Älä ny päälle juokse

Eilen odottelin pitkään tietoa päästiinkö treeneihin vai ei, mutta mahduttiin sitten onneksi mukaan joten illalla tie vei taas PiskiPajalle Tiian treeneihin.

Tässä merkinnässä on kuvia omatoimitreeneistä pari viikkoa sitten, kiitos Lotalle kuvista!

Rata on alla ja erityisen innoissani olin keinun olemisesta radalla. Ei oltu vielä tehty yhtään piskipajan keinua. Keinu oli sen verran kevyt, että pistettiin jalan alle kahdet putkipainot niinkuin usein pistetään. Tämän jälkeen keinu oli tosi kiva! Ihana kevyt, hyvä kun tömähdys kuului sen osuessa maahan ja Lokikin tykkäsi tästä keinusta kovasti :). PiskiPajan mahdolliset epikset siis täältä tullaan :D.

Aloitettiin alusta ja tehtiin ensin esteitä 1-3. Suunnittelin kakkoselle jaakotuksen ja se toimikin tosi hyvin. Kerran Loki paahtoi väärään putkeen ja kerran puomille, mutta kun ohjasi oikein niin oikea putkikin löytyi helposti.

4-6 väliä hiottiin paljon, päällejuoksu muurille oli vaikea tai enemmänkin saada Loki muurin jälkeen takaakiertoon hypylle. Tämä onnistui ehkä kerran (vau), muulloin en malttanut lähteä tarpeeksi eteenpäin muurilta ja pysyä tarpeeksi lähellä estettä. Loki valui joko päin jalkoja tai ajautui minun oikealle puolelle muurin jälkeen hypätessään liian pitkälle. Tykkään päällejuoksuista, mutta tässä se oli (ehkä muurin takia?) vähän vaikea.

Lämppälenkin jälkeen Lokin tassuja kuivatessani onnistuin jotenkin venäyttämään takareiteni ja se vähän ikävästi jomotteli koko treenin ajan. Lisäksi Loki onnistui tikkaamaan peukalooni lelua hamutessaan ja lopputreeni mentiinkin sitten vertavuotavan peukalon kanssa. Loki ei yleensä tikkaa tai olen onnistunut hyvin siltä välttymään, mutta nyt vissiin halusi kostaa kun päällejuoksussa pari kertaa juoksin kirjaimellisesti sen päälle..

Keinu tehtiin ensin yksittäin ja sitten hypyn kautta ja sitten radan osana ja oioi kun oli hieno! Toki tämä oli tosi helppo keinu tehdä, mutta ai että kun olen tyytyväinen että ollaan jaksettu niin kauan ja hitaasti ottaa keinun kanssa. Haasteita on ollut, mutta nyt tuntuu että kyllä aika lailla minkä vaan keinun uskallan Lokin kanssa mennä. Keinun jälkeen takaakiertoa pariin otteeseen ja siitä puomille ja putken leijeröinti. Mietin että meneeköhän Loki puomin päähän asti, mutta meni se vaikkakin vähän hitaasti. Muita puomeja ei tehty vaan siitä sitten loppuun hypylle 13 asti. Puomin jälkeen kaarratin sen ihan liian kaukaa putkelle ja se sanoi äänekkään vastalauseensa. Takaakiertopäällejuoksu (kai semmoinen on..?) ennen okseria epäonnistui ensin mutta sitten meni ihan ok. Tiia kuvasi meidän treenit, suuret kiitokset siitä!

Aivan sellaista flowta ei löytynyt kuin viime viikon treeneistä, mutta tosi hyvää päällejuoksutreeniä saatiin. Kotiläksyksi saatiin päällejuoksujen treenaaminen sekä itse pistän agendalle nyt puomille, A:lle ja keinulle takaaleikkaukset että saan Lokin suorittamaan ne varmasti vaikka itse olen taaempana. Onneksi tätä on helppo treenata perjantain omatoimitreeneissä kun siellä on niin paljon apupalkkaajia.

Tämän viikon aksat jatkuu vielä, sillä lauantaina suuntaamme Lokin kanssa treelle epiksiin. Osallistutaan parille kisaavien radalle. Sen jälkeen Loki saa sitten nauttia jakamattomasta tyttöjen huomiosta ja jäädä kaverille nukkumaan kun ihmiset suuntaamme tamperesterin yöelämään. Näin siis mikäli koirien vatsat eivät mene huonompaan, kummallakin on viime päivinä ollut vatsat hieman löysällä. Kiitän tätä syksyä, kun ne kakkakasat on huomattavasti kivempi nyt jättää löllymään lehtien alle sen sijaan että ne kerättäisiin.

Fiona 5 vuotta

Usein tärkeimmät lahjat tulee pienissä paketeissa.

Fiona aiemmin Tytti Käyhkön kuvaamana ja hieman minun muokkaamanani.

Viime viikon tiistaina eli 22.10 täytti oma pikku Fiona vinski ärjyorava murulainen kokonaiset viisi (5) vuotta. Se on todella paljon, kun ottaa huomioon, että aikoinaan mietin näkeekö pikkuinen edes ensimmäistä saatikka toista syntymäpäiväänsä. Silloin ajattelin Fionan elävän kaikki jäljelläolevat päivänsä jatkoajalla, mutta enää en ole asiasta niin varma.

Niille jotka eivät ehkä tuolloin blogia seuranneet, Fiona aloitti reilun puolen vuoden ikäisenä jatkuvan oksentelun, ripuloinnin ja rahan syytämisen eläinlääkäreille, kunnes itse päättelin sen sairastavan synnynnäistä maksan vajaatoimintaa, tarkemmin mikrovaskulaarista dysplasiaa. Eläinlääkärithän oli pihalla kuin lumiukot. Tuo aika oli ehdottomasti kamalinta aikaa elämässäni. En muista tarkalleen milloin Fionan terveys alkoi olla kohdallaan, sen jälkeen se oli kun se alkoi mututuntumalla syödä maksan vajaatoiminnan ruokaa. Viimeiset epätoivon hetket näettiin vain hetki ennen Lokin tulemista, eli kohta kolmisen vuotta sitten. Niin kauan aikaa on mennyt Fionan huonoimmista päivistä, ettei niitä enää juurikaan ajattele vaikka aikoinaan ajattelin niitä aivan joka päivä. Noista ajoista muistuttaa useimmiten vain käyrät vinkurat jalat ja pahanhajuinen hengitys. Ja tavoite elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen.

