Mikäli voinnin kanssa tulee takapakkia niin sitten nostetaan annostusta uudelleen. Nyt on vaan ärsyttävästi hieman hankala tietää mitkä mahdolliset voinnin muutokset tulevat kortisonin annoksen laskusta ja mikä ruoan muutoksesta. Nimittäin ihanien lakkoilevien ahtaajien takia tilaamani kaksi lavallista trovetin ankka-peruna purkkia seisovat nyt satamassa ja piti ostaa Fionalle peura-peruna purkkia tilalle. Ensi viikolla tulee ankka-perunat, mutta ostin silti samantien 12 purkkia peura-perunaa, onpahan ainakin sitten jatkossa vararuokia jos loppuu varsinaiset. Hieman on kakka ollut outoa ruoan vaihdon aikana, katsellaan mihin suuntaan menee. Jos sattuu menemään parempaan niin voihan sitä harkita siirtymistä kokonaan peura-perunaan.

Ai niin, melkein unohtui. Eilen eläinlääkärin vaaka näytti 3,5 kiloa! Eli muutama sata grammaa on tullut lisää viime mittauksesta. Kohta pitää melkein alkaa vähän pienentämään noita suuria ruoka-annoksia, ettei sentään ihan ylipainoiseksi pompsahda.

Hermoloma Iso-Syötteellä

Viiden päivän loma lautailemassa oli kyllä parasta. Yritin olla ajattelematta Fionan terveyttä ja onnistuinkin melkein hyvin. Kahtena yönä tosin olin varma, että kuulin maiskutusta ja toisella kerralla kakomisen ääniä, mutta sitten tajusin sen olevan mahdotonta.

Tässä pieni kuvapläjäys reissusta. Viimeisestä kuvasta ajattelin väsätä blogille uuden ilmeen jossain vaiheessa jos energiaa riittää:

Muuten meni kaikki loistavasti, mutta viimeisenä lautailupäivänä rinteiden huoltokoneet olivat jättäneet hissin nousuladulle kolme jalkapallon kokoista lumimönttiä, joihin minä suhteellisen aloittelevana lautailijana kompastuin ja satutin niskani siinä ankkurista lentäessä. Se siitä hienoudesta olla ensimmäisenä rinteessä.. Ei muuta kuin ensiapupisteeseen tekemään valitus ja ilmoitus siltä varalta, että niska tulee kipeäksi tämän takia myöhemmin. Nyt jomottaa kaulan lihakset, mutta se voi olla vain yleisesti lautailusta, kun ei ole tottunut seisomaan koko päivää pää käännettynä vasemmalle.

Pistin ennen lähtöä laskurin blogin oikean reunan palkkiin ja tänä aikana on jo tullut yli 250 kävijää, kiitos kaikki rakkaat blogini vierailijat! :) No okei myönnettävä on, että itse kävin melkein päivittäin kurkkimassa kävijämäärää ja nousihan ne luvut siitäkin.

Kotiin tullessa vastassa oli iloinen, joskin nuutunut ja TAKKUINEN koira, joka pääsikin heti kammattavaksi. Muuten on kuulemma voinut ihan hyvin, mutta ripuli on palannut ja tylosin siis myös. Se jääkin nyt sitten joka päiväiseksi toistaiseksi. Neljä viikkoa nyt kortisonikuuri jatkunut ja huomenna puhelinaika lääkärille, josko vihdoin päästäisiin puolittamaan annosta. Fiona on ihan väsynyt eikä ulkona jaksa lähteä pihaa pidemmälle. Sisällä hieman leikkii mutta melkoisen laiskasti. Tänään tosin kotiin tultuani houkuttelin sen mukanani kiertämään talon ja kyllä se perässä itse tuli, vaikkakin vastahakoisesti. Karvaa siltä lähtee järkyttäviä määriä, minkä toivon ja veikkaan kyllä johtuvan steriloinnista. Eikös se usein aiheuta jonkinmoisia muutoksia karvapeitteessä?

22 kortisonipäivää / Feeling blue

Nyt pitäisi Fionan tähden pitää itsensä koossa. Se kun selvästi reagoi ainakin omaan mielialaani kuin peili.

