Vielä löydän motivaation, vaikka se olisi viimeinen tekoni

Käytiin eilen Elisan ja perrojen kanssa extempore omatoimitreeneissä sporttarilla, kiitos vaan kutsusta! :) Tehtiin Lokin kanssa kaikki esteet läpi ihan vaan huvikseen, keppejä kuudella kepillä takaaleikaten etupalkalla eikä mitään ongelmaa siinä. Lisäksi pyörittelin Lokia parin siivekkeen ympäri ämpäri ja tehtiin ihan simppeleitä Tessille saamiamme alkeisharjoituksia siivekkeiden pyörittämisessä. Oli kyllä niin hakemista kuin vaan voi olla, omalta osaltani, kun niin vähän tullut treenattua ettei tosikaan.

Miksi oi miksi motivaatio ei nosta päätään heiii??

Muistan miten innoissani olin lähes tasan vuosi sitten tässä vaiheessa ja ihan harmittaa. Jalan takia kadonnut motivaatio ja kiinnostus katosi todellakin paljon pitemmäksi aikaa kuin olisi tarvinnut. Jotenkin ei vain nappaa yhtään ja se ärsyttää.

Talvella kyllä huomaa, kun ei säännöllistä treeniryhmää ole, niin jää helposti tekemättä ja kunnon tatsi jää puuttumaan jatkuvien taukojen takia ja ei se kiinnostuskaan sitten ehdi syttyä. Onneksi kohta voi jo alkaa miettiä kesätreenejä, tällä hetkellä saa jo jännittää mihin ryhmään pääsee.

Päätinkin sitten alkaa katsella kisakalenteria ja kaivaa motivaation esiin vaikka se olisi viimeinen tekoni. Nyt **ttu aksataan kiinnosti tai ei, löydän motivaation vielä vaikka mistä kivien ja kuusien alta. Tiedän että se muhii siellä jossakin ja kesä kaikkine kivoine tapahtumineen lähestyy uhkaavaa tahtia ja meidän treenimäärät on ollut ihan säälittäviä.

Huhtikuulle ei enää ehdi tunkea kisoja kun on kaikkea muuta tässä pääsiäisloman kieppeillä jo kehitettynä. Toukokuu sen sijaan näyttäisi täyttyvän hyvin ahkerasti (ja huolestuttavasti, tällä motivaatiolla) aksatoiminnasta, nekin viikonloput kun ei ollut potentiaalisia kisoja täyttyy nASTaCupin ja seuran virallisten kisojen hommista. Toukokuu AST:lla on aina täynnä epistelyä ja järkkäämistä, mikä tavallaan on hyvä kun saa talkoohommat enimmäkseen pois alta. Toisaalta taas eipä siinä sitten paljon muuta ehdikään niinä episperjantaina tehdä ja etäpäiviä saa aina olla vähän ikävästi järkkäämässä tai vaihtoehtoisesti pitää Lokia tylsistymässä autossa episten ajan.

Lokikin pitäisi jo keväthuoltaa, jää todennäköisesti pääsiäisloman jälkeiselle ajalle. Pitäisi varata aika hierojalle sekä fyssarille (olen optimistinen lisääntyvistä treenimääristä) ja lisäksi kastrointisuunnitelmat vaihtuikin tällä kertaa silmätarkkiin ja samalla käyntikerralla ihan kiinnostuksesta otettavaan laajaan verenkuvaan. Kastrointi on kyllä yhä suunnitelmissa, mutta saa jäädä odottelemaan todennäköisesti syksyä, jos ei sitten eturauhanen tai mikään muu asia x y tai z palaa kettuilemaan.

Aksan lisäksi tiedossa on tänä keväänä vielä todennäköisesti parit mätsärit ja sitten toukokuussa Lokin hyvin aktiivinen (hah) misseilykevät näyttää huipentuvan spanielierkkariin, mihin ajattelin huviksi mennä kun kerran poikasiakin on menossa. Ruipelo kalju poika tekee parhaansa kerätäkseen massaa lihotuskuurilla ja turkkia biotiinilla :P

Perjantai 13. päivä

Vuodenajat on kummallisia. Ensin syksyllä masentaa siksi kun on niin pimeää ja kärsitään kaamosmasennuksesta. Sitten tulee vihdoin kevät - ja väki masentuu taas. Vaikka fb on syksyisin täynnä kaamosmasennus ja valivalipostauksia, on niitä keväälläkin. Itsemurhatilastot kertovatkin, että yleisin aika tehdä itsemurha on juuri keväisin. Tehtyjen itsemurhien määrä alkaa nousta alkukeväästä aina kesään asti. Miesten keskuudessa suurin piikki on nimenomaan toukokuussa. Naiset sen sijaan tekevät eniten itsemurhia silti syksyisin.

