Viikonlopun huumoriagilityä, hakua ja jalostusneuvottelua

Agility ei ole tosikoille, juu ei todellakaan. Mitä pitemmälle lajissa pääsee, sitä enemmän vaaditaan huumorintajua ettei hajoa pää kun kisat menee niinkuin meillä meni lauantaina. Montaa kertaa ei ole tehnyt mieli oikeasti vajota maan rakoon oman osaamattomuuden takia, mutta lauantaina kyllä teki. Medikisaavia oli joku 10 ja meidän lisäksi vain yksi toinen kisasi ykkösissä, muut oli kakkosia tai kolmosia. Rata oli meille niin paljon liian vaikea, että oma säätäminen sai kerrankin naaman melkein punastumaan häpeästä viimeistään siinä vaiheessa kun katsoin räpellystä videolta... Huhhuh. Olisi pitänyt vetää rata vielä enemmän treeniksi ja jättää suosiolla useita kohtia välistä sen sijaan, että yritin kuitenkin vetää koko radan läpi.

Tuomarina oli Nina Mesiranta ja paikkana agi.fi halli Ylöjärvellä. Halli oli pienempi mitä odotin, esteet ihan kivat ja hyvässä kunnossa. Kisaavien rata näytti tällä kertaa kaikessa kauheudessaan tältä. Ei missään vaiheessa tullut mitään rytmiä, pelkkää "pari estettä räpellystä ja sitten uukkari" läpi radan.

Radasta tekee minulle vaikean yleensä se, että en yhtään tiedä miten jossakin kohdassa pitäisi ohjata. On eri asia miettiä että "tossa pitäisi tehdä persjättö, mutta ehdinköhän.." kun esimerkiksi alun päätä vaivannut pohdinta "tossa pitäisi ohjata tolta puolelta mutta me ei osata sitä, toiselta puolelta voisi ohjata mutta ei osata sitäkään". Ja yleensäkin se että vaikeista ohjausvaihtoehdoista pitää valita se mikä on vähiten mahdottoman kuuloinen ei lupaa ihan hyvää radalle.

• Alussa olisi tarvinnut osata takaaleikkaus kepeille, mutta me ei olla treenattu sitä. Päätin noukkia kakkoshypyn yli, mitä me ei myöskään osata. 
• Neloselle olisi pitänyt joko valssata (epäilin Loki päätyvän putkeen) tai kieputtaa (ei olla treenattu), päädyin kieputus-persjättöyritykseen mikä kutistui rumaksi kaartavaksi kieputukseksi ja takaaleikkaukseksi putkeen. Toisella Loki lähti A:lta ilman lupaa.
• Erotteluista tiesin että menisi päin peetä, ei olla todellakaan treenattu näin vaikeita. Olisi pitänyt skipata tämä kohta molemmilla radoilla.
• 11 olisi ehkä tarvinnut jenkkikäännöksen mitä me ei osata, tein jaakotuksen mikä oli ihan ok, toisella kerralla venähti pahasti ja ei ollut jaakkoa nähnytkään.
• 13 yritin tehdä ennakoivan valssin mikä venähti metrikaupalla joka suuntaan.
• 16 hypylle en oikeastaan tiennyt mitä pitäisi tehdä, mietin että ehkä jotain päällejuoksua tai saksalaista, ensimmäisellä kerralla epäonnistui ja toisella kerralla päätin suosiolla jättää nämä hypyt tekemättä.
• Keinun Loki teki ensin lentokeinuna, luuli puomiksi. Toisto aika himmaileva. Toisella radalla varasti ensin keinulta ja toisto ihan ok tilanteeseen nähden.
• Viimeinen hyppy ensimmäisellä kerralla ohitettiin (ei ohjaajalla ollut enää mitään motivaatiota) ja toisella lensi rima.

Sellaiset epikset tällä kertaa, saisiko talvitauon tänne kiitos. Katsokaa vaikka itse. Saa nauraa tai itkeä.

Ei vaineskaan, en minä ihan näin negatiivisesti näihin kisoihin suhtautunut, vaan pakkohan sieltä on repiä niitä positiivisiakin juttuja vaikka ne jäivätkin mielessä pahasti epäonnistumisten jalkoihin.