Toivon sinulle paljon onnellisia vuosia sohvan nurkassa, fleecehousujen päällä, kalan kanssa leikkimässä ja kainalorapsutuksia kerjäämässä.

Vasen kuva (c) Ella Kaijärvi

Anonymous Agility Addicts

Noniin, videonmuokkausjumalat ovat vihdoin suotuisia ja olen saanut pistettyä nettiin viimeisen kahden viime viikon treenit. Lisäksi pohdintaa hypyn anatomiasta sekä uusista Inovin kengistä.

Vi startar på Tiian treeneistä Piskipajalla 8.10. Rata oli pitkä ja haastavahko, me hiottiin esteiden 3-5 valssia ja rytmitystä ja kääntymistä ja kaikkea mahdollista suurin osa ajasta. En enää paljon muista noista treeneistä, paitsi että tämmöiset kohdat on juuri meille vaikeita, kun Loki niin herkästi kaarrattaa ja pitäisi itse osata olla koko ajan edellä ja rintamasuunnan pitäisi olla oikein. Tämän kohdan jälkeen tehtiin putken jälkeistä paria estettä ensin persjätöllä (ei toiminut) ja pari kertaa takaaleikkauksella.

Seuraavat treenit oli omatoimitreenit sporttarilla 19.10, missä teemana oli jaakotus. Tehtiinkin sitten aika pitkät pätkät jaakotusta, ennakoivaa valssia ja takaaleikkauksia. Ei sujunut juurikaan ei, ja tunti on tooodella pitkä aika kolmelle koiralle. En jaksanut paljon editoida näitä pätkiä kun niitä oli paaaaaljon joten tässä nyt joku koosteenomainen itselle muistiin.

Seuraavat treenit oli jälleen Tiian treenit, ratapiirrustuksen piirsi jälkeenpäin toinen Tiia ja sain luvan lainata. Me tehtiin esteitä 1-7 enimmäkseen. Rata oli tosi vaikea rataantutustumisessa, mutta kun päästiin itse tekemään niin se tuntuikin todella hauskalta.

Olin saanut kuluneella viikolla tilaamani uudet aksakengät. Tilasin Inovin X-talon 160 kengät www.sportshoes.com verkkokaupasta briteistä (kuva Inovin sivuilta). Hintaa kengille tuli n. 58 euroa. Vastaavat kengät maksavat www.agi.fi verkkokaupassa 94 euroa.

Kyseessä on suositun x-talon 212 mallin junioriversio. Tilasin koon 3, joka on meidän kooissa koko 35,5. Hieman pelkäsin että se on aavistuksen pieni (normaali kokoni on kengästä riippuen 36-37), mutta kaksien treenien jälkeen totesin niiden sopivan jalkaani kuin nakutettu. Ja pito on muuten aivan eri planeetalta!! Sen huomasi heti näissä ensimmäisissä treeneissä. Ei ole hetkeäkään kaduttanut ostos ja nyt ei voi sitten enää yhtään keksiä tekosyitä huonoista välineistä ;)

Palatakseni itse treeneihin, jalka liikkui ihan eri malliin kuin aiemmin ja jotenkin ajoituksen löytäminen oli tosi paljon helpompaa. En tiedä oliko kyse sitten radasta vai oliko kengillä oikeasti näin suuri vaikutus. Lämmittelylenkillä otin tuntumaa kenkiin ja spurttailtiin ja muutenkin valmistauduttiin hyvin omalle vuorollemme. Tiian treeneissä on nyt todella upeaa se, että tietää etukäteen monentenako on vuorossa jolloin voi ajoittaa lämmittelyn täsmälleen siihen.

Valitettavasti näistä treeneistä ei tullut kuin puoli minuuttia videota, koska kamera sanoi sopimuksen irti eikä enää lähtenyt käyntiin. Kotona se toimi taas joten lieköhän tuo kylmyys on liikaa tuolle kameralle. Harmittaa kovasti, koska olisin halunnut nähdä meidän treenit kokonaisuutena. Tuolla ei ole tuttuja kuvaajakavereita kuten Lottaa tai Ellaa mukana, enkä kehtaa pyytää muita ryhmäläisiä kuvaamaan, koska viime talvena minulle ja Ellalle kuittailtiin selän takana jatkuvasta kuvaamisesta. Joten kuvaukset hoituu muurin palikan päältä tänä talvena. Hiottiin eniten 6-hypyn päällejuoksua, mikä toimi kuin unelma lopuksi. Päällejuoksut on kyllä ihan meidän juttu, Loki hakee niin upeasti takaakiertoihin. Ongelmakohdaksi Tiia mainitsi sen, että suorilla oletan että Loki osaa ja tulee, mikä saa sen vähän laskemaan yrittämistään ja vaihtamaan asenteelle "jaa nyt vaan tässä mennään". Pitäisi siis suorillakin vedättää sitä enemmän ja katsoa koiraan. Tässä meidän alun parit toistot.

Eilen videoita katsellessani aloin miettimään meidän kaarratusongelmaa. Tässä tulee nyt sellaista tekstiä, että kokeneemmat voi naureskella partaansa, mutta voi mikä lamppu syttyikään täällä päässä kun hoksasin mistä on kyse. Ongelmahan on suuri erityisesti tiukemmissa käännöksissä kun en osaa ajoittaa esim. ennakoivia valsseja tai jaakotuksia oikein ja tarpeeksi ajoissa ja rytmittää kunnolla. Minkä seurauksena Loki hyppää hypyn, vetää pitkäksi ja vasta maahan tullessaan kääntyy. Pohdin sitten hieman tätä hyppyä, tässä on hieno paintilla piirretty kuva demonstroimaan ajatustani.

Punainen viiva on koiran tekemä takaakierto.
Sininen viiva on koiran tekemä esim. ennakoiva valssi.


Notice the difference anyone..? En minäkään!

