Pöllitty

Tepon blogin pitäjälle oli esitetty niin mielenkiintoisia kysymyksiä, että sen sijaan että kirjoittaisin valmiiksi juhannusmerkintää tai kertoisin tämänpäiväisestä mejästä, taidan vastata näihin pariin lyhyeen(?) kysymykseen. Pyrin vastaamaan lyhyesti!

1. Millainen on unelmakoirasi?

Näitä on useita erilaisia, eri elämäntilanteisiin. Jossain vaiheessa haluan jämäkän pihavahdin omakoti- tai rivitaloon ja mummona alan kasvattaa jotain pientä kääpiörotua, mutta mitäs tällä hetkellä? 

 

Kahden koiran vankalla kokemuksella (eh) alkaa piirtyä haavekuva siitä minkälaisen toivon seuraavan koiran olevan. Kaikkein tärkein ominaisuus mitä koiralta toivon on, että se on täysin terve kaikin mahdollisin tavoin. On rakenteeltaan ja luustoltaan terve, on rautavatsainen, sillä on hyvä vastustuskyky, ei kärsi silmä-, korva-, tai mistään muistakaan tulehduksista, ei ole herkkäihoinen, purenta on tietysti kunnossa ja sulattaa hyvin kaiken minkä sille antaa tai mitä se maasta löytää. 

 

Vaan entäs se luonne? Tällä hetkellä haaveilen hieman erilaisesta koirasta kuin mitä halusin Lokia hankkiessani. Vaan niinhän se on, että nälkä kasvaa syödessä ja mitä enemmän kokee erilaisia koiria, alkaa hahmottua aina paremmin mitä seuraavalta toivoo. Koska olen niin kovasti tällä hetkellä innostunut kaikenmaailman harrastuksista, agility etunenässä, seuraavan koiran toivon olevan esimerkiksi: taistelutahtoinen, saalisviettinen, nopea, terävähkö, utelias, laumaviettinen, miellyttämisenhaluinen, ahne, työskentelemiseen hyvin keskittyvä, hyvähermoinen, ohjaajakeskeinen, ei paineistu, ei häiriöherkkä/ääniherkkä/alustaherkkä/mikään herkkä, niin sosiaalinen että sen kanssa ei tarvitse kysyä "onko uros vai narttu?", ei kuitenkaan kaikkien juoppojen ja anonyymien paras kaveri, omaa on/off vaihteet eli osaa rauhoittua ja kotona levätä, rakastaa ylipäänsä tekemistä oli se mitä tahansa. Näyttö ja käyttö samassa paketissa. Semmoinen minkä voi viedä mihin tahansa. Säkä vähintään 40cm max 60cm, kevytrakenteinen ja sporttinen kropaltaan. En tiedä löytääkö tuota kaikkea mistään rodusta samasta paketista, joten saa nähdä mitä sitä sitten vuosien vuosien vuosien päästä kotiin tulee tai miten toiveet on ehtineet vaihtumaan.

2. Harrastatko koirien lisäksi jotain muuta? Mitä?

Lumilautailua jos olisi joskus aikaa, vähän valokuvausta. Eli oikeastaan vastaus kysymykseen on että en.

3. Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus hyvässä harrastuskoirassa?

Sen tulee olla jotenkin motivoitavissa.

4. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

Pääpiirteittään kivoja. Yksi eri tapa kilpailla koiran kanssa. Mielestäni kuitenkin monet asiat mättävät lähinnä tuomareissa ja arvostelukriteereissä. Koiran joka murisee, on liian arka tai ylipainoinen ei minun mielestäni tule saada H:ta parempaa, jos tarkoituksena on mitenkään pyrkiä koiranäyttelyillä ohjaamaan jalostusta. Mielestäni näyttelyillä on paljon potentiaalia suunnata jalostusta parempaan suuntaan, mutta vielä ei olla läheskään siellä. Ja opetelkaa nyt hyvät tuomarit käyttämään sitä mittakeppiä ja lukekaa se rotumääritelmä ja arvostelkaa sen mukaan eikä omien mielipiteidenne perusteella (jos ne eivät ole yhdenmukaisia rotumääritelmän kanssa). Oma ongelmansa toki on nämä sairaat rodut, millä pitäisi ehdottoman ehdottomasti sakottaa aina sairaista virheistä ja palkita terveämpiä koiria. Ja jos nyt kerran toivomuslaarissa ollaan niin painukaa hiiteen niiden näyttö/käyttö/sekalinjojenne kanssa. Jos minulta kysytään (someday you will!!1) niin muotovalion arvoon pitäisi yhä useammilla roduilla vaatia edes joku pienenpieni käyttötulos jostain.

