Now… where to begin?

"Life in the Shire goes on, very much as it has this past Age… full of its own comings and goings, with change coming slowly, if it comes at all."

Mitäs meille kuuluupi. Ei mitään erityistä tällä kertaa, mutta teki mieli päivittää joten here it comes. Edellinen Lokin BIS1 postaus teki muuten blogin kävijäennätyksen, 91 yksilöityä kävijää. Kuinkakohan moni otsikon luettuaan luuli, että Loki voitti jotain "oikeaa"? Maineen ja kunnian lisäksi tietysti.

Ollaan ja hengaillaan. (c) Tiia Vainio

Viime ajat on ollut kiireisiä, päivät töissä ja ties mitä iltaisin. Kaksi kertaa ollaan treenattu tokoa lepuskissa aika isollakin porukalla, mutta vielä on aika hakusessa meillä Lokin kanssa että miten nämä treenit pitäisi rytmittää. Olen kävellyt porukoilta, joten ei ole ollut autoa mihin selvästi pistäisi tauoiksi. Onkin mennyt vähän sinnepäin, mutta ihan kivasti ollaan päästy treenaamaan häiriössä.

Seuraaminen on ollut työn alla, viime viikkoina erityisesti käännökset ja Lokin takapään käytön vahvistaminen. Lisäksi liikkeestä seisomista ollaan tehty ja tämä vaatii yhä pienen kropan pysähdyksen, mutta getting there. Luoksepäästävyys on ollut ryhmätreeneissä aika suuressa roolissa, mutta eipä siinä oikeastaan olekaan niin suurta ongelmaa kun alunperin ajattelin. Ei tuo ole pakittanut juurikaan yhtään. Paikallamakuuta ollaan myös treenattu ahkeraan, ryhmätreeneissä en ole makuuttanut kuin puolisen minuuttia mutta ei tuo tee elettäkään noustakseen joten tänään treeneissä voisi testata pitää vaikka minuutin.

Lumien jatkuvasti sulaessa on tullut mieleen kesän liikuntamuodot ja erityisesti kaikki vedätyshommat. Tämän kevään aikana olisikin tarkoitus ostaa kunnon tarvikkeet, ainakin lenkkarit ja Lokille kunnon vetovaljaat. Hifistelyä jos haluaa harrastaa niin vetovyöksi olisi kiva ostaa oikea jalkojen välistä menevä vetovyö, ei tarvitsisi käyttää tuota matkalaukun sateenkaaren väristä sulkijahihnaa (talk about low-budget), mikä nousee jatkuvasti liian korkealle. Mutta lenkkarit ja kunnon valjaat on välttämättömyys ennen canicrossaamisen aloittamista. Harmittaa, ettei rullaluistelu onnistu millään koiraystävällisellä alustalla, se kun olisi itsestä kaikista kivointa.

Tessin säkä tällä hetkellä 34,5 cm.

Lokin viralliset näyttelyt lähestyvät, Loki on ilmoitettu nyt Hyvinkäälle ja Lahteen 27.-28.4 sekä Toijalaan helatorstaina 9.5. Sertijahti alkaa siis pian ja vihdoin alkaakin, poika on nimittäin nyt ollut lihotuskuurilla ja saanut melkein kilon (!!!!!) normaalipainoonsa nähden. Se painaa nyt n. 10kg. Se ei näy oikein missään, paitsi että äiti myönsi ettei Loki ole enää ihan niin ruikku kuin ennen. Ensimmäisessä (Hyvinkään) näyttelyssä on yhtä lukuunottamatta tiedossa osallistuvat koirat ja tuo yksi on ainoa joka saattaa olla sertihakuinen uros. Mutta voisi sanoa, että jos tuo yksi on pentu, narttu tai valiouros niin olisi kyllä tuhannen taalan paikka valioitua. Tämän viikon lauantaina on viimeinen mätsäri ennen tosikoitoksia. Tessi tulee mukaan, sekin ehkä pääsee tänä kesänä vielä oikeisiin kehiin pyörimään.