Kaamosmasennuksen syyt ovat enemmän tunnettuja, mutta kevätmasennuksen aiheuttaja on vähemmän tiedossa. Eräs tutkimus sanoo näin:

"Erääksi syyksi on arveltu auringonpaisteen voimistumista kevään aikana. Aivoissa serotoniinin käyttö hermosolujen kemialliseen viestinsiirtoon on laiskinta talven aikana, mutta vilkastuu nopeasti auringonpaisteen voimistuessa keväällä. Erään serotoniinin vastaanottimen (5-HT2A-reseptorin) toiminnassa ilmenevät muutokset voivat aiheuttaa aistiharhoja ja mielialan muutoksia, jotka epäedullisissa olosuhteissa saattavat lisätä itsemurhan riskiä. Nämä muutokset aivoissa saattavat herkimmin ilmentyä stressaavissa elämäntilanteissa, mutta myös keväisen auringonpaisteen voimasta."

- Itsemurhakuolleisuus on huipussaan keväisin (Timo Partonen) - TerveSuomi.fi

Toisessa jutussa (aina luotettava IS) viitataan tutkimuksiin, joissa on päädytty samankaltaisiin tuloksiin. Talvella serotoniinin tuotanto on köyhää ja sen nopea nousu keväällä laukaisee masentuneiden ja itsemurhaa harkitsevien ihmisten aikeet. Myös unihäiriöt lisääntyvät keväisin valon vaikutuksesta. Lisäksi kevätmasennukseen liitetään monesti sosiaaliset tekijät, kuten nuorilla esimerkiksi kouluihin haku. Sosiaalisten ja biologisten tekijöiden suhde ja yhteisvaikutukset eivät ole erityisen hyvin tiedossa, mutta kummatkin vaikuttavat selvästi.

Joka tapauksessa yli 80% itsemurhista tehdään valoisina vuodenaikoina.

Monet mielialalääkkeet muuttavat nimenomaan ihmisen saaman serotoniinin määrää.

Eräänä aamuna radiossa juontaja sanoi kokeneensa hetkittäisen kevätahdistuksen yhtenä näistä kauniista aurinkoisista aamuista. Se oli ollut masentava hetki ja hän sanoikin, että sellaisessa tunteessa vellominen pitempään tekee väkisinkin ikävää.

Itse lähinnä kaamosmasennuksesta kärsivänä huomaan valoisuuden vaikuttavan mielialaan hyvin vaihtelevasti. Tai sanotaan, että muut tekijät vaikuttavat varsinaisesti mielialaan, mutta valoisuus ja muu ympäröivä fiilis korostaa kyseisellä hetkellä valloilla olevaa tunnetta runsaasti. Jos on hyvä ja iloinen mieli, niin aurinko ja nätti ilma saa tunnelman pomppimaan ihan omissa iloisissa sfääreissään. Näin oli esimerkiksi eilen, kun käytiin Lokin kanssa pitkä metsälenkki auringossa ja nautittiin elämästä.

Illalla flunssa teki paluun ja alkoi ärsyttää tämä jatkuva kytevä flunssa. Päätinkin sitten pitää tylsän ja turhan lepoviikonlopun, jos se auttaisi paranemaan kunnolla. Montaa tuntia ei ehtinyt kulua päätöksestä, kun yllättäen heti alkoi tehdä mieli shoppaamaan sohvia, treenaamaan, pelaamaan, mitä kaikkea nyt mieleen tulikaan. Imurointikin alkoi houkutella. Ulkona oli niin raivostuttavan iloinen ja aurinkoinen ilma, että tuli olo ettei saa vain olla tekemättä mitään. Jokainen tuhlattu nätti päivä on menetetty kiva päivä. Miksi ei voisi vain sataa ja olla harmaata.

Tämän ajatusketjun jälkeen päädyin tämän merkinnän aiheeseen. Ja huomasin, että on vielä perjantai 13. päivä. Stnan kevät. Stnan serotoniini.

Kuitenkin päivä koki parannuksen yllättävästä vierailijasta, joka tuli piristämään kettuuntunutta flunssalaista. Loki pääsi lenkille ja omistajaa hemmoteltiin. Ihana esimerkki siitä, miten jos asiat menee kivalla tavalla, niin on aivan samantekevää tuleeko taivaalta kissoja ja koiria vai auringonpaistetta. Ja miten mieliala todellakin voi muuttua niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Ainakin näin, kun oikeasti vakavaa masennusta en tietääkseni ole missään vaiheessa elämääni kokenut. Ainoastaan näitä angstisia päiviä, mitä itse kullakin lienee riittää. Ja olen tästä asiasta hyvin kiitollinen, koska olen myös hyvinkin tietoinen siitä mihin masennus voi pahimmillaan johtaa.

