Lauantaina käytiin 10 koikkerin ja kahden muun rotuisen koiran voimin Hyvinkään vinttikoiradalla viehejuoksemassa. Meidän autossa matkusti Suvi ja Miko ja Lotta ja Terra.
Ensin juteltiin hieman niitä näitä ja meiltä kysyttiin halutaanko me että otetaan ajat. Ehdotin että juu tottakai, eihän me muuten tiedetä kuka on nopein. Niinpä yksi meistä tönötti sekuntikello ja yksi kamera kädessä maaliviivalla kaikkien juoksujen ajan.
En osannut arvioida lähtisikö Loki vieheen perään, mutta kyllä olisin veikannut että lähtee. Ja lähtihän se, ensimmäisellä kerrallakin tuntui tietävän heti mistä on kyse. Varsinaisia tapporavistuksia ei nähty, parilla viimeisellä ei olisi meinannut kuitenkaan viehettä luovuttaa. Kahdella jälkimmäisellä juoksulla Loki veti kovasti lähtöpaikalle ja oli kovin täpinöissään. Kuvat (c) Paula Ylänne.
Loki oli loppulaskuissa 4. nopein koikkeri, meno näytti kyllä siltä ettei se yhtään nopeampaa olisi enää päässytkään :). Lokin lopulliset ajat olivat noin 80 metrin juostulla matkalla 7:75, 7:32 ja 7:37. Fionakin pääsi juoksemaan lopuksi. Se juoksi, ja juoksi, ja juoksi, suoraan vieheen ohi. Ei ihan avautunut idea pienelle havannalaiselle vielä.
Kaikista punavalkoisista juoksijoista kokosin myös koostevideon. Suunnittelimme jo koikkereiden joukkuetta Roturace 2013 viehejuoksukilpailuun. Sinne siis. On se kiva miten Loki innostuu joistain lajeista ihan hurjalla tavalla.
Tänään sitten keksin uuden hienon rahan säästövinkin: Unohda paastottaa koiraa verikokeen aamuna. Tiedossa oli kummankin koiran visiitti Espoon Eläinsairaalaan.
Fionalta oli tarkoitus kontrolloida maksa-arvot, ottaa resepti Prac-tic punkkimömmöön ja tsekata sen takapuoli, se on nimittäin Axilur-kuurista alkaen ajoittain kakkinut veritippoja kakan päätteeksi. Koska allekirjoittanut kuitenkin autuaasti unohti paastoamisen ja muisti sen vasta sitten kun Fiona oli ottanut ensimmäisen suupalansa ja oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiin surkean näköinen ku varastin sen kupin pois, että en yksinkertaisesti raaskinut olla antamatta sille ruokaa. Muutenkin arvoin jo aiemmin että kontrolloidako vai ei, kun ne nyt on ollut samoina viimeiset pari vuotta aika lailla. Ja kun ei se maksaansa nyt oireile niin turhahan se olisi siitä maksaa. Punkkimömmö resepti tuli käteen ja pepusta ei löytynyt mitään kummallista, anaalit toki samalla tyhjennettiin. Lääkäri käski antaa Fionan pepulle aikaa. Jostain nyt vain ärtynyt.
Lokilta otettiin verta enm ja vwd tautien geenitesteihin ja veret lähtivät samantien Hollantiin. Toivottavasti ainakin, sen verran pihalla oli lääkärit kun verikoeohjelapun kanssa sinne marssin. Ei taida olla montaa koikkeria tuolla luovuttanut verta Hollantiin. Loki oli pöydällä niin kauan ihan ok, kunnes sen eteen laitettiin pari tyhjää verikoeputkea. Siinä vaiheessa se päätti, että meikä lähtee NYT. Eläinlääkäri hieman huvittuneena totesi vain, että monet koirat panikoivat siinä vaiheessa kun neula otetaan esille, mutta Loki oli ensimmäinen joka aavisti jo koeputkista että jotain epämiellyttävää on tulossa. Ehdin jo varoittaa eläinlääkäreitä Lokin ensimmäisestä verikokeen ottamisesta, missä se puri kaulahuivistani paloja irti. Pienen neuvottelun jälkeen se kuitenkin rauhoittui tosi hienosti ja itse pistäminen ei sitten ollutkaan mikään ongelma. Näillä eläinlääkäreillä ei tuntunut olevan mitään ennakkoluuloja koikkereita kohtaan ja toivottavasti tästäkin visiitistä jäi mieleen nätisti tassu pystyssä pönöttävä Loki eikä minun ennakkovaroitukseni :P.
Hoitaja oli muuten tosi kiva, rapsutteli kovasti Fionaa ja Lokista sanoi heti että "onpa nätti". Kommentti sopi hyvin yhteen Lokin jalkaansa saaman nätin vaaleanpunaisen sydän sideharson kanssa.
Lisäksi kummaltakin koiralta testattiin giardiat ulosteesta ja saivat kumpikin puhtaat paperit eli giardia negatiivisia ovat nyt todistetusti. Fiona painoi 3,5kg (lihonut) ja Loki 10,3 kg (lihonut sekin).
Kumpikin koira sai muuten viime viikolla eli noin 1.5.2013 punkkimömmöt selkäänsä kun sattui kaapista löytymään, Loki Bayvanticia ja Fiona Prac-ticia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti