Sorvin ääreen

Olemme tosiaan kotiutuneet. Kaksi viikkoa ja yksi päivä kului mökillä saaressa, mikä tuntui huomattavasti pitemmältä ajalta mitä olikaan. Se lienee tarkoittanee, että on tullut rentouduttua ja otettua elämää astetta rennommalla asenteella. Viimeisinä päivinä tuli jo sellainen olo, että ei paluu ihmiskunnan pariin olisi yhtään pahitteeksi. Olen siis mökkihöperöitynyt ja äärimmäisen iloinen ja ylpeä siitä. Juuri tätä kaipasinkin.

Niin ehtivät höperöityä myös koirat. Ensimmäisen viikon ne juoksivat enimmäkseen pää kolmantena jalkana pihalla ja ihmettelivät, palloilivat. Jälkimmäisellä viikolla alkoi nukkumisen määrä lisääntyä ja viimeisinä päivinä tiesi erään rajan ylittyneen, kun ne menivät sisälle nukkumaan vaikka uloskin olisi päässyt. Sitä ennen oli yleensä päikkärit otettu aina ulkona. Tosin viime päivinä lämpötilakin on huidellut jossain epäsuomimaisissa sfääreissä joten ehkäpä sisällä on ollut vilpoisempaa. Loki on kesäkoira, helteelläkin hakeutui jatkuvasti aurinkoon läähättämään. Joka tapauksessa ne ovat todellakin nauttineet elämästä, Loki ei olisi halunnut lähteäkään vaan jäi kyttäämään mökin pihaan ku mamma kantoi kamoja autoon. Fionankin elekielestä pystyi kuin lukemaan "ai sä oot lähdössä, moikka!" kun se köllötteli äitini sylissä (joka siis jäi mökille) eikä normaaliin tapaansa ihmetellyt ja palloillut auttamassa pakkaamisessa. Mutta ilo ei kestä ikuisesti, vaan paluu neverneverlandista koitti nyt myös koirille.

Neverland aiemmin keväällä

Maistuisko mansikka?

Fionan lomaan kuului kuten mainittu pikavisiitti yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen, yksi ampiaisentappoepisodi (mihin sai varmuuden vuoksi kyytabletinkin, mutta ei koskaan oireillut mitenkään), varmaan vähintään miljoonien kastematojen ja muiden ällötyksien syöminen mökin pihalta ja lukemattomat äitini sylissä otetut päiväunet ja pilkkimissessiot. Niin ja tietysti aamukurkun ja ajoittaisten juustonpalojen kerjääminen ruokapöydästä, tapa mitä ei koskaan pitänyt koirille opettaa vaan kuinkas kävikään. Luksuselämää siis!

Lokin loma koostui keppiharjoittelusta, pallon kanssa riehumisesta, uimisesta, pihassa peuhailusta ja Fionan kanssa ajoittain hepuloimisesta, lautasten nuolemisesta, milloin mistäkin namipaloista, ihanien linnunraatojen ja muiden hajujen päälle itsensä parfymisoimisesta, pyöräilystä ja ulvomisesta.

Kyllä - Loki on oppinut ulvomaan. Vastarannalla ihmiset varmaan luulivat vähintään susilauman olevan liikkeellä kun Loki kutsui laumaansa osan väestä lähdettyä pyöräilemään ILMAN LOKIA. Siis aivan huutava vääryys!!! Loki nimittäin rakastui yli kaiken pyöräilemiseen ja vetämiseen. Kerran oli edellä pari ihmistä kirittäjänä, mutta ilman niitäkin Loki veti kuin viimeistä päivää kun yritin pysyä pystyssä perässä pyörällä. Se vetää Rakkaiden Haukkujen valjaissa, mutta ne painavat sitä näköjään kurkkuun kun enemmän vetäessä sen hengitys vinkuu. Pisin lenkki oli 4km mitä mentiin, toki Lokin tahtia eli enimmäkseen ravivauhtia Lokin tullessa rinnalla, ajoittain täysillä aina kun Loki sattui innostumaan vetämään. Kerran kävin hakemassa postin pyörällä Lokin ollessa fleksissä ja pannalla ja se ei millään uskonut että nyt ei saanut vetää. Viime päivinä oli niin kuuma ettei valitettavasti päästy paljon pyöräilemään, mutta saan vanhemmiltani lainaksi pyörän jotta voimme jatkaa harrastusta kotona. Oli meinaa tosi kivaa itsekin, kun sai lähinnä vain ohjata ja Lokilta tuli kaikki vauhti. Ihme voima noin pienelläkin koiralla on vetää. Vaikka miten poikki poika oli niin pakko pakko PAKKO oli päästä pyöräilemään ja vetämään. Liekö intoon vaikutti, että tapaan kuului että pyöräilyn jälkeen pääsee uimaan... Loistavaa lihaskunnon kasvattamista kuitenkin ja hauskaa kuin mikä. Tarkoitus on ostaa pyörän eteen kori, jolloin Fionakin saa tulla mukaan ihmettelemään. Pitää kyllä hommata myös kunnon suojavarusteet (vähintään se kypärä), sen verran extremeksi menee homma tuossa vaiheessa.

Ensimmäinen pallo mäsä, onneksi toinen tuli heti perään!

Kiinnostuneena käveltiin kaikki vaa'alle reissulta palattuamme. Fiona veti pohjat, sen paino oli pysynyt ihan ennallaan. Itse olin saanut lisämassaa 1kg eli 1,9% painostani. Loki oli kovin painon kerääjä, nimittäin sai painoa lisää 0,5kg eli yli 5% painostaan. Nyt se painaa 9,7kg. Olin huomaavinani Lokin mahaa sen kölliessä rapsuttaessani, että käsi ei enää riittänyt niin hyvin sen rintakehän ympärille. Jospa tuo rimpula puikula vihdoin saisi lisää leveyttä kroppaansa. Lihasta on myös varmasti tullut lisää kun on päässyt liikkumaan reippaasti enemmän.

Fiona kakkii tupsupalloja

Epäilen että Loki on kaiken touhuamisen takia myös vähän lihaksiltaan jumissa, joten nyt otetaan rennosti alkuviikko, varmasti koirillakin menee aikaa palautuessa. Keskiviikkona jos kävisi aamusta agilitykentällä viemässä kepit sinne ja kokeilemassa miten kolme keppiparia toimii kentällä. Lisäksi jos jonkun 3-4 esteen vauhtipätkän menisi, olettaen että ei ole liian lämmintä. Siinä voisi olla pikkutreeni kentän saamiseksi taas kivaksi. Olen yrittänyt purkaa meidän agilityongelmien vyyhtiä tulematta oikein mihinkään tulokseen. Mökillä Loki meni aivan sairaan huipusti keppejä ja puun pyöritysohjausharjoituksia, vaan miten saisi tuon innon ja rentouden siirrettyä kentälle? Mielenkiinnolla odotan miltä tuntuu parin taukoviikon jälkeen paluu agilityn pariin.

Kuvat on mökiltä napsinut äiti ja sisko, kiitos :)