Screw you guys, I'm going home.

Ei pitäisi koskaan aloittaa päivää ajattelemalla "kylläpä tämä on hyvä alku tälle päivälle". Sen jälkeen voi olla varma, että kaikki loput asiat menee juuri niin päin sitä itseään kuin vaan mahdollista.

Aktiiviseksi suunniteltu saldopäivä voi nopeasti vaihtua veemäiseen rötväämiseen kun ei muuhun kykene sen jälkeen, kun työjutut puskee vapaa-ajalle, mokailee seura-aktiivihommissa, ei pysty aloittamaan suunnittelemaansa sahaamisoperaatiota kun saha tuli juuri palautettua omistajalleen. tiskikoneen oksentamisääniefektit herättää päiväunilta ja muutenkin olo on väsy ja blööhkis ja nyyhkis ja argh. Olisi varmaan pitänyt vaan mennä töihin.

Viikonloppu oli hurjan kiva ja arki on tyhmää.

Kirjoittaminen on viime aikoina ollut aika vähäistä ja se vähäinenkin on laadulliselta sisällöltään juuri samaa sarjaa kuin edellinen virke. Mutta semmoista se on, kun ei Lokin kanssa ole tullut touhuttua juurikaan ja kaikkia asioita ei voi blogittaa. Pieni blogiahdistus ja masennus puskee ja harkitsin sekunninsadasosan taas blogin laittamista salaiseksikin. Haluaisin kirjoittaa tänne enemmän koska kirjoittaminen on kivaa, mutta ei ole tältä saralta kauheasti sanottavaa tällä hetkellä.

Muiden blogeja seuratessa olen havainnut vähän vastaavanlaista kiinnostuksen vähyyttä koirajuttuihin, ehkä kyseessä onkin joku kansallinen ilmiö..?

Joka tapauksessa hyväksyn asian ja keskityn hyvällä omallatunnolla muihin juttuihin, kuten rempan viimeistelyyn ja sisustamiseen. Ei jaksa tästäkään asiasta enää montaa merkintää valittaa ihan vain silkasta valittamisen ilosta.

Lorppa ja Terppa lähettävät terveisiä. Tessin agilityn jatkokurssi on meneillään ja sisko sen kanssa ahkerasti treenaa. Tessillä on kuulemma ollut niin kivaa, että se on jo ärsyttävää. Onnea matkaan siskolle vaan.