Tänään allekirjoittanut pääsi työn puolesta Reaktor Design Day tapahtumaan. En ole (vielä) paljon päässyt seminaareihin vierailemaan, mutta ai että kun oli kiinnostavaa! Puhujina oli mm. Ryan Singer (37signals -yrityksestä), Ilona Hiila (Vapa Medialta), Karen Holtzblatt (contextual inquiryn kehittäjä=käytettävyysalan kova nimi) ja Josh Clark (mobiiliapp suunnittelun asiantuntija).
Nämä kaikki olivat tosi mielenkiintoisia puhujia ja vaikka päivä oli pitkä, niin silti keskittyminen riitti lähes koko ajan. Paras esitys oli kuitenkin säästetty viimeiseksi ja sen piti visuaalinen taiteilija ja erittäin valovoimainen esiintyjä James White (Signalnoise). Hänen palonsa piirtämiseen ja taiteen luomiseen välittyi niin hyvin, että melkein teki mieli alkaa itsekin graafikoksi.
Väliajalle oli lisäksi Reaktor järjestänyt kaikkea kivaa oheistoimintaa, joista ehdottomasti kiehtovin oli Google glass peli, missä piti erikoisiin silmälaseihin viritetyllä näytöllä pelata peliä. Minä kävin (tietysti..) pistämässä parhaat pisteet, vaikkakaan ei valitettavasti riittänyt loppupäivälle vaan ainakin pari meni edelle.
 |
| James White |
 |
| Voittajana oli helppo hymyillä, ainakin hetken. |
Jottei ihan luisuttaisi sivuraiteille, niin tehdään työasioista näppärä aasinsilta näihin nelijalkaisiin. Luin äskettäin erään blogikirjoituksen henkilöltä, joka oli onnessaan päästessään koira-aiheiselle alalle töihin. Minäkin joskus vuosi sitten ajattelin että olisihan se hienoa, mutta nyt kyllä tuntuu että ei olisi yhtään minun juttu. Koirat on ihan kiva harrastus, mutta ne tekee myös osittain niin hulluksi, etten mitenkään kestäisi sitä myös työelämässä. Lokin sielunelämästä on ollut luonnostilassa postaus jo kohta puolitoista kuukautta, mutta en ole saanut aikaiseksi viimeistellä sitä vieläkään. Sanotaan nyt vaikka vain että ei ehkä sovita toisillemme kovinkaan täydellisesti, kun reagoimme toistemme käytökseen niin selvästi. Näissä jutuissa tunnutaan menevän jo niin rajalle sen suhteen onko kyse koiran kasvusta vai omasta henkisestä kasvusta. Mutta kasvamassahan täällä ollaan ja aina oppimassa.
Loki oli yön hoidossa porukoilla ja Fiona pääsi tapaamaan Mandi tyttösen. Mandilla on terävät hampaat ja iso kroppa, Fiona-raukka meinasi vallan jäädä alle. Painoa Mandilla on nyt hieman vajaa 12 viikkoisena 5,6 kiloa. Vertailuksi sanottakoon, että Tessi yli vuoden ikäisenä painaa nyt 5,5kg. Pituutta tai kuvia ei Mandista valitettavasti ole. Viime yön Fiona oli puolestaan hoidossa kun tänään oli minulla niin pitkä päivä ja Loki pääsi vuorostaan tapaamaan Mandin lenkillä, Mandi oli koko ajan hihnassa ja Loki ensin vapaana. Virhe. Ensin Loki ei välittänyt mitään vaikka Mandi pomppi sitä vasten Lokin hakiessa minulta kontaktia, mutta vain hetki sen jälkeen Lokilta paloi käämit ja sanoi pennulle rumasti. Itselleni jäi tilanteesta huono omatunto, koska en pitänyt huolta että Loki olisi pennulta turvassa minun luonani, vaan se joutui itse puolustamaan itseään. Saisiko tänne taas sen "paskin koiranomistaja" -palkinnon? Tuon jälkeen Loki oli loppumatkan hihnassa ja jatkossa mahdolliset lenkkeilyt pennun kanssa tehdään kyllä visusti hihnassa kunnes pentu rauhoittuu.
Tänään tultiin sitten kaikki kolme porukoille viikonloppua viettämään hieman etuajassa. Loki pääsi eilen juoksemaan Tepsukan kanssa pitempää lenkkiä, mistä alempi kuva. Huomenna onkin aksatreenit ja lauantaina koikkereiden erikoisnäyttely Hyvinkäällä, mihin itse menen fiilistelemään ja Loki pääsee/joutuu mukaan. Mutta että tämmöistä turinointia tällä kertaa, pahoittelut rönsyilevästä kirjoituksesta.
Tuollaisia minäkin olen pohtinut, että kuinka hyvin Ässän kanssa toisillemme sovitaan. Lopulta siihen on vaikea sanoa oikein mitään, kun vertailukohtaa ei ole. Mm. sitä olen miettinyt, tarvitsisinko tosikkona ihmisenä tosikomman koiran, mutta toisaalta tulen aina niin iloiseksi, kun Ässä vetää mut takaisin maanpinnalle liiasta tosikkomeiningistä. Että tiedä sitten. Sen tiedän, että Ässä tarvitsee rauhallisen ihmisen (tai siis rauhallista ohjausta) ja sitä olen opetellut.
VastaaPoistaEkana vuonna olin ihan pihalla tän koiran kanssa, mutta nyt on alkanut se yhteistyö ihan tosissaan löytyä, kun kaavailen jo toko-kokeitakin! Eli ehkä ollaankin kasvettu toisillemme sopivaksi? Saa nähdä mitä ajatuksia tämä teema herättää seuraavan erilaisen koiran kanssa..
Mielenkiintoisessa tapahtumassa olet ollut, ehkäpä minäkin pääsen vielä oman alan messuille! Siihen tulokseen olen myöskin tullut omalta osalta, että koira-alalle en hakeudu ikinä..
Tosikkuudesta en tiedä kyllä, voisi kuvitella että tosikko omistaja ja tosikko koira olisi yhdessä aika väkisin vääntävä kaksikko? :D Voisiko homma mennä liian totiseksi ja hauskuus unohtua, en tiedä. Toisaalta jos työmotivaatio on kohdillaan niin ehkä tulokset olisivat ainakin vakuuttavia. Kaksi häsläävää tai kaksi liian rauhallista voisi myös olla vähemmän hyvä yhdistelmä, tuossa voisin ajatella että ääripäät saattaisivat juurikin tasapainottaa toisiaan. Ainakin häslä koira kyllä varmasti tarvitsee rauhallisen ohjaajan niinkuin sanoitkin.
VastaaPoistaHermoileva ja pehmeä koira ja hermoileva ja pehmeä ohjaaja on ainakin match made in hell. Siinä tuntuu, että koirasta ei saa välttämättä revittyä muutosta aikaan, mutta onnistuukohan tuollainen itsensä muuttaminen hihnan toisesta päästä?
Ehkä olette kasvaneet :). Yhdessä kehittyneet ja muovautuneet toimivaksi pariksi kun yhteiset toimintatavat on löytynyt (luuletko että erehdyksen ja onnistumisen kautta?).
Kiinnostava aihe kyllä ja semmoinen, mistä lisää kokemusta ja havaintoja tulee jokaisen koiran kanssa ihan erilailla.