Kevät keikkuen tulevi

Valmiina uusiin kesän haasteisiin!

Kesäkausi korkattu kentällä tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin, 27.2.2014. Tämä on ollut talvi minun makuuni, ainakin enemmän kuin nuo extrakylmät ja lumiset. Toki vähän pitemmän aikaa olisi saanut olla tuota pientä lumihankea ja siten valoisampaa, mutta nyt kun pimeät ajat alkaa olla takanapäin niin voi nauttia lämpimän talven eduista, kuten aikaisin aloitetusta kesäkaudesta :). Koirilla tämä tarkoitti neljän päivän Axilur-matolääkekuuria, mikä loppui eilen.

Keskiviikkona oli jostain kumman syystä aamulenkillä jo valoisaa ja kevät on tuoksunut jo useamman kerran omaan, ja vähän liiankin intensiivisesti Lokin, nenukkiin. Pajunkissoja on ollut lenkkipolkujen varrella jo niin kauan, että ihmettelen suuresti jos niitä on siellä vielä pääsiäisen aikoihin. Lupailevat, että kevät olisi jo alkanut pitemmälläkin tähtäimellä, mutta toki takatalvi voi vielä tulla pilaamaan kaikki hienot suunnitelmat. Voisin kuitenkin sanoa, että Espoossa kevät on jo vähintään ihan kulman takana.

Eilen tehtiin lenkki Puolarmetsän kentälle katsastamaan kentän tilanne. Optimistina taskussa oli lihapullaa ja Lokin oma pikkukala.

Kenttä oli muutamaa kohtaa lukuunottamatta sula ja kuiva. Ei mitään mikä estäisi pienten ulkotreenien aloittamista. Sehän tiesi heti tiistain läksyjen harjoittelua!

Ei muuta kuin pari vanhoja koko talven ulkona olleita siivekkeitä eteen, rima matalalle ja targettikuppi siivekkeen kulman taakse. Nuo vanhat siivekkeet ovat tosi suuria, joten tehtävä oli Lokille siksi ehkä helppo ja se kääntyili tosi nätisti. Omat (liian) talvivaatteet haittasivat hieman pitemmän kuin kolmen askeleen juoksemista. Otettiin myös kolmannen siivekkeen takaa kiertämällä jotta saatiin vauhtia. Kalapalkalla vauhtia oli, mutta homma pysyi silti mielestäni kasassa.

Lelu sen sijaan ei pysynyt, joten täten sanomme hyvästit Lokin rakkaalle pikkuiselle kalavinkulle, joka hajosi kahteen kappaleeseen suuren ja mahtavan Loksuttimen käsittelyssä ja jäi sille tielleen.

Isoin lenkin varrelta löydetty likainen lumikasa (oikealla).

Treenit

Aloitetaan merkintä erittäin kuvaavalla Pätysen kuvalla. Tässä, hyvät naiset ja herrat, on "pahasti myöhässä oleva persjättö" -ilmiö. Also known as "shitting on my dog" -ilmiö. Tavataan useasti hermostuneiden aloittelevien ykkösluokkalaisten kisoissa. Voi pahimmillaan johtaa suorituksen hylkäämiseen, pysykää kaukana!!

Kolmet kisat ja kaksissa osuttiin Pätysen linssin eteen, jotain hyötyä sentään asua täällä pk-seudun kulmilla.

Eilen treenit oli teemalla "kääntyillään ja vääntyillään". Rata oli tietysti Tiian käsialaa ja tosi hauska. Alku mentiin aika pikaisesti, kun todettiin vain että ei Lokilta voi vaatia kunnon kääntymiseen kokoamista 5 muurilla, kun en yhäkään ole sitä sille opettanut. Tästä saatiinkin ihan opettajalta LÄKSY, jos vihdoin saisi aikaiseksi tehtyä asialle jotain eikä vain valittaa? Kentällekin pääsisi jo.

Takaaleikkaus onnistui kerrasta 7-hypylle, takaaleikkaus jäi kaivelemaan viime kisoissa joten oli kiva päästä tekemään yksi onnistunutkin. A:n jälkeen vaikealta tuntuva putkelle vienti osoittautuikin ihan simpeliksi jutuksi. Keppikulma vähän haastava, piti ensin aika lähelle viedä ja odottaa aina pari ensimmäistä väliä, että Loki lähtee pujottelemaan ja sitten vasta lähteä liikkeelle.

Lopun ennakoivat valssit oli odotetusti haastavia, osaksi sen takia kun Lokia ei tosiaan ole vieläkään opetettu kokoamaan ja osaksi sen takia, kun en itse osaa.

Tässä vielä treenien video taasen, muurin palikalta kuvattuna.

Hips don't lie, vai valehteleeko?

Viikonlopun viettoon kuului leikkimistä excelillä sekä photoshopilla. Olen halunnut opetella käyttämään excelin pivot-taulukoita jo pitkään ja nyt vihdoin keksin jotain käyttöä sille. Kooikerhondjien viimeisimpien valitettavien lonkkatulosten ja niiden perinnöllisyyden tutkimisen innoittamana kokosin koiranetistä tilastoja erilaisten suunnilleen keskikokoisten koirarotujen lonkkatutkimustuloksista vuosilta 2003-2013. And here we go, kaikista hienoin graafinen infograafi mitä olette koskaan nähneet, klikkaamalla isommaksi:

Tämä on versio 2, missä pyreneittenpaimenkoirilla on laskettu sekä lyhyt- että pitkäkarvaisten tulokset. Heivasin kuvan nähtäville facebookiin kun se oli mielestäni niin kaunis :). Jakoi kuitenkin mielipiteitä siinä suhteessa, että se ei ole tutkimus eikä yritä olla, vaan kuvaa pelkästään graafisessa muodossa minkälaisessa suhteessa A-D lonkkia on kullakin rodulla kunakin vuonna tutkittu. Mitään tarkempaa vertailua siis esimerkiksi rotujen välillä on vaikea vetää.

"Infograafi (tietograafi, infografiikka) on tiedon visualisointia niin, että tieto on helpompi ja nopeampi omaksua kuin esimerkiksi tekstimuotoisena."
- Lähde: https://wiki.uef.fi/pages/viewpage.action?pageId=25755725

En siis koko elämääni panostaisi tämän analysoimiseen ja tulkitsemiseen, mutta mielestäni mielenkiintoisia huomioita sieltä voi nostaa:

• Cockerien, shelttien ja novascotiannoutajien tulokset ovat pysyneet suurinpiirtein samoina, A lonkkaisten määrä melko vakio joka vuosi.
• Koirien suuri määrä helpottaa selvästi, suurilukuisilla roduilla luvut pysyvät paljon samansuuntaisemmissa lukemissa kuin esim. pyreneittenpaimenkoiralla (pk+lk), minkä populaatio on sen verran pieni ja siksi vaihtelua on runsaasti ja johtopäätösten vetäminen vaikeampaa.
• Villakoirien tulos oli mielenkiintoinen siinä mielessä, että A-lonkkaisten trendi on selvästi laskeva. Miksiköhän? Onko villiksillä jatkuvasti näin huonoja lonkkia, vai onko tutkittu niin vähän (mahdollisesti vain oireilevia koiria)? Rotua tuntematta ja lisää selvittämättä on vaikea sanoa.
• Espanjanvesikoirien A-lonkkien määrä ollut nousemassa. Mutta mitä se kertoo? Perrojen tilanne on sen verran jännä, että tässä lisätiedoksi kuvattujen koirien määrän nousu tällä rodulla alkaen vuodesta 2003 ja päättyen vuoteen 2013: 
• 39, 90, 119, 135, 186, 213, 197, 239, 203, 234, 219.
• Eli alussa noussut radikaalisti määrä, mutta viime vuosina pysynyt suhteellisen samana.
• Agilityperrojen vaikutus?
• Kooikerhondjien tilanne ei (mielestäni) ole yhtä hyvä, vaan tässä virallistakin virallisemmassa kuvassa näkyy eri lonkkatulosten trendilinjojen suunta: 
• Sekä A- että B-lonkkatuloksien määrä on laskemassa ja C-lonkkatulosten määrä nousemassa. 
• 2007 vuonna on ollut selvä notkahdus, missä C-lonkkaisten määrä on suurempi kuin A-lonkkaisten. Joten sinänsä kyse voi olla tämänkaltaisesta yleisestä heittelystä pienilukumäääräisellä rodulla.
• Silti, huolestuttavaako? Minusta on.
• Rodun jalostusohje lonkista sanoo näin: "Jalostukseen hyväksytään tulokset A ja B sekä tulos C, mikäli yhdistelmän toisen koiran tulos on A tai B."
• Lähes kaikki Suomessa tehdyt yhdistelmät noudattavat tätä linjausta, mutta ulkomailla lonkkia ei läheskään yhtä säännöllisesti tutkita.

Kuva ei ota kantaa siihen, miksi tulokset ovat tällaiset. Mielenkiintoisia muuttujia mainittiin fb:ssä mm:

• Paljonko on tutkittu koiria eri roduissa näinä vuosina (nämä ovat minulla myös tilastoissa mutta en jaksanut alkaa tehdä niistä omaa kuvaansa). Kussakin rodussa oli kuitenkin havaittavissa selkeä nousu tutkittujen koirien määrässä 2003-vuodesta eteenpäin, mutta jälkimmäisen viiden vuoden sisällä määrä ei ole kuitenkaan selkeästi noussut.
• Eläinlääkärikustannuksien hintojen nouseminen
• Tutkittujen koirien määrä suhteessa populaatioon, vissiin vaikuttaa jotenkin semmoisiin tylsiin seikkoihin kuin tilastollinen pätevyys tms :P
• Muuta? Kritiikkiä?

Tekisi mieli tehdä toinen infograafi jostain muusta jalostuksellisesta seikasta, mutta koikkereilla ei polvia tai kyynäriä ole juurikaan 0 arvoja huonompia.

Ehkä teen seuraavan kuvan aiheesta "2003-2013 välillä jalostukseen käytettyjen urosten määrä suhteessa populaatioon". Olisi mielenkiintoista saada kansainvälinen infograafi koikkereilta tästä aiheesta. 

Loksutada, pentuja tällä hetkellä nada.

Ei mitalia Loksunkaan olympialaisista

Hyvinkään NoDo-halli tsekattu, tavoite pitää hauskaa ja onnistuneesti kisata uudessa paikassa ja uusilla esteillä. Tavoite täyttyi, mutta siihen se tasan jäikin. Hyllyputki jatkui kolmen radan verran. Pettynyt olin, kun Wütrich tuomaroi vain hypärin ja muilla oli Jari Helin. Mutta loppujen lopuksi hypäri menikin kaikista hyllyistä surkeiten.

Äiti ja isä olivat mukana ensimmäistä kertaa agikisoissa ja auttelivat kivasti Fionan handlaamisessa ja muissa avustavissa toimenpiteissä :). Heitä saan siis kiittää siitä, että mulla on tänä iltana kotona kaksi väsynyttä koiraa yhden väsyneen ja yhden energiaa raivostuttavasti pursuavan sijaan. Lotalle myös kiitokset kuvaamisesta!

Hausjärvellä/Hyvinkäällä sijaitseva NoDo-halli oli kiva, alusta tosi pitävä ja poistumiset ja radalle menemiset kivan suht suojaisat. Lämppäesteillä ei aitoja ja kuvaaminen oli haastavaa, kun halli oli pitkula ja piti sieltä toisesta päästä kuvailla. Mutta ei mitään moitteita kisajärjestelyistä, kaikki sujui oikein mainiosti.

B-rata oli kaikista paras. Videolta katsottuna tosin hieman pikaisia kontaktivapautuksia, paitsi lopun keinulta, mitä ennen oli tullut hyl joten seisottelin. Rata oli vauhdikas pienillä kiemuroilla, mutta kosahti meillä suoran jälkeiseen putkeen, missä käännyin liian pian pois oikealta päältä sillä seurauksella, että Loki seurasi perässä suoraan väärään päähän = hyl. Sen jälkeen epätoivoinen sylkkäriyritys kepeille epäonnistui ja uudestaan putken kautta vauhtia. Muuten rata meni meidän tasoon nähden todella kivasti. Päivän ainut keinu oli U-P-E-A. Luulin jo että tulee yli mutta ei sentään. Katsokaa videolta alta ja ihailkaa.

A-rata hyvin samankaltainen, tämä oli ensimmäinen rata joten Loki kävi tosi kierroksilla. Lähdössä vähän turhan paljon haistelua. Keppien jälkeinen persjättö vuoden myöhässä ja Loki ehti pyörimään jaloissa. Rata kosahti kuitenkin takana olleeseen pyörittelyyn, mikä muistutti tosi paljon viime treenien kohtaa, jossa opettelin merkkaamaan toisen hypyn. Yritin sitä nytkin, mutta jotenkin toinen käteni ja/tai kroppani kutsui Lokin pakkovalssiin ja hyppy väärin päin = hyl. Siitä sitten taas epätoivoinen pelastelu loppusuoralle, en ehtinyt ja Loki pärisi jaloissa että minneminne. Puomilla seisotus lopussa ja maaliin.

C-hypäri oli ainoa Wütrichin käsialaa ja aika kivanoloinen vauhdikas, linjausta vaativa rata ilman äkkikäännöksiä tai pysähdyksiä. Näytti kivalta, kosahti yksinkertaiselta tuntuvaan ohjaukseen kepeille kun Loki tuli ekasta välistä pihalle ja otettiin putken kautta uudestaan = hyl. Muistan miettineeni Lokin ollessa putkessa ennen keppejä, että "hitsit olisi pitänyt jarruttaa, nyt tulee lujaa" ja niinhän se tulikin. Kuuluu varmaan sarjaan, mitä ei saisi ajatella radan aikana. Ei enää itsellä psyykkaus riittänyt ja fiilikset meni, joten päätin vain rallatella ja kehuin Lokia kovasti matkalla. Siitä sitten loppuun, kaikki suunnitellut ohjaukset venähti ja lopussa takaaleikkaus ei onnistunut, en ole jaksanut vielä analysoida että miksi.