No okei, onhan siinä se ero, että takaakierrossa ensin kierretään sitten hypätään, kun sinisessä versiossa ensin hypätään ja sitten kierretään. Mutta kumpikin näistä on periaatteessa aivan sama liike, kummassakin vaaditaan kokoamista, tiukka käännös ja hyppy.

Punaisessa versiossa Loki kääntyy, siivekettä hipoen, kokoaa itsensä ja hyppää. Sinisessä versiossa Loki hyppää pitkäksi ja sitten vasta kääntyy.

Miksi takaakierrot on niin paljon helpompia ja sujuvampia ja Loki kokoaa itsensä niihin niin paljon paremmin? Tässä tulee lauantai-illan suurin oivallukseni, mikä varmasti avaa meille roppakaupalla parempia aikoja kisaradalla:

Takaakiertoja on harjoiteltu yksittäisenä ihan pennusta asti, lähetetty kaukaa ja näiden kautta opittu parempi suoritus.

Voisiko joku kertoa, miksi ei olla harjoiteltu tuota siivekkeen kiertämistä myös toiseen suuntaan??? Olen aina kuvitellut, että sinisen hyppylinjassa on oleellista joku ohjaus tms, mutta sehän on ihan samanlainen harjoiteltava asia kuin takaakiertokin! Viime aikoina olen oppinut myös, että tälle ohjaukselle on tavallaan ihan nimikin, nimittäin jenkkikäännös. Toki tästä peruskuviosta on eri variaatioita riippuen mistä suunnasta tullaan ja mihin kädelle koira otetaan. Mutta jenkkikäännös on helppo konkretisoiva ohjaus ajatukselle mitä haen takaa. Siinä yksinkertaisesti opetetaan koiralle tuo sinisen viivan liikerata. Tämä tulee nyt ehdottomasti meidän treenilistalle ja pian.

• Takaakiertoharjoitukset on perustana monille ohjauskuvioille (ainakin päällejuoksu, saksalainen) , sillä siinä opetetaan koiralle periaate että kierrä siiveke tiiviisti ja hyppää.
• Jenkkikäännösharjoitukset on perustana monille ohjauskuvioille (ainakin ennakoiva valssi, jaakotus), sillä siinä opetetaan koiralle periaate, että hyppää siiveke tiiviisti ja käänny.

Poteitopotato. Jostain syystä jälkimmäinen on jäänyt meiltä kokonaan treenaamatta. En malta odottaa että päästään harjoittelemaan tuota tiiviin käännöksen perustaa myös näin päin. On tämä laji vaan täynnä oivalluksia tällaiselle noviisille.

---------------------------------------------

Näiden syvällisten pohdintojen jälkeen vielä yhdet treenit, nimittäin viime perjantain omatoimitreenit. Loki ei päässyt halliin ollenkaan, kun elättelen toiveita että saisin ostettua ensi viikolle Tiian treenit ja en halua rasittaa Lokia liikaa. Otinkin sitten Sallan ja Tessin mukaan ja kävin treenaamassa Tessin kanssa, myös Fiona pääsi piipahtamaan radalle. Tessin kanssa meillä on syksyllä tavoitteena saada tyttö irtoamaan, pois kädestä ja hakemaan esteitä. Aloitettiin ihan hypyistä ja putkista. Hauska nähdä minkälaisen agilitykoiran minä osaan näin alusta asti opettaa. Lisäksi tehtiin hieman pentuharjoitusta missä kierretään siiveke. Jos vältyttäisiin Lokin kaarrotusongelmalta, kun tehdään tarpeeksi siivekkeen kiertämisiä molempiin suuntiin. On tuo tytsy vaan aika hieno agilitykoiran alku! Ja vielä mini, aiai. Taidan hakea sen tästä eteenpäin joka viikko mukaan treeneihin. Nämä olivat muuten ensimmäiset treenit, missä Tessi ei kertaakaan hyppinyt päin minua tai kättä. Aina ennen se on niin tehnyt. Hienohieno.

Jokaiselle ihmisarvoinen huominen

Viime torstaina järjestettiin Asunnottomien Yö -tapahtuma, missä kävin kuvaamassa Uolevi's Blues bändin keikalla Espoon keskustassa. Eihän tuolla minun kameralla mitään mestariteoksia saa, mutta parempi jotain kuin ei mitään. Tämä oli kolmas kerta kun he esiintyvät kyseisessä tapahtumassa ja toinen kerta kun minä olin mukana kuvailemassa.

Tapahtuma on kyllä miellyttävä ja pistää aina vähän miettimään ettei kaikilla ole aina asiat niin kovin hyvin.

Koiria en halunnut tielle joten jäivät kotiin. Muuten meidän menoihin ei kuulu mitään kummempaa, perjantaina oli omatoimiaksat mistä tulee ehkä joskus päivitys jos tietokone suostuu käsittelemään videoita. Tällä hetkellä kone on niin juntturassa että en saa videoita ollenkaan käsiteltyä edes sillä surkealla movie makerilla.

Mandin kanssa ollaan lenkkeilty useampaan otteeseen hihnassa. Fiona ja Mandi leikkivätkin jonkun verran ja sitä on ilo katsella, mutta pentu on vielä sen verran siinä "ihanassa" ulkona-ei-kävellä-vaan-hypitään-tassut-ojossa-toisten-päälle-moodissa, joten Lokin kanssa en ole päästänyt vapaaksi tai edes nenäkkäin haistelemaan. Hieman kiinnostunut Loki on kyllä Mandista ja kävellessä ei välitä siitä mitään, mutta nenälle ei pentua varmastikaan halua. Ei Mandi tyhmä ole, kyllä se varmasti kerrasta oppii ettei Lokia kannata mennä ärsyttämään, edellisen ärähdyksen jälkeen muutama seuraava lenkki oli sellainen että pyrki Lokista ainakin tarpeeksi kauas... Nyt pyrkii taas tutkimaan että kukas tuo punavalkoinen on, mutta haluan että Mandi pysyisi siinä uskossa että kaikki koirat ovat vain ja ainoastaan kivoja mahdollisimman pitkään. Maan pinnalle palauttamisen aika tulkoon sitten myöhemmin, onhan se kiva että pääsee vapaanakin lopulta yhdessä lenkkeilemään kun niin lähellä asuvat.

