Alistunut läski

Syksy on aina (joka vuosi yhtä masentava) välivaihe kesän ja kevään välillä. Talvi on välitön paha myös, mutta syksy on se kun tajuaa että perhana sieltä se talvi kohta tulee. Joko kärsin kaamosmasennuksesta tai sitten annan itelleni luvan masentua syksyn varjolla, mutta onneksi on myös juttuja millä tätä alakuloa voi yrittää torjua. Viime marraskuussa sain kirkasvalolampun, minkä otin taas käyttööni joku kuukausi sitten ja lisäksi vitamiinitankkaukset on alkanut ja jatkunevat läpi talven (tai niin kauan kuin tavaraa riittää).

Ahkeran kesätreenaamisen jälkeen syksyllä tekee mieli tehdä jotain muuta kuin agilitya. Tai tokoa. Tai mätsäreissä käymistä, tai sitä tai tätä. Mitä tahansa koirapainotteista. Viime viikkoina olen yrittänyt, osittain tietoisesti ja osittain vain siksi kun on sattunut siltä tuntumaan, keskittyä elämässä muihin kuin koira-aiheisiin juttuihin. Tietoisesti teen näin, koska Lokin pääkoppa taisi alkaa reagoida liian aktiiviseen kesään patoamalla stressiä. Tiedostamatta teen näin, koska itselläni kulkee kiinnostuksenkohteet ja fiilikset selvästi sykleissä, jotain jaksaa hetken ja sitten tekee mieli tehdä jotain muuta. Elämässä kaipaa vaihtelua. Kuten ihana Dr. Phil kirjassaan kirjoitti, ihmisen elämän eri osioita kuten perhe, ystävät, harrastukset, työ, ja minä itse, voi kuvata ikään kuin laseina, jotka vuorotellen täyttyvät ja tämän jälkeen tulee sisäinen tarve alkaa täyttää toisen elämänalueen lasia. Nyt on harrastuslasi täynnä ja aika täyttää muita laseja välillä.

Enkä edes tarkoita, että minua kiinnostaisi jotenkin vähemmän treenata agilityä, päinvastoin, treenaisin sitä tosi mielelläni vaikka päivittäin. Mutta sitä enemmän tekee mieli nauttia tekemättömyydestä ja keskittyä muihin juttuihin välillä. Tällä hetkellä oma aikani menee hyvin paljon tietysti töihin. Yllättävän paljon on "työllistänyt" myös yhdistyksissä toimiminen, sekä koikkeriyhdistyksessä että AST:llä. Mailia tuntui välillä tulevan omaan sähköpostiin enemmän kuin työsähköpostiin ja se on paljon se. Toki myönnettävä että hamstrasin kivoja hommia itselleni, aikaa vaan saisi olla hieman enemmän niiden tekemiseen. Nyt on hieman hiljentynyt näilläkin saroilla. Talvi tuo rauhan suureen osaan koiraharrastuksista. Koirakansa siirtyy talvilevolle.

Tavallaan jotenkin tekee ajoittain mieli muistutella itselleen, että koirien kanssa touhuaminen on kuitenkin "vain" harrastus, osittain toki elämäntapa, mutta että koirat ovat kuitenkin vain koiria. Ja että elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kuin koirat, ainakin itselläni.

Mutta ehkä en jaarittele enempää, teki vain mieli kirjoittaa kauan päässä pyörinyt virallinen "syksy on syvältä" -postaus.

Mikä on sinun syysmasennusnimesi?
Kulkeeko sinun koiraharrastusinnostuksesi sykleissä?

Terveisin,
Alistunut Läski

PS. Onneksi syysmasennukseen voi aina repiä mustaa huumoria vaikka fiksusti pukeutuneista erkkariesittäjistä. Astetta parempia ottamiani kuvia löytyy Anniinan galtsuista.