tiistai 10. heinäkuuta 2012

Hirvi vaihtoi suuntaa

Käytiin viikonloppuna vain yhden päivän kotona olemisen jälkeen jo ensimmäistä kertaa jälkimetsällä loman jälkeen. Mietin alkuun että jaksaakohan Loki vai pitäisikö pitää levossa, mutta turhaan. Käytiin ensin lauantaina Suvin ja Saaran kanssa tekemässä jäljet, Lokin jäljestä tuli tämännäköinen. Aika, nopeus jne eivät nyt kerro jäljen ajomatkasta vaan tämä on otettu jäljen tekokerralla. Pituutta tuli aika tarkkaan 100m.


Kuten näkyy (tai sitten ei :D) kuljin ensimmäistä kertaa kompassi kädessä ja jäljelle tehtiin yksi kulma. Kulma on jossain tuolla kaarroksen keskellä.. Näköjään tarkkuudessa ja kompassin käytössä on yhä hieman harjoittelemisen varaa. Lokin jäljelle tuli pari kohtaa missä syöksyttiin läpi tiheiden matalahkojen kuusien ja lisäksi sen jäljen läpi meni yksi kapea polku, missä sieni nostettiin ilmaan. Lähes koko jälkien teon ajan satoi kuin saavista, yhdessä välissä oli niin tiheä sade että hyvä että eteensä näki. Onneksi minulla oli sentään sadehousut, olin litimärkä siis vain takin osuudelta (joo se sadetta pitävä takki on yhä ostoslistalla).

Sunnuntaina mentiin kaikkien kolmen koiran kanssa jälkien lähtöpaikan lähelle ja yksi meistä oli aina koirien vahtivuorossa kahden ollessa jäljellä. Tämä oli tosi hyvä systeemi, aikaa meni paljon vähemmän kuin jos olisi joka välissä pitänyt reissata autolle ja takaisin ja koirat saivat totutusta tuollaiseen ilman omistajaa odottamistilanteeseen.

Loki oli kovin innoissaan kun tiesi jo kodista lähtiessä että mitä pääsisi tekemään. Se vinkui Saaralle joka kävi viemässä sorkan ja tervehti kuin ylintä ystävää myös Suvia joka kävi viemässä Huugon jäljelle sorkan myöhemmin :). Tämä jos joku luo koiralle kivan tunteen metsästä tyhjästä ilmestyvistä ihmisistä.

Nyt pyrin siihen, että olin hihnan ihan päässä enkä liikkeelläni auttanut Lokia suunnassa. Loki nuuskutteli alkumakausta hieman ja lähti aika nopsaan jäljelle. Meno oli mielestäni parempaa kuin viimeksi. Se useaan kertaan meni oikein asiantuntevan näköisesti nenä maassa selvästi jälkeä seuraten eteenpäin, niinkuin Oikeat Jälkikoirat tekevät. Useaan kertaan se tuli kysymään minulta neuvoja, kerran tuli suoraan eteeni istumaan. Pysähdyin ja olin tekemättä mitään, katsoin Lokista ylöspäin. Ei se kauaa odottanut vaan jatkoi matkaa ihan oikeaan suuntaan. Olisiko kerran (vai pari?) lähtenyt vähän liian sivuun, mutta liekö haju meni sivussa kun Loki eteni hieman sivussa ja sitten siirtyi takaisin jäljen päälle. Kuusitiheikköllä se mietti hieman että suuunatako läpi vai kiertää, mutta päätti vetästä ryteikön läpi.

Kulman makausta se nuuskutteli tosi tarkkaan. Tämähän oli meidän ensimmäinen jälkitreeni, missä saalis on vaihtanut kulmalla suuntaa. Loki näytti hetken siltä kuin ajattelisi "hei maali on tässä missä mun sorkka", mutta jatkoi aikansa nuuskuteltuaan itsenäisesti täysin oikeaan suuntaan jäljestämistä! Olin ylpeä! N. 10 metriä kulmalta se kuitenkin kääntyi takaisinpäin ja olisi palannut kulmalle, en antanut mennä kuin hihnan verran. Loki kääntyikin ja palasi oikeaan suuntaan jatkamaan eteenpäin. Tästä eteenpäin se meni tosi hyvin, kuin olisi joku osa päässä hoksannut että "kumma kun ei tule saalista vastaan vaan sinkoilemalla sinne tänne, pitääpä etsiä se sitten itse". Polun ylitti kuin vettä vaan ja jatkoi matkaa toisella puolella. Sorkkaa ennen oli vielä yksi puunrungon ylitys missä Loki nanosekunnin mietti ennen yli loikkaamista. Sorkka piti tietysti kantaa pois metsästä niin polleana poikana että! Sorkasta ei taaskaan meinannut luopua, mutta tällä kertaa otin sorkasta kädellä kiinni ja sanoin ihan vaan "irti" niin hetken mietinnän jälkeen Loki päätti että ehkä sitä omistajaa pitää kuitenkin kunnioittaa.

Olin tosi tyytyväinen jälkeen, ajoittain näytti tosiaan jo pitempiäkin pätkiä siltä kuin pitää! Saara kommentoi että paljon Loki kysyy minulta apuja, eli seuraavalla jäljellä jälleen pitää kiinnittää huomiota siihen ettei auta sitä yhtään eikä reagoi mitenkään jos se kysyy jelppiä. Se on jotenkin minulle tosi vaikea luottaa Lokiin ja antaa sen tehdä itsenäisesti hommia, niin luontaisesti auttaisin sitä vähän vinkkimällä kropalla tai liikkeellä että missä suunnassa polttaa :)

Samanpituinen kuin tämä ja yhdellä kulmalla voisi olla hyvä jälki seuraavaksi kerraksi.

2 kommenttia:

  1. Seuraavaks tehdään teille piilomerkattu jälki niin ei tule mitään apuja ;) Ja koira tosiaan saa poiketa jäljeltä sivuille tarkistelemaan, ei se sienikään siellä metsässä luotisuoraan mene (ellei tosiaan "taluta" sitä) vaan poukkoilee, antaa koirankin poukkoilla.

    VastaaPoista
  2. Hui, ei kai sentään, pelottava ajatus :D. Ehkä vaan yritän kiinnittää huomiota siihen etten neuvo..

    Mikä on sitten liikaa poukkoilua, saako esim. monta kymmentä metriä palata vaikka kulmalle?

    VastaaPoista