Oli se maanantai.

On se kumma että vaikkei erityisemmin valvo viikonloppuna niin silti maanantai on aina maanantai. Tämä maanantai oli jostain syystä erityisen rasittava. Liekö syynä se, että tein töitä puoli yhdeksään asti illalla tai se, että satoi koko illan, erityisesti juuri sinä aikana kun arvoin että olisi voinut lähteä kentällä käymään.

Tai oliko syynä sitten yhä se veetutus, mikä on tullut kun meidän aksan kesäryhmän kouluttaja vaihtoi seuraa vajaata viikkoa ennen meidän treenien alkamista. Toki jokainen tekee niinkuin tykkää ja meidän ryhmän kohtalo tuskin tuossa vaakakupissa on paljon painanut (ei minullakaan painaisi), mutta kyllä pisti harmittamaan että kaikki ehti tarinoida ummet ja lammet ja suunnitella kesän treenejä ja kertoilla miten tykkää treenata ja mitä pitäisi treenata ja mitä osaa ja mitä ei osaa ja niin edelleen. Ehdin juhlia että jee, saadaan vihdoin sitä fysiikkatreeniäkin. Sitten yhtäkkiä ollaankin ilman kouluttajaa ja treenien, mitä on odotellut kuin kuuta nousevaa kun piti olla huippuhyvä kouluttaja, pitäisi alkaa vajaan viikon päästä. Ärsyttää muutenkin nyt tietyt valinnat mitä on tullut tehtyä meidän aksan harrastamisen suhteen tänä keväänä. Treenimotivaatio teki nopean katoamistempun kyllä. Myinpä myös meidän viimeiset Annen treenit, kun luulin että meillä on ohjatut tänä torstaina, vaan eipä ole. No ei kyllä tällä motivaatiolla kannattaisi mennä edes treenaamaan. Enkä nyt siis syytä tässä ketään ja ymmärrän hyvin seuran vaihtamiseen liittyvät jutut, mutta harmittaahan tuo tottakai. Vielä ei ole tiedossa tulevaa kouluttajaa, mutta eiköhän semmoinen kuitenkin meille ennemmin tai myöhemmin saada. Motivaatio comes and goes ja toivottavasti taas comes joku päivä.

Vai onkohan syynä sitten se, että joudun huomenna vappuaattona istumaan töiden parissa poissa toimistolta kolmeen asti ja missaan työpaikan vappuskumpatkin. Vappu menee varmaan muutenkin vähän matalalla profiililla, viikonlopun ajelun jäljiltä ei huvita lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ajamaan treelle näkemään kavereita vaan jään himmailemaan espoon kulmille. Olisi huomiselle tiettyä kivaa ohjelmaa kyllä tiedossa, mutta saa nähdä jaksaako sitä lähteä. Koirat jäisi kuitenkin taas illaksi yksin mikä on tylsää. Toivottavasti sataisi huomenna koko illan että voi jäädä kotiin nukkumaan.

Sopii kyllä taas blogin teemaan nämä sekunnissa vaihtuvat mielialat.

Vai onkohan tämä jotain näyttelykrapulaa. Teepä Fiona tilaa sinne sohvalle.