Uusia tuulia puhaltaa ja voikin olla että oma piha on laiha lohtu sitten, kun tulee aika muuttaa. Tästä voisin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän edellisellä nettisivulla olevaan journaliin, mitä ei pääse lukemaan kuin harvat ja valitut. Sinne voin huoletta laittaa oman subjektiivisen näkökantani asioista kuin asioista.

Huomenna lähden vajaaksi viikoksi pohjoiseen lautailureissulle vanhempien ja siskon ja sen miehen kanssa. Siellä on ainakin aikaa miettiä syntyjä ja syviä. Seuraavana maanantaina onkin sitten viimeinen päivä ilmoittaa otanko asunnon omalla pihalla vai en. Asunto oli muuten tosi kivan oloinen, mutta keittokomero oli pieni ja ahdas. Ei varmaan tulisi paljon ruokaa siellä tehtyä. Halpa se on kyllä (kaksioksi) ja olosuhteiden takia voi olla ettei ole muuta vaihtoehtoakaan. Siellä asuessa voi sitten jonotella uutta asumisoikeusasuntoa jos tahtoo ja tarvitsee.

Fionalle kuuluu ihan ookoota, kohta pitää varmaan taas palata tylosiniin kun kakka on löystynyt ja viime yönä kakkasi jopa makkarin lattialle. Tällä hetkellä odotellaan Helsingissä meitä hoitanutta lääkäriä takaisin lomalta, sitten soittelen hänelle.

Eipä muuta, palaillaan viikon kuluttua.

"Another turning point;
a fork stuck in the road.

Time grabs you by the wrist;
directs you where to go.

So make the best of this test
and don't ask why.

It's not a question
but a lesson learned in time.

It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life."

15pv kortisonilla / Aurinko paistaa risukasaan

Tänään on ollut tosi kaunis aurinkoinen (kevät)päivä ja mielialakin on sen myötä parempi.

Lääkärikäynti meni hyvin, sanelin eläinlääkärille mitä verikokeita tilaisi ja se näpytteli niitä labralähetteeseen. Kaikki nuo edellisessä viestissä mainitut tilattiin ja sitten kasa muita, minkä tarkoituksia en itse ymmärtänyt.

Ruokakeskustelukin meni hyvin ja päätimme lääkärin kanssa siirtää Fionan Trovetin DPD, eli Duck Potato Diet, purkkiruualle. Ankkaa ja perunaa siis, halvemmalla vain mitä Hill'sin purkki olisi ollut. Trovet ei paina purkkeihin raaka-aine luetteloa, joten kotiin päästyäni lähettelin heti maahantuojalle viestiä ja kysyin, mitä kaikkea tarkalleen purkissa on. Vastaus tuli parin tunnin sisällä ja selvisi, että ruoassa on seuraavat ainekset: Ankka, peruna, auringonkukkaöljy, pellavaöljy, sokerijuurikaspulppa. Ei siis ainakaan liialla määrällä raaka-aineita pilattu. Hill'sin vastaavasta eroaa ainakin sillä, että tässä ei ole B-12 vitamiinia eikä kalaöljyä mistä saisi omegoja. Maistuvuus on tässä toistaiseksi ihan huippuluokkaa, vaikka vasta tipan Fiona ruoan joukkoon saikin. Mutta pikkuhiljaa. Maha ei ole vieläkään mennyt löysälle tylosinin poisjäännin jälkeen, vaikka välillä siltä näyttikin. Kummallista kakkaa tuo kyllä on silti. Nyt kokeillaan onnistuuko ruoan vaihtaminen ilman ripulia, jos ei niin sitten jatketaan tylosinia.

Maanantaina tulevat verikokeiden tulokset. Mietin myös tuota eläinsairaalaan soittamista ja päädyin siihen, että en ainakaan vielä sinne soittele. Ehkä jos tuloksissa tulee jotain mistä olen oman lääkärin kanssa eri mieltä niin sitten. Nyt olen kuitenkin taas ihan tyytyväinen siihen, miten Fionaa on hoidettu.

Lisää iloa tähän päivään toi tieto siitä, että mikäli kaikki menee hyvin niin Fiona pääsee kirmailemaan omalle pienelle pihalle toukokuun lopussa :). Olen mahdollisesta tulevasta muutosta tosi innoissani, koska asunto ei olisi voinut olla paremman oloinen! Sisältä emme ole vielä nähneet, joten ei pidä vielä liikaa innostua. Ties mitä luurankoja sieltä löytyy. Sitten helpottuisi kyllä meidän pissarumbakin, kun voi vaan päästää omalle pihalle! Tuleva naapurikin oli aidannut pihansa, joten sekin on sitten selvästi sallittua. Lisäksi koirapuisto tulee olemaan kilometrin päässä!

