Viikonloppu tuli ja meni porukoilla lepuskissa. Lauantaina käytiin koikkerierkkarissa mihin Loki tuli turistina mukaan. Sain kaverilta halvalla häkin josta oli vetoketju rikki, mutta se pääsi heti Lokille käyttöön näyttelypaikalle. Häkin oviaukossa pidin takkia ja reppua niin eipä tuo edes tajunnut ettei päässyt ulos vaan veteli siellä sikeitä enimmäkseen koko näyttelyn ajan. Välillä pääsi ihmettelemään tohinaa, mutta heti kun mitään ei tapahtunut niin meni oma-aloitteisesti häkkiin pötköttämään. Minä häärin Anniina multiüberkameran takana ja niitä kuvia tupsahtelee varmaan sitten tuleviin päivityksiin.
Tuomarina oli iso mutta ystävällinen herra, joka positiiviseksi huomioksi rokotti rankalla kädellä arasta tai aggressiivisesta käyttäytymisestä. Oli aika yllättävää nähdä, että aika moni koira oli epäluuloinen tuomaria kohtaan, liekö tuomarissa tai tilanteessa (onhan hallinäyttelyissä aina tietty ahdas tunnelma) oli jotain tosi epämiellyttävää. Olinkin ihan tyytyväinen, etten ollut Lokia ilmoittanut, vaikka toisaalta olisi ollut kiva nähdä mitä se olisi saanut. Mutta sen verran hermostunut olin jo tuttujen puolesta, että oman koiran esittämisen kanssa olisin varmasti ollut ihan paniikissa... Mistä saisi sitä itsevarmuutta, kysyn vain?
Tuomari oli kuitenkin ajoittain hieman "pihalla", tai että ei ihan joka näyttelyssä kehätoimitsijoiden tarvitse mennä sanomaan että niin tuomarisetä, laitoit tuohon kakkoseksi koiran mikä sai huonomman arvosanan kuin kolmanneksi sijoitettu. Myös lienee harvinaisempaa, että rop-veteraaniksi valitaan koira, joka ei saanut sa:ta ja vsp-vetsku sai. Lieköhän Hollannissa on omat näyttelysääntönsä? :)
Vähän Loki yritti joka kerta lähteä mukaan kun joku jossain ärisi, pitäisi ehdottomasti treenata ärsykekontrollia noissa tilanteissa kun muut rähisevät. Huomasin myös, että itse olin kuin viulun kieli, mm. hyppäsin melkein metrin ilmaan kun Suvi ilmestyi yllättäen viereen Lokin ollessa ulkona häkistä. Tuon jälkeen yritin tietoisesti psyykata itseäni että RAUHOITU HYVÄ NAINEN. Todella luotettava laumanjohtaja tässä hei. Oman kokemattomuuden ja noviisiuden tajuaa jotenkin hyvin näyttelytilanteissa, kun siellä on niitä ihmisiä jotka ovat kasvattaneet koiria vuosikymmeniä. Mahtaa heillä olla upean kadehdittava tieto ja taito koirien kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Toisaalta siinä samalla voi miettiä, että ei itse mitenkään voisikaan osata vielä kaikkea, kun koirakokemusta on kohta vasta viisi vuotta. Koikkerikokemusta kohta kolme.
 |
| Silmäpussipoika väsyneenä viikonlopun rientojen jälkeen. |
Lokin kanssa ohituksissa on sama, aina se lähtee mukaan jos joku muu aloittaa. Onkohan tuo sitten sitä terävyyttä? Tähän asti en ole pitänyt Lokia kovin terävänä. Mielestäni Loki ei ole perusluonteeltaan terävä, mutta pohdin olenko rohkaissut tuohon käytökseen aiemmin yrittämällä saada Lokista rohkeampaa. Nyt olen kuitenkin puuttunut asiaan, mutta sitä on kieltämättä aika vaikea treenata jos on Fiona mukana (excuses, excuses...), kun se aina aloittaa..
Lepuskissa meno meni koirien osalta aika mutkattomasti, ihan kovimpien hälinöiden aikana laitoin Lokin portin taakse, missä se kävikin samantien nukkummaan häkkiinsä. Mahtoi olla väsynyt. Aamulla sänkyyni hyppäsi sekä Loki köllimään kainaloon että eräs musta shetlantilainen suoraan naamalle. Olipa kiva käydä lepuskissa pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti