Agility sitä ja agility tätä

Hei mä päivitän \,,/. On ollut kiireistä töiden parissa tällä viikolla enkä ole jaksanut tai ehtinyt päivitellä. Eipä me oikein mitään olla tehtykään paitsi agilityä ja vähän lisää agilityä. Töiden takia en päässyt tiistaina ja torstain treenit myin, mutta keskiviikkona oltiin treenaamassa, perjantaina emäntä kävi agilityluennolla, lauantaina käytiin Salon koirahallilla epiksissä ja äsken tultiin pikapikatreeneistä tutun pihalta.

Ensin hieman pikakelausta: Toissa viikonloppuna oli vieraita käymässä ja Lokilla oli ripaskaa. Ehkä kirjoittelen lisää viikonlopusta jos jossain välissä jaksan siirrellä kuvia Tepsukan visiitistä. Fiona on pissaillut lattialle joka päivä, parina viime päivänä on ollut paperit lattialla kun luovutin sen sisäsiistiksi opettamisen suhteen. En tiedä vielä minkä sotasuunnitelman viritän sille. Se on myös viime öinä juonut normaalista poiketen ja ollut vähän aiempaa hellyydenkipeämpi, jos asioita pohtisin niin veikkaisin että sillä vähän munuaiset reistaa, mutta koska uuden vuoden lupauksiin kuuluu rennompi ote, en pohdi vaan menen hetkessä niin ehkäpä kyse on ihan sattumasta. Ihan pirteä se on kyllä ollut.

Keskiviikkona oltiin Niinun treeneissä Lokin kanssa. Menin paikalle hyvissä ajoin että ehdin vähän tutustua paikkaan. Koko tilanne jotenkin huokui semmoista tiettyä pro-maisuutta, aste jotenkin kehittyneempään ja korkeatasoisempaan mielestäni verrattuna aiempaan. Hieman olin ehkä itse jännittyneenä, kun koko ajan ajattelin että kaikki muut ovat meitä niin paljon parempia.  Ryhmä koostui osaksi ihmisistä, jotka kouluttivat meitä viime kesänä. Lievää alemmuuskompleksia oli havaittavissa. Se ehkä heijastui vähän Lokiin ja koira tuntui ehkä vähän jähmeämmältä. Palkkaaminen oli hieman vaikeampaa kun oli niin hiljainen halli ja tuntui että kouluttaja alkoi puhumaan heti suorituksen jälkeen enkä olisi kuullut mitään jos olisin palkannut yhtä raivokkaasti kuin ennen. Vaatii hieman tottumista uuteen paikkaan ja kouluttajaan ja pitää pitää omat tekniikat palkkaamisessa ja muussa tarkemmin. Pitää sydän mukana ja silleen.

Ensin tutustuttiin rataan mistä opettelin vain ensimmäisen puoliskon koska aavistelin ettei me sen pidemmälle päästä ja ihan fiksusti tein. Meidän menemä radan osa on alla suurinpiirtein, mittasuhteet vähän heittää suuntaan jos toiseen. Menin oikeastaan aika paljon muiden perässä ja katselin miten he aikoivat ohjata ja valitsin niistä itselle sopivimmat jutut.

Meidän vuoron aluksi esittelin itseni ja Lokin Niinulle ja hän sitten kysäisi heti ensimmäiseksi että onko kyseessä ensimmäinen agikoirani mihin minä tietysti että juu. Sitten ei muuta kun menoksi, kakkoselle pakkovalssi josta ohjaus kolmoselle (pitkäksi) ja sitten pirunmoinen juokseminen putkelle mikä oli vähän pitemmällä kuin kuvassa näyttää. Putken jälkeen pitkäksi, siitä 6 ja 7 valssilla (pitkäksi) ja seiskan jälkeen jäikin väärälle puolelle minua eli meinasi mennä muurin väärin päin. Palkka ja kommentteja.

Mentiin tämä sama pätkä ehkä noin neljä kertaa, joka kerran jälkeen Niinulta tuli paljon kommentteja ja palautetta ja pistin Lokin hihnaan odotusajaksi. Vartti meni tosi nopeasti ja tehtiin paljon vähemmän kuin Annessa on totuttu, puhetta olikin sitten paljon enemmän. Perusongelmat identifioitiin ja näitä on nyt jo käsitelty miljoonaan kertaan mutta listataan nyt vielä:

• Aiemmin, yhtä laukka-askelta ennen estettä pitäisi olla jo seuraavan esteen ohjaus valmiina. Koko rata pitäisi mennä (vähintään) askelta koiraa edellä, muuten meno menee "selviytymiseksi" mikä kosahtaa väistämättä jossain vaiheessa.
• Luottavaisemmin, ei tarvitse saattaa sitä koiraa jokaiselle esteelle.
• Hiljempaa, koiraa ei tarvitse kehua koko ajan ja turhat höpötykset pitäisi jättää pois ja se energia pitäisi käyttää keskittymään ohjaamiseen.

Siinä on meille uusi mantra jota pitäisi hokea ennen joka treenejä, aiemmin, luottavaisemmin ja hiljempaa.