Nyt Mandi on 14 viikkoa ja huomattavasti Tessiä raskaampi, pää on varmaan kaksi kertaa Tessin pään kokoinen ja säkäkorkeudessa se ei varmaan enää viittäkään senttiä ole Lokista.

Kesäisiä tunnelmia (c) Tytti Käyhkö

Smile! You're at Mr. Smiley's!

On kyllä suuri harmi, että vuorokaudessa on tunteja vain rajoitettu määrä. Nyt olisi niin paljon kaikkea tekemistä ja tehtävää, että ei riitä aika mitenkään! Koirajuttuja, nettisivujuttuja, valokuvausjuttuja, laulujuttuja, kirjajuttuja, ties mitä juttuja! Ja pitäisikö jossain välissä vähän siivotakin? Mutta pakko todeta, että on se vaan kiva kun on niin paljon harrastuksia! Ja joskus nuorempana minulla ei ollut yhtään. Ja kun vielä työssäkin viihtyy niin hyvin kuin minä ja kotona asiat on hyvin niin mikäs tässä syksyä vietellessä (suosittelen muuten pitkien yöunien nukkumista kaikille, saattaa hieman helpottaa "kaamosmasennusta").

Innostuin ilmoittamaan Lokin möllitokoon sunnuntaina 10.11. Tai ilmoittaisin, jos heidän verkkokauppansa teknisiltä ongelmilta se olisi mahdollista, mutta tarkoitus on. Arvoin mölli- ja aloluokan välillä, mutta päätin että kun ei mölleillä enää aksassa niin ei sitten myöskään tokossa. Mölliluokassa ei olisi ollut seuraamista kuin hihnassa ja jäävistäkin vain toinen. Me lähdetään siis hakemaan se ALO3 palkkaamalla ylimääräisiä kertoja, hakemalla kisakokemusta ja pitämällä kivaa. Nyt pitäisi varmaan sitten taas treenata vähän? On ollut aika olemattomia meidän tokotreenitkin. Jäävät pitäisi erotella ja seuraamista vahvistaa. Ja paikallamakuuta treenata häiriössä, luoksepäästävyyttä eri ihmisillä ja voisi sitä hyppyäkin vähän.

Rahanmenoa ei voi todellakaan estää, olen viime ajat haaveillut Canonin 7D:stä minkä saan joulukuussa kaveriltani käytettynä ja sen lisäksi pitäisi ilmeisestikin ostaa uusi tietokone viimeisiään vetelevän tilalle. Ja koska haluan editoida videoita, tulee koneesta löytyä semmoiset tehot ettei heti lopu. Todennäköisesti päädyn ensimmäistä kertaa pöytäkoneeseen, saa tehokkaamman vehkeen ja päivittää vain tarvittavia osia jatkossa.

Tänään pitkästä aikaa aksaa, teemana jaakotus ja ehkä rengasta voisi ottaa. Ja mitä pientä sitä nyt ikinä keksinkään lisäksi.

"I feel like I've been in a coma for the past twenty years. And I'm just now waking up."

American Beauty, viisauksien leffa.

Away from the sun again

Maanantaina oli etäpäivä auton aiheuttaessa jälleen harmaita hiuksia. Tällä kertaa ongelma oli yhden renkaan venttiilin sielussa. Sielu meni vaihtoon, ilmaiseksi, ja nyt pääsee taas huristelemaan ainakin hetken. Aika kuvainnollista jotenkin vaihtaa sielu noin vain ja vielä tuolla kyseisellä korjaamolla. Sold my soul for the devil and all I got was this lousy t-shirt.

Iltapäivällä lähdettiin koirien kanssa katsomaan porukoiden uutta lomapaikkaa. Matkaa ei ole paljon mitään ja paikka vaikuttaa todella kivalta. Mökin sijaan tämä lomamesta seisoo parilla pyörällä ja hieman pelottavan näköisellä tukisysteemillä, niinkuin kaikki vaunut. Kovin montaa henkilöä ei vaunuun kerrallaan mahdu, mutta ehkäpä ensi kesänä päästään mekin nauttimaan kauniista maisemista ja lomafiiliksestä. Ulkoa löytyi vielä mustikoitakin syötäväksi ja niitähän Loki mutusteli onnessaan.

Käytiin kävelyllä lähimetsässä ja Loki pääsi viipottamaan vapaana. Ei kertaakaan yrittänyt livistää mihinkään, mitä nykyään ajoittain tekee ainakin jos rämmitään umpimetsässä. Tuommoisissa maastoissa pidänkin sitä nykyään vain harkitusti vapaana. Onneksi siitä näkee hyvin jos se bongaa jotain toooodella mielenkiintoista ja silloin on parasta ottaa hihnaan.

Paikasta löytyy aivan upea pitkä hiekkaranta, kyllä siinä kelpaisi kesällä lötkötellä. Harmittavasti koirat eivät olleet sallittuja tuolle (ihmisten) hiekkarannalle. Käytiin kuitenkin kurkkimassa vähän matkan päästä ja ihasteltiin auringonlaskua. Harmittavasti ei ollut oikeaa kameraa mukana, mutta onneksi Lumian kamerallakin saa hieman tunnelmaa ikuistettua. Oli todella kivaa vaihtelua arkeen käydä tuolla ja viikko lähtikin siitä sopivasti käyntiin pitkällä ulkoilulla, ihanalla syyssäällä ja rentouttavalla tunnelmalla.

Autumn carries more gold in its pocket than all the other seasons

Tänä viikonloppuna jopa syksykyynikot (kuten minä) ovat joutuneet myöntämään ettei tämä vuodenaika niin paha aina olekaan. Ravitseva aamupala, ulkoilua syksyisessä auringonpaisteessa, hyvää ruokaa ja seuraa, lepoa sielulle, mielelle, koirille. Kävin myös keskustassa stockan hulluilla päivillä - ja totesin taas että kyllä minä vaan tykkään elää täällä hiljaisuudessa ja kaukana ihmismassoista, kylki kyljessä olevista betonitaloista ja silmän kantamattomiin näkyvistä asfalttiteistä. Keskustassa käyminen alkaa aina ahdistaa.

