tiistai 24. maaliskuuta 2015

Vielä löydän motivaation, vaikka se olisi viimeinen tekoni


Käytiin eilen Elisan ja perrojen kanssa extempore omatoimitreeneissä sporttarilla, kiitos vaan kutsusta! :) Tehtiin Lokin kanssa kaikki esteet läpi ihan vaan huvikseen, keppejä kuudella kepillä takaaleikaten etupalkalla eikä mitään ongelmaa siinä. Lisäksi pyörittelin Lokia parin siivekkeen ympäri ämpäri ja tehtiin ihan simppeleitä Tessille saamiamme alkeisharjoituksia siivekkeiden pyörittämisessä. Oli kyllä niin hakemista kuin vaan voi olla, omalta osaltani, kun niin vähän tullut treenattua ettei tosikaan.

Miksi oi miksi motivaatio ei nosta päätään heiii??

Muistan miten innoissani olin lähes tasan vuosi sitten tässä vaiheessa ja ihan harmittaa. Jalan takia kadonnut motivaatio ja kiinnostus katosi todellakin paljon pitemmäksi aikaa kuin olisi tarvinnut. Jotenkin ei vain nappaa yhtään ja se ärsyttää.

Talvella kyllä huomaa, kun ei säännöllistä treeniryhmää ole, niin jää helposti tekemättä ja kunnon tatsi jää puuttumaan jatkuvien taukojen takia ja ei se kiinnostuskaan sitten ehdi syttyä. Onneksi kohta voi jo alkaa miettiä kesätreenejä, tällä hetkellä saa jo jännittää mihin ryhmään pääsee.

Päätinkin sitten alkaa katsella kisakalenteria ja kaivaa motivaation esiin vaikka se olisi viimeinen tekoni. Nyt **ttu aksataan kiinnosti tai ei, löydän motivaation vielä vaikka mistä kivien ja kuusien alta. Tiedän että se muhii siellä jossakin ja kesä kaikkine kivoine tapahtumineen lähestyy uhkaavaa tahtia ja meidän treenimäärät on ollut ihan säälittäviä.

Huhtikuulle ei enää ehdi tunkea kisoja kun on kaikkea muuta tässä pääsiäisloman kieppeillä jo kehitettynä. Toukokuu sen sijaan näyttäisi täyttyvän hyvin ahkerasti (ja huolestuttavasti, tällä motivaatiolla) aksatoiminnasta, nekin viikonloput kun ei ollut potentiaalisia kisoja täyttyy nASTaCupin ja seuran virallisten kisojen hommista. Toukokuu AST:lla on aina täynnä epistelyä ja järkkäämistä, mikä tavallaan on hyvä kun saa talkoohommat enimmäkseen pois alta. Toisaalta taas eipä siinä sitten paljon muuta ehdikään niinä episperjantaina tehdä ja etäpäiviä saa aina olla vähän ikävästi järkkäämässä tai vaihtoehtoisesti pitää Lokia tylsistymässä autossa episten ajan.

Lokikin pitäisi jo keväthuoltaa, jää todennäköisesti pääsiäisloman jälkeiselle ajalle. Pitäisi varata aika hierojalle sekä fyssarille (olen optimistinen lisääntyvistä treenimääristä) ja lisäksi kastrointisuunnitelmat vaihtuikin tällä kertaa silmätarkkiin ja samalla käyntikerralla ihan kiinnostuksesta otettavaan laajaan verenkuvaan. Kastrointi on kyllä yhä suunnitelmissa, mutta saa jäädä odottelemaan todennäköisesti syksyä, jos ei sitten eturauhanen tai mikään muu asia x y tai z palaa kettuilemaan.

Aksan lisäksi tiedossa on tänä keväänä vielä todennäköisesti parit mätsärit ja sitten toukokuussa Lokin hyvin aktiivinen (hah) misseilykevät näyttää huipentuvan spanielierkkariin, mihin ajattelin huviksi mennä kun kerran poikasiakin on menossa. Ruipelo kalju poika tekee parhaansa kerätäkseen massaa lihotuskuurilla ja turkkia biotiinilla :P

2 kommenttia:

  1. Voihan sentään. Matalaliitoa siis. Jäiköhän sulle tämä olo Fionan lähdettyä? Hiljainen suru, alakuloisuus?
    Tsemppiä Jemima! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä liittyykö tämä mitenkään Fionaan, epäilen että ehkä ei. Paitsi ehkä siten, että kun vuosikaupalla sitä hoiti, niin nyt on tavallaan kaivannut paljon kaikkea muuta kuin koiramaista toimintaa.

      Enemmänkin ehkä näkisin tämän alkaneen tosiaan tuosta jalkaepisodista, kun niin paljon panosti silloin agilityyn ja tuli naamalle vain märkä rätti. Enää ei uskalla kunnolla heittäytyä ja herätellä liikoja toivoja. Kun niin pienestä kiinni milloin pitää lopettaa koko homma yhden koiran kanssa.

      Poista