Eniten jäi harmittamaan tuo B-radan väärä putken pää. En yhtään nähnyt tuota ongelmakohtana eikä ilmeisesti monet muutkaan, koska radan jälkeen äiti sanoi jotain että "olisin voinut arvata tuon, puolet teitä ennen menneistäkin meni väärään päähän". Vastasin sitten, että ensi kerralla tuommoiset asiat voi kertoa mielellään ENNEN meidän omaa suoritusta :D. Itse en juurikaan muita nähnyt kun piti olla Lokia hakemassa. Muut radat kosahtivatkin sitten aika plääh-mokiin eikä todellakaan olisi olleet nollan arvoisia.

Takana nyt kolmet kisat, nolla nollaa. Näissä kisoissa oli jo selvät sävelet, että jos moka tulee niin sitten treenaillen loppuun eli että mitään vitosta ei erityisesti lähdetä hakemaan, vaan esim. keppimokassa otetaan kyllä treenin takia aiemman esteen kautta vaikka siitä vitonen muuttuisikin hylkäykseksi. Eikä luva mistään räpellysradasta tuntuisi parhaalta, vaan toivottavasti ne tulevat aikanaan sitten (nopeista ja) onnistuneista (voitto)nollista.

Kova nälkä jäi taas ja voisin jatkaa tähän samaan syssyyn seuraavan luonnostilassa olevan agilitymasennuspostauksen, mutta taidan jättää sen kirjoittamisen johonkin hetkeen kun ärsyttää enemmän. Näistä kisoista jäi after all melkoisen positiiviset fiilikset. Huolimatta jopa siitä, että piti vielä moottoritieltä kääntyä takaisin hakemaan kisapaikalle unohtunut kisakirja.

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Vähän mietityttää, että olisikohan järkeä käydä joku aika vielä sittenkin niissä epiksissä, kun tämmöisiä jotenkin ihan tyhmiä ja turhia virheitä näyttäisi tulevan. Yhdet epikset on ainakin tiedossa parin viikon päähän, mutta pitää vähän katsella muutenkin mitä niitä olisi. Halvempia hyllyjä ne aina on kun nämä viralliset. On niitä virallisiakin toki kalenterissa, mutta siihen rinnalle ei varmaankaan tekisi pahaa vaikka muutamat kontaktipalautusepikset.

Tepsu sanoo loiksis

Tänään treeneissä oli Tessin vuoro.

Renkaan alkeet, naksuttelua renkaan läpi menemisestä. Molempiin suuntiin meni ja tuli, toki hakien vielä kun ei ole tuttu este. Treenit jatkuu.

Tehtiin pientä ympyräntynkää hyppy-putki-hyppy-pussi. Pussi menee jo ihan suljettuna ja radan osana. Hyvin haki putkiin, on se vaan jo pätevä!

Sitten toisena treenien uutena juttuna tein Tessin kanssa ensimmäistä kertaa hyppytekniikkaa. Rimoina oli speedpumpit ja rimojen väli ensin 3 jalkaa, sitten pidennettiin 3,5 jalkaan. Oli ehkä vieläkin liian lyhyt, en ole varma. Hyvin haki targetille, mutta ei oikein rytmi ollut vielä mistään kotoisin, vauhti uupui ja muutenkin se näytti enimmäkseen vain kävelevän. Suvi kuvasi kiltisti videolle ja pisti oikein hidastetut pätkät näkyviin, suuret kiitokset!

Tällä hetkellä näyttäisi hyvältä sunnuntain kisoihin osallistuminen. Peukut pystyssä paranemisen jatkumisen puolesta.

Jöröjukkarock!

Tänään oli Lokilla tyhmä päivä, mutta itselläni helpotuksen päivä. Loki kävi terveystarkastuksessa Univet Espoon eläinsairaalassa, missä siltä tutkittiin perus silmä-korva-pallit setin lisäksi keuhkot, sydän ja otettiin pieni verenkuva sekä maksa- ja munuaisarvot. Sain odotella verikokeiden tuloksia iltapäivään, koska ilmeisesti Lumiani oli mennyt jumiin eikä vastaanottanut puheluita.. Nice. Siinä tuloksia kärvistellessä olin jo ihan varma että sieltä tulee jotain hälyttävää.. No yhtä kaikki loppu hyvin kaikki hyvin ja terve poika on yhä mikä oli todellatodella kiva kuulla.

Loki ei tokikaan tykännyt olla eläinlääkärissä, mutta sieti tutkimukset hyvin ja kun verikokeet saatiin otettua, niin namitarjoilu alkoi välittömästi minkä jälkeen ei sitten mikään haitannut.

Liettuan turneeta ajatellen Loki sai koko rokotuspaletin eli perusrokotukset + rabies + kennelyskä, vaikka muut kuin kennelyskä eivät olleet edes vanhentuneet. Näyttely kun vaatii (...idiootisti..) että rokotteet eivät saa olla yli vuoden vanhoja. Tuntui kyllä tyhmältä rokottaa näin ylimääräistä turhaan, paras nyt sitten hoitaa kaikki baltian maiden näyttelyt tänä kesänä, ne kun ovat eläinlääkärin mukaan ilmeisesti ne missä tämä tyhmä sääntö on voimassa.

Loki on nyt sitten huollettu reissua varten, se jonka pitää uusia passi olenkin sitten minä. Ei ole tullut paljon reissattua viime vuosina.

Parin tunnin päästä tuli pihalle kunnon ripaskat ja väsynyt poika on kyllä aamuisesta visiitistä, joten tänään otetaan tosi rauhallisesti. Kelpaa meikäläiselle erinomaisesti, koska olen itsekin nyt flunssassa. Toivon vaan kovasti, että tämä flunssa paranisi sunnuntain kisoihin mennnessä. Muuten mennään Hausjärvelle harjoittelemaan pitkälti irtoamista...

Here I am staring at your perfection

♥ ❤ ♥  Loki 3v 3kk  ♥ ❤ ♥

Ei mulla muuta.

Kuvat (c) Tytti Käyhkö

Hyppytekniikkaprojekti part 1

Eilen oli Marin pitämän hyppytekniikkaprojektikoirien ensimmäinen tapaaminen. Paikalla kolme koiraa ja Loksu oli vuorossa viimeisenä.

Perussarja Lokilta tuli yllättävän hyvin, jostain kaukaisista aivosoluista se tiesi mistä oli kyse ja haki hienosti targetille. Targettia onkin treenattu ihan vauvasta asti joten ihmettelisin jos ei olisi hakenut :). Ainoastaan sen huomasin, että kun olin itse vasemmalla puolella niin kyttäsi targettia, mutta kun siirryin oikealle puolelle niin meni ihan sekaisin! Katseli vain minua, selvästikin olen tiedostamatta aina seissyt vasemmalla puolella. Pitää vaihdella tätä. Joitain toistoja palkkasin kuolleella pallopalkalla (itse asiassa ensimmäistä kertaa koskaan) ja se toimi myös hienosti.