Olen himoinnut juoksemaan Lokin kanssa jo pitkän aikaa, mutta tällä hetkellä odottelen vielä uusia juoksu- (ja aksa-) kenkiäni saapuviksi. Tänään hinku syksyiseen ilmaan kävi kuitenkin niin ylitsepääsemättömäksi, että pistin aiemmat aksa- (ja juoksu-) kengät jalkaan ja käytiin pitkästä aikaa juoksulenkki. Tai niin oli tarkoitus, lopulta päädyttiin eksymään keskuspuistoon ja päädyttiin ihan eri reitille mitä suunnittelin. Loppujen lopuksi lenkistä tuli 9,8km ja aikaa meni melkein tasan 2h, suurin osa matkasta rämmittiin metsässä ja pelloilla. Loki innostui vetämään oikeastaan vasta loppumatkasta, tiedä mikä hinku sille yhtäkkiä tuli. Kunnon vetovaljaat ja vetovyö on ostoslistalla. Tuon lenkin jälkeen tehtiin vielä puolisen tuntia kestävä jäähdyttelylenkki mille hain Fionan mukaan.

Vielä olisi paljon tehtävää tälle päivälle, mutta jää varmaan osa hommista odottamaan ensi viikkoa.

Merkinnän kuvat ovat viime viikon ulkoilulta Mandin kanssa. Uutta kameraa odotellessa.

Lisäsin sanavahvistuksen taas kommenttisivuille, spämmiä on alkanut tulemaan ensin vähemmän mutta nykyään sen verran että piti laittaa tuo takaisin. "Kommenteista" on tullut sähköposti-ilmoituksia, mutta ilmeisesti spämmirobotit poistavat nämä kommentit koska ne eivät ilmesty näkyviin kommentteihin.

Radiossa soi tänä aamuna Krista Siegfridsin "Can you see me?" niminen kipale, mikä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla kiinnitti huomioni. Hyvä kappale.

Pelkäätkö pimeää?

Loki pelkää.

Kiinnitin huomiota viikonloppuna porukoilla käydessämme siihen, että Loki ulos mentyämme kiskoi takaisin ovelle päin. Tarpeeksi kauas kun käveltiin niin ei kiskonut enää ja ajattelin että siellä olisi ollut joku haju tai muu minkä perään veti. Sama toistui koirien käydessä siskon kanssa ulkona. Pari päivää sitten Loki oli hoidossa porukoilla ja ei ollut suostunut aamu- eikä iltalenkeillä pihaa pidemmälle. Lähes kaikilla näistä kerroista myös satoi joten ajattelin, ettei Loki halunnut mennä sateeseen.

Kun sama sitten tapahtui myös eilen täällä kotona ilman sadetta, aloin jo ihmetellä että mistä ihmeestä on kyse. Sitten olin muistavinani, että viime syksynä se käyttäytyi jonkun aikaa samoin. Ihmeellistä mutta totta, Loki taitaa todellakin aristella tätä syksyn pimeyttä. Tai sitten se säikähti jotain ulkona ja siksi ei tykkää ulkoilla pimeällä. Viime vuonna se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja tänä vuonna lienee sama homma, valitettavasti täällä Suomessa ei ole muita vaihtoehtoja kuin tottua ulkoiluun pimeässä tähän aikaan vuodesta.

Eilen ulkoilutin pitkästä aikaa kameraa tarkoituksena kuvata hieman kauniita syksyn värejä. Eipä tällä kameralla itseä tyydyttäviä kuvia saa, mutta onpahan jotain syksykuvia ainakin.

Läppärini sanoi tänään sopimuksen irti, joten tästä eteenpäin surffailut ja blogittamiset tapahtuu tabletilla.

Itselle muistiin: koirat sai normaalin kolmen päivän Axilur-kuurin viime viikolla eli lokakuun alussa.

Enemmän tai vähemmän iloista viikonloppua kaikille!

Alistunut läski

Syksy on aina (joka vuosi yhtä masentava) välivaihe kesän ja kevään välillä. Talvi on välitön paha myös, mutta syksy on se kun tajuaa että perhana sieltä se talvi kohta tulee. Joko kärsin kaamosmasennuksesta tai sitten annan itelleni luvan masentua syksyn varjolla, mutta onneksi on myös juttuja millä tätä alakuloa voi yrittää torjua. Viime marraskuussa sain kirkasvalolampun, minkä otin taas käyttööni joku kuukausi sitten ja lisäksi vitamiinitankkaukset on alkanut ja jatkunevat läpi talven (tai niin kauan kuin tavaraa riittää).

Ahkeran kesätreenaamisen jälkeen syksyllä tekee mieli tehdä jotain muuta kuin agilitya. Tai tokoa. Tai mätsäreissä käymistä, tai sitä tai tätä. Mitä tahansa koirapainotteista. Viime viikkoina olen yrittänyt, osittain tietoisesti ja osittain vain siksi kun on sattunut siltä tuntumaan, keskittyä elämässä muihin kuin koira-aiheisiin juttuihin. Tietoisesti teen näin, koska Lokin pääkoppa taisi alkaa reagoida liian aktiiviseen kesään patoamalla stressiä. Tiedostamatta teen näin, koska itselläni kulkee kiinnostuksenkohteet ja fiilikset selvästi sykleissä, jotain jaksaa hetken ja sitten tekee mieli tehdä jotain muuta. Elämässä kaipaa vaihtelua. Kuten ihana Dr. Phil kirjassaan kirjoitti, ihmisen elämän eri osioita kuten perhe, ystävät, harrastukset, työ, ja minä itse, voi kuvata ikään kuin laseina, jotka vuorotellen täyttyvät ja tämän jälkeen tulee sisäinen tarve alkaa täyttää toisen elämänalueen lasia. Nyt on harrastuslasi täynnä ja aika täyttää muita laseja välillä.

