If you stand still outside you can hear it... winter's footsteps, the sound of season changing

Pakkanen on tullut - ja sen myötä sain vierailijaksi myös flunssan. Eilen oli semiolo, tänään sitten päätin suosiolla jäädä saikulle. Ei tämä kovin pahalta vielä vaikuta, mutta parempi levätä ennemmin vähän kuin myöhemmin enemmän.

Saikkuviestin lähettämisen jälkeen ei tietenkään tullut enää nukuttua kun olisi saanut, joten käytiin pitkästä aikaa aamukävelyllä lähimetsässä. Oli kivaa nauttia vielä hetki siitä että maata näkyy. Aurinkokin paistoi ja koirat pääsivät viipottamaan vapaana. Pimeällä (eli tällä hetkellä lähes aina kun olen kotona) ei metsään viitsi mennä ja kohta lumivaippa sulkee metsän kokonaan saavuttamattomaksi. Mukana oli "kakkosjärkkäri" eli lumia. Oli kiva hieman testailla miten se onnistuu vangitsemaan tuon kaikkialla olevan kauniin harmaan kuuran. Sammaleet oli jo niin jäässä, että rouskuivat kenkien alla. Loki oli tosi innoissaan pitkästä aikaa omassa metsässä ja löysikin sitten puusta roikkumasta epäilyttävästi jälkimerkkejä muistuttavia nauhoja. Onnea vaan sille, joka tuohon sentin kokoiseen metsäplänttiin yrittää jotain jälkiä tehdä.

Tässä on ehkä tänään ja eilen ollut pieni hengähdystauko kaikesta meneillään olevasta, pieniä muutoksia on täälläkin menossa ja elämä rullaa eteenpäin, uusia ovia avaten. Muutokset tuo uutta sisältöä elämään, mutta joskus pitää kuitenkin pyhittää hetki ihan itselle.

Introvertti saa voimaa omasta itsestään, ekstrovertti muista ihmisistä.

Introverttiä seura kuluttaa, ekstrovertti tarvitsee sitä kestääkseen yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.

Fionan vuosittainen hammashuolto lähestyy, niinkuin rahaa olisi jotenkin ylimääräistä. Kolme takahammasta sillä vielä on ja elättelen toiveita, että ne poistettaisiin nyt likaa keräämästä ja pahan hajuista hengitystä aiheuttamasta. Mielummin soisin Fionalle loppuelämän ilman jatkuvia hammasleikkauksia, kun selvästikin sen hampaat eivät pysy kunnossa. Loki auttoi tänä aamuna omalla panoksellaan antamalla Fionalle aamiaiseksi kunnon naamapesun.

Perjantaina omatoimitreeneissä Lokin kanssa tein vähän A:n takaaleikkauksia, mitkä näytti niin ikäviltä yhtäkkisellä töksähdyspysähdyksellään, että päätin että tästä eteenpäin kaikki tarkemmat kontaktien säätämiset kuten 2on2offissa pysymiset tehdään puomilla. Ei tuo voi suurissa määrin olla kovin tervettä koiralle. Hyvän päätöksen tekevät ne jotka juoksukontaktit opettavat A:lle.

Tessin kanssa tehtiin jälleen putkiin hakutreeniä, vain ja ainoastaan sitä. Se alkaa vähän tuottaa tulosta, Tessi haki jo suoraan putkeen eikä joka kerta kääntyillyt minua kohti että mitämitä. Hetsaan sitä kyselemällä "missä putki". Pieni koira alkaa olla jo vähän taitava. Tätä jatketaan ja siinä sivussa sitten opetellaan uusia esteitä, pussi, pituus, muuri ja rengastakin voisi aloitella. Fionan kanssa höntsäiltiin rimattomia juttuja lopuksi.

Tämän perjantain treeneissä tarkoitus olisi tehdä keppejä kovasta vauhdista ja muistutella parit keinut. Ajattelin, että voisi mennä lauantaina Salon koirahallin järjestämiin epiksiin. Jos parit kilpailevat tähän ottaisi keppi- ja keinutreenin sekä palkattujen kontaktien kanssa. Sen jälkeen harkitsen jättäväni koko joulukuuksi Lokin agilitytauolle ja sitten joko joulukuun lopussa tai tammikuun alussa käyttää sen vielä fyssarilla. Sen jälkeen se voisi olla valmis ensi vuonna alkaviin uusiin koitoksiin.

"Tottelevaisin koira, minkä olen nähnyt"

Tänä aamuna Turussa tuli taivaalta ensilumi. Aikalailla puolenpäivän aikoihin. Ei pysynyt maassa eikä sitä kestänyt kuin muutama minuutti, mutta tämän talven ensilumi on siis nähty. Pienenpieni huurre jäi maahan ja sitä Loki kovasti kummasteli.

Oltiin siskon tupareissa Turussa ja Loki oli mukana. Fiona ja Tessi jäivät porukoille hoitoon ja olivat viihtyneet mainiosti kuten aina. Loki on helppo matkakoira yksinään ja koska kaikkia kolmea ei tällä hetkellä jätetä porukoille yhdessä hoitoon Lokin ajoittaisten mörököllikohtausten vuoksi, pääsi se mukaan pirskeisiin.

Päivällä saatiin lenkkiseuraa Suvista ja koikkeritytöistä Mindistä ja Maggiesta, jotka asuvat lähistöllä. Lokin väsytys iltaa varten toimikin tehokkaasti Turun metsiköissä tyttöjen kanssa ulkoillessa. Leikkiin se ei tietenkään suvainnut lähteä, mutta muuten nautti kyllä lenkistä vapaana. Ihan alkuinnostuksen jälkeen ignoorasi tytöt aika täydellisesti. Suvilla oli kamera mukana, kiitos lenkkiseurasta ja kivoista kuvista! Otetaan uudestaan ensi kerralla.

Jotenkin samasta puusta veistettyjä lenkkeilijöitä koikkerit keskenään verrattuna muun rotuisiin, siinä ne kävelivät välillä rinta rinnan eteenpäin toisensa täysin huomioimatta. Tämä tekee Lokille hyvää, lenkkeilyt vapaana ja hihnassa (narttu)koirien kanssa jotka eivät siitä välitä koska sekään ei välitä niistä. Valitettavasti yhteislenkit erilaisten koirien kanssa ovat jääneet tosi vähälle viime aikoina (tajusin joku aika sitten), oikeastaan sen jälkeen kun Tampereelta muutettiin pois. Olenkin miettinyt, että Loki ei välttämättä puhu enää kovin hyvin koiraa. Tai sitten se puhuu kyllä hyvää koikkeria, mutta muun rotuisille koikkerinkieli tuntuu välillä olevan sama kuin ihminen yrittäisi ilman opiskelua tulkita viittomakieltä..

Koko porukasta otettiin toki myös istumiskuva. Vasemmalla Mindi 2v, Maggie 9kk ja Loki 3v. Loki taisi olla kropaltaan porukan neliömäisin kun näyttää niin pieneltä tyttöjen rinnalla.

Illalla Loki näki ensimmäistä kertaa elämässään vauvan. Niitä kävi paikalla peräti kaksin kappalein. (on muuten jännä, miten koiraihminen (=minä) puhuu vahingossa vauvoista "ne", kun taas vauvaihmiset (=ne muut) puhuvat koiristakin "hän"..). Loki oli kovin kiinnostunut, mutta en päästänyt kuin lähimmillään haistamaan vauvan sukkaa. En halua olla vastuussa kenenkään koiratraumoista, jos Loki olisi saanut jonkun aivopierun ja alkanut vaikka haukkua vauvalle. Aina jos Loki meinasi mennä liian lähelle niin kutsuin luokse ja palkkasin. Palkkasin muutenkin aina kun se nätisti kävi hieman nuuskimassa. Sain vauveleista myös Lokille hyvän ensimmäisen kokemuksen pienistä lapsista, kun se ei tosiaan ole niin pieniä lapsia koskaan ennen nähnyt.

Loki oli tosi nätisti muutenkin koko illan, vaikka paikalla oli paljon väkeä ja meteli sen mukainen. Yksi siskon kaveri tiputti lattialle juustoa, mitä Loki ei suinkaan ottanut vaikka oli ihan vieressä. Kaveri sanoikin, että Loki on tottelevaisin koira mitä hän on koskaan nähnyt :). Hymyilytti. Loki nautti täysin siemauksin saamastaan jakamattomasta huomiosta. Kauaa se ei viihtynyt yksin sille rauhaiseen huoneeseen tekemässäni nukkumapaikassa, vaan halusi olla siellä missä muutkin. Vuorotellen se kävi milloin kenenkin rapsutettavana. Joiltain sai varmasti myös makupaloja, joten ihmekös tuo että viihtyi nuuskutellen lattioita.. Kerran käskin sen tyynyn taakse kun tuli kerralla enemmän väkeä sisään ja siellähän se nätisti pysyi.

Loki on helppo, kun se on yksin.. Porukoilla ennen Turkuun lähtöä se ärähti Fionan kauemmas äitini sitä rapsuttaessa. Näin Lokin elekielestä jo aiemmin ettei se ollut rento. Ehkä pitäisi joskus julkaista aiheesta kirjoittamani pitempi kirjoitus, nyt on vain viime aikoina mennyt niin kivasti yhteiselo etten ole joutunut asiaa miettimään. Viime keskiviikosta asti on kuitenkin ollut aika tapahtumarikkaita päiviä, joten taitaa olla taas aika rauhoittaa elämä hieman pariksi päiväksi että saa Lokin stressitasot varmasti laskemaan. Ja myös omani, huomaa että hemot vähän kireällä ja väsyttää vaikka ei mitään varsinaisen rankkaa viime aikoina olekaan tapahtunut.

Pay it forward

Viime aikoina on mielestäni syntynyt uusia koira-aiheisia sivustoja kuin sieniä sateella. Monet kyllä ollut pystyssä toki jo pitempään, mutta itse en ole näihin kovin kauan aikaa sitten vielä törmäillyt. Harva se päivä joku jakaa linkin uudelle sivustolle facebookissa tai blogissa. Ajattelinkin hieman keräillä näitä tähän siltä varalta, että jos joku päivä olisi tylsää niin voisi tutustua sivustoihin paremmin.

--------------------------------

http://www.dogsports.fi

Täällä sivustolla törmäsin tänään ensimmäistä kertaa koiraharrastusten burnoutista kertovaan tekstiin.

"Kun huomaat ärtyväsi koirallesi, joka ei edisty mielestäsi tarpeeksi nopeasti tai ole tarpeeksi hyvä."

"Burnoutin riskiryhmään kuuluu etenkin täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti-uhrautuja. Burnout kohtaa siis useammin niitä, jotka ovat innostuneita, asettavat vaatimukset korkealle ja ovat kunnianhimoisia. Uupumusta on sanottu hyvien, lahjakkaiden ja ahkerien ristiksi. Osa vähättelee ja aliarvioi itseään, josta koituu stressiä, koska ei koskaan omasta mielestään ole tarpeeksi hyvä."

Lähde: Burnout koiraharrrastuksista

Burnout lienee siis vain vakavamman kuuloinen termi sille, kun tuntuu kaipaavan treenitaukoa. Meillä on nyt menossa jonkin asteinen, tältä viikolta jäi aksat välistä ja muutenkin ehkä motivaatio hieman kadoksissa. Huomenna omatoimeilemaan otan varmaan vain Tessin.

--------------------------------

http://kuono.fi/
Facebook spämmiä varmaan monta kertaa päivässä tulee tältä sivustolta, ihan kiinnostavia juttuja osa mutta enimmäkseen ehkä en jaksa avata.

--------------------------------

http://www.oneminddogs.com/
Joku ihmeen agilitykultilta vaikuttava yritys ilmeisestikin Suomen turkulaisilta agilityhuipuilta. Jotenkin omaan nenään haiskahtaa rahastukselta, mutta onhan siinä mukana todella lahjakkaita ihmisiä ja varmasti tuloksetkin sen mukaisia jos tuohon lähtee. Itsellä ei kyllä ole varaa noin panostaa.

--------------------------------

http://drsophiayin.com/
Seuraan Sophian fb-sivua, mielenkiintoista asiaa koirien käyttäytymisestä. Suosittelen.

--------------------------------

http://positively.com/
Viktuuuuurian omat nettisivut, missä juuri julkaistiin suomalaisten uusia tutkimustuloksia.

--------------------------------

Mitäs muita tulisi mieleen, saa linkittää! Lisäilen tähän sitä mukaa kun itsellekin tulee mieleen. Kivaa ajanvietettä blogien ohella. Erityisesti kiinnostaisi jälkimmäisten tapaiset kouluttajien tieteeseen perustuvat nettisivut hyvillä teksti- ja videomateriaaleilla.

Maxing my stats

Loki kova äijä täyttää tänään 3 isoa vuotta. Onnea paljon omalle punavalkoiselle!!

