I could really use someone else's smile today

Kun 2,5 viikon loma loppuu on hyvä aika kysellä, että mitä pahaa sitä on tullut tehtyä maailmalle kun näin rankaistaan. Yksi päivä meni lomalta kertyneillä energioilla, mutta tänään tuntuu siltä että voisi jäädä kotiin nukkumaan.

Loman loppu meni yhtä kivoissa tunnelmissa kuin alkukin. Työasiat tuli kyllä todellakin karistettua mielestä. Loki vietti tosiaan keskiviikosta sunnuntaihin aikansa porukoiden vaunulla, missä oli mm. tervehtinyt iloisesti jotain tuntematonta uroskoiraa. Kuvittelen varmaan sen olevan paljon epäsosiaalisempi mikä se on, hmmh. Vaikka toisaalta parempi katsoa kuin katua.

Tessin kanssa lähinnä nukuttiin ja kuunneltiin musiikkia. Illalla se käpertyi nukkumaan pää olkapäälläni ja aamulla ensimmäisistä heräämisen merkeistä seuranneet innostumiset karistin hyvin nopeasti ja sen jälkeen se ei tullutkaan tervehtimään ennenkuin varmasti sen itse kutsuin. Sitten se tulikin kuin puskutraktori kaulalle, lähelle piti päästä.. Muutenkinhan se on todellinen sylivauva, aina pitää päästä syliin nukkumaan.

Maanantaina käytiin Lokin ja kaverin kanssa pitkästä aikaa Luukissa pyörimässä reilu 8 kilometrin lenkki. Oli todella nätti auringonpaisteinen ilma ja harmitti, ettei viitsinyt kameraa kantaa mukana. Lämpötila oli ehkä jotain -13 astetta enkä yhtään kotona ajatellut, että tässä lämpötilassa voisi tassut jäätyä. Tossuthan sillä olisi pitänyt olla tietenkin. Pomppa oli, mutta ei sekään enää lämmittänyt varmaan siinä vaiheessa, kun Loki päätti juosta jäätyneen vesilätäkön yli joka sattui pettämään alta. Molskis vaan ja sinne jääveteen sulahti pieni koira. Viimeisimmät pari kilometriä oli Lokin osalta lähes jatkuvaa jommankumman takajalan nostelua. Ongelma helpotti kun siirryttiin tielle eikä menty enää niin syvässä lumessa.

En oikein selvittänyt oliko jalkojen nostelu kylmyydestä vai jostain eturauhasjutusta, mutta ei se siltä näyttänyt että kävely oli erityisen kivaa. Heitettiinkin sitten Loki kotiin ja mentiin tekemään toinen samanmoinen lenkki pelkin ihmisvoimin.

Tiistai meni rempatessa viimeisiä säätöjä. Kaikki ei tokikaan voinut mennä putkeen, vaan olin mitannut roskiskaappiin tulevan levyn n. 5cm liian lyhyeksi. Noh, onneksi siitä ei seurannut kuin semitörkeä kauneusvirhe, mutta eikai kukaan roskiskaappeja sen kummemmin tutki muutenkaan.

Eilen käytiin perrovahvistusten kanssa uimassa. Juuri ennen lähtöä huomasin Lokilla nivusissa hiertymän, varmaan tuli jäähän putoamisista. Ei kuitenkaan ollut arka tai muuten kipeä tai auki, joten mentiin silti uimaan. Siellä Loki sitten polski taas koko puoli tuntia tulematta kertaakaan pois vedestä. Muutamaan otteeseen otin sen rampille vähän hengittelemään. Loppuilta menikin sitten rampatessa sen kanssa pihalla taas sen nelisen kertaa juodun veden takia.

Ja tänään? No tänään vituttaa siinä määrin, että huomaa arjen alkaneen ja loman loppuneen. Mieliala alkoi laskea jo eilen illalla, kun lenkillä mies tanskandogin tms ison tumman koiran kanssa kääntyi meidän edellä takaisinpäin ja kun aloin pakittaa takaisin (ettei Loki räyhäisi isolle tummalle koiralle), mies vain huikkasi että ei tarvitse hyvin me tästä mahdutaan. Olisi pitänyt sanoa että joo me ei, mutta tyydyin vain mölisemään jotain jooooo ja jatkoin pakittamista. Siinähän Loki hihnan kiristyessä rähisi ja siitä ollaan tultu sitten vain alamäkeä. Aamulenkillä vastaan tuli nainen jonkun pienen terrierin kanssa ja jäivät nökittämään keskelle tietä koira Lokia kytäten ja rähinähän siitäkin sitten tuli. Lokille (hermojen menetyksen takia taas liian iso) kurinpalautus (eli juuri päinvastoin kuin pitäisi näissä tilanteissa toimia) ja uukkari ja takaisin kotiin. Huomaa että se on elänyt pellossa viime viikon, kun on ohitukset ihan hukassa.

Muutenkin se koettelee hermoja joka puskaan haistelemisella ja kastrointiajan varaaminen on parin pienen päätöksen päässä.

Muutenkin ärsyttää kun kämppä on kaaoksessa ja elämä tyhmää ja kaikki tyhmiä ja työt ei kiinnosta ja mikään ei nappaa. Jutut pyörii päässä ja mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Pitäisi saada arjesta kiinni, mutta minulle se on aina ollut vaikeaa. Erityisesti joululomien kohdalla jostain syystä, jo pienenä muistan ainakin parina vuonna feikanneeni olevani kipeä ettei tarvinnut mennä takaisin kouluun.

Taidetaan olla palattu taas perusjuttujen äärelle.