Enkä edes tarkoita, että minua kiinnostaisi jotenkin vähemmän treenata agilityä, päinvastoin, treenaisin sitä tosi mielelläni vaikka päivittäin. Mutta sitä enemmän tekee mieli nauttia tekemättömyydestä ja keskittyä muihin juttuihin välillä. Tällä hetkellä oma aikani menee hyvin paljon tietysti töihin. Yllättävän paljon on "työllistänyt" myös yhdistyksissä toimiminen, sekä koikkeriyhdistyksessä että AST:llä. Mailia tuntui välillä tulevan omaan sähköpostiin enemmän kuin työsähköpostiin ja se on paljon se. Toki myönnettävä että hamstrasin kivoja hommia itselleni, aikaa vaan saisi olla hieman enemmän niiden tekemiseen. Nyt on hieman hiljentynyt näilläkin saroilla. Talvi tuo rauhan suureen osaan koiraharrastuksista. Koirakansa siirtyy talvilevolle.

Tavallaan jotenkin tekee ajoittain mieli muistutella itselleen, että koirien kanssa touhuaminen on kuitenkin "vain" harrastus, osittain toki elämäntapa, mutta että koirat ovat kuitenkin vain koiria. Ja että elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kuin koirat, ainakin itselläni.

Mutta ehkä en jaarittele enempää, teki vain mieli kirjoittaa kauan päässä pyörinyt virallinen "syksy on syvältä" -postaus.

Mikä on sinun syysmasennusnimesi?
Kulkeeko sinun koiraharrastusinnostuksesi sykleissä?

Terveisin,
Alistunut Läski

PS. Onneksi syysmasennukseen voi aina repiä mustaa huumoria vaikka fiksusti pukeutuneista erkkariesittäjistä. Astetta parempia ottamiani kuvia löytyy Anniinan galtsuista.

Back into the world I know

Viikonloppu tuli ja meni porukoilla lepuskissa. Lauantaina käytiin koikkerierkkarissa mihin Loki tuli turistina mukaan. Sain kaverilta halvalla häkin josta oli vetoketju rikki, mutta se pääsi heti Lokille käyttöön näyttelypaikalle. Häkin oviaukossa pidin takkia ja reppua niin eipä tuo edes tajunnut ettei päässyt ulos vaan veteli siellä sikeitä enimmäkseen koko näyttelyn ajan. Välillä pääsi ihmettelemään tohinaa, mutta heti kun mitään ei tapahtunut niin meni oma-aloitteisesti häkkiin pötköttämään. Minä häärin Anniina multiüberkameran takana ja niitä kuvia tupsahtelee varmaan sitten tuleviin päivityksiin.

Tuomarina oli iso mutta ystävällinen herra, joka positiiviseksi huomioksi rokotti rankalla kädellä arasta tai aggressiivisesta käyttäytymisestä. Oli aika yllättävää nähdä, että aika moni koira oli epäluuloinen tuomaria kohtaan, liekö tuomarissa tai tilanteessa (onhan hallinäyttelyissä aina tietty ahdas tunnelma) oli jotain tosi epämiellyttävää. Olinkin ihan tyytyväinen, etten ollut Lokia ilmoittanut, vaikka toisaalta olisi ollut kiva nähdä mitä se olisi saanut. Mutta sen verran hermostunut olin jo tuttujen puolesta, että oman koiran esittämisen kanssa olisin varmasti ollut ihan paniikissa... Mistä saisi sitä itsevarmuutta, kysyn vain?

Tuomari oli kuitenkin ajoittain hieman "pihalla", tai että ei ihan joka näyttelyssä kehätoimitsijoiden tarvitse mennä sanomaan että niin tuomarisetä, laitoit tuohon kakkoseksi koiran mikä sai huonomman arvosanan kuin kolmanneksi sijoitettu. Myös lienee harvinaisempaa, että rop-veteraaniksi valitaan koira, joka ei saanut sa:ta ja vsp-vetsku sai. Lieköhän Hollannissa on omat näyttelysääntönsä? :)

Vähän Loki yritti joka kerta lähteä mukaan kun joku jossain ärisi, pitäisi ehdottomasti treenata ärsykekontrollia noissa tilanteissa kun muut rähisevät. Huomasin myös, että itse olin kuin viulun kieli, mm. hyppäsin melkein metrin ilmaan kun Suvi ilmestyi yllättäen viereen Lokin ollessa ulkona häkistä. Tuon jälkeen yritin tietoisesti psyykata itseäni että RAUHOITU HYVÄ NAINEN. Todella luotettava laumanjohtaja tässä hei. Oman kokemattomuuden ja noviisiuden tajuaa jotenkin hyvin näyttelytilanteissa, kun siellä on niitä ihmisiä jotka ovat kasvattaneet koiria vuosikymmeniä. Mahtaa heillä olla upean kadehdittava tieto ja taito koirien kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Toisaalta siinä samalla voi miettiä, että ei itse mitenkään voisikaan osata vielä kaikkea, kun koirakokemusta on kohta vasta viisi vuotta. Koikkerikokemusta kohta kolme.

Silmäpussipoika väsyneenä viikonlopun rientojen jälkeen.

Lokin kanssa ohituksissa on sama, aina se lähtee mukaan jos joku muu aloittaa. Onkohan tuo sitten sitä terävyyttä? Tähän asti en ole pitänyt Lokia kovin terävänä. Mielestäni Loki ei ole perusluonteeltaan terävä, mutta pohdin olenko rohkaissut tuohon käytökseen aiemmin yrittämällä saada Lokista rohkeampaa. Nyt olen kuitenkin puuttunut asiaan, mutta sitä on kieltämättä aika vaikea treenata jos on Fiona mukana (excuses, excuses...), kun se aina aloittaa..

Lepuskissa meno meni koirien osalta aika mutkattomasti, ihan kovimpien hälinöiden aikana laitoin Lokin portin taakse, missä se kävikin samantien nukkummaan häkkiinsä. Mahtoi olla väsynyt. Aamulla sänkyyni hyppäsi sekä Loki köllimään kainaloon että eräs musta shetlantilainen suoraan naamalle. Olipa kiva käydä lepuskissa pitkästä aikaa.