Kakkosen ajoitusta hiottiin ja siihen saatiin tiivis käännös, mutta kolmonen meni jatkuvasti pitkäksi kun en kääntänyt ajoissa. Seiskan valssi niinikään hiottiin ja saatiin kuntoon, tässä mieleen jäi ohje että pitää pitää katse koirassa tai muuten koira voi lukea ohjauksen persjätöksi ja menee ohjaajan väärälle puolelle (kuten meillä kävi alussa. Kerrankin fiksu perustelu siihen miksi katse pitää pitää koirassa! Muutenkin viime Saviojassa selkeni että mikä pointti siinä ihan oikeasti on miksi se katse pitää pitää koirassa. Se ei siis ole vain siksi että itse pysyisi kärryillä siitä missä koira menee, vaan se ihan aikuisten oikeasti kertoo koiralle että tännepäin. Tuli ihan valaistuminen!

Loki palkkaantui pari ekaa toistoa vinkupallolla ja pari vikaa patukalla. En ehtinyt edes siirtyä namipalkkaan kun aika jo loppui. Kertoo ehkä siitä palautteen määrästä joka toiston jälkeen.. Tosi vähän pääsi tekemään kun vertasi Annen treeneihin, missä saa yleensä mennä niin paljon kuin haluaa. Tuli kyllä semmoinen olo että näitä kumpaakin treenejä tarvitaan, Niinun treenejä kehittämään tekniikkaa ja Annen ratatreenejä pitämään motivaatiota koiralla ja omistajalla.

Lähdössä pysymisen kanssa oli vaikeuksia melkein joka toistolla, mistä myös aavistelin että Loki vähän otti nokkiinsa omasta hermoiluistani.

Tykkäsin kyllä ehdottomasti näistä treeneistä ja Niinu siinä lopussa sanoikin että sitten kun uudestaan tulet niin paneudutaan ongelmiin syvemmin. Luettelin lopuksi omia ongelmiani (tuli vähän olo kuin olisi ollut jossain psykologin penkillä) kuten heiluminen, riehuminen ja yleinen päättömyys mutta Niinu sanoi vain että ei se niin pahasti mennyt ja että koira on hyvä, meiningissä on lupaavuutta ja varmasti päästään etenemään hyvin. Ihanan rohkaisevaa!

Perjantaina osallistuin AST:n järjestämälle Janita Leinosen Agilitykoiran peruskoulutus -luennolle. Luennolla tuli tositosi paljon hyödyllistä uutta asiaa ja treeni-ideoita, jonkin verran oli tuttuakin asiaa mutta silti tuli kyllä tunne että olisinpa tiennyt nämä Lokin tullessa. Muistiinpanoja en ole vielä vilkuillut, mutta ehkä jossain vaiheessa saan niitä kirjoitettua itselleni vähän puhtaampaan versioon. Suosittelen ehdottomasti kaikille!
Eilen jatkui aksateema kun kävimme Lokin, siskon ja Tessin kanssa Salon koirahallin agilityepiksissä. Ajattelin ensimmäistä kertaa startata Lokin kanssa peräti kahdesti. Ensin ilmoittuaduin kaksi kertaa mölliluokkaan, mutta koska kävi ilmi, että numeromme olisivat olleet vain 2 koirakon välein niin vaihdoin toisen lähdön starttiluokkaan. Lisäksi siinä odotellessa alkoi vähän punteissa tutista ja kun starttiluokan rata näytti niin kivan helpolta ja simppeliltä niin ajattelin sen olevan oikein kiva lämmittelyrata ennen möllirataa.

Starttirata oli tämännäköinen. Meidän vuoro oli tosi lopussa, joten ehdin nähdä kootut haastekohdat aiemmilta kisaajilta. 3 putken jälkeen moni veti pitkäksi ja meni 4 putken yläpuolelta rinksan ennen kuin löysi oikean pään. 4 putken takana oli peili ja mietin tuliko se koiran näkökenttään niin että näytti että putken takana olisi ollut toinen putki ja siksi moni veteli putken päästä ohi. Päätin tehdä pienen putkijarrun (ei sillä että me oltaisiin sitä edes varsinaisesti koskaan opetellut, mutta Loki osaa tästäs suhina -käskyn ja yhdistää sen lähelle tulemiseen, joten ajattelin että samapa tuo suhista, ei siitä haittaakaan olisi) ja lisäksi pieni puolivalssi ettei menisi ohi. 7 hypylle mietin joko niistoa tai ohjaamista oikealta vaan ohi ja tiukalla kaarteella kasille (en tiedä nyt taas mikä tämän nimi on vai onko sillä edes nimeä), suurin osa teki ohjaamalla oikealta joten siihen päädyin sitten minäkin.

Suunnitelmat toimi oikein hyvin ja olin oikeastaan tosi tyytyväinen meidän rataan. Loki pysyi lähdössä ja sinkosi siitä hirveää vauhtia, esteet meni oikein päin, Loki palkkautui tosi upeasti patukasta ja kaikki tuntui tosi jotenkin kivalta ja koira oli juuri oikeassa vireessä. Meno oli supersiistin tuntuista! Tulos 0 vp aika 11:59, millä olisi voittanut medit mutta me ei voitu sijoittua, koska ollaan kisattu jo mölleissä.