5. Mikä on toistaiseksi ollut hienoin hetki/ hetket jonka olet kokenut koirasi kanssa?

Jos ei lasketa niitä hetkiä kun sai pennun viedä vauvana kotiin, niin Fionan kanssa parhaat hetket on niitä kun se juoksee Lokin kanssa kilpaa (mitä ei tee ihan kovin usein) tai saa hepulikohtauksiaan. Lisäksi sen pilkkiminen jonkun sylissä on aivan järkyttävän söpöä. Muistan aina Tampereen Taatalassa kahdestaan Fionan kanssa asuessani kun katseltiin terassilla ulkona katoksen alla tosi upeaa ukonilmaa, Fiona sylissä tietysti. Fiona ei ole koskaan pelännyt ukkosta vaan ollaan monesti sen kanssa yhdessä sitä ihmetelty.

 

Lokin kanssa hepulikohtaukset on myös parasta, sekä sen kölliminen ja linnun raatojen tai muiden päällä kieriminen hurjin äänitehostein. Lisäksi monet parhaat hetket liittyvät harrastuksiin. Tosi hyvin menneistä agilitytreeneistä on joskus tullut palattua niin hyvillä fiiliksillä että piti jo kännykällä juhlia menestystä jonkun kanssa. Silloin oli tosi energinen ja upea fiilis. Yksi paras hetki oli Helsingin voittaja 2011, mistä Loki sai sertin, ainokaisen tittelinsä ja hienon ison ruusukkeen. Mejästä saan aina hirveästi ihanan energistä ja jännittynyttä fiilistä sillä hetkellä, kun valjaat on vaihdettu ja ollaan parin metrin päässä alkumakauksesta. Se hetki kun siihen mennään ja näen miten innolla Loki lähtee jäljelle. Silloin unohtuu hyttyset, kaatosade tai hirveän tukala kuumuus. Tuo hetki on parasta, vaikka itse jälki ei aina menisikään ihan suunnitelmien mukaan. Olipa kiva luetella näitä upeita hetkiä, kun viime aikoina erityisesti agilityssä on mennyt vähän suuremmin vastoinkäymisin.

6. Miten päädyit rotuun/rotuihin joita sinulla on?

Fiona the havannankoiraa hankkiessa kriteerejä oli pieni koko, ei tiputa karvaa, terve rotu, iloinen pieni ilopilleri ja vieterijalka ja veitikka. Helppo ensimmäinen koira. Kooikerhondjea mietin jo Fionaa hankkiessa mutta en silloin vielä uskaltanut. Koikkerissa miellytti ulkonäkö, koko, liikunnallisuus, aktiivinen luonne, helppohoitoinen karva, mahdollisuus kokeilla eri lajeja. Hyvä toinen koira, harjoittelukappale moniin harrastuksiin.

7. Haluaisitko ryhtyä kasvattamaan koiria? Miksi? Miksi et?

Tällä hetkellä joo. Rotu kovin auki, kun ei tietoa seuraavan koiran rodusta. Toivon kuitenkin seuraavasta jalostusnarttua tai sijoitusnarttua. Haluaisin päästä vaikuttamaan koirien jalostuksen suuntiin ja pyrkiä perään kuuluttamaan tervettä jalostusta. Kokemaan onnistumisia ja katkeria epäonnistumisia, kasvaa siinä samalla itsekin. Kasvattajan peruskurssi on käyty, kennelnimeä en ole hakenut kun en pääse itseni kanssa yhteisymmärrykseen hyvästä nimestä. Mutta tosiaankin ei vielä mahdollisesti vuosikymmeneenkään.

8. Minkälaiset asiat koiran omistamisessa ärsyttävät sinua?

Terveysongelmat. Se kun otan liikaa stressiä usein koiriin liittyvistä asioista ja erityisesti niiden terveyksistä. Se tekee välillä tavallisen elämän hieman hankalaksi.

9. Mikä on suurinta mitä olet koirasi kanssa saavuttanut? (voi olla harrastusjuttu tai ihan mitä tahansa)

Näyttelyistä juniorivoittajatitteli, 2x serti ja 1x rop. Mätsäristä yksi BIS1. Agilityssä olen erityisen iloinen keppien toistaiseksi sujuvasta oppimisesta. Erittäin onnellinen olen siitä, miten hyvin Lokin kanssa ollaan kumpikin opittu erilaisten lajien saloja, opittu yhdessä ja tehty virheitä.

10. Mitä haluaisit saavuttaa koirasi kanssa?

AVA, MVA, JVA, TK1 ;). Ei vaineskaan, realistisia saavutuksia voisi olla vaikkapa kisata agilityssä niin että kummallakin on kivaa ja meno on itsevarmaa ja hauskaa. Tokon TK1 on tavoite joskus kun kyllästyn muihin lajeihin ja haluan vaihtelua. Mejässä kisatasolle pääsy olisi kivaa. Näyttelyistä toivon kyllä sen viimeisen sertin saavani että tulisi poitsusta muotovalio. Kisaaminen ja tavoitteiden sekä näkyvien tulosten saavuttaminen on oma harrastusmoottorini.

11. Jatka seuraavaa lausetta: Jos minulla ei olisi koiraa niin...

Minulla olisi silti vielä yksi :)

Minusta nämä oli niin mielenkiintoisia kysymyksiä, että mielelläni lukisin muidenkin vastauksia. Joten haastan juuri sinut joka tätä nyt luet!