Itse hyppytekniikasta tärkeimmät kommentit olivat, että oikein hieno ja sulava suoritus, mutta selkä olisi saanut pyöristyä enemmän. Lisäksi se ei osunut hyppyjen välissä ihan keskelle. Tehtiinkin Lokille toistoja myös ns. "ruotsalaisilla oksereilla", eli niin että kunkin hypyn kohdalla oli kaksi rimaa.

Set point meni myös ihan hyvin, Loki ei tainnut pudottaa yhtään rimaa. Joku onkin joskus sanonut sen varovan rimoja, mikä voi hyvin pitää paikkansa. Eihän se monesti pudottele. Sekä target että pallopalkalla meni yhtä hyvin.

Tämän hyppytekniikassa oleellisimmat kommentit olivat, että hyvä hyppykaari, jalat nätisti koukussa, mutta selkä saisi pyöristyä tässäkin enemmän. Ponnistaa hieman kaukaa, takapäähän tarvitsisi lisää voimia. Muutamalla toistolla alastulon tasapainotus ei täydellinen, vaan hieman ottaa osumaa maahan osuessa.

Saimme runsaasti neuvoja ja ohjeita hyppytekniikkatreenien itsenäiseen tekemiseen ja varmasti tullaankin näitä treenaamaan vapaavuoroillamme. Haasteita voi Lokille lisätä kun se sen verran hyvin hyppi nämä. Hyppytekniikkakouluttajamme lupasi myös kommentoida itsenäisiä treenejä videolta, mitä tullaan myös varmasti hyödyntämään ;).

Oli tosi helpottavaa kuulla, että Lokilla on oikeastaan aika hyvällä mallilla hyppytekniikka. Siitä tuli kommenttia, että kun Loki hyppää niin herkästi kaikki hypyt laakana, niin näiden harjoitusten tyyppisillä kokoamisharjoituksilla voisi saada jotain tolkkua niihin kokoamista tarvitseviin hyppyihin myös agilityradalla.

Tänään kotona on maannut täysin reporanka koikkeriloikkeri, yllättävän väsyneeksi veti nämä kaksi treenipäivää. Lenkilläkin käveli kuin hidastetussa filmissä ja kun luoksetulot oli samaa luokkaa niin alkoi ärsyttää ja hyvin lyhyeksi lenkki sitten jäikin. Ensi viikolla ilman mitään treenejä saa keräillä voimiaan viikonloppua varten.

Saksia ja itsenäistä suorittamista

Tiian treenit tiistaina, aksataukoa takana tarkoituksettomasti yli viikko. Olipa tylsä viikko!

Rata oli tosi kiva, päästiin melkein kokonaan! Wou! Erityisesti keskityttiin saksalaisiin ja sitten 13-14-15 hyppyihin niin etten ohjaisi Lokia kilometrikaupalla yli joka suuntaan. Vaan niin että törkkäisy tuonne, sitten tuonne ja merkkaa tähän ja MENE JO. Odottelin taas liikaa ja saatoin liian pitkälle. Perussynnit.

Kepeillä pitäisi tehdä paljon itsenäisiä suorituksia, mutta ihan hyvin pujotteli loppuun vaikka tepsuttelin ja jäin jonkun 3 viimeisen keppivälin tienoille.

Saksalaisissa pitäisi myös olla enemmän ajoissa, liikkua aiemmin. Eikä saa pakittaa pitää ottaa vain sivuaskelia.

Tänään käytiin sporttarin vuorolla vain Lokin kanssa. Oli kivaa olla vain yksi koira mukana, tämä on ehdottomasti kannattavampi kuin hätäillä kahden kanssa! Vaikka toinen olisikin autossa, niin kauhea säätäminen siinä on aina eikä ehdi kunnolla miettiä tehtäviä harjoituksia.

Tällä kertaa tarkoitus oli treenata itsenäisiä keppejä ja keinua ja niin tehtiin. Ensin keppejä niin, että seisotin Lokin renkaan takana ja itse olin vielä Lokia taaempana kun lähetin sen renkaan läpi kepeille. Ensin palkkaaja edessä, sitten lätkällä ja lopulta ei mitään. Hienohieno poika! Keinulla samaa hommaa mutta hypyn takaa. Sama juttu ja ei ongelmia.

Sitten tein pientä simppeliä hyppy-putki-hyppy ja sitten sama takaisin pätkää, missä olisi pitänyt kääntyä ajoissa ja koiran valmistaa hyppyyn. Loki sinkosi kuin nuoli aina vain suoraan ja kääntyi vasta sitten. Teinkin Lotan neuvosta sitten niin, että pistin riman putken puoleisen pään maahan ja palkkasin vain sen kiertämisestä ja jo alkoi vähän järki löytyä. Tuo on kyllä semmoinen treeni, mitä pitäisi ihan vain konkreettisesti ja käytännössä treenata kuntoon.

Loppuun vielä parit kepit ja yksi puomi ja nyt ollaan valmiita uusiin kisakoitoksiin, heti ensi viikon sunnuntaina! :) Ihan parhaat kenraaliharjoitukset, jäi tosi hyvä mieli!

Sitä ennen kuitenkin heti huomenna meidän ensimmäinen Marin hyppytekniikkakoulutuksen projektiryhmän treeni. En malta odottaa! Luulisin, että Lokikaan ei olisi kovin rasittava kun pääsi tänään treenaamaan. Sen jälkeen sitten taukoillaan ensi viikon sunnuntaihin asti.

Lokille on varattu aika terveystarkastukseen. Univetillä on kampanja, jossa 150 eurolla saa alla luetellut tutkimukset. Ensi keskiviikkona menemme. Liian paljon lähiaikoina tullut tietoon tapauksia koirista, joilta on "varmuuden vuoksi" otettu verikokeet ja mitäs sieltä löytyykään. Koikkereiden "vitsaus" on munuaiset, jotka oireilevat vasta kun munuaisesta on tuhoutunut 2/3. Toki on totta, että tieto lisää tuskaa enkä tiedä haluaisinko tietääkään etukäteen tällaisia asioita, mutta mahdollisten tulevien vauveleiden suhteen pidän tärkeänä, että olen tehnyt Lokin terveydentilan selvittämiseksi niin paljon, kuin on kyseisellä hetkellä mahdollista. Vihaan asennetta "terve kunnes toisin todistetaan", ainakin silloin kun on kyse jalostuksesta.

Lisäksi Loki saa todennäköisesti ainakin rabiesrokotuksen, se kun pitää ilmeisesti olla ulkomaille lähtöä varten pistetty viimeisen vuoden sisällä. Pitää vielä tutkia tarkemmin. Näillä näkymin suuntaamme Lokin, kaverin ja hänen koiransa kanssa Liettuaan Moletai 2014 (3x int) näyttelyihin toukokuussa. On muuten hirmukivaa tehdä suunnitelmia matkaa varten, vaikka tosi paljon onkin asioita hoidettavana!