Illan leffatarjonnasta vastasi Donnie Darko. Suosittelen lämpimästi, jos et ole vielä nähnyt. Leffan tunnusmusiikki on saanut kunnian soida repeatilla tämän kirjoituksen aikana.

Kokemuksia vessanraikastinpannasta

Olen silloin tällöin tuskaillut Lokin vahtihaukun kanssa, mutta talvikautena kun aktivointia on vähemmän kuin muulloin ja lisäksi viime aikoina, kun olemme yöpyneet enemmän muualla kuin kotona, tuo käyttäytyminen on tuntunut taas lisääntyneen. Loki haukkuu muutamia haukahduksia vieraiden tullessa, ovisummerin/ovikellon kuullessaan ja ajoittain myös muulloin rappukäytävän äänille. Nämä tilanteet on toki handlattavissa kun on itse kotona ja Loki kyllä hiljenee hyvin nopeasti. Joskus se kuitenkin haukkuu myös silloin, kun itse tulen vasta kotiin ja kävelen rappukäytävässä. Asumme ensimmäisessä kerroksessa kolmi- (vai -neljä..?) kerroksisesta talosta ja ylärappujen asukkaat kulkevat meidän oven ohi mennessään koteihinsa. Olenkin alkanut epäillä, että se haukkuu myös naapureiden äänet kuullessaan. Lisäksi se saattaa öisin haukkua oudoille äänille jos yövymme muualla kuin kotona.

Olen ajatellut, että pitäisi nauhoittaa sen yksinoloja taas pitkästä aikaa, mutta sitten sainkin kivasti siskon kaveriltaan saaman Petsafe haukunestopannan lainaan Lokille testattavaksi. Tässä ensimmäisiä testihavaintoja tästä maagisesta (vaikkakin hieman jakautuneen vastaanoton koiraihmisiltä saaneesta) sitruunapannasta/haukunestopannasta.

Pantaa testatessa kävi ilmi, että oma luonnollinen haukkumisääneni oli oktaavia liian korkea, matalammalta haukkuessani sen sijaan olisin saanut suihkautuksen nenälleni. Onneksi testitilanteessa tajusin osoittaa laitteella mielummin siskoa päin. Pelkkä haju riitti saamaan Tessin epäluuloiseksi ja häipymään olohuoneesta makuuhuoneeseen.

Pannan alkuperäinen omistaja, eroahdistunut terrieri, oli haukkunut aina pannan säiliön tyhjäksi ja panta olikin sitten melko turha kyseisessä tapauksessa.

Lokilla panta näyttää ainakin toistaiseksi toimivan hyvin. Ensitestaaminen oli lauantaina, kun peli-iltaan lappasi väkeä summerin sekä ovikellon kautta. Muutaman ensimmäisen ihmisen kohdalla Loki haukahti kerran, sai suihkautuksen naamallensa ja oli loput kerrat hiljaa. Tarkkailin mahdollista ahdistumista pannasta, mutta sitruunaisen suihkautuksen aiheuttaman muutaman pärskähdyksen jälkeen Loki oli lähinnä ihmeissään, ei mitään ahdistumisen merkkejä mikä oli kiva. Hiljaa ollessaan se saa tietysti myös aina kehuja tai herkkuja kiitokseksi nätistä käyttäytymisestä.

Toinen testikerta oli, kun Loki sai pannan kaulaansa jäädessään yksin vähän tuntemattomampaan paikkaan. Takaisin mennessä rappukäytävässä ja hississä oli hiljaista koko ajan, mutta asuntoon mentyä nenään osuva mukava sitruunan tuoksu paljasti, että yritys pelastaa talo pelottavilta hississäkulkijoilta, meiltä tai joiltain muilta, oli käynyt pojan mielessä.

Kolmas testikerta oli yöllä, kun Loki juoksi ilmoittamaan lehdenjakajalle että "täällä vahdin minä!", sai suihkautuksen naamallensa ensimmäisen haukun jälkeen ja kipitti nolona poikana takaisin sohvalle jatkamaan unia.

Neljäs testikerta oli välioven aiheuttama koirapoikaa epäilyttävä "omg joku tulee" ääni mille piti haukkua kerran, saada taas suihkautus ja parin aivastuksen jälkeen jättää vahtihommat ihmisille.

En tiedä alkaako Loki jossain välissä muistaa että haukkumisesta seuraa suihkautus, mutta ainakin panta näyttäisi jättävän haukut yhteen kertaan. Toivon, että Loki on sen verran pehmoinen pieni koirapoika, ettei totu sitruunan hajuun ja jatka haukkumista suihkeesta huolimatta. Toki pitäisi päästä palkitsemaan myös aina niitä kertoja kun on hiljaa, että vahvistuisi se oikea käyttäytymismalli. Lisäksi aktivointia pitää muutenkin lisätä, että on sitten myös väsytetty koira kotona.