40: persjättö, takaakierto ja kontaktiesteitä

Tänään oli ensimmäinen kerta meidän omatoimivuorollamme Sporttarin pienellä puolella. Treenilistalla oli takaakierto ja persjättö ja lisäksi ajatus oli testata kaikki kontaktiesteet vähän kuin radanomaisesti, kun olivat vielä uusia esteitä.

Vähän meni ratapätkä arpomiseksi ja improvisoimiseksi, kun ei oltu tehty etukäteen mitään ratasuunnitelmaa. Leivottiin mukaan kuitenkin ensimmäiselle pätkälle yksi persjättö (mikä ei oikein näin improvisoituna sujunut) ja toiselle radalle takaakiertoja. Eniten olin ehkä tyytyväinen Lokin keinuihin, ihan tuntemattoman keinun se meni tuosta vaan ensin erikseen ja sitten radan osana. Ja ihan huippuhienosti menikin! Ensimmäinen puomi tämän jälkeen oli arkaileva, mutta seuraava oli jo hieno. Lisäksi tehtiin lopussa hetsattua A:ta apupalkkaajalla ja puomia myös, nämä eivät tulleet nauhalle kun kuvaaja oli nakin heittäjän roolissa :). Loki oli aika liekeissä, kovilla kierroksilla ja haukkui ja pomppi. Jäähdyttelylenkillä pitää nykyään keskittyä myös psyykkiseen rauhoittumiseen, lenkki on tasan niin pitkä että pojan pää on myös rauhoittunut eikä enää kierroksilla. En ehkä arvosta ylikuumenemista enää niin paljon kuin ennen.

Sporttikoirahallin miljöö on kyllä kokenut melkoisen muutoksen puolentoista vuoden takaisesta kun viimeksi siellä kävin. En meinannut edes tunnistaa oikeaa hallia, kun sen läheisyyteen oli noussut niin monta uutta rakennusta. Viimeksi lämppä- ja jäähdyttelylenkeillä käyttämämme viereinen tyhjä alue oli täytetty ties millä rakennuksilla.

Kiva halli tuo kyllä on, en mitään moitittavaa tuosta pienestäkään puolesta keksinyt. Tästä se lähti, talven treenit sitten.

Huomenna kohti Hyvinkäätä ja koikkerierkkaria. Loki lähtee mukaan opettelemaan rauhoittumista oudossa paikassa. Nähdään huomenna kaikki tutut ja ystävät.

It's not a fashion statement it's a deathwish

Sekalainen päivitys tulossa yön pimeinä tunteina. Otsikkokaan ei liity asioihin mitenkään, kunhan joku piti repäistä.

Tänään allekirjoittanut pääsi työn puolesta Reaktor Design Day tapahtumaan. En ole (vielä) paljon päässyt seminaareihin vierailemaan, mutta ai että kun oli kiinnostavaa! Puhujina oli mm. Ryan Singer (37signals -yrityksestä), Ilona Hiila (Vapa Medialta), Karen Holtzblatt (contextual inquiryn kehittäjä=käytettävyysalan kova nimi) ja Josh Clark (mobiiliapp suunnittelun asiantuntija).

Nämä kaikki olivat tosi mielenkiintoisia puhujia ja vaikka päivä oli pitkä, niin silti keskittyminen riitti lähes koko ajan. Paras esitys oli kuitenkin säästetty viimeiseksi ja sen piti visuaalinen taiteilija ja erittäin valovoimainen esiintyjä James White (Signalnoise). Hänen palonsa piirtämiseen ja taiteen luomiseen välittyi niin hyvin, että melkein teki mieli alkaa itsekin graafikoksi.

Väliajalle oli lisäksi Reaktor järjestänyt kaikkea kivaa oheistoimintaa, joista ehdottomasti kiehtovin oli Google glass peli, missä piti erikoisiin silmälaseihin viritetyllä näytöllä pelata peliä. Minä kävin (tietysti..) pistämässä parhaat pisteet, vaikkakaan ei valitettavasti riittänyt loppupäivälle vaan ainakin pari meni edelle.

James White

 

Voittajana oli helppo hymyillä, ainakin hetken.

Jottei ihan luisuttaisi sivuraiteille, niin tehdään työasioista näppärä aasinsilta näihin nelijalkaisiin. Luin äskettäin erään blogikirjoituksen henkilöltä, joka oli onnessaan päästessään koira-aiheiselle alalle töihin. Minäkin joskus vuosi sitten ajattelin että olisihan se hienoa, mutta nyt kyllä tuntuu että ei olisi yhtään minun juttu. Koirat on ihan kiva harrastus, mutta ne tekee myös osittain niin hulluksi, etten mitenkään kestäisi sitä myös työelämässä. Lokin sielunelämästä on ollut luonnostilassa postaus jo kohta puolitoista kuukautta, mutta en ole saanut aikaiseksi viimeistellä sitä vieläkään. Sanotaan nyt vaikka vain että ei ehkä sovita toisillemme kovinkaan täydellisesti, kun reagoimme toistemme käytökseen niin selvästi. Näissä jutuissa tunnutaan menevän jo niin rajalle sen suhteen onko kyse koiran kasvusta vai omasta henkisestä kasvusta. Mutta kasvamassahan täällä ollaan ja aina oppimassa.

Loki oli yön hoidossa porukoilla ja Fiona pääsi tapaamaan Mandi tyttösen. Mandilla on terävät hampaat ja iso kroppa, Fiona-raukka meinasi vallan jäädä alle. Painoa Mandilla on nyt hieman vajaa 12 viikkoisena 5,6 kiloa. Vertailuksi sanottakoon, että Tessi yli vuoden ikäisenä painaa nyt 5,5kg. Pituutta tai kuvia ei Mandista valitettavasti ole. Viime yön Fiona oli puolestaan hoidossa kun tänään oli minulla niin pitkä päivä ja Loki pääsi vuorostaan tapaamaan Mandin lenkillä, Mandi oli koko ajan hihnassa ja Loki ensin vapaana. Virhe. Ensin Loki ei välittänyt mitään vaikka Mandi pomppi sitä vasten Lokin hakiessa minulta kontaktia, mutta vain hetki sen jälkeen Lokilta paloi käämit ja sanoi pennulle rumasti. Itselleni jäi tilanteesta huono omatunto, koska en pitänyt huolta että Loki olisi pennulta turvassa minun luonani, vaan se joutui itse puolustamaan itseään. Saisiko tänne taas sen "paskin koiranomistaja" -palkinnon? Tuon jälkeen Loki oli loppumatkan hihnassa ja jatkossa mahdolliset lenkkeilyt pennun kanssa tehdään kyllä visusti hihnassa kunnes pentu rauhoittuu.

