Kaksin, kolmin, kaksin.. kolmin?

Olen päättänyt ottaa meille tarjotun luhtitalokaksion, eli toukokuun lopulla muutettaisiin Fionan kanssa omaan pikkukaksioomme missä on pieni piha. Avokin kanssa tiemme erkanevat mitä todennäköisimmin tässä vaiheessa, joten tyttöporukalla jatketaan. Siitä ehkä lisää tulevissa postauksissa, tämän päivityksen tarkoitus on keskittyä toiseen asiaan.

Alussa meitä oli kaksi, Fionan jälkeen kolme. Tässä vaiheessa haaveilin jo kovasti neljännestä ja otin yhteyttä muutamiin kasvattajiin ja ihan viime aikoina on minua potkaissut semmoinen onnenpotku ettei tosikaan. Hetken ehdin iloita tulevasta, kunnes kävi ilmi, että kolmen sijasta meitä asuu yhdessä muutaman kuukauden päästä enää kaksi. Tämä tietysti muuttaa asioita kovasti ja pitää miettiä onko minulla mahdollisuutta tarjota neljännelle, tai siis kolmannelle, parhaat mahdolliset puitteet ja onko se kaikille oikein.

Vaikka tähänkin mennessä olen Fionan hoitanut periaatteessa itse, on avokista ollut apua ulkoilutuksissa ja kotona olemisessa, eli riitti että toinen tulee nopeasti kotiin töistä. Kun on koiran ainoa omistaja, on tilanne väistämättä se, että sinä yksin olet vastuussa siitä ettei koira joudu olemaan kauaa yksin. Itse on tultava joka ainut päivä töistä suoraan kotiin, itse on oltava joka viikonloppu kotona. Tämä on fakta, mikä seuraa väistämättä otan toisen koiran tai en. Siihen en enää pysty vaikuttamaan.

Toinen koira lisää vettä myllyyn siten, että jos haluan toisen kanssa harrastaa on reissujen oltava lyhyitä tai sitten vietävä toinen hoitoon pitempien reissujen ajaksi. Avokki on ilmoittanut ottavansa Fionan mielellään hoitoon ja toinenkin koira on kuulemma tervetullut. Arjen kannalta uskon toisen koiran menevän siinä missä yhdenkin, eli yhtä lailla on tultava kotiin ajoissa, odottaa siellä sitten yksi tai kaksi koiraa. Ongelman varmasti muodostavat ne menot, mihin haluaisin kolmosen kanssa mennä ja Fionan pitäisi jäädä yksin kotiin tai hoitoon. Vaikka uskon Fionan pärjäävän paremmin 8h kotona kuin esimerkiksi ruuhkaisessa ja täydessä näyttelypaikassa, tuntuu se jotenkin hassulta. Mielellään tietysti ottaisi molemmat mukaan jos pystyy. Raha ei ole kolmosta ajatellessa ongelma eikä kuljetus, koska minulla on kuitenkin auto.

Itseäni tällä hetkellä mietityttää ehkä eniten se, tarvitsisinko kauemmin aikaa Fionan kanssa elämiseen sopeutumiseen. Toisaalta elämä helpottuu oman pihan ansiosta, ei tarvitse tunnin välein lähteä ulos. Toisaalta yksin asuessahan minulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Sen olen tässä puolentoista vuoden aikana huomannut, että koira(t) on minulle se harrastus, minkä parissa haluan aikani viettää enkä tarvitse muuta. Koirien kanssa voi urheilla, tavata ihmisiä tai kilpailla. Mitäpä sitä muuta harrastukselta voisi pyytää?

Asia tavallaan on ja tavallaan ei ole ihan ajankohtainen. Ei ole siksi, että haaveilemani yhdistelmän pennut olisivat luovutusiässä alkusyksystä, eli olen siihen mennessä ehtinyt nähdä mitä on asua kahdestaan koiran kanssa. Toisaalta on ajankohtainen, koska tänään kävin tapaamassa tulevan pentueen sekä emää että isää. Haaveenani on saada näyttely- ja harrastuskoira ja molemmat vanhemmat ovat tähän tarkoitukseen mitä parhaimpia. Juteltiin kasvattajan kanssa pari tuntia ja saman ajan emä pyöri ympärillä ja pääsin silittelemään ja tutustumaan siihenkin. Itse asiassa pääsin ensitöikseni yksin kävelyttämään emän pirkkahallin toisesta päästä toiseen häkkinsä luo, mikä oli erittäin siistiä ja melkein teki mieli napata koira autoon ja lähteä kotiin :). Emällä on luonne kohdallaan ja ulkonäkö täysi kymppi. Mikä mahtavinta, kasvattaja on minulle luvannut pentueen lupaavimman uroksen, jos sopivia tulee! Kotiin päästyäni olin aivan varma, että jos sopiva pentu syntyy niin kyllä se minulle tulee. Siltikin jännittää, tulenko varmasti pärjäämään kahden koiran kanssa, tai edes yhden!

Oman x-factorinsa asiaan heittää Fiona terveys, minkä etenemisestä ei tiedä mitään. Onko Fionalle oikein ottaa toinen koira. Uskon, että Fiona voisi ilostua kovasti koirakaverista. Mutta aiheuttaisiko se Fionalle liikaa stressiä ja sairaus voisi pahentua? Jos Fionan ennuste olisi todella huono, olisi loogista odottaa että siitä aika jättää. Tällä hetkellä ei osata kuitenkaan arvioida yhtään elääkö Fiona vuoden, viisi vuotta vai kymmenen vuotta. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. En voi kuitenkaan lopullisesti suojella sitä stressiltä. Ja olla ottamatta koiraa seuraavaan mahdollisesti kymmeneen vuoteen. Toinen koira saattaisi helpottaa omaa stressiäni, koska saisin haaveilemani harrastuskoiran enkä enää surisi sitä, että Fionasta ei siihen ole. Fiona saisi rauhallisen ja stressittömän kotielämän oman leikkikaverin kanssa ja minä juoksisin kolmosen kanssa harrastuksissa. Sitten kun Fiona joskus joudutaan lopettamaan, myönnettävä se on että todennäköisesti kuitenkin aikaisemmin kuin kolmonen, olisi itselleni helpompaa palata kotiin jos siellä on toinen koira kuin jos jäisin ihan yksin.

Paljon ajatuksia, paljon mietittävää.. Mutta onhan tässä vielä aikaa.