Syntymäpäivänsä se olisi ehkä mielellään viettänyt jotenkin toisin, mutta tällä(kään) kertaa sillä ei ollut vaihtoehtoja. Se sai kylään vähemmän mieluisan vieraan (sen mielestä), Mandin. Ulkona lenkkeiltiin ensin ja sitten omistajansa kanssa tulivat kylään.

Mandi ei välttämättä tuntenut oloansa ihan kotoisaksi, kun ensin sai kaksi kertaa Lokilta ikävät häädöt ja sen jälkeen yrittäessä tunkea Fionan viereen nukkumaan sai murinat sieltäkin. Fionan murinaa se tosin ei usko, vaan jää vain tuijottamaan että yritätsä kertoa mulle jotain. Pitää aina kutsua se pois Fionaa häiritsemästä. Itse olin (taas) kovin hermostunut tästä visiitistä ja miten Loki käyttäytyisi ja lääkäri määräsikin lisää punaviiniä. Auttoi. Vaikka Loki ei oikein muista koirista tykkää, niin silti jotenkin tuntuu että laumaelämä isommassa laumassa voisi sopiakin sille. Tai tehdä tavallaan hyvää oppia olemaan isommassa porukassa. No, en tiedä.

Vähän tulee kyllä mieleen, että mitäköhän olen tehnyt väärin, kun nämä minun koirani eivät kumpikaan tykkää nukkua muiden koirien vieressä tai muutenkaan nauti niiden läheisyydestä? Misery does love company. Kumpikin vain katsoo, että mikä noita shelttejä vaivaa, kun koko ajan ovat kylkeen tunkemassa. Kateellisena katson kuvia muiden koirista, jotka nukkuvat vierekkäin tai ylipäänsä edes leikkivät yhdessä. Omat on varmaan jotenkin rikki.

Hei olen iso tyttö jo, sanoi Mandi ja jatkoi kasvamistaan. Ikää 17,5 viikkoa, paino 8kg ja säkäkorkeus jotain 40cm tienoilla, karvan kanssa jo Lokia korkeampi. Säkä menee Laabanin kanssa samoilla lukemilla, painoa on vähän vähemmän ja tässäkin ehkä hieman liikaa. Kuulemma nyt vähenee ruoka-annokset. Tytsy vaikuttaa oikein kivalta tapaukselta. Sisaruksilla on kahdella tällä hetkellä pystyt korvat, aika näyttää mihin Mandin korvat asettuvat. Tuskin liimaa tai muitakaan värkkejä koskaan näkevät vaikka päättäisivätkin nousta pystyyn. Luonnonlapsi.

It was different tonight, feeling of autumn coming to last a million years.

Espoon porukan viikonloppuun on kuulunut erinäisten shelttineitien tapaamisia. Olemme päässeet peräti kahdesti nauttimaan ihanasta kesäisestä(?) auringonpaisteesta. Hurjan kylmä viima kuitenkin paljasti, että ei tämä tule kestämään enää ikuisesti. Nautimmekin siis täysin siemauksin vielä kun maata on näkyvissä.

Tänään nähtiin Mandia, koirat olivat toista kertaa nyt vapaana. Viimeksi meni muuten tosi hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Mandi meinasi mennä hakemaan namin Lokin suusta niin sai tuta mitä mieltä Loki oli tästä. Loppulenkki meni ihan hyvin ja tänään jatkui hyvässä tasapainossa. Hieman Mandi selvästi varoo Lokia ja se on ihan hyvä, ei parane mennä toisen nenälle kun ei toinen siitä tykkää.

Loki on kuitenkin vähän yllättänyt, sillä on viikon sisällä lähtenyt sekä Mandin että Tessin perään juoksuleikkiin. Kumpikin on lähtenyt pienestä Lokin "ärsyttämisestä" ja ympäri pyörimisestä "eks nyt leikkis ees vähän...???" ja lopulta on Loki lähtenyt perään juoksemaan. Pienet sheltit tuppaavat tässä vaiheessa vähän itse ihmettelevän ja syksyvän maihin hyvissä ajoin, ennenkuin suuri ja pelottava punavalkoinen saa kiinni. Lokilla on juostessaan kovat äänitehosteet ihan kuin nuorena poikana kun se vielä leikki enemmän. Ihan kuin sitä ärsyttäisi, että toiset juoksevat lujempaa ja jos ihan totta puhutaan, niin en ole täysin vakuuttunut ettei näissä juoksuleikeissä olisi Lokilta osaksi myös vähän sellaista "mene nyt kuuseen siitä" häätämistä.

Tuulikorvainen Mandi

Kolmikon ensimmäinen yhteiskuva

Perjantain aksat meni niin surkeasti, ettei niistä ole paljon kerrottavaa. Lokin kanssa tehtiin puomia etupalkalla käyttäen namiboksia. Mutta ei, ei vieläkään kestä tuota. Tuli läpi varmaan puolet kerroista. Enkä tajunnut tarpeeksi helpottaa ja meni sitten ihme säätämiseksi. Etupalkalla saisi vauhtia ja itsenäistä suorittamista, mutta en kyllä tiedä onko sitä järkeä treenata Lokin kanssa. Kun tarpeeksi kova veto on niin ei se näköjään kontaktilla pysy. Ehkä treenataan ennemmin niin, että puomin jälkeen vaikka suora putki ja itse juoksen sen ohi ja Lokin pitäisi siihen jäädä. Että saisi sitä treeniä mitä tarvitaan kovassa vireessä, että kontaktilta ei saa lähteä vaikka hinku olisi kuinka kova eteenpäin. Lopussa mentiin pieni leijeröintipätkä rallattelua.

Tessin kanssa treenattiin putkeen hakemista mikä ei tullut videolle sekä pussia. Putket meni ihan kivasti, mutta todella paljon oli tyttö kädessä kiinni koko muun treenin. Tarvitsee vähän mietintätaukoa miten tuon kanssa edetä. Yhden kädestä palkkaamisen jälkeen saa tehdä 10 heittopalkkatoistoa että saa sen taas pois kädestä. Tessin videot on Lokin perässä, tässä suora linkki Tessin kohtaan videolla.

Arpaonnen oranssi hedelmä

Arpaonni suosi meitä syyskuussa, kun voitimme Pääosassa Jedi -blogin panta-arvonnan. Palkintona oli mittatilauksella tehty Irene Vinhan panta. Hirmuinen arpominen tosin jatkui vielä sen jälkeen, niin vaikea oli valita minkälaisen pannan sitä haluaisi! Minkä värinen, mikä kuosi, pistolukko vai puolikuristava... On nuo vaan vaikeita päätöksiä.. Lopputulos on yllä, Lokin uusi hieno oranssi säädettävä pistolukkopanta. Ilmeestä päätellen poitsu on kovin ylpeä uudesta pannastaan.