Retkeilyautoon mahtuu vielä n. kaksi henkilöä ja (pientä) koiraa. Halukkaita matkakumppaneita otetaan vastaan jakamaan bensoja. Yöpymään ei autossa valitettavasti enää muita mahdu.

Kevään saattaja satakieli, toivo sen äänessä

Liian paljon kuulunut viime aikoina huonoja uutisia koirien terveyteen liittyen. Suuresti voimia ja tsemppiä ja peukutuksia ja parantavia ajatuksia kaikille koiriensa terveyden kanssa painiville! Se ei ole herkkua. Ei kyllä näköjään minkään koiran terveyteen voi luottaa vaan kaikki saattaa murentua ihan pienessä hetkessä.

Meillä oli tänään vuorossa positiivisempia juttuja, kun Loki pääsi tutustumaan lenkillä uuteen tyttökoikkeriin. Ehkäpä näemme tytön kanssa kerran, tai toivottavasti useamminkin, vielä ennen kevättä.

Tyttö tuli parkkipaikalle Lokia vastaan ja Loki oli kovin innoissaan, kunnes tyttö sanoi mur liian innokkaalle pojalle ja osoitti, että nyt ei ole sellaiset hommat mielessä. Sen jälkeen sitten käveltiin nätisti rinta rinnan välillä samoja lumikasoja nuuskuttaen. Kumpikaan ei erityisemmin välittänyt toisesta.

Lenkin jälkeen parit vielä parit yhteiskuvat ja sitten kotia kohti.

Naksutinkoulutusta koirallesi

Lisää kirja-arvioita, olen liekeissä! Siis arvioiden tekemisistä, en välttämättä tästä nimenomaisesta kirjasta.

Naksutinkoulutusta koirallesi on naksutinkoulutuksen "peruseepos" ja sen ovat kirjoittanut norjalaiset Morten Egtvedt ja Cecilie Køste. Alkuteos julkaistu 2005 ja julkaisussa on vahvasti mukana kirjoittajien yritys (? en ihan hiffannut tätä yhteyttä) Canis (suomenkielinen www.canis.fi).

Kirja on kirjoitettu suhteellisen helppolukuiseen sävyyn, mutta omaan makuuni ehkä hieman turhan jaaritellen. Mukana on kuvauksia koiran näkökulmasta, tarkoituksena olla hauskaan tyyliin kirjoitettu, mutta itse olisin ehkä mielummin jättänyt pois nämä kaikki liirumlaarumit ja mennyt vain asiaan :). Kuitenkin ehkä kouluttajalle, jolla ei ole juurikaan kokemusta koiran kouluttamisesta (erityisesti tietysti naksutinkouluttamisesta) on varmaan ihan hyvä, että mukana on tämmöistä kevyempääkin tekstiä. Kuvia on suhteellisen paljon joten tuntui, että kirja eteni aika sutjakasti.

Kokosin tähän itseäni eniten kiinnostavia juttuja sekä sitten yleisemmin listasin läpikäytyjä asioita, jotta kiinnostunut saisi mahdollisimman hyvän kuvan kirjan sisällöstä.

Sisältö

Introssa kertoillaan naksutinkoulutuksen historiasta, mitä se on ja mitä se ei ole. Kerrotaan vanhoja uskomuksia johtajuudesta ja muusta ympäripyöreästä koiran kouluttamisesta. Kerrotaan naksutinkoulutuksen olevan hyvin konkreettista ja välttävän abstrakteja ohjeita kuten "koirasi tulee luottaa sinuun" tai "teidän on parannettava yhteistyötä". Tämänkaltaisten ohjeiden sijaan naksutinkoulutuksessa neuvotaan esimerkiksi "naksutit puoli sekuntia liian myöhään, ole tarkempi" tai "mene vähän kauemmaksi muista koirista, jos ne ovat liian suuri häiriö, ja lähesty koiria hitaammin".

Kirjan aikana tulee tutuksi käsitteet kuten vahvisteet, pakotteet, kehuminen, itsekkyys, johdonmukaisuus, liikevarmuus, rankaiseminen, kriteerit, apujen käyttäminen, ärsykekontrolli, yleistäminen ... Suuri osa tekstistä ja teorioista kerrottiin toimivan sekä ihmisellä että koiralla, eläimiähän kaikki ollaan eniveis. Siksi oli tosi mielenkiintoista miettiä myös omaa käyttäytymistä oppijana ja ihmisenä näiden pohjalta.

Kirja käy läpi naksutinkoulutuksen neljä perusperiaatetta, joihin viitataan läpi kirjan:

1. Oikean käytöksen palkitseminen
2. Koiran oma-aloitteisuus
3. Ehdollinen vahviste
4. Keskittyminen vain siihen, mitä voidaan nähdä

Näiden lisäksi tarkoin kerrotaan mestarikouluttajan neljä salaisuutta:

1. Ajoitus
2. Kriteerit
3. Vahvistamisväli
4. Vahvisteen laatu

Jos koulutus ei toimi, vika on jossain näistä. En tässä lähde avaamaan sen enempää kun sen verran tuttua kamaa. Ajoituksesta koin kuitenkin pienen valaistumisen liittyen Fionan fleksikäyttäytymiseen. Olen kouluttanut sitä niin, että kun se menee fleksin päähän, odotan että se tulee lähemmäs ja sitten matka jatkuu. Nyt kuitenkin hoksasin, että minun pitää jatkaa matkaa jo silloin kun se on tulossa lähemmäs, ei silloin kun se on lähempänä. Koska tuolloin vahvistan nimenomaan sitä lähemmäs tulemista enkä lähellä pysymistä. Sen aika on sitten myöhemmin.

Kouluttaminen on mekaanista. Jos hallitsee nämä asiat, ei tarvitse keksiä selityksiä sille miksi koulutus ei etene. Ei tarvitse miettiä mitä koiran päässä liikkuu tai valittaa siitä että koira ei keskity tai sitä ei kiinnosta. Kojaamiseen tarvitaan vain näiden mekaanisten taitojen korjaamista.

"Ei ole kurittomia ja keskittymiskyvyttömiä koiria, koiria jotka eivät viitsi tai jaksa tai ovat tyhmiä - sen sijaan on ohjaajia, jotka asettavat liian suuria tavoitteita, palkitsevat liian harvoin, eivät tarpeeksi hyvin tai täsmällisesti."

Käydään läpi oppimistekniikat, naksutinkoulutuksessa käytetään kaikkia muita paitsi kahta ensimmäistä:

1. Fyysinen käsittely
2. Houkuttelu
3. Mallioppiminen
4. Ympäristön muokkaaminen
5. Käytöksen sieppaaminen /capturing
6. Käytöksen muovaaminen /shaping
7. Kohdentaminen /targeting, perustemput
1. Kohdekepin koskeminen kuonolla
2. Hiirimatolle koskeminen tassulla

Kohdentamista tässäkin kehuttiin hirveästi ja sen takia oli pakko kokeilla opettaa Lokille ryömiminen kohdekepin avulla. Tässä lopputulos, kolmen päivän treenin jälkeen, n. 3 min per treeni:

Sisko opetti samaan aikaan Tessille namipalalla houkuttelemalla, hyvin heilläkin meni. Ryömii jo ainakin 30cm! :)

Koulutusmenetelmiä voi tarkastella kahdella erilaisella ominaisuudella:

1. Käytetäänkö positiivista vai negatiivista vahvistamista
2. Käytetäänkö houkuttelua ja ohjailua, vai perustuuko se ennemmin koiran oma-aloitteisuuteen

Vajaa kolmasosa kirjasta oli käytännön temppujen ja käyttäytymisten opettamista naksutinkoulutuksella. Aloitettiin ihan kohdekeppiin koskemisesta, luoksetulosta, maahanmenosta, odottamisesta ja siirryttiin aina vaikeisiin noutoon, valojen sammuttamiseen, lehden hakemiseen postilaatikosta jne. Ihan lopussa kerrottiin vielä lisämateriaalista jos haluaa opiskella enemmän.

Rankaisemisen sivuvaikutukset

Aivossa on alueet niin mielihyvää kuin mielipahaakin varten. Kun ihminen tai muu eläin kokee iloisia juttuja, mielihyväkeskus stimuloituu ja vapauttaa aineita, jotka saavat meidät iloisiksi ja tyytyväisiksi. Kun koemme epämiellyttäviä asioita, mielipahakeskus aktivoituu. Meistä tulee ärsyyntyneitä ja happamia. Pieni vastoinkäyminen aiheuttaa aivan erilaisen reaktion, jos päivä on aiemmin mennyt hyvin kuin suoraan päin persettä (allekirjoittaneen kuvaus).

Koira, jota koulutetaan käyttämällä rankaisua, on usein aggressiivisempi kuin koira, jota koulutetaan positiivisella vahvistamisella. Kun aivojen mielipahakeskusta stimuloidaan siitä seuraa aina joko suuttumus tai pelko. Kun mielipahakeskus on liian kuormitettu, se vyöryy yli huomattavasti herkemmin.

Positiivinen vahvistaminen on vastalääkettä mielipahalle.

Klassinen hihnakäytösesimerkki oppimisesta: Epävarma uros kiskoo hihnassa toisen uroksen tullessa vastaan. Omistaja kiskaisee hihnasta ja toruu koiraa. Koira oppii yhdistämään muiden näkemisen epämiellyttävään tunteeseen ja raivoaminen lisääntyy. Esimerkiksi käy hyvin pienet mustavalkoiset karvapallot ja tietämättömät ensimmäistä koiraansa kouluttavat ihmiset. Tai sairas koira, joka yhdistää ulkoilun kipuun.

Rankaiseminen vahvistaa myös ohjaajaa. Joka kerta, kun ohjaaja nykäisee hihnasta ja koira väliaikaisesti lopettaa kiskomisen, ohjaajan hihnastanykimiskäytös vahvistuu. Kun aletaan kouluttaa positiivisella vahvistamisella, ohjaajalle tulee usein lähes fyysistä tuskaa, kun hän ei saa nykäistä hihnasta (i've sooo been there!!). Tämä vaatii erittäin suurta kärsivällisyyttä, mutta helpottuu ajan myötä.

Joitain koiria koulutetaan sekä positiivisesti että negatiivisesti vahvistamalla. Lääketiede väittää:
"Aivojen mielipahakeskusta stimuloimalla voidaan usein estää mielihyväkeskuksen toiminta kokonaan, mikä osoittaa, että rangaistus ja pelko menevät mielihyvän ja palkkion edelle." Simple as: Voit palkita koiraa määrättömästi, mutta sillä ei ole vaikutusta, koska koira toimii vain välttääkseen palkkion. Evoluution näkökulmasta jonkin uhan välttämisellä on suurempi merkitys henkiinjäämiselle kuin yksittäisen edun saavuttamisella. Viesti ei mene perille palkitsemalla, jos samaan aikaan rankaiset toisesta käyttäytymisestä.

Palkitsemisen ja rankaisemisen yhdistämisen toinen haittapuoli: Palkkion jättämättä antaminen (kuten positiivisessa vahvistamisessa tehdään) menettää merkityksensä ja on jo koiralle palkinto, kun vielä pahempi vaihtoehto on rankaiseminen.

== Näihin teorioihin perustuvat periaatteet:

• Oikeasta käyttäytymisestä palkitaan
• Väärästä käyttäytymisestä ei seuraa mitään

Suorituksen vaatiminen myöhemmin

Usein koiralta, jolle on opetettu esim. istuminen, aletaan vaatia tätä jossain vaiheessa. Sanotaan, että "kyllähän se tämän osaa...!" siirtyen positiivisesta vahvistamisesta jopa rankaisuun. Tätä kutsutaan mm. "ehdottomuudeksi", "vaatimusvaiheeksi" tai "sosiaaliseksi vaateeksi".

Minullakin usein tulee eteen tilanne, jossa olen vastakkain koiraihmisen kanssa joka sanoo, että kun koira osaa asian niin sitä ei siitä tarvitse enää palkata. Viimeisin tilanne oli Mandin omistajan kanssa, hän kun muutamia kertoja on palkannut Mandin autoon häkkiin hyppäämisestä mutta ei enää nykyään. Nykyään sanoo, että kyllä sen pitää mennä sinne myös ilman palkkaa. Harvoin itsestään menee, vaan sitä pitää nostaa tai töniä valjaista. No, minun mielestäni ensinnäkin koira ei vielä tarpeeksi hyvin tajua mennä häkkiin joten sitä tulisi palkita huomattavasti enemmän häkkiin menemisestä ylipäänsä. Mutta se pääseikka mistä väännetään ajoittain kättä on tuo palkkaamisen lopettaminen.

Kirjassa kuvattiin tätä tilannetta siten, että opittu ei säily ikuisia aikoja. Jotta koira jatkaisi taidon käyttämistä, siitä on oltava jatkuvaa hyötyä. Palkitsemisen voi tottakai harventaa ja vähentää, mutta ei koskaan lopettaa kokonaan. Jos lopettaa palkitsemisen kokonaan, käyttäytyminen himmenee. Tai vaihtoehtoisesti (kuten tässä Mandin autoesimerkissä), koira alkaa hyppäämään autoon koska välttää ikävää tönimistä ja autoon pakottamista. Tällöin päästään haluttuun lopputulokseen, mutta kyse ei ole enää naksutinkouluttamisesta. Mainittakoon, että Mandin koulutus ei muutenkaan noudata naksutinkoulutuksen periaatteita, eikä edes positiivisen vahvistamisen juurikaan, mutta tätä palkitsemisen jatkamista osatuista toiminnoista olen joutunut joka tapauksessa moneen kertaan puolustamaan.

Koira ei kuitenkaan koskaan ole 100% varma suorittaja ja haluttujen käytöksien palkitsemista ei koskaan pidä kokonaan lopettaa. Naksutinkouluttaja kulkee siis todellakin aina namit (tai muu palkka) taskussa.

Muita tärppejä

Koirat tottelevat vain ja ainoastaan kahdesta syystä:

1. Saadakseen jotain mitä haluavat
2. Välttääkseen jotain mitä eivät halua

Muita syitä EI OLE! Nämä perustuvat positiiviseen (1) ja negatiiviseen (2) vahvistamiseen.

Positiivisessa vahvistamisessa muut käyttäytymiset ignoorataan, mutta oikein tehdystä palkitaan.
TULOS: Koira, joka yrittää ja ehdottaa erilaista toimintaa. Aktiivinen koira.

Negatiivisessa muusta käyttäytymisestä rankaistaan, mutta oikein tehdystä ei tehdä mitään. Tämä on kuin virheiden etsintää, pikkuhiljaa koira oppii sen kapean polun, millä rankaisua ei tule.
TULOS: Koira, joka ei uskalla yrittää mitään. Passiivinen koira.

Miellyttämishalu: Ei ole sellaista koiraa kuin "miellyttämisenhaluinen". On vain koiria kuten "syömishaluinen" tai "poissa vaikeuksista pysyvän -haluinen". Ihmiset eivät vain ymmärrä todellisia perusteita miksi koirat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät, ja keksivät sitten mielikuvituksellisia selityksiä asialle.

Koiralle "hyvä poika" ei ole palkka, vaan ehdollinen vahviste, joka ei tarkoita koiralle mitään ennenkuin sille on opetettu, että sitä seuraa primäärivahviste. Pelkkä kehu ei palkitse ketään. Kannattaa kuitenkin opettaa koira pennusta asti "hyvä" sanan merkitykseen sanomalla "hyvä" ja antamalla sen jälkeen palkka.

Kiinnostuksen kasvattaminen erityyppisiin vahvisteisiin on yksi tärkeimmistä asioista, mitä koiran kanssa voi tehdä sen pentu- ja nuoruusaikana.

Kannattaa olla niin saita, että palkitsee koiran sellaisella palkalla, joka juuri ja juuri riittää palkitsemaan sen vaivannäöstä. Parhaita palkintoja ei tule tuhlata.

Käytä aina life rewards -palkintoja kun siihen tilaisuus tulee.

Taaksepäin ketjutus: Aloitetaan ketjun viimeisestä vaiheesta minkä jälkeen palkka, sen jälkeen toiseksi viimeinen vaihe minkä jälkeen viimeisen vaiheen käsky on oikeastaan palkka edellisen suorittamisesta. Koira saa luvan suorittaa viimeisen vaiheen, mistä tietää tulevan palkka. Jos ketjun jossain vaiheessa tulee virhe, koko ketju keskeytetään eli koiralle ei anneta lupaa suorittaa seuraavaa tehtävää ja siten palkita itseään.

Luoksetuloon liittyvä mielenkiintoinen kommentti oli, että monethan tekevät niin, että jos koira ei heti reagoi luoksetulokäskyyn he lähtevät juoksemaan poispäin saadakseen koiran lähtemään perään. Tämän sanottiin toimivan itseään vastaan, sillä kun omistaja lähtee poispäin juoksemaan se palkitsee (saalisvietin avulla) koiraa, kun se saa juosta omistajan perään. Itse asiassa "huonosta" luoksetulosta pitäisi palkita huonommin, eli esim. hitaasti kävellä koiraa vastaan. Kun koira sitten taas tulee kuin tykin suusta niin sen saa palkata omistajan jahtaamisleikillä.

Lelujen keräämisessä koriin oli neuvo, että kun opetetaan koiraa vasta hakemaan esineitä ja palauttamaan ne, niin palkan voi laittaa siihen mihin lelu pitäisi pudottaa. Minä olen tätä Fionalle opettanut ja heittänyt palkan poispäin, mutta näinhän se on paljon järkevämpää!

Lopuksi

No mutta mitäs, tykkäsinkö? Ihan joo. Kuuluu siihen sarjaan, mitä on pitänyt lukea jo kauan. Olisi ollut taas elämä helpompaa, jos olisin lukenut aeimmin. Tässä vaiheessa ei ehkä mitään kovin mullistavia uusia ideoita tullut, mutta paljon kiinnostavia taustoja siihen miksi asioita tehdään niinkuin tehdään. Kirja motivoi hyvin taas jatkamaan positiivisella vahvistamisella ja välttämään yhä enemmän rankaisua. Ehkä ne hermotkin pysyy taas paremmin kurissa koirien kanssa eikä semmoisia "stn nyt hiljaa!!!" raivokohtauksia tämän ohjaajan puolelta tulisi (ainakaan niin usein).

Erityisesti ehkä osui ja upposi tuo rankaisemisen vaikutukset -osio, eli mitä onkin tässä jo pitempään uumoiltu ja tavallaan tiedetty mutta teoriapohja on puuttunut. Eli että aggressiivinen kouluttaminen todellakin luo aggressiivisia koiria. Joskus viime vuoden lopulla päätin lakata Lokin rankaisemisen ja sillä tiellä jatketaan ja arki onkin sujunut ihan mutkittomasti viime aikoina. Koirat leikkivät pieniä hetkiä lähes päivittäin keskenään. Tosin osansa voi olla myös talven aikana tylsistymisellä...

Fionakin alkoi taas saamaan lenkillä nameja, omia nappuloitaan. Sille kun ei voi mitä tahansa antaa niin se tuo aina vähän haasteita. Fionan markkeriääni on "hieno", oikein iloisesti ja korkealta sanottuna. Näin alkaa pikku-Vinskin ohitusten kouluttaminen jälleen kerran.

Jokainen koira on siunaus

~ Lina ~

Kohotat pienet siipesi, jotka vasta eilen kannattelivat sinua.
Mutta se, että jokin on päättynyt, ei tee sitä olemattomaksi,
Kerran eletyn kaiku on aina meissä.

Surku on toisten puolesta.

Tajusin pari päivää sitten, että Fiona täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. Kuusi!! 6!! Siis tuo minun pieni valkomusta rääpäleeni, jonka eläminen 1-vuotiaaksi oli todellinen kysymysmerkki. Sitä pitää todellakin osata arvostaa.

Otsikko oli ensin "Jokainen terve koira on siunaus", mutta tarkemman pohdinnan jälkeen poistin sanan "terve". Eihän siinä ollut mitään järkeä. Ihan jokainen koira on siunaus. Terve koira on sitten todellinen lottovoitto. Niitä välillä tuntuu olevan aivan liian vähän. Mutta niinhän se on aina mennyt ja tulee aina menemään. Pitää arvostaa jokaista juuri sellaisena kuin ovat, vaikka elämä jäisikin lyhyemmäksi kuin toisilla. Onneksi koirat eivät sitä ymmärrä ja laatu todellakin korvaa määrän. Meille ihmisille se on joskus vaikeaa. Pitää arvostaa myös tuollaisia pieniä säälittäviä valkomustia (monesti maailman ärsyttävimpiä) ärjyoravia. Tai ehkä niitä pitää arvostaa kaikista eniten. Ne koettelevat, vahvistavat ja opettavat.

