Lokin kastroinnin paranemispäiväkirjasta päivää. Tänään on päivä 4. Koska koira makaamassa koppa päässä ei ole kovin mielenkiintoista katsottavaa, tämän merkinnän kuvat ovat vanhempia day before the day kännykkäräpsykuvia.
Kaikki varmasti tietää sen tunteen, kun jostain kutittaa niin maan perkeleesti eikä rapsuttamaan pääse. Loki on joutunut kokemaan tämän karvaasti viime päivinä.
Sisällä se on jo lähes normaalin rento oma itsensä eikä vaikuta levottomalta. Pari päivää vei tottua koppaan sisällä, nyt se päässä hypätään vaikka sohvalle jos päästäisiin (mistä tulikin mieleen, että unohdin blokata pääsyn sohvalle tänä aamuna, dääämn).
Ulkona liikkuminen on tuskaista hyrränä pyörimistä. Vaan ei ylety rapsuttamaan. Myös etutassun kanyylikohtaan tullut mustelma on arka ja sitä pitäisi päästä pesemään. Läähätyttää. Kävely näyttää siskon sanoin siltä, että sillä olisi p****t housussa.
Päädyin pitämään koppaa myös ulkona. Ei tarvitse vahtia kuin haukka ja olla valmiina estämään nuolemisyritykset. On selvästi haastavaa kävellä pää enemmän ilmassa, kun on tottunut menemään koko ajan nenä maassa. Kopskopskops vain kuuluu ja koppa kerää kaiken mahdollisen moskan ja roskan maasta, puskista ja pensaista, kiitos maailma näistä viime päivien sateista. Omistajan pohkeet on varmaan kohta täynnä mustelmia, kun pitää päästä ihan jalkojen viereen turvaan kävelemään kun alkaa enemmän ahdistamaan. Lenkit on toki lyhyitä ja hitaita.
Ulkona Loki kerää sääliviä katseita ja onpa muutama koiranulkoiluttaja kysynytkin, että mikä sillä on. Yksi kysyi, onko tämä semmoinen "koikkerihondje, eikö se ole tosi vaikea rotu". Sanoin mitään ajattelematta, että joo. Teen hyvää rotupeeärrää olkaa hyvät.Loki on saanut uusia lempinimiä, kuten muffinssi(vuoka) ja rapsutin. Vanhojen loksuttimien ja karvapitkojen ja -pötkylöiden lisäksi.
Kakkiminen onnistuu ihan ok, vaikkakin itse toimintaa ennen ja jälkeen pitää kovasti hyöriä ja pyöriä ja kakkimisen jälkeen äkkkkiä mahdollisimman kauas epäilyttävältä ilmeisestikin tuskaa tuottavalta kakkapaikalta. Levolacia se on saanut aamuisin 4-5ml ja iltaisin 2-3ml mikä on toivottavasti auttanut pitämään kakan pehmeämpänä. Tarulle kiitoksia annostusohjeista!
Kaiken kaikkiaan paraneminen etenee hyvin. Haava näyttää tällaiselle mitään tietämättömälle ihan puhtaalta ja hyvältä. Joitain kertoja olen sitä huuhdellut märkien ulkoilujen jälkeen, mutta enimmäkseen antanut vaan olla. Muutama ensimmäinen päivä oli suhteellisen vaikea ja kävi sääliksi kun ei voinut auttaa, mutta nyt meno alkaa jo olla suhteellisen miellyttävää. Kipulääkettä oli 3-4 päiväksi, päädyin antamaan kaikki 4 päivän pillerit varmuuden vuoksi. Ruokahalu on koko ajan ollut normaali.
Jotenkin vaikea mieltää, että Loki on nyt oikeasti kastroitu. Ei voi muuta kuin toivoa, että ratkaisu oli oikea ja se ei muuta koiraa kuin hyvään suuntaan.
Sunnuntaina menen taas katsomaan penturääpäleitä, tiedossa siis 3-viikkoiskuvia aialokinpoikasista. Kaikki kuusi voivat oikein mainiosti, Murukin kerää painoa jatkuvasti.
Enää kaksi viikkoa töitä ennen lomaa, jaksaa, jaksaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti