maanantai 25. helmikuuta 2013

24.2.2013

Toissapäivänä luin Tanjan blogista haasteen kertoa omasta päivästään kuvien avulla. Samaisena iltana päätin, että huomenna, eli sunnuntaina 24.2.2013 kertoisin oman päiväni kulusta kuvin. Kertoohan yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa, vai mitä mieltä olette näistä. Päivä oli siinä mielessä erilainen kuin normaalipäivät, että olin Tampereella Tytillä kylässä ja sunnuntaina tiedossa oli, noh kohtahan te sen näette. Ajatus tuntui hyvältä illalla (yllättäen), mutta aamulla mietti että olisihan sitä voinut toisenkin päivän valita. Ehkä teen toisen haasteen meidän normipäivästä joskus. Kuvia on huimat 35 kappaletta, prepare yourself..

0:46
Tarinamme alkaa klo 0:46, tasan kahdeltatoista en muistanut aloittaa kuvaamista. Suuntana oli Klubi. Ja seura fantastista, vaikka jotkut nimeltämainitsemattomat eivät enää iltaa kanssamme jatkaneetkaan.


1:00
Tehtiin mitä nyt baarissa yleensä tehdään, esimerkiksi käytiin vessassa ja tanssittiin.


3:49
Lähdin kohti yöpaikkaa. Tytti oli tällöin vielä jossain teillä tietämättömillä mutta löysi minut 24h grillin jonosta. Reilun tunnin päästä olimme Tytillä ja kävimme kiltisti nukkumaan.


11:13
Koitti herätys. Taulu yläpuolellani muistutti heti päivän suuresta tehtävästä. Pieni kaveri kyljessä kiinni muistutti että ai niin, oltiin koirataloudessa. Pikkuinen Hila oli edellisenä päivänä joutunut luopumaan kynnestään mikä repesi lenkillä, siksi paketti. Talouden toinen nelijalkainen Jana mamma to be oli kekkereitä paossa hoitopaikassaan.


15:36
Kotiin lähdön aika ja se tiesi kävelyä rautatieasemalle. Kävelin vanhan asuntoni ohitse, vasemman puoleisessa kuvassa näkyy ensimmäinen Tampereen kotini aikoinaan, kammottavan ruma keltainen ikivanha kerrostalo ihan Tammelantorin kupeessa.


15:45
Kannatti lähteä ajoissa, oli aikaa pysähtyä tärkeisiin nähtävyyksiin matkalla.


15:50
Pääsin pendolinoon, syömään.. namnam.. Ihan samannäköinen niinkun mainoksissa. Karppaajan paheita, mutta minkäs teet, sometimes a girl just needs a kerroshampurilainen.


16:46
Asemat kun ohi vilahtavat.... Pian olikin junan vaihdon aika. Sen jälkeen, kun oltiin ensin Pasilaan pääsyä odotettu noin 10min aiheettoman palohälytyksen takia.


18:01
Näin omat mussukat!! Riemu oli melkoinen kun äippä tuli kotiin :). Ihana iskä suostui vielä heittämään meidät kotiin, olisikin ollut tosi tuskaisaa kahden koiran ja kahden kapsäkin kanssa julkisissa, vielä vaihdon kautta. Istuin takapenkillä, koska isukki oli flunssassa ja välttelin tartuntaa.


18:24
Päästiin kotiovelle, missä piti pikkuisen vielä pieniä kuvata.


20:53
Pari tuntia jumitin koneella koirien nukkuessa. Illan teema oli irtokoirat. Ensin päivällä lueskelin junassa irtokoirajuttuja ja illalla äiti kertoi heidän jälleen törmänneen peräti useampaan irtokoiraan. Yksikään ei tällä kertaa tullut iholle asti, mutta voi että kun pistää vihaksi näiden koirien idiootit omistajat!!! Sovittiin, että menen joku päivä lenkille porukoiden huudeille ja mennään yhdessä irtokoirahuntingiin. Olen kerännyt niin paljon agressioita näitä maanvaivoja kohtaan että voi sitä raukkaa joka ensimmäisenä irtokoiransa kanssa tulee meidän polulle.


21:17
Iltalenkki olikin vähän normaalia pitempi, 45 minuuttia. Tarkoitus oli harjoitella ohittamista, jos saisi näistä joskus hyviä ohittajia. Törmättiin kolmeen koirakkoon. Ensimmäisen kohdalla pistin koirat sivuun ja kökötettiin siinä ja syötin samalla namia. Ohikulkija kysyi: "ai koulutatko sä niitä nyt". Hillitsin itseni ja sanoin "joo", vaikka mieli olisi tehnyt tiuskaista että no miltäs näyttää. Koirat hieman sinkoilivat kun joku puhui meille. Loput kaksi ohitusta meni meille nätisti, koirat istuivat tien laidassa vaikka ohimenevät koirat osaksi haukkuivatkin. Fiona vähän yhä pörisee hiljaa itsekseen, Loki on nätisti paitsi jos ohittava aloittaa hyökkäämisen, silloin kyllä vastaa. Working on it.. Kuva istuvista koirista on lavastettu..


21:56
Vielä käväisin suihkussa pesemässä reissun pölyt pois. Hiuksetkin piti tietysti föönata.


22:24
Loki sai iltaruokansa, minkä unohdin kuvata. Hyvitykseksi kuvasin siitä "seisomiskuvan" (oikealla) ja annoin namia tempusta, vasemmalla. Loki harvoin istuu lonkallaan ja hieman ihmettelin miksi nyt. Mutta lieköhän vain siihen töpsähti kun ei jaksanut seistä (sitä kahta sekuntia mikä kuvan ottamiseen meni). Vasemmassa kuvassa taustalla ei ole kakkaa vaan sukka. Loki oli ilmeisestikin päässyt paljon leikkimään viikonloppuna kun melkein koko ajan oli kantamassa lelua. Se on viime aikoina leikkinyt paljon enemmän kuin aiemmin. Kevättä rinnassa?


22:26
Kuvasin huvikseni meidän lisäravinnekasan. Serene UM ei ole nyt käytössä Fionalla, mutta kokeilin sitä joku aika sitten pissailuun. Ei auttanut. Kalkkia ei kumpikaan saa oikeastaan, Loki silloin tällöin kuureina. Biotiinikuurin aloitin eilen kevään/kesän näyttelyitä silmällä pitäen. Fiona kyttäsi koko ajan pediltään että menenkö namikaapille. En mennyt.


22:31
Painuttiin pehkuihin, ensin iltaköllimiset...


22:32
Ja sitten tutimaan!


Semmoinen haaste tällä kertaa, kuvaaminen oli kivaa mutta kuvien käsittely ja erityisesti asettelu bloggeriin, not so fun. Siinähän tämä ilta vierähtikin sitten :)

Haastan mukaan kaikki lukijat, tämä haaste oli kiva!

5 kommenttia:

  1. Haha hyvä kuvasarja! Teillä oli selkeesti hyvä ilta ;)

    Nuo irtokoirat on ketuttanut täälläkin. Siis melkein joka lenkillä joku on nyt tullut iholle ja siitäkös riemu repeää, Ässä huutaa ja minä huidon toista koiraa pois. Kerran Ässä jopa kamppasi mut hankeen :( Eniten ärsyttää ihmiset jotka ei edes sano mitään tai pyydä anteeksi ja antaa koiran huidella, vaikka sanon että vie pois. Ja eikai se muuten olisi niin kamalaa, ellen pelkäisi Ässän provoovan jonkun käymään päälle. Plus että kaikki mun käyttämä aika ja vaiva Ässän kouluttamiseen lenkkikäytökseen valuu aivan hukkaan. Ärh!

    Ja sitten tuntuu tyhmältä valittaa, kun itsekkin pidän koiraa irti. Mutta mä en anna sen huidella minne sattuu, yritän ottaa muutkin lenkkeilijät huomioon ja laitan sen hihnaan, jos epäilen sen karkaavan. Joo vahinkoja tietysti sattuu joskus, ja silloin pyydän nöyrimmin anteeksi.