Vielä kerran suuret kiitokset Jannikalle ja tietysti Irenelle!
Kyllä nyt kelpaa syysväreissä seikkailla ympäri Esboota :)

(c) Irene Vinha

ALO3 ja ylpeä siitä

Eilen oltiin Piskipajalla möllitokon alokasluokan kokeessa. Oltiin koko viikonloppu porukoilla lepuskissa missä aina sattuu ja tapahtuu paljon enemmän kuin kotona eikä ehkä kumpikaan Lokin kanssa oltu siis kokeessa ihan parhaassa tikissä.

Tavoitteena oli, että Lokilla olisi kivaa ja se ei söisi ketään. Tavoitteet täyttyivät, paljon siitä yli ei sitten mentykään :). Lokilla oli jonkun verran vaikeuksia sopeutua siihen, että tällä kertaa Piskipajalla ei tehtäisi agilityä ja se huusikin suuntaan jos toiseen ennenkuin vähän tokoiltiin ennen omaa vuoroa. Liikkeiden välissä sai palkata ja palkkaili vähän enemmänkin. On näiden hallitokokokeiden tunnelma kyllä kuin huopatossutehtaassa, hengittäminenkin oli niin kovaäänistä että pelkäsin sen häiritsevän muiden suoritusta! Voisin sanoa, että jännitys oli aika kosketeltavaa ainakin kokeen alussa.

Luoksepäästävyys 10: Tuomari hädin tuskin koski Lokia ja Loki pysyi ihan liikkumatta. Aika helppo luoksepäästävyys sanoisin.

Paikallamakuu 0: Sanoin käskyn muiden jälkeen ettei hukkuisi ääniin. Meni maahan hyvin. Ajattelin alunperin kysyä olisiko tuomarille kivempi että jään puoleen väliin matkaa vai palkkaan välissä, mutta ei sitten ollut sopivaa hetkeä kysyä joten ajattelin että mennään normaaliin matkaan ja katsotaan miten alku sujuu. Lokin vieressä oli kultsu ja valkkari, jotka vähän pälyilivät ympärilleen ja Lokikin vähän pälyili. Sitten se alkoi inasen stepata etujaloillaan ja vingahti pari kertaa. Tässä vaiheessa kävin palkkaamassa. Taisi olla jo toisella minuutilla, kun palkkaamisen jälkeen ei mennyt kuin hetki ennenkuin aika loppui. Sivulle nousi muiden koirakoiden käskystä, ajattelin sanoa käskyni vasta muiden jälkeen. Sitten se hieman hypähti vielä.

Seuraaminen kytkettynä 6,5: En ollut muistanut ottaa mukaan kevyttä tokohihnaa, joten mentiin tavallisella hihnalla. Loki luuli vissiin olevansa lenkillä, haisteli ja vähän seikkaili muutenkin. Yllättävän lahnaista menoa.

Seuraaminen taluttimetta 8: Meni paljon paremmin, mutta jäi yllättäen seisomaan loppuvaiheessa. Mokoma alkanut urakalla ennakoimaan jääviä...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Meni kivasti, piste lähti hitaudesta istumaannousemisessa. Tainnut mennä ihan sekaisin millon nousta ja millon ei. Arvoin sanoisinko toisen käskyn mutta en onneksi sanonut. Vapautin ja palkkasin kuitenkin ihan heti kun nousi eli en odottanut "liike päättynyt" kommenttia.

Luoksetulo 10: Ei moitteen sanaa, pari pomppuaskelta, mutta ei hypähtänyt päin sivulletullessa :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: Arvasin, että kun maahanmeno oli ensin niin tämä menisi reisille.. Ja menihän se, Loki tarjosi maahanmenoa liikkeen aikana. Eikä vain kerran, tai kahdesti, vaan peräti kolme kertaa. Seisominen sitten kun sen lopulta käskytin oli ihan kiva, vaikkakin käännyttyäni ympäri Loki meinasi lähteä tulemaan kohti ja nytkähti kuitenkaan jalkoja liikuttamatta. Mikä lie tuli. Selvästi nyt jotenkin epävarma ja sekoittaa liikkeitä keskenään.

Estehyppy 10: Jäi tosi lähelle estettä ja lähti kääntymään esteen jälkeen. Sekoittaa agilityhyppyihin kun siellä ollaan treenailtu tiukkaa kääntymistä esteen jälkeen. Pitää tehdä lätkätreeniä. Vai pitäisiköhän ottaa ihan eri käsky tähän? Nyt molemmissa on käsky "hyppy", agissa tosin harvemmin enää hyppyjä käskytän. Vai oppiikohan erottamaan tilanteet toisistaan lopulta.

Kokonaisvaikutus 9: "Ja tuo piste lähtee ohjaajasta" sanoi tuomari.

Yhteensä 132p, ALO3 ja sijoittumisista ei listalla ollut kuin 3 parasta, mutta epäilen että jossain viimeisen kolmen parissa oltiin.

Palautetta antoi, että liikkeeni seuraamisessa on liian töksähtelevää ja nopeaa, Lokilla ei ole toivoakaan ehtiä mukaan. Pitäisi hidastaa ja rauhoittaa oma liike.

Seuraamisista ja jäävistä en nyt ole ihan varma, onko Loki vain sekoittanut kaikki nuo keskenään ja siksi tarjoaa mitä missäkin, vai onko seuraaminen vain niin tylsää että yrittää keksiä parempaa tekemistä. Vai oliko sitten halliympäristö ja uusi tilanne kuitenkin sen verran jännittävä että ei ollut ihan kartalla.

Treeniin:

- Ohjaajan liikkuminen hitaammin ja tasapainoisemmin
- Käyttöön "tokohihna" ja sääntö että tokohihnassa ei haistella
- Paikallamakuun häiriöt ja pituus, erityisesti suurten koirien kanssa
- Jäävien ja seuruiden erotteleminen jotenkin maagisesti
- Palkattomuus
- Muiden ohjaajien ja liikkeelleohjaajan käskyjen ignooraaminen

Toisessa paikallamakuuryhmässä tolleri lähti seikkailemaan ja kävi moikkaamassa viereistä terrieriä. Onkohan koira mahdollista opettaa ignooraamaan se, kun toinen koira tulee sitä haistelemaan... "Innolla" lisää paikallamakuita odotellessa.

Supersopuli!