Fionakin on voinut ihan hyvin. Uusi kortisonin sivuvaikutus on ajoittainen läähätys, mutta se kestää onneksi aina vain vähän aikaa ja helpottuu kun pääsee viileämpään.

Kaiken kaikkiaan hyvä päivä!

2vk kortisonikuurilla / Lisää verikokeita

Huomenna mennään ottamaan Fionalta lisää verikokeita. Kyllästyin etsimään kaikista vanhoista labratuloslapuista verikokeiden tuloksia ja huomaamaan, ettei Fionalta ole tutkittu sitä eikä tätä. Joten nyt marssin lääkärille lappu kädessä ja sanon, että tutkitte verestä nämä. Näihin kuuluvat:

• B-12 vitamiinin puute ja folaatti, mikä tutkii bakteerikannan ylikasvua
• TLI ja cPL haimaverikokeet, haiman vajaatoiminta ja haimatulehdus
• kilpirauhasarvot
• maksa, sappi ja munuaisarvot kontrolloidaan

 Sitten otetaan varmaan joku vakiosetti, mistä näkyy tulehdusarvot ja muut.

Samalla yritän saada lääkäristä irti jotain tuosta ruokavaliopuolesta. Fionan kakassa on ollut pitemmän aikaa sulamattomia kohtia, minkä luulin olevan luita, mutta kuulemma tässä kanassa ei olekaan luita vaan vain rustoja. Eli näin jälkiviisaana voisi sanoa, että ei ihme että laihtuu, kun ei ruoka sula kunnolla ja pääse imeytymään.

Eilen Fiona sai paljon enemmän ruokaa kuin aikaisemmin, kun halusin testata tuleeko sille jossain vaiheessa stoppi. Eipä tullut, sillä seurauksella, että se oli koko päivän ihan poissa pelistä ilmeisesti sen takia kun oli niin ähky. Nukkumaan mennessä maha oli ihan pinkeä ja olin jo varma, että se saa mahalaukunkiertymän kaiken hyvän päälle. Ei onneksi saanut, mutta yöllä joi ainakin kolme kertaa (ja pissasi yhtä monta) ja aamulla tuli ihan järkyttävän hajuiset ja näköiset kakkakasat. Eipä ollut hyvänlaatuista kakkaa nähnytkään, vaikka ei ripulia ollutkaan. Ihan kuin kuivaa heinää olisi kakannut. Tänään onkin ollut virkeämpi ja ruokamääräkin pienempi.

Nappulalle meillä ei enää palata, pahimmat närästysoireet on tullut niistä ja Fiona ei ole suostunut syömään mitään nappuloita ilman lisukkeita. Olen edelleen sitä mieltä, että se on vaan liian tuhtia tavaraa tuolle. Nyt kysyn mitä mieltä ell on semmoisista ruoista kuin Hill's d/d duck purkki (vain ankka ja peruna), RC Intestinal purkki tai sitten se Hill's z/d purkki mitä syötiin jo välissä. Z/d:ssä mietityttää maissi, mitä ilman Fiona ei ole montaa kertaa ollut. Voisiko se olla ärsytyksen yksi aiheuttaja. Intestinalin raaka-ainelistaa taas ei netistä löydy, joten sitä ei voi verrata ennen kuin lääkärillä. Ankkaa Fiona ei koskaan ole syönyt, joten se voisi mielestäni olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Siinä on myös omega kolmosta ja kuutosta kalaöljyn muodossa. Ja taisi olla vielä B-12 vitamiiniakin.

Kun verikokeiden tulokset ovat tulleet, eli todennäköisesti maanantaina, soittelen meitä eläinsairaalalla hoitaneelle lääkärille ja kysyn kenen kanssa minun kannattaisi Fionan ruokinnasta jutella. Onneksi maanantaina vasta pitää tilata Hakametsään Hillsiä, jos päädymme erikseen tilattavaan purkkiruokaan. Ehdin siis maanantaina ensin soitella ja sitten tilata vielä tiistaiksi jos tarvetta on.