Tänään tultiin sitten kaikki kolme porukoille viikonloppua viettämään hieman etuajassa. Loki pääsi eilen juoksemaan Tepsukan kanssa pitempää lenkkiä, mistä alempi kuva. Huomenna onkin aksatreenit ja lauantaina koikkereiden erikoisnäyttely Hyvinkäällä, mihin itse menen fiilistelemään ja Loki pääsee/joutuu mukaan. Mutta että tämmöistä turinointia tällä kertaa, pahoittelut rönsyilevästä kirjoituksesta.

Agilityn kesän checkout ja talven suunnitelma

Kesän treenit on nyt ohitse ja voisi pikkuisen vilkaista mitä meillä oli kesäkaudelle agilityyn tavoitteena. Tämä on tylsä kuvaton tilannecheck päivitys lähinnä itselle vaan.

Ei yhtään varastettua lähtöä tai kontaktia ilman palautusta.
- Check!

Kepit ratakuntoon
- Check!

Keinu yksittäisenä esteenä
- Check!

A ja puomi ratakuntoon, kontaktit varmoiksi ja täpäköiksi, "ota" käskyn poisjättäminen ja esteiden suoritus pelkästään "kiipee" käskyllä
- Check, muuten paitsi että ota-käskyä en jättänyt enkä jätä nyt pois. Ehkä sitten kun muu treenattava loppuu..

Keinun/puomin erottelu, jotta voidaan alkaa mölleilemään vaikka keinu ei olisikaan vielä täysin ratakunnossa
- Ongoing.

Riippuen keinun etenemisestä, myös keinu ratakuntoon
- Check & ongoing, pitäisi erilaisilla keinuilla treenailla.

Ykkösluokan ratojen handlaaminen ohjauksellisesti
- Check (eiköhän näin voi jo sanoa).

Vireen pitäminen tapissa ja hienon (yli)kuumumisen jatkuminen
- Overcheck, nyt opetellaan vähän rauhoittumaan kisapaikoilla ja keskittymään.

Kesällä ja syksyllä mölliepiksissä, niistä keinullisista radoista en vielä paljon uskalla puhua.. Aika näyttää mutta pakko ei todellakaan ole. Tehdään keinun pohjat hyvin niin ei sitten tarvitsisi myöhemmin korjailla. Ei kiire tänä vuonna virallisiin.
- Check! Keinullisissakin ollaan käyty nyt kerran, lisää ei taida valitettavasti tulla kun ei ole oikein enää pk-seudulla epiksiä. Ensi vuonna jatkuu sitten.

Näytti ihan hyvältä meidän lista :). Talvikaudelle en ole vielä juurikaan ehtinyt miettiä tavoitteita mutta tässähän niitä tulee samalla mietittyä. Tullaan treenaamaan kerran viikossa omatoimisesti sporttiksella ja joka toinen viikko Tiian valvovan silmän alla piskipajalla. Lisäksi ehkä jos huvittaa, ostettuja vuoroja sieltä sun täältä, mutta ehkä sitä voisi vähän talvitaukoakin pitää hirmuisten kesän aktiivitreenailujen jälkeen. Tai että ehkä voisi elämässä keskittyä johonkin muuhunkin välillä.

Meillä on omatoimitreeneihin koko talvelle sen verran treenisuunnitelmaa, että joka kerta käymme läpi yhden ohjauskuvion ihan muutamalla esteellä, mitä sitten seuraavalla kerralla nopeasti kerrataan. Tavoitteena on saada suurpiirteinen ymmärrys lähes kaikista ohjauskuvioista ja bongata sieltä ne, mitä haluaa itse lähteä enemmän työstämään ja mitkä tuntuvat omaan käteen ja koiraan sopivilta. Lisäksi pyrin esteiden omatoimisempaan ja itsenäisempään suoritukseen ohjaajan toiminnasta riippumatta. Tässä vielä tiivistetympänä listana talvikauden tavoitteet:

• Ohjauskuviokavalkaadin läpikäyminen
• Itsenäisen suorituksen vahvistaminen esteillä: Keinu/puomi/A/kepit/rengas/muuri/pituus
• Ohjaajan jäädessä taakse
• Ohjaajan ollessa edellä
• Tiukka käännös ennen estettä
• Tiukka käännös esteen jälkeen
• Leikkaukset ennen estettä
• Leikkaukset esteen jälkeen
• Viretason hallinta sopivaksi
• Hauskan pitäminen ja rallattelu lopuksi!
• Yhtenä tavoitteena voisi myös pitää eri hallien kiertelyn ja erityisesti keinujen tekemisen niissä

Itsenäisten estesuoritusten vahvistamiset jaan esteestä riippuen isommiksi tai pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja pyrin löytämään ne missä meillä on eniten haasteita tällä hetkellä. Mutta että summa summarum: Joka omatoimikerralle siis tulisi ohjelmaan:

• Kertaus viime viikon haasteellisista kohdista, joko ohjaus- tai estetekniikka
• Yksi ohjaustekniikka yhdellä tai kahdella hypyllä (molemmilta puolilta)
• Yksi estetekniikka, tällainen voi olla esim. tiukka käännös renkaalle (molemmilta puolilta).
• Loppuun helppo ralli

Saa nähdä miten suunnitelma kosahtaa sitten kun näkee mitä yhdellä vuorolla todellisuudessa ehtii. Mutta kiva saada näin konkreettisesti eri asioita treenattavaksi pilkottuna pieniin palasiin. Kokoan näitä treenien kuluessa itselleni myös muistiin (tietysti exceliin), jotta sitten tietää missä oli haasteita ja missä ei. Tämä on semmoista järjestelmällisyyttä mistä minä tykkään!