Tämän jälkeen vähän käpöttelyä ja mölliradan odottelua. Loki oli häkissään ja selvästi nukkui siellä kaiken hälinän keskellä. Kiva että se pystyy rentoutumaan tuommoisessakin tilanteessa.

Möllirata näytti tältä. Tosi kiva yllätys oli ettei puomia ollut, sillä meillähän on keinutreenin takia puomi nyt treeneistäkin tauolla. Arvoin pitkään palkatako A:lla vai en ja oikeastaan päätin sen lopullisesti vasta radan alussa. Alku oli simppeli, 8 hypyn jälkeen tiukasti kropalla kääntäen ja vastakädellä vähän vetäen 9 hyppy ja suunta kohti A:ta. A:n jälkeen valssi 12 hypyllä ja siitä sitten pirunmoinen loppukiri. Pelkäsin etukäteen että jäisi Lokista pahasti jälkeen tuon loppukirin aikana, mutta hypyt olivatkin sen verran kaarteella että ehdin aika ok.

Loki päätti sikailla ja varasti lähdössä ja tyhmä ohjaaja ei tajunnut reagoida palauttamalla lähtöön vaan otettiin sitten lentävä lähtö. Sai muuten olla viimeinen kerta kun en palauta! Jotenkin en yhtään ollut valmistautunut kun kaikki ajatukset kiersi A:n palkitsemisen ympärillä. Siinä sitten päätin että perkele nyt ainakin palkitaan A:lla ja niin tein. Vähän hidas ja epävarma oli A:n alastulo joten oli hyvä päätös palkita siitä. Liekö Veikkolan hallin A vaikuttanut kun se on niin liukas, että siinä pitää himmailla ettei tule liialla vauhdilla yli kun ei tassut anna tarpeeksi kitkaa pysähtymään. Palkitsemisen jälkeen en ole varma varastiko Loki kontaktiltakin kun meni vähän pasmat sekaisin ja "valssi" 8 hypylle jäi ihan ansaitusti tuomarin selän taakse videolla.. Loppu meni vähän selviytymiseksi mutta tosi tyytyväinen olin että kaikki hypyt löytyi! Kaiken kaikkiaan fiilis oli vähintään yhtä hyvä kuin ekalla radalla ja olin iloinen että päätin palkita kontaktin, mutta lähtö jäi kyllä vähän kaivelemaan.

Lopputulos 10 vp kontaktilta palkkaamisessa ja aika jotain 25 sekunnin tienoilla. Piti tietysti käydä lopuksi kyselemässä tuloksista sen verran että mikä oli voittajan aika ja kuulemma jotain 24 sekuntia oli. Videolta laskeskelin että kontaktille palkkaaminen toi noin 3 sekuntia lisää aikaa joten kiva huomata, että ajan puolesta oltaisiin saatettu tämäkin rata voittaa. Hieno poika! Mutta lähtötreeniin ehdottomasti vahvistusta nyt.

Hirmuhyvät fiilikset jäi ja Loki ei paineistunut koko tilanteesta tippaakaan. Ohjaajallakin oli hyvät tukijoukot ja paljon tuttuja paikalla joten ei itsekään juurikaan jännittänyt. Lisää epiksiä meille.

Tänään käytiin Tessin shelttikaverilla samalla matkalla kun heitin siskon ja Tessin kotiinsa. Loki pääsi morjestamaan noin 8kk ikäistä Irma shelttiä heidän pihallaan. Ensin haisteli nurkat ja nosti koipea ja sen jälkeen lähti Tessin ja Irman mukaan juoksuleikkeihin. Irmasta oli aika kiinnostunut siinä mielessä mutta yllättävän vähän, eli ei ihan kuumana käynyt kuitenkaan. Pistettiin pihalle putki ja parit hypyt ja Tessi pääsi testailemaan putkea toista kertaa elämässään ja menipä tyttö hienosti lopuksi putken + 2 hyppyä. Tuolla tytöllä riittää kyllä taistelutahtoa. Tessi täytti eilen 6k ja säkäkorkeutta näytti mittari 33,5 cm.

Lokikin pääsi menemään parit toistot putkea ja kahta hyppyä ja se oli hirmu vauhdikas ja innoissaan. Palkkana toimi Irmalta lainattu vinkupossu. Irman omistaja joka on kisannut shelttiensä kanssa kolmosissa kehui Lokin hyppytekniikkaa hyväksi. Oli kiva kuulla tuokin, kun ei sitä itse osaa oikein katsoa.

Tuli kyllä taas mieleen miten siistiä olisi olla oma piha.. edes sen verran pieni että mahtuisi pari hyppyä millä treenailla ohjauskuvioita. Ehkä jonain päivänä.

Nyt on vuorossa aksataukoa ainakin torstaihin asti. Onhan sitä tässä tullutkin aksattua jo tälle viikolle.