Kesätessi

Minullakin on nykyään oma laina-aksasopuli. Sopuli eroaa aksakoikkerista siten, että se leikkii paaaaljon suuremmalla innolla ja sen syttyminen agilityyn on aksakoikkeriin verrattuna ihan omaa luokkaansa. Vaikka sopulilla on treenejä takanaan hyvä jos kymmenet. Tosin, sopulin into mihin vaan on potenssiin miljoona verrattuna näihin omiin laiskiaisiini.

Tänään oli vapaatreenit sporttarilla ja mukaan lähti tietysti meiltä kaikki kolme. Jaettaisiin se aika mitä on, tällä kertaa meidän lisäksi mukana oli vain Lotta ja Terra joten aikaa jäi myös mm. Fiona-agilityyn. Fiona on aina se viimeinen radalle pääsijä jos aikaa sattuu jäämään.

Tessin esteiden hakemistreeniä silmällä pitäen tein soikion muotoisen radan missä oli päädyissä putket ja välissä suoria hyppyjä. Rimat on ihan matalimmalla vielä pitkään. Ensin tehtiin paria hyppyä ja putkea ja sitten melkein ympyrää. Lopuksi vasta muistin että jaa niin, voisihan sitä mennä toisinpäinkin ohjaten vasemmalta puolelta. Että se on vaikeaa noin päin. Tessi on harjoitellut takaakiertoja viime aikoina paljon ja kyllä se ne hakeekin jo käytännössä varmaan yhtä hyvin kuin Loki.

Tehtiin myös pussia, sitä tehtiin yksissä treeneissä joskus kesällä ensimmäistä kertaa. Nyt pussi pääsi jatkotreeniin ja sopuli sujahtikin pussiin pienellä avauksella. Imutin Tessin pari kertaa namialustalta pussin toiseen päähän ja sen jälkeen se oli hetken ihan kädessä kiinni. Ei saa yhtään palkata sitä kädestä edes "treenin ulkopuolella". Se ei myöskään ihan hiffaa namialustaa, mikä on toisaalta aika turhakin kun se palkkaantuu niin hyvin lelusta. Tessi on myös helppo, kun sen kanssa ei tarvitse pelätä että uskaltaako se mennä. Sehän menee, aina. Olettaen, että tietää mitä siltä halutaan :). Fiona pääsi omat rallinsa juoksemaan myös ja sen pätkät on tämän Tessin videon lopussa.

Tepsuagility on jotenkin niin ihanan rentouttavaa ja hyvänmielen agilityä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sen kanssa mentiin "rataa", eli yli jotain 4 estettä peräkkäin. Meno tuntuu hyvältä, jotenkin Lokiin verrattuna varmemmalta. Varmaan itse olen varmempi. Tämän tasoinen agility on vielä sitä minkä suhthyvin koen hallitsevani. Tepsu on kakkosaksakoira siten, että sen kanssa mennään niitä juttuja mitä ohjaaja osaa. Lokin kanssa sitten yritetään kehittää sitä ohjaajan osaamista. Tessin kanssa ei ole myöskään sitä pelkoa mikä Lokin kanssa treenatessa usein on, että pelkää tekevänsä jotain väärin. Tessin kanssa mennään ihan fiilispohjalta. Sen kanssa sillä ei ole niin väliä, tehdään niinkuin kivalta tuntuu. Lokille olen asettanut paljon enemmän paineita. Tessin kanssa voi vain painella menemään.

Olen harmitellut, että itsellä olisi enemmänkin halua aksata kuin mitä Lokin kanssa viitsii treenata. Onneksi on tuollainen pieni varasopuli. Eilen juoksin kaikkien kolmen koiran kanssa tuota hurjaa pienenpientä ympyrää ja silti tuntuu tänään jaloissa. Kyllä minulla haaveissa siintää kisaura myös Tessin kanssa. Tänään tuota pientä ratapätkää tehdessä innostuin jo vallan tekemään treenisuunnitelmaa sopulille tälle syyskaudelle kunnes tajusin, että syyskautta ei tosiaankaan ole paljon jäljellä. Ehkä laajennan tämän koskemaan siis myös kevätkautta.

Tepsun agilitytavoitteet talvelle 2013-2014 ovat lyhykäisyydessään:

1. Esteiden hakemisen ja irtoamisen parantaminen
2. "Helpommat" esteet eli pussi, muuri, pituus ja rengas (kaikki paitsi puomi, A, keinu ja kepit) ratakuntoon.
3. Kesäksi möllikuntoon ;)

Tessille tulee helpomman opetustavan takia 2on2off kontaktit A:lle ja puomille, keinulle sitten varmaan 4on ja rämähdyksestä vapautus kun on pieni koira. 2on2off on kotiläksynä, tarvitsisi vain jonkun sopivan laatikon minkä sitten siirtää kontakteille. Periaatteessa keinua voisi varmaan alkaa jo opettaa, ainakin rämähdysleikin alkeilla. Kepit opetetaan 2x2 tekniikalla kun kerran kepit on omasta takaa. Nyt ei ole kukaan ilmoittanut haluavansa niitä vuokrata joten olisi sopiva väli.

Vielä hetken ehtisi omaa kenttääkin hyödyntää sopulin agilitytreeneihin, mutta onhan meillä tämänkin jälkeen tämä perjantain kerta viikkoon milloin Tessi pääsee Lokin ajasta oman siivunsa pöllimään. Tehdään tehokkaasti kaikki mahdollinen kentän ulkopuolella niin voi halliajan keskittää oleelliseen.

Lokin kanssa mentiin tuota samaa rallia ja sen lisäksi treenattiin itsenäisyyttä puomille. Sisko palkkasi namilätkällä ja itse jäin taakse. Ilman siskoa puomin päädyssä Loki haki kyllä päätyyn mutta palasi takaisin namin syötyään. Hommat jatkuu siis tämän parissa varmaan vielä pitkään.

Blogi sai uuden ulkoasun. Ollaan nyt niin sivistyneitä ja aikuisia, ei mitään pentusia enää. Lokillakin niin kohtalokas katse ja kaikkea.

Paskoja vihanneksija

Niitä me oltiin eilen agilitytreeneissä, minä tietysti eritoten. Ei Lokikaan mitenkään liekeissä ollut. Tiia oli tehnyt kivan radan, niin kivan että harmitti ettei päästy kolmosestettä pidemmälle. Olisin halunnut välistävetoihin.

Alussa Tiia oli ottanut huomioon toiveeni ja se oli täsmälleen sama kuin viime lauantain pahanpäivän epiksissä, eli pari hyppyä ja kepit. Ensin tehtiin rutkasti hidastamalla ja Loki kasasi itsensä kyllä hyvin hyppyyn, mutta kepit ei löytynyt kuin vasta kolmannella yrittämällä. Hidastus tuolle ihan hyvin näköjään toimii kun varoo kuitenkin sen verran juoksemasta päin minua tai rimoja. Mutta onhan se hidas vaihtoehto. Mutta olisi pitänyt hidastaa tällä tavalla epiksissä, se oli ihan kiva huomata.

