En muista missä ensimmäisen kerran törmäsin tuohon lausahdukseen. Aika taisi olla samaa ajanjaksoa kuin milloin käytin suuren osan vapaa-aikaani pelatakseni Neopetsiä, joskus ala-asteella kuitenkin (that's my story and I'm sticking to it). Kyllä sitä muuten tuli hinkattua päivät ja yöt tuolloin, vieläkin on hauska käydä ehkä kerran vuodessa kurkkimassa omaa vanhaa tiliä ja vierailemassa sivustolla. Noh eniveis, siellä keskustelupalstalla muistaakseni törmäsin sanontaan ja se osui ja upposi jotenkin saman tien. Tiedätte varmaan tunteen, joku nimi, sanonta tai quote mikä lie vain tuntuu niin omalta että se jää mieleen.
Nyt sitten tässä viime aikoina kun olen miettinyt blogin faceliftiä ja päivittämistä, pohdin kokonaisuudessaan blogin identiteettiä, meidän omaa laumaa, laajennettua laumaa ja kaikkea siltä väliltä. Enimmäkseenhän blogi toimii tällä hetkellä Lokin treeniblogina sisältäen ajoittaisia kuulumisia sekä Fionasta, Tessistä että allekirjoittaneesta. Vaikka Tessi ei luonani asukaan, on sen elämästä kiva kirjoitella kun sillä tapahtuu kaikennäköistä kun on vielä niin pieni ja kasvuvaiheessa. Ajattelin sitten pistää koirien nimet suosiolla piiloon blogin nimestä ja pitää vähän yleisempää linjaa muutenkin.
Tällä hetkellä päivitystahti on vähän hiljentynyt töiden takia, mutta mielelläni pidän blogin sellaisena että kirjoittelen kun huvittaa niistä aiheista mistä huvittaa. Ehkäpä jossain vaiheessa blogi saa silloin tällöin vierailevan toisen kirjoittajan, mutta vielä on ylipuhuminen hieman vaiheessa.
Vapaasti suomennettuna blogin otsikko on jotain "helposti järkyttyvä, helposti huvittuva". Sopii hyvin tähän talouteen kun fiilikset heittelee laidasta toiseen ajoittain ja kaikkeen (yli)reagoidaan nopeasti. Kunnon draamailijoiden otsikko, siis. Nyt mennään tällä vähän pirtsakammalla ulkoasulla taas hetki, kun ulkonakin alkaa valo lisääntyä niin pitäähän se bloginkin tähän kevääseen eläytyä.
Tänään käytiin Lokin, siskon ja Tessin kanssa taas Lepuskin urheiluipuistossa ihmettelemässä hiihtokilpailuita. Sarjassa sosialistamisreissu, jotain hyvää sentään hiihtäjistä jotka valtaavat kaikki ulkoilureitit. Kuulutus oli särisevää ja kolmisen starttipistoolin laukausta kuultiin. Lisäksi lätkäkaukalo lauloi taas. Pistoolista oltiin jonkun 10-20 metrin päässä ja ääni oli aika surullisen vaimea eikä kumpikaan koirista reagoinut ääniin mitenkään. Potkin siinä samalla Lokille lunta ja se lähinnä huusi minulle että potkipotki eikä huomannutkaan mitään muita ääniä. Ampumaratamatkat jatkunee keväämmällä kun Espoon ampumarata avataan.
Huomenna on meidän viikon ainoat agilityt kun mennään Niinulle treenaamaan. Ryhmä on joku ihan outo minulle, ostin vuoron joltain jota en tunne yhtään. Mutta mennään tekemään meidän omaa juttua, pitämään kivaa ja ehkä oppimaan siinä jotain matkan varrella. Keskiviikkona omistajalla menee töiden takia nokka kohti Oulua ja koirat menee hoitoon porukoille. Sunnuntaina vasta kotiin.
Teidät on haastettu! http://russeliriemua.blogspot.fi/2013/02/temppuhaaste.html
VastaaPoista