Hunajaa jäljestämässä

Pikapäivivitys sunnuntaiaamun jälkimetsästä. Lokin jälki oli kuvan mukainen, vähän mitta lähti väärästä kohtaa, joten pituutta on varmaan joku 200m. Merkkasin jäljen punaisilla viivoilla. Olin ihan ihmeissäni kun näin miten hienon 90 asteen kulman Suvi sai tehtyä, ja vielä ilman kompassia! Suville kiitos myös taas meidän jälkikuvasta.

Loki lähti innoissaan jäljelle. Meno oli mielestäni tosi varmannäköistä, ei se pitkään aikaan tullut yhtään kyselemään apuja. Vauhti oli kovaa. Jouduttiin kiipeilemään hieman kallioilla ja niillä kohdin Loki selvästi haki enemmän, varmisteli ja meinasi lähteä pari kertaa vähän väärään suuntaan, tai ainakin liian kauas jäljeltä. Muistan jälkeä tehdessäni, että sieni lensi ainakin kerran päin housujani joten verihajun kulkua tällä jäljellä oli paikoittain tosi vaikea arvioida.. Kulmalle se tuli hieman tuosta kulman keskeltä, haisteli sitä kuitenkin aika pitkään taas ja lähti oikeaan suuntaan.

Tosi hyvää meno oli kuitenkin, kunnes Loki jäljesti suoraan maa-ampiaispesään. Se lähti jäljeltä hieman sivuun ja yhtäkkiä vinkaisi ja pomppasi hieman eteenpäin, näin että sen ympärillä pörräsi. Kirosanat lenteli mielessäni kun pyysin Lokin takaisin jäljelle pois pesästä (ei kyllä tarvinnut paljon houkutella). Yksi amppari pörräsi Lokin rintakarvoissa mutta kaikkosi pian, toinen jäi jumiin poitsun otsaan. Läimäytin kerran Lokia otsaan (poika taisi hieman ihmetellä) mutta amppari oli ja pysyi, kunnes hihalla tökkäisin sen pois. Hieman menin paniikkiin ja kysyin Suvilta "lokissa-on-amppareita-mitä-nyt-tehdään-keskeytetäänkö-apuaa!", mihin Suvi ihanan rauhallisesti vastasi että pistikö sitä ja jos ei niin voihan sitä matkaakin jatkaa :). Tein pikapika tarkistuksen että Loki ei vaikuttanut pistetyltä ja sen jälkeen Loki päätti itse lähteä jatkamaan jälkeä joten ei siinä muuta kun perään vain.

Lopussa oli laskeutuminen kalliolta mikä oli astetta haastavampaa, osaksi siksi että Loki meni vähän jäljeltä sivussa ja osaksi siksi kun itsellä kesti ikuisuus löytää turvallisesti alas kalliolta. Kaato kuitenkin löytyi hyvin ja cecar paketti upposi poitsuun. Mistään ei oikeastaan enää olisi arvannut että käytiin ampiaispesässä kurkkimassa, Loki itse taisi unohtaa sen samantien jatkettuaan jälkeä. Sorkan se halusi kantaa pois taas (silmäkulmien alta mulkoillen että koska joutuu aarteesta luopumaan), lähellä autoja otin sen siltä pois kun alkoi näyttää siltä että meno hyytyy painavan sorkan kanssa kuumassa kävellessä :)

Tämän jäljen perusteella sanoisin, että Loki on hyvin hoksannut idean ja helpossa maastossa meno on aika varmaa jo. En kuitenkaan vielä halua lisätä pituutta, vaan mennään ehkä tämmöisillä parin sadan metrin jäljillä yhdellä kulmalla kunnes ne sujuvat kuin vettä vaan. Onhan se toisaalta hyvä harjoitella tämmöisiä vähän vaikeampia olosuhteita, kuten kalliot tai ampiaispesä, joten ehkä sitä osaa jo pelästyksen jälkeen löytää vähän positiivisia puolia siitä että käytiin hunajavarkaissa.

Lokissa ei päivän aikana ilmennyt mitään kummallista, edes otsaan ei noussut pattia. Jalkoihin olisin silti uskonut sitä pistäneen kun vinkaisi niin pesän yli mennessään. Itse taisin enemmän säikähtää tuota tilannetta.