Sitten koitettiin vauhdikkaammin niin että olisin niistänyt Lokin kepeille. Eli niin, että törkkään Lokin sinne väliin ja vedän nenästä kääntymään toiseen väliin. Näppärä ohjaus varmaan lähinnä kohdissa, joissa pitää saada koira kepeille ansaesteiden vierestä.

No, eipä me olla tuollaista koskaan treenattu vaan aina olen pyrkinyt antamaan Lokin suorittaa kepit itsenäisesti ja olla sörkkimättä liian lähelle. Ei olisi pitänyt menettää malttia mutta menetin silti. Sori Loki. Ethän sinä voi tuollaista osata kun ei olla sitä tehty. Loki meni jatkuvasti kyllä oikeeseen väliin sisään, mutta kääntyi takaisin yhden kepin liian myöhään eli ei saanut tarpeeksi tiukkaan käännyttyä. Ärsytti ettei se sujunut vaan jäätiin siihen junnaamaan eikä päästy välistävetoihin. Keskittyminen häiriytyi, meni maltti ja jouduin leikkaamaan videolta parit voimasanat pois.

Ihan lopussa halusin mennä vähän vauhdikastakin pätkää ja otin pelkät kepit, seuraavan hypyn ja putken. Ohjaus jäi tyngäksi, koira ei mennyt putkeen vaan kiersi edestä. Palkkasin. Olin palkannut koko ajan keppejä munalelulla joten halusin vielä vähän revitellä lelulla niin saisi treenit loppumaan kivasti. Otin kepit vielä kerran (varmaan jo seuraavan koirakon ajalla hätäisesti, sorry..), palkkasin lelulla. Eipä kelvannut lelu enää kun oli poika päässyt nakin makuun. Ärsytti entistä enemmän ja painuin jäähdyttelylenkille. Seuraksi sain sopivasti treenikaverin ja pahimmat veetutukset ropisi siinä jutellessa. Tiia myös kuvasi meitä taas, kiitokset!

Jälkeenpäin mietin miksi Loki niin kääntyi keppien alussa niin huonosti ja pari juttua tuli mieleen. Viime talvena todettiin Saviojan kanssa, että Veikkolan keppiväli oli liian pitkä eikä tehty siitä syystä koko talvena keppejä. Ensi kerralla voisin ottaa mitan mukaan ja tsekata mikä on tuon meidän nykyisen puolen keppivälin pituus. Tosin, jos se liian pitkä on niin sittenhän luulisi olevan juuri helpompi kääntyä.

Toinen asia mikä tuli mieleen oli toissapäivän lenkillä sattunut pikkuinen haaveri, kun Loki kiipesi skeittirampille tajuamatta sen olleen niin liukas ja vähän levähti jaloilleen siitä. Ei se mitenkään kipeältä näyttänyt eikä ole aristanut mitään paikkoja, mutta saattoihan se vähän itseään venäyttää.

Kolmas, tietysti täysin utopistinen ajatus, on toki se, että koska ei olla tuota kepeille niistämistä treenattu niin Loki ei sitä osannut ja oma ohjaukseni ei ainakaan helpottanut asian oppimista.

Ensi perjantain vapaatreeneissä ajattelin ottaa kuitenkin vähän rennommin ja treenata esimerkiksi A ja puomi itsenäisemmäksi niin että takaaleikkaukset kummallekin sujuu. Pitänee ottaa muutama trikki ja mustavalkoinen kaveri mukaan tuhlaamaan loput ajasta.

Yritä siinä sitten ottaa istuvasta koirasta hienoa kasvokuvaa, kun iiiihanat hajut tunkevat nenään asti. Minkäs sitä pieni poika nenälleen mahtaa.

Viikonlopun huumoriagilityä, hakua ja jalostusneuvottelua

Agility ei ole tosikoille, juu ei todellakaan. Mitä pitemmälle lajissa pääsee, sitä enemmän vaaditaan huumorintajua ettei hajoa pää kun kisat menee niinkuin meillä meni lauantaina. Montaa kertaa ei ole tehnyt mieli oikeasti vajota maan rakoon oman osaamattomuuden takia, mutta lauantaina kyllä teki. Medikisaavia oli joku 10 ja meidän lisäksi vain yksi toinen kisasi ykkösissä, muut oli kakkosia tai kolmosia. Rata oli meille niin paljon liian vaikea, että oma säätäminen sai kerrankin naaman melkein punastumaan häpeästä viimeistään siinä vaiheessa kun katsoin räpellystä videolta... Huhhuh. Olisi pitänyt vetää rata vielä enemmän treeniksi ja jättää suosiolla useita kohtia välistä sen sijaan, että yritin kuitenkin vetää koko radan läpi.

Tuomarina oli Nina Mesiranta ja paikkana agi.fi halli Ylöjärvellä. Halli oli pienempi mitä odotin, esteet ihan kivat ja hyvässä kunnossa. Kisaavien rata näytti tällä kertaa kaikessa kauheudessaan tältä. Ei missään vaiheessa tullut mitään rytmiä, pelkkää "pari estettä räpellystä ja sitten uukkari" läpi radan.

Radasta tekee minulle vaikean yleensä se, että en yhtään tiedä miten jossakin kohdassa pitäisi ohjata. On eri asia miettiä että "tossa pitäisi tehdä persjättö, mutta ehdinköhän.." kun esimerkiksi alun päätä vaivannut pohdinta "tossa pitäisi ohjata tolta puolelta mutta me ei osata sitä, toiselta puolelta voisi ohjata mutta ei osata sitäkään". Ja yleensäkin se että vaikeista ohjausvaihtoehdoista pitää valita se mikä on vähiten mahdottoman kuuloinen ei lupaa ihan hyvää radalle.