Lääkäriaikaa tilatessani vastaanottotyttö kysyi, että onko tiettyä lääkäriä kenelle haluan. Sanoin että eipä mitään erikoista (oletin, että se pistää meidät vakkarilääkärille oletuksena), mihin lääkäri sanoi, että voin toki pistää jollekin muulle kuin vakiolle jos haluan. Aloin jo miettimään, että onko meidän lääkäri voivotellut siellä että "tajuais nyt noikin vaihtaa jollekin tästä enemmän tietävälle lääkärille". Sitten kysyin, onko heillä suolistosairauksiin erikoistunutta lääkäriä ja sitten vähän juteltiin siitä kannattaisiko vaihtaa lääkäriä vai ei. Kaksi sisätautispesialistia löytyy heiltä. Mukava hoitsutyttönen oli sitten kuitenkin sitä mieltä, että parempi mennä vakkarille ja hän oli kyllä varma, että vakkari konsultoi heidän sisätautispesialistejaan jos tuntee siihen tarvetta. Vakkari kuitenkin tietää koko historian. Menemme siis vielä vakiolääkärillemme, joka ilmeisesti ei sitten loppujen lopuksi edes yritä hankkiutua meistä eroon.

Lisäys: Melkein tuli tippa linssiin, kun ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen, eli yli kolmeen viikkoon, Fiona leikkii lempinukellaan painien sen kanssa niin, että kellii selällään <3. Tämmöisinä hetkinä tuntuu, että kyllä me tästä vielä parempaan päin mennään.

12 pv kortisoni / Eläinlääketiedettä opiskelemassa

Pari viime päivää olen käyttänyt tehokkaasti netissä surffaillen ja etsien tietoa Fionan sairaudesta.

En ole aikaisemmin etsinyt varsinaisella patologin diagnoosilla englanniksi tietoa, koska minulla ei ole ollut harmainta aavistusta mitä Kohtalainen lymfoplasmasytäärinen enteriitti tai vastaava gastriitti ovat englanniksi. Nyt jotain kautta päädyin IBD:stä kertovalle sivulle, mistä löysin Fionan diagnoosille nimen Moderate lymphoplasmacytic gastroenteritis. Siitä innostuneena löysin monen monta IBD:stä ja sen eri versioista kertovaa nettisivua. Keräsin monta hyödyllistä linkkiä ja olenkin aikeissa tehdä niistä kattavan tietopaketin IBD:stä Fionan kotisivuille avuksi muille samoja kysymyksiä pohtiville, jahka ehdin.

Fiona sairastaa siis IBD:tä, eli Inflammatory Bowel Diseasea eli suomeksi tulehduksellista suolistosairautta. Siitä vielä tuota aikaisemmassa kappaleessa mainittua versiota. Aiheuttajaa ei tiedetä, se voi olla mikä vaan loisista tai bakteereista ruoka-aineyliherkkyyksiin. Tautia hoidetaan ruokavaliolla ja lääkityksellä.

Liityin Yahoon ryhmään IBDogs, jota suosittelen ehdottomasti kaikille IBD koirien omistajille. Sieltä olen lukenut paljon enemmän tietoa sairaudesta, kuin eläinlääkäri on ikinä kertonut. Hyödyllistä tietoa oli muun muassa se, että IBD:n kanssa käsi kädessä voi kulkea SIBO (small intestine bacterial overgrow), B-12 defiency (B-12 vitamiinin puute) ja EPI (exocrine pancreatic insufficiency). Ryhmän asiantuntijoiden mukaan nämä kaikki kannattaisi tutkia koiralta, jolla epäillään tai on diagnosoitu koepaloista IBD.

SIBO:lla tarkoitetaan ohutsuolen bakteerikannan ylikasvua, jonka voi diagnosoida paastoverikokeesta mitatulla folaattiarvolla. B-12 vitamiinin puutteen voi diagnosoida samasta testisetistä mitattavalla kobalamiinin arvolla (listää näiden kahden testaamisest vetlabin sivuilla). EPI:llä tarkoitetaan ilmeisesti haiman vajaatoimintaa, joka tutkitaan TLI verikokeella (linkki vetlabin sivuille). Fionalta on kerran tutkittu verikokeista TLI, joka oli 36 (viitearvot 5-34). Vajaatoiminnassa arvot pitäisivät olla matalat, joten Fionalla tuskin tuota on (vaikka vetlabin sivuilla sanotaankin näin: "Joillakin haiman vajaatoimintaa sairastavilla koirilla esiintyy ohimenevää seerumin TLI:n kohoamista syömisen jälkeen.").

