Tässä pieni pikainen flunssanpöhnäinen (näin hyvin siis onnistui flunssan vältteleminen, tosin viime viikosta asti ollut jotain tämmöistä ilmassa) treenipäivitys, se mitä enää niistä muistan. Koirakoulu kompassin tiloissa käytiin tekemässä taas enimmäkseen keinua, vähän niin ja näin tuloksin. Meidän keinu on ihan kamala sekametelisoppakeinu tällä hetkellä.
Aluksihan lähdin viime kesänä tarkoituksena vain totuttaa Lokia keinuun ja katsoa miten se siitä alkaa lutviutua. Noh, nopsaanhan se keinun liikkeeseen ja kolinaan tottui ja oli aika päättää sotasuunnitelma miten haluaisin sen keinun suorittavan. Alkuperäinen suunnitelma oli 2on2off keinun päähän ja siitä vapautuksella eteenpäin. Tätä tehtiin jonkun aikaa kunnes selvisi, että 9kg painavalle poikakoiralle se ei ole turvallisin vaihtoehto vaan pippelit sun muut vehkeet saattaa olla vaarassa takaisin paukkuvalla keinulla. Sen jälkeen halusin että se pysähtyy kokonaan 4 tassua keinulle ja siitä vapautuksella eteenpäin ja tätä tehtiin jonkun aikaa. No nyt olen sitten todennut että eiiii tämä ole ehkä se minkä oikeasti haluan. Pari päivää sitten törmäsin pitkästä aikaa Krumin blogiin, minkä luulin olevan salainen mutta eipä se ole tainnut olla salainen pitkään aikaan enää. Sitä sitten hieman selailtuani löysin kontakteihin liittyvän postauksen ja niin superhienon keinuvideon, että päätin että (lähes) tuollaisen keinun minäkin haluan Lokille opettaa.
Tästä syntyi masterplan siitä minkälaisen haluan meidän Teh Keinun olevan. Suoritus on seuraavanlainen:
Täysiä juoksu keinun päähän + maahanmeno keinun päässä koko kroppa keinulla + vapautus käskystä
Tästä haastavin osuus tulee olemaan tämä maahanmenon opettaminen. Juuri kun olemme nyt päässeet kokonaisen keinun suorittamiseen (on menty jopa kerran ilman hihnaa), aion ottaa takapakkia aika reippaanlaisesti. Ensin opetan käskyn "keke" tarkoittavan hakeudu keinun alapäähän, mene maahan ja pysähdy. Luonnollisestikin vapautus tapahtuu alusta alkaen käskyllä "mennään" mikä on meidän kaikilla kontakteilla käytössä. Tätä oikeaa maahanmenoa ja sen paikkaa aletaan nyt hinkkaamaan ensin keinun alastulolla todella pieni liike mukana ja siitä sitten maksipöydältä ja minipöydältä ja ei miltään pöydältä. En ole vielä varma kannattaisiko opettaa tuota "kekeä" ihan kotona laudalla, vai meneekö se sitten vain ihan täysin sekaisin muiden kontaktien kanssa.. Tuntuisi järkevämmältä pitää tuon käskyn yhteydessä heti alusta alkaen ainakin pieni keinun liike, jotta Loki voisi helpommin erottaa sen muista kontaktikäskyistä.
2on2offia en siltä halua vaan sen, että se pysähtyy ja jää maahan keinun päätyyn. Palkka tulee siis keinun ihan päästä, ei maasta. En yhäkään ihan ole varma miten koira erottaa tämän kontaktiasennon muilla kontakteilla käytössä olevasta 2on2offista. Periaatteessa voisin sallia etutassujen päiden olevan maassa, jos koko koiran maassa oleva kroppa on muuten keinun päällä, koska tätä ollaan jo hieman tehty ja se tuntuu Lokille luontaiselta ja sitten olisi vähän selkeämpi mihin kohtaan pitää pysähtyä, mutta toisaalta onko maassa 2on2off sitten yhtään sen turvallisempi kuin seisten 2on2off. Enpä tiedä. Yhä olen sitä mieltä että keinu on ihan tyhmä este ja sen voisi poistaa kokonaan.
Keinun lisäksi treenattiin zip-käännöksiä siivekkeellä ilman rimaa, päätin etten halua eri suunnille eri nimeä eikä ehkä muutenkaan edetä täysin oikeaoppisesti, mutta periaate nyt opettaa näitä tiiviitä käännöksiä käskyllä "zip". Muuten meni hyvin, mutta Lokipa keksi tunkea siivekkeen välistä, siis yhden siivekkeen keskellä olevasta aukosta ja minä tietysti kerran virheellisesti tästä naksautin jonka jälkeen se toisti virheen lähes 5 kertaa. Näistä en naksauttanut ja saatiin vielä useita onnistuneita suorituksia.
Tänään olen ollut flunssassa ja on yhä kovin pöhnäinen olo. Saattaapi olla että huomennakin jään kotiin keräämään voimia loppuviikkoa varten. Toivottavasti torstaina olisi parempi olo ettei jouduta treenejä missaamaan.
Toissapäivänä luin Tanjan blogista haasteen kertoa omasta päivästään kuvien avulla. Samaisena iltana päätin, että huomenna, eli sunnuntaina 24.2.2013 kertoisin oman päiväni kulusta kuvin. Kertoohan yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa, vai mitä mieltä olette näistä. Päivä oli siinä mielessä erilainen kuin normaalipäivät, että olin Tampereella Tytillä kylässä ja sunnuntaina tiedossa oli, noh kohtahan te sen näette. Ajatus tuntui hyvältä illalla (yllättäen), mutta aamulla mietti että olisihan sitä voinut toisenkin päivän valita. Ehkä teen toisen haasteen meidän normipäivästä joskus. Kuvia on huimat 35 kappaletta, prepare yourself..
0:46 Tarinamme alkaa klo 0:46, tasan kahdeltatoista en muistanut aloittaa kuvaamista. Suuntana oli Klubi. Ja seura fantastista, vaikka jotkut nimeltämainitsemattomat eivät enää iltaa kanssamme jatkaneetkaan.
1:00 Tehtiin mitä nyt baarissa yleensä tehdään, esimerkiksi käytiin vessassa ja tanssittiin.
3:49 Lähdin kohti yöpaikkaa. Tytti oli tällöin vielä jossain teillä tietämättömillä mutta löysi minut 24h grillin jonosta. Reilun tunnin päästä olimme Tytillä ja kävimme kiltisti nukkumaan.
11:13 Koitti herätys. Taulu yläpuolellani muistutti heti päivän suuresta tehtävästä. Pieni kaveri kyljessä kiinni muistutti että ai niin, oltiin koirataloudessa. Pikkuinen Hila oli edellisenä päivänä joutunut luopumaan kynnestään mikä repesi lenkillä, siksi paketti. Talouden toinen nelijalkainen Jana mamma to be oli kekkereitä paossa hoitopaikassaan.
15:36 Kotiin lähdön aika ja se tiesi kävelyä rautatieasemalle. Kävelin vanhan asuntoni ohitse, vasemman puoleisessa kuvassa näkyy ensimmäinen Tampereen kotini aikoinaan, kammottavan ruma keltainen ikivanha kerrostalo ihan Tammelantorin kupeessa.
15:45 Kannatti lähteä ajoissa, oli aikaa pysähtyä tärkeisiin nähtävyyksiin matkalla.
15:50 Pääsin pendolinoon, syömään.. namnam.. Ihan samannäköinen niinkun mainoksissa. Karppaajan paheita, mutta minkäs teet, sometimes a girl just needs a kerroshampurilainen.
16:46 Asemat kun ohi vilahtavat.... Pian olikin junan vaihdon aika. Sen jälkeen, kun oltiin ensin Pasilaan pääsyä odotettu noin 10min aiheettoman palohälytyksen takia.
18:01 Näin omat mussukat!! Riemu oli melkoinen kun äippä tuli kotiin :). Ihana iskä suostui vielä heittämään meidät kotiin, olisikin ollut tosi tuskaisaa kahden koiran ja kahden kapsäkin kanssa julkisissa, vielä vaihdon kautta. Istuin takapenkillä, koska isukki oli flunssassa ja välttelin tartuntaa.
18:24 Päästiin kotiovelle, missä piti pikkuisen vielä pieniä kuvata.
20:53 Pari tuntia jumitin koneella koirien nukkuessa. Illan teema oli irtokoirat. Ensin päivällä lueskelin junassa irtokoirajuttuja ja illalla äiti kertoi heidän jälleen törmänneen peräti useampaan irtokoiraan. Yksikään ei tällä kertaa tullut iholle asti, mutta voi että kun pistää vihaksi näiden koirien idiootit omistajat!!! Sovittiin, että menen joku päivä lenkille porukoiden huudeille ja mennään yhdessä irtokoirahuntingiin. Olen kerännyt niin paljon agressioita näitä maanvaivoja kohtaan että voi sitä raukkaa joka ensimmäisenä irtokoiransa kanssa tulee meidän polulle.
21:17 Iltalenkki olikin vähän normaalia pitempi, 45 minuuttia. Tarkoitus oli harjoitella ohittamista, jos saisi näistä joskus hyviä ohittajia. Törmättiin kolmeen koirakkoon. Ensimmäisen kohdalla pistin koirat sivuun ja kökötettiin siinä ja syötin samalla namia. Ohikulkija kysyi: "ai koulutatko sä niitä nyt". Hillitsin itseni ja sanoin "joo", vaikka mieli olisi tehnyt tiuskaista että no miltäs näyttää. Koirat hieman sinkoilivat kun joku puhui meille. Loput kaksi ohitusta meni meille nätisti, koirat istuivat tien laidassa vaikka ohimenevät koirat osaksi haukkuivatkin. Fiona vähän yhä pörisee hiljaa itsekseen, Loki on nätisti paitsi jos ohittava aloittaa hyökkäämisen, silloin kyllä vastaa. Working on it.. Kuva istuvista koirista on lavastettu..
21:56 Vielä käväisin suihkussa pesemässä reissun pölyt pois. Hiuksetkin piti tietysti föönata.
22:24 Loki sai iltaruokansa, minkä unohdin kuvata. Hyvitykseksi kuvasin siitä "seisomiskuvan" (oikealla) ja annoin namia tempusta, vasemmalla. Loki harvoin istuu lonkallaan ja hieman ihmettelin miksi nyt. Mutta lieköhän vain siihen töpsähti kun ei jaksanut seistä (sitä kahta sekuntia mikä kuvan ottamiseen meni). Vasemmassa kuvassa taustalla ei ole kakkaa vaan sukka. Loki oli ilmeisestikin päässyt paljon leikkimään viikonloppuna kun melkein koko ajan oli kantamassa lelua. Se on viime aikoina leikkinyt paljon enemmän kuin aiemmin. Kevättä rinnassa?
22:26 Kuvasin huvikseni meidän lisäravinnekasan. Serene UM ei ole nyt käytössä Fionalla, mutta kokeilin sitä joku aika sitten pissailuun. Ei auttanut. Kalkkia ei kumpikaan saa oikeastaan, Loki silloin tällöin kuureina. Biotiinikuurin aloitin eilen kevään/kesän näyttelyitä silmällä pitäen. Fiona kyttäsi koko ajan pediltään että menenkö namikaapille. En mennyt.
22:31 Painuttiin pehkuihin, ensin iltaköllimiset...
22:32 Ja sitten tutimaan!
Semmoinen haaste tällä kertaa, kuvaaminen oli kivaa mutta kuvien käsittely ja erityisesti asettelu bloggeriin, not so fun. Siinähän tämä ilta vierähtikin sitten :)
Haastan mukaan kaikki lukijat, tämä haaste oli kiva!
Tykkään projekteista. Tykkään kotona tehtävästä koirankoulutuksesta. Tykkään agilitystä. Eniten tykkään agilityyn liittyvistä kotona tehtävistä koulutusprojekteista. Here enters cik/cap.
Pic by Ella Kaijärvi
Lokihan hyppää kaikki hyppynsä käytännössä suuresti, eikä osaa semmoisia itseään kokoavia hyppyjä. Tai ainakaan tarpeeksi hyvin. Tänään sitten jostain syystä X surffailin pitkästä aikaa Lolabulandin sivuilla ja kävin tutkailemassa mikäs se cik/cap taas olikaan. Sitten muistin että haa, tästä eräs meidän agiryhmäläinen puhui ja päädin lukemaan lisää. Siitä on varmaan yli vuosi kun viimeksi kävin Trkmanin sivuilla enkä silloin ymmärtänyt tämmöisistä asioista hölkäsen pöläystä.
Hyppyjä on agilityssä kahdenlaisia, suorilla olevia hyppyjä missä koira hyppää jalat pitkänä ja siivekkeiden kiertämishyppyjä, joissa koiran pitää nuolla siivekettä niin tiiviisti kuin pääsee ja kääntyä oikeaan suuntaan. Täällä on oikein demonstroiva kuva erilaisista hypyistä. Toinen hyvä linkkivinkki on Koiraseminaarit: Silvia Trkmanin agilitytemput 1 ja ihan kiinnostava myös osa 2.
Cik/cap on Trkmanin menetelmä opettaa koiralle tiukat käännökset ensin kiertämällä mitä tahansa, sitten siivekettä, sitten siivekettä missä on rima maassa ja pikkuhiljaa siivekettä missä on rima normikorkeudella. Tavoite on, että hypyillä, joista agiradat enimmäkseen koostuvat, säästää aikaa lähettämällä koiran tekemään pieniä käännöksiä käskyllä sen sijaan että kaartelisi kilometrikaupalla hypyn ohi (niinkun eräät). Lisäksi tiukat käännökset säästävät koiran niveliä, kun laskeutuessa ei tarvitse tehdä "eiku-sittenkin-tänne" korjauksia vaan kääntyminen tehdään jo ennen hyppyä. Mitä isompi koira sen enemmän hyötyä tästä saa.
Nämä olisi nyt tarkoitus opettaa Lokille tässä kevään aikana ja kentän auetessa sitten ollaan mestareita tiukoissa käännöksissä. Niinkuin 2x2 keppien kanssa, netti on opetusvideoita pullollaan joten mitään opetusdeeveedeitä meikäläinen ei tässä rahatilanteessa lähde ostamaan. Trkmanillahan on käännös vasemmalle "cik" ja oikealle "cap" käskyistä, mutta en ole vielä päättänyt pyrinkö opettamaan ihan nämä suuntakäskytkin, epäilen kovasti että koskaan niitä radalla muistaisin käyttää. Pitää miettiä.
Pic by Ella Kaijärvi
Tänään ei päästykään Niinun treeneihin, mutta korvaavasti sitten pitkän työpäivän jälkeen lähdin innosta piukkana Lokin kanssa parkkipaikalle kolikkoboksi sylissä, se on noin 50cm korkea tötsä ja painava kuin mikä joten pysyy hyvin pystyssä. Oikein mainio kiertoharjoite siis. Ainoa huono puoli on se, että sitä ei voi ottaa mukaan, jättää treenien jälkeen pihalle jäähdyttelyn ajaksi ja hakea vasta kotimatkalla. Se kun on nimensä mukaisesti täynnä kolikoita.
Meneillään on step 1: Loki kiertää kohteen hyvin tiiviisti ja minä naksautan sillä sadasosasekunnilla, kun sen pää on juuri kääntymässä esteen takaa eli lähimmillään estettä mitä se vain pääsee. Onhan Lokin kanssa kierrelty milloin mitäkin esteitä, mutta ei ole kiinnitetty tekniikkaan huomiota. Parilla toistolla Loki ymmärsi mitä siltä halusin (kun ensin oli yrittänyt kiivetä tötsän päälle) ja sitten vahvistin sen oma-aloitteista hakeutumista kiertämään ja seisoskelin jonkun 5m päässä kun Loki laukkasi kiertämään tötsää. Palkkasin sekä heittämällä namia että lelulla, lelu sai kyllä kovimmat vauhdit ehdottomasti. Tein molempiin suuntiin, mitä ei saisi oikeaoppisesti tehdä, pitää siis tässä aika pian päättää opettaisiko eri käskyillä vai samalla.
Hyvin nuolemalla jätkä nyt kääntyi ja rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä mikä tässä on varsinaisesti se vaikea osuus, mutta ehkä se tulee mukaan sitten kun aletaan tekemään samaa siivekkeellä ja esteellä. Siihen päästään sitten ensi viikon tiistaina todennäköisesti.
Melkein haluaisin taas kuvata tämänkin projektin videolle, mutta ei meillä kiireisillä työssäkäyvillä ihmisillä ole aikaa nysvätä kameran takana, ainakaan kovin paljon.
En muista missä ensimmäisen kerran törmäsin tuohon lausahdukseen. Aika taisi olla samaa ajanjaksoa kuin milloin käytin suuren osan vapaa-aikaani pelatakseni Neopetsiä, joskus ala-asteella kuitenkin (that's my story and I'm sticking to it). Kyllä sitä muuten tuli hinkattua päivät ja yöt tuolloin, vieläkin on hauska käydä ehkä kerran vuodessa kurkkimassa omaa vanhaa tiliä ja vierailemassa sivustolla. Noh eniveis, siellä keskustelupalstalla muistaakseni törmäsin sanontaan ja se osui ja upposi jotenkin saman tien. Tiedätte varmaan tunteen, joku nimi, sanonta tai quote mikä lie vain tuntuu niin omalta että se jää mieleen.
Nyt sitten tässä viime aikoina kun olen miettinyt blogin faceliftiä ja päivittämistä, pohdin kokonaisuudessaan blogin identiteettiä, meidän omaa laumaa, laajennettua laumaa ja kaikkea siltä väliltä. Enimmäkseenhän blogi toimii tällä hetkellä Lokin treeniblogina sisältäen ajoittaisia kuulumisia sekä Fionasta, Tessistä että allekirjoittaneesta. Vaikka Tessi ei luonani asukaan, on sen elämästä kiva kirjoitella kun sillä tapahtuu kaikennäköistä kun on vielä niin pieni ja kasvuvaiheessa. Ajattelin sitten pistää koirien nimet suosiolla piiloon blogin nimestä ja pitää vähän yleisempää linjaa muutenkin.
Tällä hetkellä päivitystahti on vähän hiljentynyt töiden takia, mutta mielelläni pidän blogin sellaisena että kirjoittelen kun huvittaa niistä aiheista mistä huvittaa. Ehkäpä jossain vaiheessa blogi saa silloin tällöin vierailevan toisen kirjoittajan, mutta vielä on ylipuhuminen hieman vaiheessa.
Vapaasti suomennettuna blogin otsikko on jotain "helposti järkyttyvä, helposti huvittuva". Sopii hyvin tähän talouteen kun fiilikset heittelee laidasta toiseen ajoittain ja kaikkeen (yli)reagoidaan nopeasti. Kunnon draamailijoiden otsikko, siis. Nyt mennään tällä vähän pirtsakammalla ulkoasulla taas hetki, kun ulkonakin alkaa valo lisääntyä niin pitäähän se bloginkin tähän kevääseen eläytyä.
Tänään käytiin Lokin, siskon ja Tessin kanssa taas Lepuskin urheiluipuistossa ihmettelemässä hiihtokilpailuita. Sarjassa sosialistamisreissu, jotain hyvää sentään hiihtäjistä jotka valtaavat kaikki ulkoilureitit. Kuulutus oli särisevää ja kolmisen starttipistoolin laukausta kuultiin. Lisäksi lätkäkaukalo lauloi taas. Pistoolista oltiin jonkun 10-20 metrin päässä ja ääni oli aika surullisen vaimea eikä kumpikaan koirista reagoinut ääniin mitenkään. Potkin siinä samalla Lokille lunta ja se lähinnä huusi minulle että potkipotki eikä huomannutkaan mitään muita ääniä. Ampumaratamatkat jatkunee keväämmällä kun Espoon ampumarata avataan.
Huomenna on meidän viikon ainoat agilityt kun mennään Niinulle treenaamaan. Ryhmä on joku ihan outo minulle, ostin vuoron joltain jota en tunne yhtään. Mutta mennään tekemään meidän omaa juttua, pitämään kivaa ja ehkä oppimaan siinä jotain matkan varrella. Keskiviikkona omistajalla menee töiden takia nokka kohti Oulua ja koirat menee hoitoon porukoille. Sunnuntaina vasta kotiin.
On jotenkin tosi vaikea muistaa että 2on2off on meillä tauolla. Tänäänkin portaitten tullessa vastaan treenasin monen monet toistot kunnes muistin, että ai niin meillähän on se keinuprojekti kesken eikä pitäisi sekoittaa nyt sitä yhtään enempää. Siinähän Lokilla pitäisi olla kaikki 4 tassua laudalla.
Viime viikon torstaina tehtiin vielä helpotettua keinua, mutta tänä tortaina ihan jo pelkkää kokonaista keinua. Eli voisipa sanoa että meillä on kokonainen keinu nyt pojalle totutettuna, toki avusteita on vielä ja paljon ja tulee jonkun aikaa olemaankin. Palkka tulee sekä keinun yläpäässä samalla kun keinu laskeutuu että keinun kolahtaessa alas heti keinun laudan ja maan kohtaamiskohdassa namialustalta jottei tulisi yli. Aputreenaaja on tässä korvaamaton apu, sillä tarkoitus on saada minut pois tilanteesta mahdollisimman pian eli että voin juosta ohi ja tulla perässä ja tehdä vaikka kuperkeikkoja ja Loki silti suorittaisi keinun itsenäisesti ja varmasti. Kouluttaja on alusta asti ollut huolissaan tästä meidän "palkka tulee kädestä" systeemistä, mutta itse koen että vaikka sen häivytys varmaan onkin sitten lopuksi aika aikaavievää, se rakentaa tässä matkan varrella niin suuret vedot keinun yläpäähän juoksemiseen että se on kyllä sen arvoista. Kaiken maailman verilettuja Savioja on kehottanut pistettäväksi keinun päähän, mutta kyllä se suurin veto vaan on ihmisen kättä kohti.
Onhan meidän keinuprojekti vienytkin jo paljon aikaa ja lukemattomia määriä treeniä, mutta voisin epäillä että hieman nopeampaa olisi ollut mahdollista edetä jos olisi hinku ollut, me ei ole pidetty mitään kiirettä. Tarkoitus on koko ajan ollut vaikeuttaa vasta sitten kun sekä koiralla että erityisesti itsellä on hyvä olo keinusta ja luotto sen suorittamiseen on lähes sataprosenttinen.
Loki jossain välissä lenteli vähän keinulta yli, mutta torstaina aika hyvin omaksui jo sellaista maata viistävää menoa keinun laskeutuessa.
Keinua lukuunottamatta treeniviikko on ollut aika negatiivissävytteinen, varmaan ohjaajalla pää täynnä kaikkea muuta ajateltavaa ettei ole ihan sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ihan surkeaa ohjaamista molemmissa treeneissä. Tämän viikon perusteella voisi päätellä että meillä nykyään takaaleikkaukset ei toimi, pakkovalssit ei toimi, jaakot ei toimi, vedätykset ei toimi, tavallinen kääntyminen ei toimi, hypyt mennään ohi, kepit on unohdettu kokonaan, pussiin jäädään (kahdesti!!!) melkein jumiin, rengasta mennään päin niin että rämähtää, ei irrota mihinkään mutta toisaalta kaarrokset on metrikaupalla, siis ihan oikeasti metrikaupalla, liian suuret.
Tästä videosta voi kannattaa katsoa vain alun keinut, loppu on aikamoista sähellystä. Mutta kiva huomata että pallo lentää myös epäonnistuneiden suoritusten jälkeen ja sehän se on pääasia.
Kuvauksesta kiitosta Lotalle ja Ellalle! Samoin kuin palkkausavusta. Kyllä se vaan on hyvä miettiä palkkaamiset ja kuvaamiset kunnolla. Eteen-treeni lopussa olisi ollut huomattavasti haastavampaa jos ei olisi ollut apupalkkaajaa ja kuvaamisesta näkee hyvin että mikä (kaikki...) siinä taas menikään pieleen. Vaikka joidenkin mielestä nämä kummatkin saattaisivatkin olla ajanhukkaa ;)
Tänään käytiin Leppävaaran urheilupuistossa tarkoituksena kuunnella starttipistoolin ääniä hiihtäjien lähtiessä liikkeelle, mutta siellä olikin jotkut semmoiset kisat missä väki lähti parin minuutin välein eikä yhtään laukausta kuulunut. Huomenna on viestikilpailut joten käydään varmaan katsomassa nekin. Kovaa kuulutusta siellä kuului ja jääkiekkokaukalo tarjosi oikeastaan melkein yhtä kovia ääniä kun junnut lätki lämäreitä, joten tosi hyvää harjoitusta oli tuokin. Ja makkaratarjoilu pelasi joten Lokillakin oli varmasti kivaa.
Nyt ei jostain syystä oikein blogitus luonnistu nykyään vaan tilalle on tullut jumitus. On me tehty kaikennäköistäkin, tai ainakin jotain, mutta työkiireet on aikaansaanut sen ettei ole ollut paljon ylimääräistä aikaa. Olenpa muuten huomannut koiranomistajuudessa ensimmäistä kertaa sen miten harmi on välillä kun voisi olla töissä pitempään vaan ei voi kun pitää mennä koiria ulkoiluttamaan. Meikä on vissiin nyt jotenkin kypsä ja sivistynyt työssäkäyvä aikuinen, joku voisi väittää. Olen päässyt vähän monipuolistamaan työnkuvaani ja se on vienyt energiaa myös vapaa-ajalla.
Sunnuntai-maanantai yön vietin Jyväskylässä ensimmäisellä työmatkallani
Majapaikkana toimi Sokos Hotel Jyväshovi
Viime viikolla käytiin Suvin ja Mikon ja Idan ja Sennan kanssa koirauimalassa Helsingissä. Niin ja oli se Loki mukana myös. Niin ja Fionakin muuten. Loki ui niinkuin ennenkin, melkein koko ajan poistumatta altaasta. Fiona vietti aikansa turvallisesti altaan reunalla. Kuvat otti Suvi Tyynismaa, kiitos!
Viimeks Loki omi Sennan lelun, joten nyt vein oman. Sennan oli silti kivempi.
Omg se noutaa!
Muuten ollaan oltu aika normisti, agilityssä käytiin viime torstaina ja oli oikeastaan tosi kivat treenit mutta enpä ole jaksanut niistäkään kirjoittaa. Tehtiin keinusulkeisia kokonaisella keinulla siten että yritin saada pojan kaikki jalat pysymään keinulla. Välillä onnistui välillä ei. Lopussa treenikaveri palkkasi keinun päässä, pitäisi varmaan alkaa tehdä tätä jo enemmän eli että en itse palkkaisi ollenkaan. Mutta ensin nyt pitäisi saada ne kaikki neljä tassua pysymään alustalla eikä hakeutumaan aina 2on2offiin. Treenirata oli ihan kiva pikkupätkä, rallattelu meni niinkuin aina eli vähän liikaa esteistä ohi. Tämän viikon treeneihin Anne lupaili tehdä jotain kivaa estehakuisuusrataa eli ilmeisesti ympyrää tai neliön muotoista missä pyritään ohjaamaan sitten mahdollisimman kaukana esteistä. Näin ainakin olettaisin, ja toivon :)
Tänään sitten Niinun treeneissä meni ihan jees, mutta jotenkin jäi vähän pessimistinen olo treeneistä. Mentiin n. 8 esteen pätkää missä ensimmäisellä kerralla mentiin mielestäni ihan hyvin, ja sitten alettiin hinkuttaa paria kohtaa mitkä meni koko ajan mielestäni vaan siitä enää huonommin. Ei sujunut enää pakkovalssikaan takaaleikkauksesta puhumattakaan. Sitten loppui keskittyminen ja hajosi pakka. Koirakin haisteli maata ja oli aika nihkeä. Kepit oli hukassa kuin neula heinäsuovassa ja kouluttaja sanoi ihan siihen malliin, että ei heti uskoisi että koira on opetettu 2x2 kepeillä kun ei se hae käytännössä yhtään eteen kepeille jos itse jään jälkeen.
Loki ei palkkaantunut repimislelusta yhtään, mutta palkkasinkin heti alusta vinkupallolla ja se on Lokin paras kaveri. Ärsyttää etten pysty olemaan vielä Niinulla niin rento ja palkkaamaan yhtä innokkaasti kuin muualla. Jotenkin liikaa paineita ja sitten kouluttaja ei ehkä kannusta semmoiseen palkkaamiseen kuin esim. Anne. Ehkä hän on kuitenkin sen verran pro, että ehkä olettaa että koulutettavat osaa semmoiset perusasiat ja koirat on innokkaita luonnostaan. Sitten tuntuu tyhmältä alkaa hirveästi revittelemään ja riekkumaan koiran kanssa kun kouluttaja on jo seitsemän lausetta ehtinyt sanoa suorituksesta ennen kuin olen edes ehtinyt palloa heittää. Hieman haastavaa palkata sitten kun pitää kuunnella kommentteja.
Lieköhän sitä muiden niin paljon parempi taso vaikuttaa että tuntuu että itse on ihan surkea. Ei ehkä olisi pitänyt jäädä puoleksitoista tunniksi katsomaan kaikkien muiden suorituksia kun ne on kuitenkin melkein kaikki siellä kolmosissa... Ehkä siinä myös tuli sen verran väsähdettyä sitten että kotiin tullessa oli jo aika nuutunut ja siksi tuntuu että treenit meni huonommin mitä ehkä menikään.
On se vaikeeta, toisella kouluttajalla tuntuu ettei välttämättä opi tarpeeksi ja toisella sitten taas kun sanotaan rehellisesti mikä kaikki kusee niin sekään ei ole hyvä.
Ja ärsyttää ettei oikein talvella ole päässyt omatoimitreenaamaan melkein yhtään. Onhan meillä yhäkin se tiistain vuoro vaan en ole päässyt sinne kuin kerran. Voisikohan joku kertoa mihin mun aikani oikein menee? Ei olla keppejäkään tehty pitkään aikaan että pitäisi niitä päästä kunnolla treenaamaan, samoin sitä keinua useammin kuin kerran viikossa ja miljoonaa muuta asiaa. Harmittavasti myös huomasimme viime torstaina, että Veikkolan hallin keppien väli on 65cm, eli liian suuri. Sekä Anne että Niinu oli sitä mieltä, että ei niillä välttämättä kannata sitten treenata ollenkaan.
Tulisi jo kesä.
Näin nättejä kukkia ja skumppaa sain työkavereilta valmistujaislahjaksi.
Ässän blogissa haastettiin meidät, joten tässäpä meidän vastaukset!
"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi? Sama vai eri ja miksi/miksi ei? Vaihtoehtolistalla ovat tällä hetkellä koikkeri, bortsu tai aussie. Todennäköisesti kun sen aika on katselen yhdistelmiä ja yksilöitä kaikista roduista ja päätän sitten niiden perusteella. Koikkeri olisi kiva siksi kun medit on jees ja hyvästä yhdistelmästä voisi saada upean koikkerin, mutta toisaalta pelottaa että sieltä tulee liian pehmoinen ja herkkä kaveri liian vähäisellä moottorilla ja koirasta tulisi kaiken lisäksi maksi. Isompikokoisempi olisi muuten mielestäni kivempi seuraavaksi, mutta agissa medi on kyllä enemmän omaan makuun. Tahtoisin semmoisen joka treenaa niin paljon kuin emäntä jaksaa eikä väsy koskaan. Mutta kotona pitäisi tietysti rauhoittua. Kovahko ja hyvähermoinen myös pitäisi olla.
2. Top 5 kauneimmat koirarodut Tämä on vaikea. Kauneimmat? Tosi monesta rodusta löytyy tosi kauniita yksilöitä. Koikkereissa on mielestäni monia tosi kauniita. Mutta niin on kyllä bortsuissakin ja aussieissa yksilöitä jotka saa huokailemaan ihastuksesta. Nykyään erityisesti niissä lyhytkarvaisemmissa versioissa. Mudeissa olen törmännyt upeisiin yksilöihin, samoin kuin pk holskuissa. Havoissain on tosi monia kauniita, mutta ehkä erilailla kauniita. Oho siinä taisi tulla jo 6 rotua.
3. Tehdäänkö koirarotujen perinnöllisten sairauksien terveystilanteen parantamiseksi jo tarpeeksi töitä? Pitäisikö vielä tehdä jotain? Riippuu paljon rodusta. Ainahan sitä on mielessä juttuja että miksi tuo tekee noin sehän on ihan idioottia, itse tekisin paremmin, omat perustelut on aina parhaat ja muut tekee aina väärin. Näin niinkun kärjistetysti. Vaikea kysymys enkä osaa vastata. Paitsi että niiden katastrofaalisimmassa tilanteessa olevien rotujen kannalta vielä enemmän pitäisi saada ostajia herätettyä siitä etteivät ottaisi sen rotuista.
4. Mitä mieltä olet roturisteyksistä perinnöllisten sairauksien parantamiseksi? En näe paljonkaan huonoja puolia tässä, kunhan ne tehdään harkitusti ja avoimesti. Näiden "tarkoituksella sekarotuisten pennuttaminen on jees" petsie ryhmien ja muiden jo lähes uskonnonomaisten "kannattajien" järjenjuoksua sen sijaan en tajua, niistä tulee lähinnä se kuva että yrittävät olla jotain maailmanpelastajia. Kritiikkiä ei oteta vastaan ollenkaan. Paljon kertoo jo että muistaakseni yhden tuollaisen petsieryhmän jäseneksi päästäkseen pitää "todistaa" hirveällä palopuheella mitä mieltä oikeasti on sekarotuisten tarkoituksellisesta tuottamisesta. Melkoista lahkotoimintaa.
5. Mielipiteesi ulkomaisista rescuekoirista ja voisitko ikinä ottaa sellaisen? En usko että itse koskaan voisin koska tällä hetkellä ainakin haluan kilpailla ja puhdasrotuinen on siksi must. Mutta jos joku sieltä itselleen koiran löytää niin go for it.
6. Koiriesi 5 parhainta ominaisuutta En taida keksiä ihan viittä, mutta tässä jotain. Fiona: leikkisyys, iloisuus, sinnikkyys, sopivasti kova luonne pärjää missä vain eikä pelkää juuri mitään Loki: aina valmiina -asenne, into agilityyn, kainalokaverius, tasainen luonne
7. Koiriesi 5 huonointa ominaisuutta Fiona: sairastelu, sisäsiisteyden puute Loki: liika pehmeys ja ohjaajasta riippuvuus (ei saisi heijastaa niin paljon omia ongelmiani), tiettyjen äänien arkuus
8. Millainen merkitys koirien ruokinnalla on sinulle? Joskus jaksoin panostaa ja tutkia mutta totesin että älä muuta sitä mikä ei ole rikki. Mielelläni hoitaisin parhaat mahdolliset (raaka)ruoat koirilleni, mutta niin paljon säätöä ollut ruokintojen kanssa että en enää lähde hakemaan täydellisyyttä. Olen ehkä päässyt yli tietystä joskus vallinneesta maanisuudesta koiran ruokintaa kohtaan.
9. Mitä ostit viimeksi koirillesi? Fionalle ruokaa, Lokille agilitykoulutustunnin ensi viikolle
10. Milloin koirasi ovat onnellisimmillaan? Epäilisin että silloin kun omistaja tulee kotiin. Ja silloin kun pitkän lenkin tms. väsyttävän asian jälkeen käyvät pötköttämään rauhallisina. Fiona silloin kun sen kanssa leikitään "onko fionalla kala" leikkiä missä se juoksee omistajaa karkuun ja omistaja ultraäänellään vikisten tulee perässä.
11. Onko sinulla ollut koirien lisäksi muita lemmikkejä, mitä? Kaloja joskus lapsuudessa. Aika epätodennäköisenä pidän että muita eläimiä joskus tänne talouteen tulisi.
En taida haastaa ketään kun käyn liian hitaalla keksimään kysymyksiä. Aika rankka viikko on ollut takana ja ensi viikolla jatkuu sama, huomenna lähden Jyväskylään työmatkalle. Tästä ne alkaa, hotelliyöpymiset. Koirat menee pariksi päiväksi porukoille hoitoon.
Olipa kiva ajankulutus ennen lenkkiä, nyt ei auta itku markkinoilla vaan lähdettävä se on tuonne tuiskeeseen. Sorry Fiona jo etukäteen että joudut mukaan.
Hei mä päivitän \,,/. On ollut kiireistä töiden parissa tällä viikolla enkä ole jaksanut tai ehtinyt päivitellä. Eipä me oikein mitään olla tehtykään paitsi agilityä ja vähän lisää agilityä. Töiden takia en päässyt tiistaina ja torstain treenit myin, mutta keskiviikkona oltiin treenaamassa, perjantaina emäntä kävi agilityluennolla, lauantaina käytiin Salon koirahallilla epiksissä ja äsken tultiin pikapikatreeneistä tutun pihalta.
Ensin hieman pikakelausta: Toissa viikonloppuna oli vieraita käymässä ja Lokilla oli ripaskaa. Ehkä kirjoittelen lisää viikonlopusta jos jossain välissä jaksan siirrellä kuvia Tepsukan visiitistä. Fiona on pissaillut lattialle joka päivä, parina viime päivänä on ollut paperit lattialla kun luovutin sen sisäsiistiksi opettamisen suhteen. En tiedä vielä minkä sotasuunnitelman viritän sille. Se on myös viime öinä juonut normaalista poiketen ja ollut vähän aiempaa hellyydenkipeämpi, jos asioita pohtisin niin veikkaisin että sillä vähän munuaiset reistaa, mutta koska uuden vuoden lupauksiin kuuluu rennompi ote, en pohdi vaan menen hetkessä niin ehkäpä kyse on ihan sattumasta. Ihan pirteä se on kyllä ollut.