Agilityinnostus on ollut aavistuksen taka-alalla muiden asioiden lomassa, kun ei sinne kentällekään pääse. Treenilista on kuitenkin suuri ja odottelee kenttätalkoita. Torstain treenit meni puolella aivokapasiteetilla, sillä olin juuri ennen treenejä hoidellut asuntokauppaan liittyviä asioita ja sen takia myöhästyinkin treeneistä. Pääsin tekemään ensimmäistä asunnon ostotarjousta, mutta valitettavasti ei homma mennyt kuin strömssössä ja kaupat jäi tekemättä. Harmitti paljon, asunto olisi ollut meille aika täydellinen. Isän rohkaisevin sanoin kuitenkin: "Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä." Vieläkö joku ihmettelee miksi olen tällainen ainainen pessimisti?  Treeneissä tehtiin aika kivaa rataa, mutta rataantutustuminen jäi olemattomiin ja fiilikset oli niin sekavat muista asioista että meno oli aika kauheeta. Ensimmäinen vuoro meni paremmin, mutta toisella kerralla tehtiin sama rata toisinpäin ja iiiihan kauheeta oli meno. Siis oikeesti, järkyttävää. Yritin parissa kohdassa hifistellä hienoilla kuvioilla mutta ne ei toiminut yhtään. Nämä eivät onneksi tulleet videolle. Pidettiin sitten vain hauskaa aika aivottomasti, vähän testattiin Lokin putkiin hakemista pimeästä kulmasta ja se oli aika kivaa, poika mm. hyppäsi putken päälle kun ohjaus oli ilmeisesti "hieman epäselvää". Lotta kuvaili videon toisesta toistosta, kiitos! Pussiin ohjaaminen oli kauhea, hävettää, hyi, yöks. Tämän lisäksi tehtiin parit keinut, myös täysikokoisena ja meni aika kivasti.

Loki oli ihan outo jäähdyttelylenkillä, mikä tehtiin Lotan, Leevin ja Terran kanssa. Leevi on leikattu uros ja siihen Loki käy aina tosi kuumana, mutta nyt se tuntui olevan ihan outo Terraa, oman ikäistään urosta, kohtaan. Pojat oli hetken vapaana, mutta Loki lähti pariin kertaan juoksemaan Terraa kohti häntä pystyssä siihen malliin ylväänä, että otin sen hihnaan. En tiedä olisiko se mennyt leikkimään vai uhoamaan, mutta en halunnut ottaa riskiä. Hihnassa ollessaan Loki veti hulluna Terran perään ja vinkui, ei ota selvää.. Onko kevään tuoksut sekoittanut tuon pään lopullisesti? Viikin parin viikon takaisessa mätsärissä tuo meinaan pisti painit pystyyn semmoisen uroksen kanssa, jonka omistaja vasta lopussa sanoi että kiva tuo sinun narttusi. Jaa mikä narttu.. Kyseinen koira ei kuulemma tule yleensä urosten kanssa toimeen ollenkaan.

Loppuun surullisempaa asiaa hieman. Joku saattanee muistaa blogistani allaolevan videon Etta kooikerhondjesta, joka oli ROP ja pääsi pyörähtämään Voittaja 2012 näyttelyn isoissa kehissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jäin katsomaan ison näyttelyn ryhmäkehät. Ettan elämä päättyi traagisesti vain muutaman vuoden ikäisenä 24.3.2013 hänen jäätyään auton alle täysin yllättäen. Lisää voi lukea täältä. Tapaturma on koskettanut koko koikkeriväkeä hyvin paljon. On tullut taas mieleen mitä kaikkea voikaan tapahtua, mutta kaikkeen ei silti voi varautua.

Etta lähti tästä maailmasta Voittajana.