• Lokilla oli intoa, ääntä ja ajoittain jopa vauhtia. Se molempien ratojen jälkeen jaksoi repiä leluaan. Ensimmäisen radan jälkeen kun karu totuus siitä ettei tämä todellakaan mennyt hyvin iski päin näköä päätin, että toisen radan jälkeen palkkaan kuin olisi maailman paras suoritus ja niin tein. En usko että Loki toisen radan jälkeen huomasi että olin pettynyt.
• Puomi löytyi molemmilla toistoilla JO toisella kerralla.
• Keinu meni kivasti tuntemattomassa paikassa myös lentokeinun jälkeen, ei siis mitään kammoa.
• Kepit meni kivasti, vaikkakaan ei löytynyt alun räpellyksen takia heti. Mutta kulman en olisi uskonut sinällään olevan ongelma jos ohjaus ennen sitä olisi toiminut.
• Taas uusi halli ja uusi tilanne ja poitsu oli silti ihan superhieno.

Eli summa summarum, tämä kisa kosahti täysin ohjaajan osaamattomuuteen. Vähän harmittaa, että pyysin Lokilta noita erotteluita vaikka tiesin ettei olla treenattu. Epäreilua sille.

Nonniin nyt on kirjoitettu, nyt voi unohtaa nämä epikset.

(c) Tytti Käyhkö

Sunnuntaina aamulla käytiin Tampereen koikkereiden hakutreeneissä, edellisistä hakutreeneistä olikin vierähtänyt varmaan puolitoista vuotta jos ei enemmän. Mukana oli myös Olli, Ego, Dina sekä pentuset Dave ja Leo tekemässä makkararingin tapaista.

Lokille tehtiin kolme maalimiestä, aika helppoja (tai niin oli tarkoitus). Ensimmäisen se jaksoi etsiä tosi innokkaasti, sitten oli vähän liian vaikea toinen mutta löytyi lopulta. Puhti alkoi olla vähän pois jo. Kuulemma Loki tekee kivaa hakuympyrää, mutta sen lisäksi hakee todella paljon apuja minulta. Ei ole kovin itsenäinen hakija eikä mene kauas yksinään. Mietin että tähän varmaan vaikuttaa sekin, että lenkillä metsässä en anna sen lähteä kovin kauas vaan kutsun aina lähelle. Mutta mielummin näin kun että tekisi omia katoamistemppujaan.

Kolmannelle maalimiehelle lähetettyäni treenikaveri huusi parkkipaikan suunnalta että "täältä tulee koira, ota Loki kiinni". Ja niin saatiin todistaa taas maailman idiooteimpien koiranomistajien touhuja, jälleen kerran. Kaksi naista oli tullut parkkipaikalle ja treenikaveri oli kysynyt voisitteko odottaa hetken, tuolla on hakutreeni kesken ja pari minuuttia menisi vielä että koira otetaan kiinni ja tullaan pois niin he pääsisivät sitten rauhassa menemään. Toinen nainen oli vastannut että ok, mutta toinen maailmanomistaja oli alkanut avautua että "meillä on oikeus mennä ulkoilemaan, millä oikeudella te pidätte koiria irti" jne jne. Niin he pyynnöstä huolimatta lähtivät tulemaan suoraan meidän hakutreenien keskelle. Loki sitten fiksuna hakukoirana "löysi" tämän parkkipaikalta varoittamaan tulleen treenikaverin ja palkattiin se sitten siitä ja lopetettiin treenit. Toivon vaan etteivät nämä kyseiset ihmiset koskaan joudu pulaan missä tarvittaisiin esimerkiksi hakukoiran apua. Loki ei ainakaan tällaisia mulkvisteja menisi auttamaan.

Jäin vielä hetkeksi maalimieheksi lagottojen hakutreeneihin, mitkä olivat alunperin sovittu samaan aikaan samaan paikkaan kuin me, mutta he ystävällisesti siirtyivät vähän matkan päähän. Lokin liian iso BOT-takki löysi sattumalta uuden omistajan.

Siitä matka jatkui kohti Hämeenlinnaa ja kooikerhondje ry:n jalostusneuvottelua. Paikalle pääsi minun lisäkseni vain viisi ihmistä, valitettavan vähän ja olisi ollut kiva saada enemmän erityisesti kasvattajia mukaan. Minä edustin ainoana ei-kasvattajaporukkaa. Käytiin läpi jalostuksen tavoiteohjelman onnistumista ja toimintakertomusta. Keskustelu oli vähäisestä osanottajamäärästä huolimatta mielestäni antoisaa, tosin minulla ei ole kokemusta aiemmista jalostusneuvotteluista. Oli kiehtovaa kuulla ihmisten mielipiteitä ja pariin kohtaan minullakin oli jotain sanottavaa. Yksi ehdotuksistani pääsee vuosikokoukselle esitettäväksi asti, olen aika viisas. En tiedä mitä viitsisin tämän enempää kirjoittaa, toki toisista asioista olin enemmän samaa mieltä ja toisista vähemmän. Ihan kiva kokous kaiken kaikkiaan.