    Kaiken lisäksi täällä on nyt joku villitys pitää koiria irti ihan kävelyteilläkin kaupungeissa! Oon nähnyt ainakin saksanpaimenen ja labradorin, jotka menee jossain 30 m päässä omistajasta, ja autot ajaa lähellä. Luojan kiitos en ole törmännyt näihin vielä..

    Tällainen purkaus sun kommenttiboksiin :D Pitäis selkeesti kirjottaa ihan oma postaus tästä. Mutta kiva tuo päivä kuvina, itsekkin aion sen tehdä lähiaikoina :)

    VastaaPoista
  2. Hih, oliko tuossa alussa jotain pientä kuittailua. :D

    VastaaPoista
  3. Kaskas..siinäpä hyvä postausidea itsellenikin: irtokoirat. Pistää niin vihaksi! Onko ihmiset todella niin typeriä, etteivät tiedä ettei koiria saa vapaana missä vain pitää, vai ovatke ihmiset vielä typerämpiä ja menevät eteenpäin ajatuksella "no kun minun koirani kuitenkin tottelee, ei siitä ole haittaa vaikka onkin irti".

    Just eilen illalla meinasin raivarit saada, kun kerrostalon pihalla ravasi isokokoinen sekaroituinen koira. Kävi minuakin nuuskimassa (kahden koiran omistajana en hätkähtänyt), mutta tulipa vain mieleen taas se, että mitä jos olisinkin koirafobisti. Aaaargh.

    VastaaPoista
  4. Tanja, ei suinkaan :D

    Mäkin pidän koiria toki irti silloin tällöin, mutta esimerkiksi Fionaa en pidä juurikaan koska tiedän ettei se tottelisi jos joku tulisi vastaan. Toki lain mukaan kaikki irtipitäminen on yhtä kielletty, mutta musta on silti eri asia pitää irti sellaisella alueella missä koiria ei ole ja jos on niin koira on sen verran hallinnassa että sen saa pistettyä hihnaan ennenkuin toinen tulee vastaan.

    Sitten on oma sarjansa ne, jotka pitävät koiriaan irti ja eivät joko ota kiinni ilman pyyntöä, eivät ota kiinni edes pyydettäessä ja/tai vittuilevat ja valittavat ja aukovat päätään takaisin.

    Täällä mun huudeilla ei juurikaan tule irtokoiria vastaan, tai ainakaan en ole törmännyt. Tiedän välttää yhden koirapuiston läheisyyttä pimeällä, koska sieltä niin usein kuuluu tappelun ääniä ja puiston lähettyvillä on välillä irto koiria aika hämärillä tyypeillä. Sen sijaan porukoiden lähellä tuntuu olevan näitä idiootteja joka lenkille. Vahinkoja voi sattua, mutta pyytäisivät edes anteeksi ja oppisivat tilanteesta!!

    Olen jollain sairaalla tavalla alkanut odottaa koska pieniä irtokoiria tulisi vastaan että pääsisin avautumaan niiden omistajille. Isoja irtolaisia ei ole toistaiseksi tullut koskaan mulle, vielä.

    VastaaPoista
  5. Voivoi...vähintään kerran viikossa täällä päin tulee irtokoira vastaan ja ihan kaiken kokoisia! Mulla tahtoo olla se ongelma, että niin sanotusti meen jäihin tilanteissa, joissa olen koiran kanssa ulkona ja vapaana oleva koira tulee nuuskuttelemaan.. Kai siinä keskittyy siihen oman koiran hallintaan. Joka ikinen kerta kun vapaana olevan koiran hännänpäätäkään ei enää käy, tulee se minulle tuttu lause mieleen: "Olisi pitänyt sanoa että..." AAARGH! Ärsyttää, kun en koskaan tajua avautua... :D

    VastaaPoista