• Alussa olisi tarvinnut osata takaaleikkaus kepeille, mutta me ei olla treenattu sitä. Päätin noukkia kakkoshypyn yli, mitä me ei myöskään osata. 
• Neloselle olisi pitänyt joko valssata (epäilin Loki päätyvän putkeen) tai kieputtaa (ei olla treenattu), päädyin kieputus-persjättöyritykseen mikä kutistui rumaksi kaartavaksi kieputukseksi ja takaaleikkaukseksi putkeen. Toisella Loki lähti A:lta ilman lupaa.
• Erotteluista tiesin että menisi päin peetä, ei olla todellakaan treenattu näin vaikeita. Olisi pitänyt skipata tämä kohta molemmilla radoilla.
• 11 olisi ehkä tarvinnut jenkkikäännöksen mitä me ei osata, tein jaakotuksen mikä oli ihan ok, toisella kerralla venähti pahasti ja ei ollut jaakkoa nähnytkään.
• 13 yritin tehdä ennakoivan valssin mikä venähti metrikaupalla joka suuntaan.
• 16 hypylle en oikeastaan tiennyt mitä pitäisi tehdä, mietin että ehkä jotain päällejuoksua tai saksalaista, ensimmäisellä kerralla epäonnistui ja toisella kerralla päätin suosiolla jättää nämä hypyt tekemättä.
• Keinun Loki teki ensin lentokeinuna, luuli puomiksi. Toisto aika himmaileva. Toisella radalla varasti ensin keinulta ja toisto ihan ok tilanteeseen nähden.
• Viimeinen hyppy ensimmäisellä kerralla ohitettiin (ei ohjaajalla ollut enää mitään motivaatiota) ja toisella lensi rima.

Sellaiset epikset tällä kertaa, saisiko talvitauon tänne kiitos. Katsokaa vaikka itse. Saa nauraa tai itkeä.

Ei vaineskaan, en minä ihan näin negatiivisesti näihin kisoihin suhtautunut, vaan pakkohan sieltä on repiä niitä positiivisiakin juttuja vaikka ne jäivätkin mielessä pahasti epäonnistumisten jalkoihin.

• Lokilla oli intoa, ääntä ja ajoittain jopa vauhtia. Se molempien ratojen jälkeen jaksoi repiä leluaan. Ensimmäisen radan jälkeen kun karu totuus siitä ettei tämä todellakaan mennyt hyvin iski päin näköä päätin, että toisen radan jälkeen palkkaan kuin olisi maailman paras suoritus ja niin tein. En usko että Loki toisen radan jälkeen huomasi että olin pettynyt.
• Puomi löytyi molemmilla toistoilla JO toisella kerralla.
• Keinu meni kivasti tuntemattomassa paikassa myös lentokeinun jälkeen, ei siis mitään kammoa.
• Kepit meni kivasti, vaikkakaan ei löytynyt alun räpellyksen takia heti. Mutta kulman en olisi uskonut sinällään olevan ongelma jos ohjaus ennen sitä olisi toiminut.
• Taas uusi halli ja uusi tilanne ja poitsu oli silti ihan superhieno.

Eli summa summarum, tämä kisa kosahti täysin ohjaajan osaamattomuuteen. Vähän harmittaa, että pyysin Lokilta noita erotteluita vaikka tiesin ettei olla treenattu. Epäreilua sille.

Nonniin nyt on kirjoitettu, nyt voi unohtaa nämä epikset.

(c) Tytti Käyhkö

Sunnuntaina aamulla käytiin Tampereen koikkereiden hakutreeneissä, edellisistä hakutreeneistä olikin vierähtänyt varmaan puolitoista vuotta jos ei enemmän. Mukana oli myös Olli, Ego, Dina sekä pentuset Dave ja Leo tekemässä makkararingin tapaista.

Lokille tehtiin kolme maalimiestä, aika helppoja (tai niin oli tarkoitus). Ensimmäisen se jaksoi etsiä tosi innokkaasti, sitten oli vähän liian vaikea toinen mutta löytyi lopulta. Puhti alkoi olla vähän pois jo. Kuulemma Loki tekee kivaa hakuympyrää, mutta sen lisäksi hakee todella paljon apuja minulta. Ei ole kovin itsenäinen hakija eikä mene kauas yksinään. Mietin että tähän varmaan vaikuttaa sekin, että lenkillä metsässä en anna sen lähteä kovin kauas vaan kutsun aina lähelle. Mutta mielummin näin kun että tekisi omia katoamistemppujaan.

Kolmannelle maalimiehelle lähetettyäni treenikaveri huusi parkkipaikan suunnalta että "täältä tulee koira, ota Loki kiinni". Ja niin saatiin todistaa taas maailman idiooteimpien koiranomistajien touhuja, jälleen kerran. Kaksi naista oli tullut parkkipaikalle ja treenikaveri oli kysynyt voisitteko odottaa hetken, tuolla on hakutreeni kesken ja pari minuuttia menisi vielä että koira otetaan kiinni ja tullaan pois niin he pääsisivät sitten rauhassa menemään. Toinen nainen oli vastannut että ok, mutta toinen maailmanomistaja oli alkanut avautua että "meillä on oikeus mennä ulkoilemaan, millä oikeudella te pidätte koiria irti" jne jne. Niin he pyynnöstä huolimatta lähtivät tulemaan suoraan meidän hakutreenien keskelle. Loki sitten fiksuna hakukoirana "löysi" tämän parkkipaikalta varoittamaan tulleen treenikaverin ja palkattiin se sitten siitä ja lopetettiin treenit. Toivon vaan etteivät nämä kyseiset ihmiset koskaan joudu pulaan missä tarvittaisiin esimerkiksi hakukoiran apua. Loki ei ainakaan tällaisia mulkvisteja menisi auttamaan.

Jäin vielä hetkeksi maalimieheksi lagottojen hakutreeneihin, mitkä olivat alunperin sovittu samaan aikaan samaan paikkaan kuin me, mutta he ystävällisesti siirtyivät vähän matkan päähän. Lokin liian iso BOT-takki löysi sattumalta uuden omistajan.

Siitä matka jatkui kohti Hämeenlinnaa ja kooikerhondje ry:n jalostusneuvottelua. Paikalle pääsi minun lisäkseni vain viisi ihmistä, valitettavan vähän ja olisi ollut kiva saada enemmän erityisesti kasvattajia mukaan. Minä edustin ainoana ei-kasvattajaporukkaa. Käytiin läpi jalostuksen tavoiteohjelman onnistumista ja toimintakertomusta. Keskustelu oli vähäisestä osanottajamäärästä huolimatta mielestäni antoisaa, tosin minulla ei ole kokemusta aiemmista jalostusneuvotteluista. Oli kiehtovaa kuulla ihmisten mielipiteitä ja pariin kohtaan minullakin oli jotain sanottavaa. Yksi ehdotuksistani pääsee vuosikokoukselle esitettäväksi asti, olen aika viisas. En tiedä mitä viitsisin tämän enempää kirjoittaa, toki toisista asioista olin enemmän samaa mieltä ja toisista vähemmän. Ihan kiva kokous kaiken kaikkiaan.

Watermark marks the perfectionist

Huugo ja vanha vesileima

Miten voikaan olla niin vaikeaa päättää niin yksinkertainen asia, kuin minkälaisen vesileiman haluaa? Tulossa ehkä saivartelun maailmanennätys tässä merkinnässä.

Valmistauduin uuden kameran ostamiseen hankkimalla vihdoin kuvat.fi palvelulle maksullista aikaa. Uusi galtsu tulee sijaitsemaan osoitteessa jemima.kuvat.fi. Nyt siellä ei ole vielä mitään ja tuskin hirveän kovaa tahtia tuleekaan, mutta onpa joku paikka mihin tallentaa kuvat jos joskus tapahtumissa kuvailen.

Sitten tuli suuri asia päätettäväksi, nimittäin vesileima. Tuo pienen pieni präntti kaikissa kuvissa, joka usein hoidetaan vain lätkäisemällä nimi mustalla tai valkoisella kuvan alareunaan. Todellisuudessa sillä minkälainen vesileima on ei ole yhtään mitään väliä, mutta samaan aikaan se on oikeastaan kuvaajan näkökulmasta jokaisen valokuvan tärkein elementti.

Vesileimalla on nääs useita erittäin tärkeitä tehtäviä. Yleensä vesileiman tehtäväksi mielletään:

• Kertoa kuvaaja tekijänoikeuksia varten
• Ehkä ohjata oikeaan osoitteeseen, jos kuvan katsoja haluaa nähdä lisää tai kysyä kuvan käytöstä

Näiden lisäksi vesileimalla on kuitenkin muita tehtäviä, ehkä sellaisia joihin kaikki eivät välttämättä kiinnitä niin paljon huomiota ainakaan tiedostaen:

• Erottaa kuvaaja muista kuvaajista
• Jos on erilainen, persoonallinen vesileima niin ajan myötä saman vesileiman tunnistaa nopeasti
• Itse ainakin muistan jo monia vuosia tunnistaneeni silloin tällöin nähdyistä valokuvista samoja kuvaajia jotka jäivät mieleen, tällaisia ovat mm. (tietysti) koirakuvat.kuvat.fi, tollerwich.pic.fi ja heartshaped.kuvat.fi.
• Rakentaa mielikuva kuvaajasta kaikille kuvaa katsojille
• Minkälaisen mielikuvan haluan kuvaa katsojissa herättää? Haluanko olla esimerkiksi
• Sans-serif -simppeli ja yksinkertainen, virallinen
• ISOILLA KIRJAIMILLA -"mun nimi on tää ethän käytä kuvaa missään??!!11!!?"
• Kaunokirjaiminen fontti -sivistynyt, tyylikäs, tyttömäinenkin

Näiden lisäksi vesileimalla on käytännön vaatimuksia, nimittäin sen tulee olla:

• Vähintään selkeästi luettava
• Näkyvä sekä tummalla että vaalealla taustalla
• Valokuvaa liiaksi häiritsemätön mutta silti tarpeeksi hyvin nähtävillä

Näihin tavoitteisiin peilaten jokainen vesileimaa suunnitteleva joutuu miettimään ainakin näitä asioita:

• Teksti (kirjoitanko oman nimeni, kuvagallerian osoitteen, nimimerkin..?)
• Kuva/ikoni (laittaisinko jonkun kuvantapaisen ettei olisi niin tylsä?)
• Fontti (kts. kohta mielikuvan rakentaminen)
• Koko ("nyt ei näy mihinkään, no nyt on liian suuri, äh tällä fontilla pitääkin olla tämä kohta isompi..")
• Väri (miten saada vesileima erottumaan sekä tummasta että vaaleasta, yksivärisestä ja kirjavasta taustasta, kuitenkaan erottumatta liikaa)
• Varjostus (haluanko varjostuksella vain parantaa luettavuutta vai myös saada vesileimasta kauniimman/tyylikkäämmän/hienomman?)
• Sijainti (vasen vai oikea alareuna, vai lätkäisisinkö tympeästi keskelle kuvaa?)

Voin sanoa, ettei ihan päivässä kahdessa tullut päätettyä omaa vesileimaa. Ensin keräsin tiedostoon kivoja fontteja, erilaisia, ja pohdin minkä tekstin haluaisin. Samalla työstin ajatusta muista ominaisuuksista. Jonkun aikaa asioita mutusteltuani aloin hahmotella miltä vesileima tulisi näyttämään. Vasemman alareunan sijainti miellytti enemmän kuin oikea, joten sinne se tulisi. Copyright merkki toki mukaan. Nimeni sijaan päätin käyttää nimimerkkiä, mutta halusin kuitenkin että kuvan perusteella olisi mahdollista löytää lisätietoa kuvaajasta. Tämä oli hieman haasteellista, koska kuvan sijainnista riippuen se on todennäköisesti käytössä joko kuvat.fi sivulla, täällä blogissa tai muualla (esim. facebookissa). Fontista halusin että se on selkeä, mutta halusin kuitenkin hieman tyyliä mukaan ja ehkä hieman taiteellisuutta (no nyt menee jo aika taivaanrannan maalailuksi).

Oletteko valmiit, kaikki 3 lukijaa jotka tänne asti olette jaksaneet lukea?

Tässä se sitten on, pitkän pohdinnan jälkeen syntynyt vesileima. Vesileimassa on kolmea eri fonttia ja kahta eri fonttikokoa. On alleviivausta ja boldausta. Talk about hifistely. Vesileimasta on useita eri versioita, osoite perässä vaihtelee sen mukaan laitanko kuvan mihin esille. Jos kuva ei tule blogiin eikä kuvat.fi galtsuun niin sitten siinä voi lukea myös pelkkä nimimerkki. Tämä tulee varmaan muuttumaan vielä useaan kertaan kun en koskaan ole siihen tyytyväinen, vielä epäilyttää onko se liian suuri ja pilaako valokuvaa liikaa. Valokuvan käyttäjäthän eivät koskaan erityisemmin pidä vesileimoista ja olen itsekin jättänyt pistämättä kuvia missä on mielestäni liian näkyvä vesileima.

Keskikokoisessa kuvassa näyttää muuten aika rumalta. Pitää vielä hieman miettiä asiaa tarkemmin. Mutta toisaalta tärkeintä lienee, että isommissa kuvissa se on hyvä. Jokapäiväisissä turhissa kuvissa tuskin vesileimaa edes juurikaan tulen käyttämään.

Nyt tarvitsisi vielä sen uuden kameran niin että valokuvat olisi edes lähelle yhtä hienoja kun uusi upea vesileima :P

Olenkohan vielä koskaan mainunnut olevani neuroottinen perfektionisti?