Keskiviikkona oltiin Niinun treeneissä Lokin kanssa. Menin paikalle hyvissä ajoin että ehdin vähän tutustua paikkaan. Koko tilanne jotenkin huokui semmoista tiettyä pro-maisuutta, aste jotenkin kehittyneempään ja korkeatasoisempaan mielestäni verrattuna aiempaan. Hieman olin ehkä itse jännittyneenä, kun koko ajan ajattelin että kaikki muut ovat meitä niin paljon parempia. Ryhmä koostui osaksi ihmisistä, jotka kouluttivat meitä viime kesänä. Lievää alemmuuskompleksia oli havaittavissa. Se ehkä heijastui vähän Lokiin ja koira tuntui ehkä vähän jähmeämmältä. Palkkaaminen oli hieman vaikeampaa kun oli niin hiljainen halli ja tuntui että kouluttaja alkoi puhumaan heti suorituksen jälkeen enkä olisi kuullut mitään jos olisin palkannut yhtä raivokkaasti kuin ennen. Vaatii hieman tottumista uuteen paikkaan ja kouluttajaan ja pitää pitää omat tekniikat palkkaamisessa ja muussa tarkemmin. Pitää sydän mukana ja silleen.
Ensin tutustuttiin rataan mistä opettelin vain ensimmäisen puoliskon koska aavistelin ettei me sen pidemmälle päästä ja ihan fiksusti tein. Meidän menemä radan osa on alla suurinpiirtein, mittasuhteet vähän heittää suuntaan jos toiseen. Menin oikeastaan aika paljon muiden perässä ja katselin miten he aikoivat ohjata ja valitsin niistä itselle sopivimmat jutut.
Meidän vuoron aluksi esittelin itseni ja Lokin Niinulle ja hän sitten kysäisi heti ensimmäiseksi että onko kyseessä ensimmäinen agikoirani mihin minä tietysti että juu. Sitten ei muuta kun menoksi, kakkoselle pakkovalssi josta ohjaus kolmoselle (pitkäksi) ja sitten pirunmoinen juokseminen putkelle mikä oli vähän pitemmällä kuin kuvassa näyttää. Putken jälkeen pitkäksi, siitä 6 ja 7 valssilla (pitkäksi) ja seiskan jälkeen jäikin väärälle puolelle minua eli meinasi mennä muurin väärin päin. Palkka ja kommentteja.
Mentiin tämä sama pätkä ehkä noin neljä kertaa, joka kerran jälkeen Niinulta tuli paljon kommentteja ja palautetta ja pistin Lokin hihnaan odotusajaksi. Vartti meni tosi nopeasti ja tehtiin paljon vähemmän kuin Annessa on totuttu, puhetta olikin sitten paljon enemmän. Perusongelmat identifioitiin ja näitä on nyt jo käsitelty miljoonaan kertaan mutta listataan nyt vielä:
Aiemmin, yhtä laukka-askelta ennen estettä pitäisi olla jo seuraavan esteen ohjaus valmiina. Koko rata pitäisi mennä (vähintään) askelta koiraa edellä, muuten meno menee "selviytymiseksi" mikä kosahtaa väistämättä jossain vaiheessa.
Luottavaisemmin, ei tarvitse saattaa sitä koiraa jokaiselle esteelle.
Hiljempaa, koiraa ei tarvitse kehua koko ajan ja turhat höpötykset pitäisi jättää pois ja se energia pitäisi käyttää keskittymään ohjaamiseen.
Siinä on meille uusi mantra jota pitäisi hokea ennen joka treenejä, aiemmin, luottavaisemmin ja hiljempaa.
Kakkosen ajoitusta hiottiin ja siihen saatiin tiivis käännös, mutta kolmonen meni jatkuvasti pitkäksi kun en kääntänyt ajoissa. Seiskan valssi niinikään hiottiin ja saatiin kuntoon, tässä mieleen jäi ohje että pitää pitää katse koirassa tai muuten koira voi lukea ohjauksen persjätöksi ja menee ohjaajan väärälle puolelle (kuten meillä kävi alussa. Kerrankin fiksu perustelu siihen miksi katse pitää pitää koirassa! Muutenkin viime Saviojassa selkeni että mikä pointti siinä ihan oikeasti on miksi se katse pitää pitää koirassa. Se ei siis ole vain siksi että itse pysyisi kärryillä siitä missä koira menee, vaan se ihan aikuisten oikeasti kertoo koiralle että tännepäin. Tuli ihan valaistuminen!
Loki palkkaantui pari ekaa toistoa vinkupallolla ja pari vikaa patukalla. En ehtinyt edes siirtyä namipalkkaan kun aika jo loppui. Kertoo ehkä siitä palautteen määrästä joka toiston jälkeen.. Tosi vähän pääsi tekemään kun vertasi Annen treeneihin, missä saa yleensä mennä niin paljon kuin haluaa. Tuli kyllä semmoinen olo että näitä kumpaakin treenejä tarvitaan, Niinun treenejä kehittämään tekniikkaa ja Annen ratatreenejä pitämään motivaatiota koiralla ja omistajalla.
Lähdössä pysymisen kanssa oli vaikeuksia melkein joka toistolla, mistä myös aavistelin että Loki vähän otti nokkiinsa omasta hermoiluistani.
Tykkäsin kyllä ehdottomasti näistä treeneistä ja Niinu siinä lopussa sanoikin että sitten kun uudestaan tulet niin paneudutaan ongelmiin syvemmin. Luettelin lopuksi omia ongelmiani (tuli vähän olo kuin olisi ollut jossain psykologin penkillä) kuten heiluminen, riehuminen ja yleinen päättömyys mutta Niinu sanoi vain että ei se niin pahasti mennyt ja että koira on hyvä, meiningissä on lupaavuutta ja varmasti päästään etenemään hyvin. Ihanan rohkaisevaa!
Perjantaina osallistuin AST:n järjestämälle Janita Leinosen Agilitykoiran peruskoulutus -luennolle. Luennolla tuli tositosi paljon hyödyllistä uutta asiaa ja treeni-ideoita, jonkin verran oli tuttuakin asiaa mutta silti tuli kyllä tunne että olisinpa tiennyt nämä Lokin tullessa. Muistiinpanoja en ole vielä vilkuillut, mutta ehkä jossain vaiheessa saan niitä kirjoitettua itselleni vähän puhtaampaan versioon. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Eilen jatkui aksateema kun kävimme Lokin, siskon ja Tessin kanssa Salon koirahallin agilityepiksissä. Ajattelin ensimmäistä kertaa startata Lokin kanssa peräti kahdesti. Ensin ilmoittuaduin kaksi kertaa mölliluokkaan, mutta koska kävi ilmi, että numeromme olisivat olleet vain 2 koirakon välein niin vaihdoin toisen lähdön starttiluokkaan. Lisäksi siinä odotellessa alkoi vähän punteissa tutista ja kun starttiluokan rata näytti niin kivan helpolta ja simppeliltä niin ajattelin sen olevan oikein kiva lämmittelyrata ennen möllirataa.