Sen sijaan SIBO:a tai B-12 vitamiinia ei olla tutkittu koskaan. Tänään kävin eläinlääkäriasemalla hakemassa lisää zitacia ja kysäisin eläinlääkäriltä noista testeistä. Vastaus oli, että voisihan nuo ottaa, mutta toisaalta kun tylosin on lääke SIBO:on ja sitä voi syödä huoletta kuitenkin niin ei välttämättä tarvitse. Muutenkin tulee ehkä vähän vainoharhainen olo, kun tuntuu että itse lukee internetistä ihan eri asioita mitä lääkärit sanovat. En vielä varannut aikaa noihin testeihin, mutta mietin asiaa. Asia on ilmeisesti niin, että jos koira sairastaa IBD:tä ja SIBO:a, ei pelkkä kortisoni auta vaan pitäisi lääkitä myös SIBO:a. Omasta mielestäni olisi ehkä kannattavaa testata nuo, siitähän sen tietäisi kannattaako sitä tylosinia edes yrittää jättää nyt pois vai ei.

Toinen suuri kysymysmerkki jenkkiläisten asiantuntijoiden ja oman lääkärini välillä on ruokavalio. Netin viimeisten tietojen mukaan, jos koira kärsii IBD:stä sille pitäisi kehittää eliminaatiodieettityyppinen ruokavalio aineista, jota se ei koskaan ennen ole syönyt. Koira ei saisi enää koskaan saada vanhoja ruoka-aineita, koska ne saavat uudelleen aikaan IBD:n puhkeamisen. Meillähän Fiona on syönyt lähes pienen ikänsä kanaa, mitä se syö nytkin. Oma lääkärimme ei ole ottanut mitenkään puheeksi Fionan ruokavaliota tämän sairauden hoitamisessa. Fiona on ollut nyt suhteellisen ok nappuloiden poisjättämisen jälkeen, mutta mistä minä tiedän olisiko se vielä parempi jos saisi jotain mitä ei ole ennen saanut, esimerkiksi kalkkunaa?

Lisäksi shunttidiagnoosin aikaiset määräykset kummittelevat vieläkin mielessä, ei saa missään nimessä antaa punaista lihaa... Tuntuu, että en saa eläinlääkäriltäni tarpeellisia ohjeita Fionan ruokavalion kasaamiseen järkevästi ja lääkitystä tukevasti. Tuntuu, että olen omien aivojeni ja päätelmieni ja lukemieni varassa, enkä mistään saa asiantuntevaa apua. Tuntuu, ettei eläinlääkäri tiedä tästä sairaudesta tarpeeksi pystyäkseen auttamaan meitä parhaiten. Olen IHAN sekaisin sen suhteen, mitä saan antaa ja mitä en. Mitä pitäisi antaa ja mitä ei. Mikä olisi paras ja mitä pitäisi välttää.

Sattuuko kukaan tietämään Tampereelta suolistosairauksiin tai gastroenterologiaan erikoistunutta eläinlääkäriä? Yliopistollisessa eläinsairaalassa näitä löytyisi kaksi. Ehkä pitäisi soitella meitä viimeksi siellä hoitaneelle eläinlääkärille. Kuitenkin tavallaan tuntuu turhalta lähteä niin kauas, kun nytkään ei tarvittaisi mitään tutkimuksia vaan vain ohjeita, miten koiraa pitää hoitaa sen saaman diagnoosin perusteella.

Fiona voi nyt suhteellisen hyvin kortisoni ja zitaclääkityksillä. Vaikkakin tylosin on ollut pois kolme päivää ja kakka on alkanut taas löystymään. Fionan ohutsuoli ei kykene kunnolla imeyttämään ravintoaineita, mikä viittaisi myös SIBO:on. Tänään mittasin Fionan eläinlääkäriaseman vaa'alla ja järkytyin. Ressukka painaa 3,10kg. Parhaimmillaan viime syksynä se painoi 3,75kg. Miten voi tuntua, että se on menossa parempaan jos paino on nytkin kolmessa viikossa pudonnut 200 grammaa.