Onneksi kevät ja nätit aurinkoiset päivät alkavat olla täällä! Tänäänkin käytiin taas reilu puolitoista tunti juoksemassa, kevätaurinkoiset canicrosslenkit on ehkä parhautta!

Unelmia ja toimistohommia

Reilu puolitoista viikkoa on tullut ajateltua normaalia enemmän omaa ammatti- ja urakehitystä, kun jouduin yllättävään firman sisällä olevaan työhaastattelutilanteeseen erääseen projektiin. Siinä tuli pohdittua parin päivän aikana omaa uraa enemmän kuin varmaan koko viime vuoden aikana yhteensä. Muutos olisi ollut suurin työhön liittyvä juttu viimeisen yli kolmen vuoden aikana. Paikkaa en kuitenkaan lopulta saanut. Vaikka järjellisesti ajatellen osasin asiaa odottaakin, oli siinä parin päivän aikana ehtinyt innostua asiasta siihen malliin, että ketutus oli yllättävän suuri. Hetken aikaa tuli kiukuteltua ja oli sellainen olo, mitä voi kuvata vaikka Leevien sanoilla biisistä Elämä ikkunan takana.

"Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään"

Mutta turha se on jäädä asiaa murehtimaan, ei saa jäädä lumeen makaamaan, eteenpäin sanoi mummo lumessa ja kohti uusia pettymyksiä. Työpäivän jälkeinen suklaatasting pisti endorfiinit liikkeelle, ja hyvä musiikki ja vielä parempi seura piristi. Minähän en näin pienistä lannistu, sanoi pikku-Myy ja silleen! Lisää haluamasi angstiset you can do it if you really want -tyyppiset lainaukset tähän.

Lopputuloksesta huolimatta on kiva ajoittain saada tällaisia herätteitä, jotka pistävät miettimään että mitä sitä elämällä haluaakaan tehdä. Kyllä joku jossain tuolla tietää paremmin, mitä milloinkin tarvitset. Nyt, kun näyttäisi elämä muuten olevan mallillaan *kopkop*, niin voisi hyvin vähän haastaa itseään työrintamalla. Pohdinnoista oli joka tapauksessa se hyöty, että selvitin itselleni mihin suuntaan haluaisin omaa uraa viedä. Sitä pitäisi jokaisen miettiä tasaisin väliajoin joka tapauksessa.

Käytiin sunnuntaina tämän vuoden ensimmäisissä aksatreeneissä (vau). Lotan treenivuoro tuli myyntiin ja ostin sen kokeillakseni miltä aksa tänä vuonna maistuu. Treenirata oli oikein kiva ja vauhdikas. Ohjaajalla oli hanskat täysin hukassa, mutta ei se menoa haitannut. Ainoastaan eräs japanilaisen tai persjättö-puolivalssin paikka aiheutti hieman naurun tirskahduksia, kun japanilaista yrittäessäni tein puolivalssin ja toisinpäin. Oli huvittavaa huomata miten hukassa sitä olikaan.

Kepeillä tehtiin leijeröintiä putkella ensin palkkaamalla ja lopulta ilman. Hyvin meni perille. Vähän oli kulma vaikea ja Loki ei meinannut taipua toiseen väliin, eikä sitten sitä sen enempää jäätykään hinkuttamaan. Keinun veteli ensin vauhdikkaana lentokeinuna, erottelua pitäisi tehdä vielä paljon paljon. Okseri keinun jälkeen oli uusi juttu ja oma putkeen-käsky piti ajoittaa siten, ettei Loki ollut juuri okserin päällä käskyn saadessaan. Silti rimat lenteli, okseritreeniä pitäisi siis tehdä.

Muuten hypyt ja meno oli yllättävän helpohkon ja sujuvan tuntuista, treenikaveri sanoi, että Loki näytti perhoselta, liikkui niin kevyesti ja vaivattomasti ^_^. Oli hirmuisen kiva kuulla!

Läksyksi tuli vanhojen tuttujen lisäksi persjättöön tulemisen palkkaaminen, meinasi ignoorata persjätön ohjaukset.

Loki veti parit ikävän näköiset lipat, ehkä olisi auttanut jos paha omistaja olisi muistanut leikata tassukarvat. Tarvitsisi kuitenkin käyttää Loki hierojalla ja varata aika fyssarillekin melkein eniveis.

Lokin mielestä voisi treenata useamminkin. Mutta vaikka treeneissä olikin tosi kivaa ja aksamotivaatio kurkki jostain pilvien takaa, ei siitä silti sen kummempaa innostusta jäänyt että olisin esimerkiksi torstain treenit priorisoinut "hengailun" yläpuolelle ja ostanut vuoron... Ehkä sitten jonain kauniina päivänä...