Looking at you through the glass

Takana pitkästä aikaa Treemäinen viikonloppu, mihin kuului tuttuun Treemäiseen tapaan sekä urpo ja turpoilua, kavereiden näkemistä ja agilityä.

Ensin nähtiin Janaa, Hilaa ja Tyttiä. Sain uuden kamerani canon 7D:n, millä tulikin leikittyä loppu viikonloppu. Tietysti otettiin kuvia (minä otin, Tytti ei ole vielä saanut seuraavaa monsterikameraansa) Janasta ja Lokista. Osassa on käytetty Tytin 1.4 valovoimaista linssiä. Loki on kyllä hauska kuvattava, pönöttää paikallaan vaikka maailman tappiin asti. Jana taas, no kyllä se suurimman osan ajasta paikallaan pysyi, vaikka saattoikin vähän ajoittain "edistää" ;)

Tässä vielä herra Urpo ja neiti Turpo.

Lauantaina käytiin tervehtimässä kisoissa Egoa, joka kävi virallistamassa oman medisen olemuksensa. Komea poika!

Sunnuntaina kotimatkalla oli vuorossa ties kuinka moneen kuukauteen ensimmäiset oikeat ohjatut treenit Riihimäellä kouluttajana Lotta Vuorela. Lotta on kyllä ihan huippu, meidän suosikkikouluttaja tällä hetkellä! Arvoin etukäteen että mentäisiinkö möllien vai kisaavien rataa, mutta kisaavien rata näytti paljon hauskemmalta joten mentiin sitten se.

Etukäteen oli vähän sellainen blaah fiilis, ei ole niin pitkään aikaan treenattu että ajattelin että menee ihan penkin alle, on tylsää, tyhmää ja muuta vastaavaa. Mutta jo rataantutustuessa alkoi fiilikset nousta ja muistua mieleen miten kivaa tämä olikaan!

Videota ei ole, mutta mentiin aika kivasti eikä melkein yhtään väärin. Läkähdys meinasi tulla jo rataantutustumisessa, mutta yllättävän lujaa jalat pisti menoksi kun oli tosi kyseessä. Ja ai kun oli hauskaa.

A:lta pysyttiin kaukana juoksaritreenin takia ja kepit oli varmaan seinään mentäessä ja treenin puutteen takia aika hitaat. Puomi mentiin kerran ja sekin aika hidas. Mutta ne pätkät kun juostiin ja mentiin vauhdikkaasti niin oli vauhtia sekä koirassa että emännässä.

Perusongelmaa kaarrattamista katsottiin yhdessä kohtaa enemmän, muuten ei nyt siihen paneuduttu kun niin pitkä tauko takana. Kuitenkin sitä taas Lotta sanoi, että ennen hypyn 11 kaltaisia pyörityksiä kannattaa aina ensin tehdä pelkkää hyppyä pari kertaa ja palkata ihan tiiviisti ja sitten vasta vauhdin kanssa. Niinhän se on vaikka aina unohtuukin.

Oli hauska kun Lotta tunnisti Lokin, kun yksi sen pennuista, Velmu-poika, päätyi Rimaan. Vielä hauskempaa ja ihanampaa oli kuulla kun Lotta sanoi myös, että Loki vaikutti olevan oikein mainiossa fyysisessä kunnossa ja parin viikon kisakorkeuksien harjoittelun jälkeen olisi varmasti ihan kisavalmis. Ei me ihan niin nopeasti kisoihin kuitenkaan, ensin tarvitsisi ahkeraa juoksu-A treeniä. Tavoitteeksi voisi pistää vaikka koikkereiden agilitymestaruuskilpailut.

Kamalan surullista on ollut lukea ainakin neljän blogituttavan koirien menehtymisistä parin viime viikon sisällä. Kolme neljästä jäi auton alle. Näistä kaksi samalta ihmiseltä ja samalla kertaa. Ihan hirveää ja järkyttävää. Ei ole kyllä uskaltanut ihan tuttuun tapaan pitää Lokia vapaana ja heijastimet ja vilkkuvalot saa olla mukana lähes aina.

Ei sitä vaan mitenkään kaikkeen voi varautua.

Fionakin on ollut ajatuksissa.