Tahtoisin sanoa myötätuntoisena, että ymmärrän ja tiedän mitä ihmiset kokevat kun joutuvat lopettamaan koiransa. Mutta en tiedä, vielä. Tiedän mitä on joutua pelkäämään sitä ja huolehtimaan ja miettimään että joko nyt. Ja miettimään miten pitkälle viedä ja mikä on oikein ja mikä liikaa.

Mutta viimeiselle matkalle en ole ketään vienyt enkä yhdestäkään nelijalkaisesta joutunut luopumaan. Jonain päivänä sekin on edessä, toivottavasti myöhemmin kuin ennemmin.

Jännä juttu, tuo circle of life. Ja juu ei tuu itelle, kuhan olin pallottelemassa.

Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään

Minun piti olla menneenä viikonloppuna elämäntapa-kurssilla, mutta sen peruunnuttua käytin ajan saadakseni mahdollisimman saman hyödyn kuin olisin saanut kurssillakin. Tähän kuului nukkumista pitkään (sunnuntaina heräsin vasta ysiltä, hui!), lenkkeilyä ihanassa valoisassa ja lämpimässä talvikelissä ja syömistä hyvin. En ole turha kulinaristi, joten tsekkasin poikamiehen kaaliherkun :D tosin tuunattuna ja avocado-raejuusto-rucola-plusperushärpäkkeet salaatilla. Tuli oikeasti hyvää! Olen selvästi tullut vanhaksi, kun kypsä kaali ei enää aiheuta "hyi hitto" reaktiota.

Lisäksi olen aloittanut operaation "ompele Fionalle talvitakki", joka on osoittautunut yllättävän mielenkiintoiseksi. Onneksi pakkaset laantuivat, niin kiire katosi sen siliän tien. Kaivan tuon takin rääpäleen siis varmaan joskus ensi syksynä jostain kaapin perukoilta...

Luku-urakkana on ollut kirjastosta lainattu Naksutinkoulutusta koirallesi -kirja, joka on ollut yllättävän puuduttava mutta samalla myös ihan hauskoja ideoita tarjoava tähän mennessä. Innostuinkin eilen kaivamaan kosketuskepin laatikosta ja opettamaan Lokille ryömimistä. Loki osaa mennä maahan ja koskea nenällään kosketuskeppiä (tai niin ainakin luulin) joten homman piti olla helppo. Videopätkä on kolmannesta toistokerrasta, kaikissa oli parin minuutin tauko. Ensin Loki tarjoaa ties mitä hyörimistä ja pyörimistä kunnes löytyy oikea toiminto millä naksahtaa. Loki alussa tarjosi tökkimistä kepin väärään kohtaan, ei suinkaan tuohon pallo-osaan. Lisäksi ryömimisen sijaan se esitti hienoja sammakkoloikkia maassa edeten pyytämäni noin 20cm, ennen kuin liike muuttui enemmänkin pieniksi ryömimisliikkeiksi. On muuten tosi vaikea olla houkuttelematta koiraa yhtään, videollakin näkee kuinka sorrun kepillä houkuttelemaan hieman Lokia. Aiai. Treenit jatkuvat. Mutta olipa hauskaa opettaa jotain merkityksetöntä temppua pitkästä aikaa varmaan yli vuoteen.

Perjantain agilityssä oli mukana Loki ja Tessi. Kylmä oli taas kuin siperiassa, joten koirat joutuivat odottelemaan hallissa sisällä. Siskokin oli mukana, ehkäpä viimeistä kertaa. Sanoi, ettei kestä enää tulla mukaan kun koirat haukkuvat niin järkyttävästi. Ja niin ne tekevät, kun treenaan toisen kanssa niin toinen karjuu käytännössä kurkku suorana. Kun itse en treenaa niin saan ne suht rauhallisena katsomaan muiden menoa namin kanssa, mutta muulloin on aina meteli päätähuimaava. Ei siinä pysty keskittymään enää toisen kanssa treenatessakaan, joten päätin että jos ei voi jättää koiria autoon, niin en vie enää treenaamaan kuin toisen. Helpompaa kaikille osapuolille ja pääsee sitten aina yhden kanssa opettelemaan sitä nätisti odottamista.

Itse treeni oli aika plaah, Lokin kanssa yritin ihmisnuolta tämän tapaisesti, mutta oli vissiin niin kierroksilla että ensin ei tullut yhtään mitään, mutta lopuksi sain kyllä ihan pysähtymään ja kokoamaan kun palkkasin esteen eteen. Siitä jos yritti jatkaa rataa kuten videolla niin ei kyllä onnistunut enää vaan sekosi molemmilla pakka. Lisäksi tehtiin Lokin kanssa rallia ja A:n takaaleikkauksia. Olisi pitänyt olla parempi treenisuunnitelma, meni vähän säätämiseksi.

Tessin kanssa taas voi merkitä seinään rastit:
[x] Pussi
[x] Muuri
[x] Pituus

Toki radan osana harjoitellaan vielä varmasti pitkään, mutta muuten kondiksessa. Irtoomistreeni jatkui taas ja pakko myöntää, että tytsi alkaa jo hakea aika himskatin hyvin! Voisi alkaa jo pieniä 5-10 esteen pätkiä harjoitella ja lisäksi ohjauskuvioita (olettaen että ohjaaja ensin osaisi ne). Jossain mainostettiin tosimöllien epiksiä ja sekunnin sadasosan mietin jo että hmm why not... mutta sitten tulin järkiini.

Lauantaina käväistiin Tessin kanssa Vuokkosilla kurkkimassa miltä hallikisoissa näyttää ja kuuluu. Eipä Tepsulla ollut mitään kummia antipatioita tai ihmettelyä, pikkaisen yritti pitää ääntä kun tajusi että tuolla menee joku putkeen. Sain huokaista helpotuksesta, kun paritkin tyypit totesivat Tessistä vain että selvä mini. Arvelinkin, mutta onhan se aina kiva kuulla. Lämppäestealue oli surkea, kolme kämästä hyppyä, mutta käytiin niillä sitten hieman pyörimässä. Hyvin leikki ja veti leluun kiinni ja työskenteli. Pyörittelin sitä pariin kertaan hypyillä ja hitsit se kyllä kääntyy näppärästi. Ihan erilainen käteen kuin Loksutin, toki kokokin vähän selittänee.

Viikonloppua varjosti kaverin pienen koiran elämä, joka päättynee aivan liian aikaisin. Todella kurjaa ja surullista. Pikkuinen on kovasti ollut ajatuksissamme viime päivinä. Muistuttaa taas nauttimaan jokaisesta pienestäkin hetkestä läheistemme ja karvakaveriemme kanssa.