22 kortisonipäivää / Feeling blue

Nyt pitäisi Fionan tähden pitää itsensä koossa. Se kun selvästi reagoi ainakin omaan mielialaani kuin peili.

Uusia tuulia puhaltaa ja voikin olla että oma piha on laiha lohtu sitten, kun tulee aika muuttaa. Tästä voisin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän edellisellä nettisivulla olevaan journaliin, mitä ei pääse lukemaan kuin harvat ja valitut. Sinne voin huoletta laittaa oman subjektiivisen näkökantani asioista kuin asioista.

Huomenna lähden vajaaksi viikoksi pohjoiseen lautailureissulle vanhempien ja siskon ja sen miehen kanssa. Siellä on ainakin aikaa miettiä syntyjä ja syviä. Seuraavana maanantaina onkin sitten viimeinen päivä ilmoittaa otanko asunnon omalla pihalla vai en. Asunto oli muuten tosi kivan oloinen, mutta keittokomero oli pieni ja ahdas. Ei varmaan tulisi paljon ruokaa siellä tehtyä. Halpa se on kyllä (kaksioksi) ja olosuhteiden takia voi olla ettei ole muuta vaihtoehtoakaan. Siellä asuessa voi sitten jonotella uutta asumisoikeusasuntoa jos tahtoo ja tarvitsee.

Fionalle kuuluu ihan ookoota, kohta pitää varmaan taas palata tylosiniin kun kakka on löystynyt ja viime yönä kakkasi jopa makkarin lattialle. Tällä hetkellä odotellaan Helsingissä meitä hoitanutta lääkäriä takaisin lomalta, sitten soittelen hänelle.

Eipä muuta, palaillaan viikon kuluttua.

"Another turning point;
a fork stuck in the road.

Time grabs you by the wrist;
directs you where to go.

So make the best of this test
and don't ask why.

It's not a question
but a lesson learned in time.

It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life."