Starttirata oli tämännäköinen. Meidän vuoro oli tosi lopussa, joten ehdin nähdä kootut haastekohdat aiemmilta kisaajilta. 3 putken jälkeen moni veti pitkäksi ja meni 4 putken yläpuolelta rinksan ennen kuin löysi oikean pään. 4 putken takana oli peili ja mietin tuliko se koiran näkökenttään niin että näytti että putken takana olisi ollut toinen putki ja siksi moni veteli putken päästä ohi. Päätin tehdä pienen putkijarrun (ei sillä että me oltaisiin sitä edes varsinaisesti koskaan opetellut, mutta Loki osaa tästäs suhina -käskyn ja yhdistää sen lähelle tulemiseen, joten ajattelin että samapa tuo suhista, ei siitä haittaakaan olisi) ja lisäksi pieni puolivalssi ettei menisi ohi. 7 hypylle mietin joko niistoa tai ohjaamista oikealta vaan ohi ja tiukalla kaarteella kasille (en tiedä nyt taas mikä tämän nimi on vai onko sillä edes nimeä), suurin osa teki ohjaamalla oikealta joten siihen päädyin sitten minäkin.
Suunnitelmat toimi oikein hyvin ja olin oikeastaan tosi tyytyväinen meidän rataan. Loki pysyi lähdössä ja sinkosi siitä hirveää vauhtia, esteet meni oikein päin, Loki palkkautui tosi upeasti patukasta ja kaikki tuntui tosi jotenkin kivalta ja koira oli juuri oikeassa vireessä. Meno oli supersiistin tuntuista! Tulos 0 vp aika 11:59, millä olisi voittanut medit mutta me ei voitu sijoittua, koska ollaan kisattu jo mölleissä.
Tämän jälkeen vähän käpöttelyä ja mölliradan odottelua. Loki oli häkissään ja selvästi nukkui siellä kaiken hälinän keskellä. Kiva että se pystyy rentoutumaan tuommoisessakin tilanteessa.
Möllirata näytti tältä. Tosi kiva yllätys oli ettei puomia ollut, sillä meillähän on keinutreenin takia puomi nyt treeneistäkin tauolla. Arvoin pitkään palkatako A:lla vai en ja oikeastaan päätin sen lopullisesti vasta radan alussa. Alku oli simppeli, 8 hypyn jälkeen tiukasti kropalla kääntäen ja vastakädellä vähän vetäen 9 hyppy ja suunta kohti A:ta. A:n jälkeen valssi 12 hypyllä ja siitä sitten pirunmoinen loppukiri. Pelkäsin etukäteen että jäisi Lokista pahasti jälkeen tuon loppukirin aikana, mutta hypyt olivatkin sen verran kaarteella että ehdin aika ok.
Loki päätti sikailla ja varasti lähdössä ja tyhmä ohjaaja ei tajunnut reagoida palauttamalla lähtöön vaan otettiin sitten lentävä lähtö. Sai muuten olla viimeinen kerta kun en palauta! Jotenkin en yhtään ollut valmistautunut kun kaikki ajatukset kiersi A:n palkitsemisen ympärillä. Siinä sitten päätin että perkele nyt ainakin palkitaan A:lla ja niin tein. Vähän hidas ja epävarma oli A:n alastulo joten oli hyvä päätös palkita siitä. Liekö Veikkolan hallin A vaikuttanut kun se on niin liukas, että siinä pitää himmailla ettei tule liialla vauhdilla yli kun ei tassut anna tarpeeksi kitkaa pysähtymään. Palkitsemisen jälkeen en ole varma varastiko Loki kontaktiltakin kun meni vähän pasmat sekaisin ja "valssi" 8 hypylle jäi ihan ansaitusti tuomarin selän taakse videolla.. Loppu meni vähän selviytymiseksi mutta tosi tyytyväinen olin että kaikki hypyt löytyi! Kaiken kaikkiaan fiilis oli vähintään yhtä hyvä kuin ekalla radalla ja olin iloinen että päätin palkita kontaktin, mutta lähtö jäi kyllä vähän kaivelemaan.
Lopputulos 10 vp kontaktilta palkkaamisessa ja aika jotain 25 sekunnin tienoilla. Piti tietysti käydä lopuksi kyselemässä tuloksista sen verran että mikä oli voittajan aika ja kuulemma jotain 24 sekuntia oli. Videolta laskeskelin että kontaktille palkkaaminen toi noin 3 sekuntia lisää aikaa joten kiva huomata, että ajan puolesta oltaisiin saatettu tämäkin rata voittaa. Hieno poika! Mutta lähtötreeniin ehdottomasti vahvistusta nyt.
Hirmuhyvät fiilikset jäi ja Loki ei paineistunut koko tilanteesta tippaakaan. Ohjaajallakin oli hyvät tukijoukot ja paljon tuttuja paikalla joten ei itsekään juurikaan jännittänyt. Lisää epiksiä meille.
Tänään käytiin Tessin shelttikaverilla samalla matkalla kun heitin siskon ja Tessin kotiinsa. Loki pääsi morjestamaan noin 8kk ikäistä Irma shelttiä heidän pihallaan. Ensin haisteli nurkat ja nosti koipea ja sen jälkeen lähti Tessin ja Irman mukaan juoksuleikkeihin. Irmasta oli aika kiinnostunut siinä mielessä mutta yllättävän vähän, eli ei ihan kuumana käynyt kuitenkaan. Pistettiin pihalle putki ja parit hypyt ja Tessi pääsi testailemaan putkea toista kertaa elämässään ja menipä tyttö hienosti lopuksi putken + 2 hyppyä. Tuolla tytöllä riittää kyllä taistelutahtoa. Tessi täytti eilen 6k ja säkäkorkeutta näytti mittari 33,5 cm.
Lokikin pääsi menemään parit toistot putkea ja kahta hyppyä ja se oli hirmu vauhdikas ja innoissaan. Palkkana toimi Irmalta lainattu vinkupossu. Irman omistaja joka on kisannut shelttiensä kanssa kolmosissa kehui Lokin hyppytekniikkaa hyväksi. Oli kiva kuulla tuokin, kun ei sitä itse osaa oikein katsoa.
Tuli kyllä taas mieleen miten siistiä olisi olla oma piha.. edes sen verran pieni että mahtuisi pari hyppyä millä treenailla ohjauskuvioita. Ehkä jonain päivänä.
Nyt on vuorossa aksataukoa ainakin torstaihin asti. Onhan sitä tässä tullutkin aksattua jo tälle viikolle.
